Tämä on tarina niistä kolmesta karkuun päässeestä kalasta.

Eihän se ole mikään salaisuus, että naiset eivät noin pääsääntöisesti ole minusta ältsin kiinnostuneita, mutta niitä kiinnostuneitakin on jokunen ollut. Kun en ole ollut koskaan kamalan suosittu, on lähinnä vaadittu naisen puolelta voimatoimia, että on saanut minut ymmärtämään asian.

Kuitenkin historiaani kuuluvat neidit M, K ja P. Kaksi heistä tosin nykyisin rouvia, mikä on heille hyväksi. Heistä olin kiinnostunut ja he minusta, mutta koska fyysistä väkivaltaa ei käytetty, en oikein tajunnut sitä silloin kun asia oli ajankohtainen. Jälkikäteen katseltuna kuitenkin elämäni olisi todennäköisesti ollut paljonkin erilainen, jos olisin ymmärtänyt sangen suorat vihjeet keneltä hyvänsä heistä ajoissa.

Ensimmäinen oli 80-luvun loppupuolella, kun olin vielä lukiossa. Jos siitä jutusta olisi tullut jotakin, se ei varmaankaan olisi kestänyt iänkaiken, mutta olisin päässyt silloin mukaan naisten naurattamisen kuvioon siihen aikaan kuin muutkin, ja asiaa ei olisi pitänyt ryhtyä harjoittelemaan aikuisena.

Toinen kolkutteli oveani 90-luvun puolivälissä. Silloin minä olin aivan yhtä hakoteillä kuin tänäänkin enkä ymmärtänyt mitään, mutta koska hän pian aikansa päätä seinään hakattuaan pariutui sangen vakavasti ja asuu lähiössä onnellisena miehineen ja lapsineen, en pidä täysin mahdottomana, että jos olisin oivaltanut silloin asian oikein, tämä olisi ollut minun tieni.

Kolmas kerta, noin viisi vuotta sitten, olisi johtanut toteutuessaan siihen, etten olisi ikinä lähtenyt Suomesta mihinkään.

Nyt olen sitten kuitenkin täällä.