Nyt tällä kertaa kristilliset ovat sitä mieltä, että Suomen kuuluisi liittyä Natoon.

Olen joskus kauan sitten ollut sitä mieltä, että Suomen pitäisi tuohon kerhoon liittyä. Silloin ajatukseni oli sama kuin useilla silloin, että tuo kerho olisi länsi-integraation viimeinen askel.

Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Muunmuassa olen oppinut, että missään maailmantilanteessa ei ole viisasta liittoutua sotilaallisesti Turkin ja Puolan kanssa. Eikä Nato muutenkaan enää ole kovin kummoinen kerho, koska siihen kuuluu maita siellä täällä ja kaikki perustuu edelleen USA:n sotavoimaan, jota käytetään tai ei käytetä riippuen siitä, miten se vaikuttaa USA:n asemaan.

Natossa oli jotain järkeä silloin kuin se oli Länsi-Euroopan ja USA:n liitto. Tämä liitto on jossain määrin luonnollinen, ja vaikka tuota liittoa ei olisikaan, muut maat eivät katsoisi jo taloudellisista lähtökohdista hyvältä jos joku noista maista miehitettäisiin. Näin ollen ilman puolustusliittoakin apua olisi annettu.

Sinänsähän kerho luotiin osaltaan USA:n poliittisia intressejä palvelemaan kun kommunismille haluttiin asettaa rajat, missä putka onnistuikin. Mutta ongelma on se, että sillä on edelleen tämä sama ominaisuus. Nyt Nato, mutta käytännössä USA, haluaa kasvattaa vaikutusvaltaansa Kaukasuksen kriisipesäkkeissä, joissa on valtatyhjiö NL:n hajottua.

Vaikka noissa maissa ei olisi rähisevää Venäjää naapurissa, seudut ovat olleet tunnetun historian ajan epävakaita. Noiden maiden kanssa liittoutuminen sotilaallisesti tuntuu aivan yhtä älyttömältä vedolta kuin liitto Puolan kanssa. Joten tuota pikaa kerhon suojissa alkaa olla jokseenkin jokainen lähiseudun jatkuvasti sotaan joutuvista maista.