Pitäisikö myös oikeuslaitoksen tuomita rasismi?

Ajan henki näyttäisi olevan sellainen, että aina kun tapahtuu rötös, jossa uhri on ei-valkoinen, on ensimmäinen ajatus aina se, että kyse on rasistisesta rikoksesta. Vaikka maahanmuuttajat polttaisivat oman pizzeriansa, kiljukaulat ovat valmiina lähtemään marssille rasismia vastaan kunnes nolouden hetki koittaa. Kun mukiloidaan yksi ei-valkoinen bussikuski, asia on otsikoissa päivästä toiseen eikä kukaan muista niitä seitsemäätoista mukiloitua valkoista kuskia, joilla olisi myöskin ollut oikeus tehdä työtään rauhassa.

Toinen osa ajan henkeä on se, että kaikista näistä teoista syytetään Perussuomalaisia. Ennen kuin toisin osoitetaan, Perussuomalaisten kannatuksen nousun yhdistäminen mihinkään muuhun on jäätelönsyönnin ja hukkumiskuolemien yhdistelmä. Virkavalta on antanut ymmärtää, että rasististen rikosten määrän

lisääntyminen johtuisi ennen kaikkea kirjaamiskäytäntöjen muuttumisesta eikä niinkään siitä, että näitä tekoja nyt olisi oleellisesti enemmän kuin ennen. Kun maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt, on tietysti lisääntynyt heidän joutumisensa rikosten uhreiksi, mutta tämä on puhdasta matematiikkaa eikä rasismia.

Kolmas pysähtyneisyyden pylväs on se, että jos jossain kokoontuu yli kaksi millään tavoin merkittävää tai tunnettua henkilöä, syntyy runsaasti palstatilaa saava nettiaddressi, jossa vaaditaan mainittuja henkilöitä voimakkaasti paheksumaan rasismia. Saahan sitä, mutta kunhan jokainen lätkänpotkija ja poptähti on paheksunut rasismia oikein olan takaa ja silti joskus taas mukiloidaan bussikuski, mitähän sitten keksittäisiin?

Ennustin joku aika sitten, että tuota pikaa alkaa kuulua vaatimuksia rasismin kriminalisoimisesta. Tällä tiellähän me olemme jo erinäköisten viharikoslakien kautta. Ennustan edelleen, että tulemme tuota pikaa vaatimaan kiristyksiä tämän alan lainsäädäntöön.

Tämä on kuitenkin tie, joka johtaa suohon.

Hyväksymme varmaankin suosiolla sen, että ajatusta ja mielipidettä ei voi kriminalisoida vaan ainoastaan teko. Meillä on jo lakeja, jotka esimerkiksi kieltävät bussikuskien mukiloimisen. Tekopuolella ongelma tulee siinä kohtaa, jos mielipiteen lausuminen ääneen muuttuu kovinkin paheksuttavaksi hommaksi. Yksilötasolla on annettu ihmisille jonkunnäköinen yksityisyyden suoja ja jotkut, erityisesti Keskustapuoluetta lähellä olevat ihmiset, ovat tuntuneet viime aikoina penäävän puuttuvaa kunniaansa oikeusteitse.

Ongelma alkaa tiivistyä kun ihmisryhmille annetaan samat tai samantapaiset oikeudet kuin yksityisille ihmisillekin, sillä tällöin sananvapaus alkaa olla jo hulluimpien ihmisten närkästymisen tulilinjalla. Suomessa tuntuu syntyneen hassunkurinen ajatus siitä, että vihaa tunteena ei saisi olla olemassakaan tai jos sellainen onkin olemassa, siitä ei nyt ainakaan puhua saa. Jos joku on vihainen, miksi sitä ei saisi sanoa ääneen silloin, jos vihan kohde on joku sopivasti valikoitu kansanryhmä? Ei tällaisessa vihassa suuresti järkeä ole, mutta vielä järjettömämpää on kuvitelma siitä, että viha ja vihaaminen katoavat maailmasta kunhan ne kätketään julkisen viestinnän ulottumattomiin.

Jos tämä kieltojen tie valitaan, ollaan samalla valittu sellainen tie, jossa jotkut aatteet ovat käytännössä lainsuojattomia, sillä joku aina loukkaantuu jos niitä julkisesti kannatetaan tai yritetään edistää. Mielestäni yhteiskunnan ei tule puuttua asiaan ensinkään ja ryhtyä jakamaan ajatuksia hyviin ja pahoihin tai oikeisiin ja vääriin. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia siitä, että kaikkien ajatusten esittäminen nauttii sananvapauden suojaa.

Oikeiden ajatusten erottaminen vääristä on universaalisti täysin mahdotonta. Jokaisella

on asiasta mielipide ja jokainen meistä pitää toisia ajatuksia oikeampina ja arvokkaampina kuin joitakin toisia. Mitään kaiken kattavaa koodistoa ei ole olemassa enkä näe mitään syytä, miksi oikeista ajatuksista pitäisi äänestää eduskunnassa.

Aivan esimerkinomaisesti olen itse melko lailla vakuuttunut siitä, että sosiaalidemokratia on huomattavasti vahingollisempi aate kuin rasismi. Rasismi Suomessa kiusaa lähinnä niitä noin sataa tuhatta ei-valkoista aina toisinaan. Sosiaalidemokratia potkii 5,3 miljoonaa ihmistä päähän päivittäin. Aamuin, illoin ja myös iltapäivisin. Lisäksi se on mädättänyt kansakunnan sielun ja tuhonnut meidän lastemme mahdollisuuden tavoitella parempaa taloudellista elintasoa.

Emme kuitenkaan ole halukkaita rajoittamaan millään tavoin sosiaalidemokraattisen propagandan julkistamista, kuten ei kuulukaan. Tämän esimerkin valossa voidaan kuitenkin huomata, että meillä ei yleisesti näytä olevan mitään ongelmaa siinä, että julkisuudessa kannatetaan haitallisia ja järjenvastaisia aatteita. Mikä edes antaa meille moraalisen tai juridisen oikeuden päättää, että oma ajatus- ja arvomaailmamme on niin paljon ylevämpi kuin muiden, että voimme pyrkiä kriminalisoimaan väärässä olemisen?

Rasismin vastustamisesta näyttää tulleen jonkunnäköinen pähkähulluuden sateenvarjo, jonka alle erilaisuutta huonosti sietävä, henkisesti hintelä sakki piiloutuu pahaa maailmaa karkuun. He kyllä kykenevät siihen helppoon puoleen eli sietämään erilaisen ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen. Huomattavasti vaikeampaa ja enemmän henkistä kanttia vaativaa on hyväksyä jyrkästikin erilaisia arvomaailmoja ja mielipiteitä sekä kelpuuttaa erilaisia asioita kannattavia ihmisiä aidosti lähipiiriinsä.

Siihen kannattaisi kuitenkin pyrkiä, sillä aidosti vapaa ja moniarvoinen yhteiskunta ei synny ihonvärien vaan ajatusten sekamelskasta. Jos ajatuksista luuditaan pois kaikki muut paitsi ne, jotka eivät ärsytä ketään, jäljellä on julkinen keskustelu, joka on yhtä värikästä ja kiehtovaa kuin säätiedotukset merenkulkijoille.

Tämä taas johtaa homogeeniseen yhden totuuden yhteiskuntaan, joka ei kannusta aivotoimintaan ja järjen käyttöön vaan alamaisuuteen.

blog comments powered by Disqus