Mietittävää työnantajille ja vähän muillekin
13/01/11 16:33
Hesari kirjoittaa tutkimuksesta, jonka mukaan Suomesta Eurooppaan muuttaneet eivät juuri unelmoi paluumuutosta Suomeen.
Tämän pitäisi pistää miettimään monellakin tapaa, sillä kun lähtijät eivät tule takaisin ja vaihdossa saamme lähinnä kouluttamattomia turvapaikanhakijoita ja suomalaisten satunnaisia ulkomaisia puolisoita, aivoviennin osalta balanssi jää ikävän negatiiviseksi. Maksamme siis koulutuksesta, joka ei hyödytä Suomessa ketään. Samalla voimme pitää jonkunnäköisenä hölynpölynä visioita siitä, että Suomi menestyy tai uppoaa korkean koulutuksen varassa. Jos kerran korkeasti koulutetut lähtevät maasta ja tilalle tulee kouluttamattomia, on vaikea nähdä merkkejä siitä, että Suomi jotenkin erityisesti panostaisi tähän korkeasti koulutettujen luokkaan ja mahdollisuuksiin.
Tutkimuksessa havaitaan, että lähtemisen syy ei useinkaan ole kevyempi verotus ja parempi palkka, mutta käytännössä väki kuitenkin ulkomaille päädyttyään ainakin kuvittelee tienaavansa paremmin kuin mitä Suomessa tienaisi. Kun tämän yhdistää siihen, että asuminen Lontoossa ja Helsingissä maksaa oleellisesti yhtä paljon mutta Helsingissä hinnat kaupoissa ovat puolitoistakertaiset ja pubissa kaksinkertaiset, jossain vaiheessa ulkomaille asettuneet huomaavat, että paluumuutto ei ole elintasollisesti järkevä hanke.
Kun kerran Suomessa yhdistyvät pienet palkat, korkeat verot ja hirveät hinnat, pitäisi Suomen houkutella näitä paluumuuttajia jollain muilla tavoilla. Vain harva viitsii palata takaisin minkään koivu ja tähti -unelman takia. Jos joku välttämättä unelmoi hyttysiä kuhisevasta rantamökistä jossain keskellä ei-mitään, sellaisen voi ostaa ja siellä käydä ulkomailtakin käsin lomillaan. Näitäkin mökkejä tosin tunnutaan nykyään ostavan Baltiasta, jossa hinnat ovat halvemmat ja joihin lennetään halpalentoyhtiöillä eikä hirvittävän hintaisella Finnairilla.
Suomen pienuudesta johtuen suurempien maiden ja kaupunkien kaikennäköiseen tarjontaan tottuneille kynnys palata takaisin voi olla kova. Tämä on ehkä itselleni isoin juttu tällä hetkellä. Kun on tottunut siihen, että ympärillä on kaikkea muutaman kilometrin säteellä, paluu pienempiin kuvioihin ei hirveästi houkuttele. Tälle ei juurikaan voi tehdä mitään.
Tutkimuksessa paljastetaan kuitenkin asia, joka on ollut minulle selvä jo pitkään, tuttujen kanssa juttelemalla muttei sen tieteellisemmin näytettynä. Suomalaiset työmarkkinat eivät houkuttele. Ne eivät edes kohtele neutraalisti vaan suorastaan negatiivisesti.
Ensinnäkin, Suomessa mukamas arvostetaan koulutusta ja tutkintoja, mutta käytännössä missä hyvänsä paikassa ulkomailla koulutuksella saa parempia duuneja kuin Suomessa. Suomessa vähät hyvät duunit menevät jonkun kaverille tai jellonaveljelle, perusteena usein “toimialaosaaminen”, “toimintaympäristön tuntemus” tai joku muu rutiinivalhe ja vain harva onnistuu löytämään Suomesta paluumuuttaessaan koulutustaan ja kokemustaan vastaavan työn. Onnistuu se joskus muttei kovin usein.
Jonkun hanttihomman Suomesta löydettyään ongelmat eivät lopu vielä siihen. Kulttuurillisesti ulkomaista työkokemusta ei arvosteta vaan sitä halveksutaan. Varsin moni on törmännyt hyvinkin latistavaan menoon kun visiointipalaverissa ehdottaa jotakin, joka on ollut käytössä jonkun ulkomaisen työnantajan palveluksessa ja joka on toiminut hyvin. Asiaa ei käsitellä meriittiensä pohjalta vaan enemmänkin “no mene sitten takaisin sinne mihin pippuri kasvaa jos ei suomalainen meno kelpaa”.
Näistä syistä varsin moni Suomeen paluumuuttanut tulee maitojunalla takaisin noin puolen vuoden kuluttua.
Minkäänlaista huutavaa työvoimapulaa ei selvästi vallitse juuri missään, sillä koulutetut ja kokeneet ihmiset voidaan sivuuttaa tuosta vain jos työkokemus onkin ulkomailta, kenties jopa tutkinto tai osa siitä. Innovaatioihmisten pitäisi olla huolissaan siitä, että Suomessa yrityksissä vallitsee sangen vahva “not invented by us” -asenne. Sen sijaan, että pieni maa ja sen pienet yritykset keräisivät kokemusta muualta, ottaisivat oppia hyvin tehdyistä jutuista ja laistaisivat ne, jotka muualla on jo sössitty tai osoitettu rikkinäisiksi, eletään hyvin nurkkakuntaista menoa ja nitistetään henkisesti yritykset ravistella hieskoivun oksilla istuvaa establishmenttia ja perinteisiä menetelmiä.
Valittaa voi kyllä palkkatasostakin. Voisi ajatella, että elintason kuuluisi säilyä noin ennallaan tai mielellään parantua, kun muuttaa takaisin Pohjolan tehokkuusihmeeseen ja työläisten paratiisiin. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan useimmat joutuvat yhdistämään suuremmat kulut ja pienemmän nettopalkan ja erotuksen kattamiseksi tarjotaan lähinnä korkeaa moraalia ja valheita.
Asialle ei tietenkään tarvitse tehdä mitään. Voimme aivan hyvin tunnustaa asian ja hyväksyä sen, että Suomi ei ole mikään innovatiivinen korkeasti koulutettujen maa eikä sellaiseksi ole muuttumassa, ja Suomen vahvuudet perustuvat enemmän rutiiniluontoiseen keskitason insinöörityöhön. Ei tässä sinänsä ole mitään vikaa jos se käy kerran kaupaksi, mutta asia pitäisi tunnustaa ääneen ja ruveta markkinoimaan Suomea innovaatioihmeen sijasta Euroopan Intiana, jossa rutiinihommat hoituvat rivakasti ja laadukkaasti kohtuullisella hinnalla.
Monkey see, monkey do.
Tämän pitäisi pistää miettimään monellakin tapaa, sillä kun lähtijät eivät tule takaisin ja vaihdossa saamme lähinnä kouluttamattomia turvapaikanhakijoita ja suomalaisten satunnaisia ulkomaisia puolisoita, aivoviennin osalta balanssi jää ikävän negatiiviseksi. Maksamme siis koulutuksesta, joka ei hyödytä Suomessa ketään. Samalla voimme pitää jonkunnäköisenä hölynpölynä visioita siitä, että Suomi menestyy tai uppoaa korkean koulutuksen varassa. Jos kerran korkeasti koulutetut lähtevät maasta ja tilalle tulee kouluttamattomia, on vaikea nähdä merkkejä siitä, että Suomi jotenkin erityisesti panostaisi tähän korkeasti koulutettujen luokkaan ja mahdollisuuksiin.
Tutkimuksessa havaitaan, että lähtemisen syy ei useinkaan ole kevyempi verotus ja parempi palkka, mutta käytännössä väki kuitenkin ulkomaille päädyttyään ainakin kuvittelee tienaavansa paremmin kuin mitä Suomessa tienaisi. Kun tämän yhdistää siihen, että asuminen Lontoossa ja Helsingissä maksaa oleellisesti yhtä paljon mutta Helsingissä hinnat kaupoissa ovat puolitoistakertaiset ja pubissa kaksinkertaiset, jossain vaiheessa ulkomaille asettuneet huomaavat, että paluumuutto ei ole elintasollisesti järkevä hanke.
Kun kerran Suomessa yhdistyvät pienet palkat, korkeat verot ja hirveät hinnat, pitäisi Suomen houkutella näitä paluumuuttajia jollain muilla tavoilla. Vain harva viitsii palata takaisin minkään koivu ja tähti -unelman takia. Jos joku välttämättä unelmoi hyttysiä kuhisevasta rantamökistä jossain keskellä ei-mitään, sellaisen voi ostaa ja siellä käydä ulkomailtakin käsin lomillaan. Näitäkin mökkejä tosin tunnutaan nykyään ostavan Baltiasta, jossa hinnat ovat halvemmat ja joihin lennetään halpalentoyhtiöillä eikä hirvittävän hintaisella Finnairilla.
Suomen pienuudesta johtuen suurempien maiden ja kaupunkien kaikennäköiseen tarjontaan tottuneille kynnys palata takaisin voi olla kova. Tämä on ehkä itselleni isoin juttu tällä hetkellä. Kun on tottunut siihen, että ympärillä on kaikkea muutaman kilometrin säteellä, paluu pienempiin kuvioihin ei hirveästi houkuttele. Tälle ei juurikaan voi tehdä mitään.
Tutkimuksessa paljastetaan kuitenkin asia, joka on ollut minulle selvä jo pitkään, tuttujen kanssa juttelemalla muttei sen tieteellisemmin näytettynä. Suomalaiset työmarkkinat eivät houkuttele. Ne eivät edes kohtele neutraalisti vaan suorastaan negatiivisesti.
Ensinnäkin, Suomessa mukamas arvostetaan koulutusta ja tutkintoja, mutta käytännössä missä hyvänsä paikassa ulkomailla koulutuksella saa parempia duuneja kuin Suomessa. Suomessa vähät hyvät duunit menevät jonkun kaverille tai jellonaveljelle, perusteena usein “toimialaosaaminen”, “toimintaympäristön tuntemus” tai joku muu rutiinivalhe ja vain harva onnistuu löytämään Suomesta paluumuuttaessaan koulutustaan ja kokemustaan vastaavan työn. Onnistuu se joskus muttei kovin usein.
Jonkun hanttihomman Suomesta löydettyään ongelmat eivät lopu vielä siihen. Kulttuurillisesti ulkomaista työkokemusta ei arvosteta vaan sitä halveksutaan. Varsin moni on törmännyt hyvinkin latistavaan menoon kun visiointipalaverissa ehdottaa jotakin, joka on ollut käytössä jonkun ulkomaisen työnantajan palveluksessa ja joka on toiminut hyvin. Asiaa ei käsitellä meriittiensä pohjalta vaan enemmänkin “no mene sitten takaisin sinne mihin pippuri kasvaa jos ei suomalainen meno kelpaa”.
Näistä syistä varsin moni Suomeen paluumuuttanut tulee maitojunalla takaisin noin puolen vuoden kuluttua.
Minkäänlaista huutavaa työvoimapulaa ei selvästi vallitse juuri missään, sillä koulutetut ja kokeneet ihmiset voidaan sivuuttaa tuosta vain jos työkokemus onkin ulkomailta, kenties jopa tutkinto tai osa siitä. Innovaatioihmisten pitäisi olla huolissaan siitä, että Suomessa yrityksissä vallitsee sangen vahva “not invented by us” -asenne. Sen sijaan, että pieni maa ja sen pienet yritykset keräisivät kokemusta muualta, ottaisivat oppia hyvin tehdyistä jutuista ja laistaisivat ne, jotka muualla on jo sössitty tai osoitettu rikkinäisiksi, eletään hyvin nurkkakuntaista menoa ja nitistetään henkisesti yritykset ravistella hieskoivun oksilla istuvaa establishmenttia ja perinteisiä menetelmiä.
Valittaa voi kyllä palkkatasostakin. Voisi ajatella, että elintason kuuluisi säilyä noin ennallaan tai mielellään parantua, kun muuttaa takaisin Pohjolan tehokkuusihmeeseen ja työläisten paratiisiin. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan useimmat joutuvat yhdistämään suuremmat kulut ja pienemmän nettopalkan ja erotuksen kattamiseksi tarjotaan lähinnä korkeaa moraalia ja valheita.
Asialle ei tietenkään tarvitse tehdä mitään. Voimme aivan hyvin tunnustaa asian ja hyväksyä sen, että Suomi ei ole mikään innovatiivinen korkeasti koulutettujen maa eikä sellaiseksi ole muuttumassa, ja Suomen vahvuudet perustuvat enemmän rutiiniluontoiseen keskitason insinöörityöhön. Ei tässä sinänsä ole mitään vikaa jos se käy kerran kaupaksi, mutta asia pitäisi tunnustaa ääneen ja ruveta markkinoimaan Suomea innovaatioihmeen sijasta Euroopan Intiana, jossa rutiinihommat hoituvat rivakasti ja laadukkaasti kohtuullisella hinnalla.
Monkey see, monkey do.
blog comments powered by Disqus