Suomen vaalitulos ei ollut erityisen yllättävä. Mutta jotain huomioita siitä sentään pystyy tekemään.

Kepu onnistui saamaan jostain hieman suuremman kannatuksen kuin mitä gallupit lupasivat, mitä voi pitää noin yleisesti ihmisten vahinkona. Eihän tuloksessa hymyyn ole aihetta, mutta katastrofaalisempi tulos olisi lämmittänyt mieltä enemmän. SDP:n tulos oli surkea, ja epäilen, että Urpilaisen lähtölaskenta alkaa heti kun eduskuntavaalit on käyty häviämässä. Ongelma vain on se, ettei siellä ole oikein ketään nousemassa puheenjohtajaputkessa, ja jos puheenjohtaja vaihdettaisiin nyt, olisi taas kerran pelkona, että ikipyrkyri Tuomioja yrittäisi vielä kerran. Mutta nykyinen SDP on nyt hävinnyt vaaleja vaalien perään ja nyt on pakko tehdä jotain.

RKP:n kannattajissa lienee äänestysprosentti ollut kova. Paikan menettämisen mahdollisuudesta puhuttiin niin paljon, että väkeä on käynyt varmasti enemmän äänestämässä kuin mitä olisi muuten käynyt. Kun puolue ei ole pahemmin tehnyt mitään, ei kannatuksen nousu tunnu perustuvan mihinkään muuhun. Persut ovat tietysti tavallaan voittajia, mutta koska koko äänisaalis on melkein pelkkää Soinia, emme voi oikein puhua puolueen kannatuksesta mitään.

Nämä nyt vain yleisesti tuloksesta. Sen sijaan kun katsotaan hieman syvemmälle, huomataan kaikennäköisiä mielenkiintoisia asioita. Voimme esimerkiksi yrittää arvailla, miltä Suomen poliittinen kartta näyttää jatkossa.

Persuilla on yksi ääniharava eikä muita, tämä tuli jo käsitellyksi. Nyt kuitenkin SDP:llä tilanne on jokseenkin sama. Sitoutumaton kypäräpäinen pappi oli puolueen ääniharava ja seuraavaksi eniten ääniä saanut tulee kaukana perässä puolet pienemmällä äänisaaliilla ja seuraavat vielä kauempana (71k, 45k, 21k). Ja kun henkilöt olivat puolueeseen kuulumaton Repo sekä konkarit Jaakonsaari ja Kiljunen, on SDP:n pystyynkuolemisvaara tämänkin tuloksen varassa ilmeinen. Vanhat jäärät vetävät vielä äänestäjiä kuten myös politiikan ulkopuolelta tullut todennäköisesti kertaluontoinen arpalippu, mutta puoluekoneiston sisältä nousevat tähdet ovat kaukana kärjestä. Kun etulinjaan ei nouse uusia nimiä, on helppoa yrittää pitää kiinni vallan rippeistä vanhan kaartin voimin, mutta se tie ei kanna kauaksi.

Kepun tilanne ei ole aivan yhtä ankea mutta ankea sekin on. Jäätteenmäki oli ääniharavana omaa luokkaansa ja seuraavat tulevat kaukana, mutta kaukana tulevia onkin sitten neljä peräkkäin sijoilla 12-15. Kepunkin kannatus on hieman liiaksi yhden henkilön varassa.

Vihreiden tilanne on puolueen kokoon nähden hyvä, sillä sillä on kaksi tasavahvaa ehdokasta eikä kaikki ole yhden kortin varassa. Todennäköistä on vielä sekin, että nämä paikkaavat toisiaan, ja jos Hautala ei olisi ollut ehdolla, Hassi olisi saanut suunnilleen tuon verran enemmän ääniä. Kolmosena on Cronberg, joka poistunee politiikasta nyt, ja Jyrki Kasvi paljon kauempana perässä. Tässä on parantamisen varaa, sillä Hautala ja Hassi eivät heilu politiikassa loputtomiin. En kuitenkaan ole Vihreiden tapauksessa asiasta sen kummemmin huolissani, sieltä löytyy uusia naisia sitten kun nykyiset eivät enää viitsi asettua ehdolle.

Kokoomuksen tilanne näyttää tästä vinkkelistä parhaalta. Siellä ei ole yhtä yksittäistä ääniharavaa, vaan suosittuja ehdokkaita on runsaasti. Top 10 -listalla on neljä kokoomuslaista. Kun kannatus jakautuu laajalle ja puolue ei henkilöidy yhteen nimeen, on todennäköistä, ettei Kokoomuksen kannatus tästä lähiaikoina suuresti laske.

Kun katsotaan äänisaaliita kaupungeissa, huomataan, että Vihreät on noussut monessa kaupungissa toiseksi suurimmista, ja Suomen tulevaisuuden politiikka tehdään kaupungeissa eikä maaseudulla. SDP sinnittelee top 3:ssa siellä täällä, mutta Vihreät hengittävät niskaan. Tästä voisi ajatella, että jossain vaiheessa valtakunnanpolitiikka polarisoituu siten, että Kokoomus ja Vihreät eivät mahdu enää samaan hallitukseen ja toinen edustaa maltillista oikeistoa ja toinen maltillista vasemmistoa. Tästä saattaa seurata eräänlainen kaksipuoluemaailma, mutta nähtäväksi jää. Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että Vihreät syrjäyttää lähivuosina SDP:n maltillisen vasemmiston johtajan paikalta.

Tämä ei kuitenkaan ole vielä aivan täysin kirkossa kuulutettu. Kirjoitin aikaisemmin siitä, että SDP:n kannattaisi ehkä profiloitua maahanmuuttokysymyksessä. Tiedän, että persuissa moni on nyt voimainsa tunnossa, mutta minun havainnoimassani maailmassa persut ovat pelkästään Timo Soinia, kakkosnimi tulee kaaaaaukana perässä. Ilman Soinia puolue olisi täysin marginaalissa näissä vaaleissa, vaikka Soinin henkilökohtaisista äänistä vaikkapa 10% olisi tullut puolueen muille ehdokkaille.

Toivon Timo Soinille pitkää ikää ja jaksamista, mutta kyllähän hän jossain vaiheessa siirtyy laulukuoroon tai muuten vain pois politiikasta. Kun tilalla ei ole ketään ja koko puolue on vain Timo Soinia, mitä tapahtuu tuolle noin 10% äänisaaliille, josta Soinin osuus on 85%? Jos/kun tämä äänimäärä tulee joskus uudelleen “jakoon”, voimme olla sangen varmoja vain siitä, että Vihreisiin siitä ei valu montaakaan ääntä. Ketkä voittavat? Kokoomus varmasti vähän. Kepu ja SDP varmasti vähän enemmän. Suurin voittaja saattaa olla nukkuvien puolue.

Nyt näyttäisi siltä, että persut ovat ennen kaikkea nakertaneet SDP:n ja Kepun kannatusta. Jos äänet palaavat näihin puolueisiin, palataan “perinteiseen” kolmen suuren puolueen maailmaan, jossa kaikilla kolmella on 21-25% osuus. Tämän kolmikon hegemoniaan saattaa tyssätä Vihreiden voittokulku ainakin joksikin aikaa, koska puoluetta ei yksinkertaisesti tarvita hallitusta muodostettaessa, ja profiloituu puolue mihin kohtaa poliittista karttaa hyvänsä, se on joka paikassa kakkospuolue.

Saapa nähdä. Soinin poppoo saattaa hyvinkin muokata tulevaisuuden poliittista karttaa joko marginalisoimalla demarit tai palauttamalla äänet SDP:lle. Kolmen suuren kannatukseen verrattuna Vihreiden kannatuksessa on kuitenkin hieman ylimääräistä nostetta, sillä Vihreät ei tule persujen äänistä hyötymään ikinä mitään. Voi olla ettei kukaan muukaan hyödy ja puolue onnistuu nousemaan monen vaikuttajan kerhoksi, mutta näiden tulosten valossa ei siltä näytä.