Suomessa ja maailmalla lama esittäytyy muunmuassa niin, että palkattomat ylityöt ovat lisääntyneet kun väki ei potkujen pelossa uskalla vaatia oikeuksiaan.

Ylitöistä maksaminen on kuitenkin järkevää sekä firman että työntekijän kannalta. Työntekijän vinkkelistä on ymmärrettävää, että vapaa-ajan haaskaamisesta pitää myös maksaa jotakin. Tämä on ns. no-brainer.

Työnantajan vinkkelistä sen sijaan asia on hiukan monimutkaisempi muttei mahdoton ymmärrettävä. Helppo tapa lähestyä asiaa on se, että useimmille työ on enemmän velvollisuus kuin nautinto, ja jos työn määrää lisätään ja vapaa-ajan määrää vähennetään, ihmiset stressaantuvat, ärtyvät, väsyvät, sairastuvat ja ylipäätään tuottavat huonommin kuin hyvinvoivat ihmiset ympärillä. Ja valkokaulustyössä yleensäkin tuntien lisääminen tuottaa huonosti.

Mutta asiassa on myös toinen puoli, jota olen itsekin työpaikalla todistanut. Jos esimerkiksi IT-hommissa ylityö ei maksa yhtään mitään, firma pakottaa atk-miehet tekemään kaikki päivitykset ja muutokset yö- ja viikonlopputöinä. Tässä tapauksessa nurin oleva sähköpostipalvelu päiväsaikaan on firmalle kulu, mutta jos sen voi tehdä yötyönä ilmaiseksi, kulu poistuu. Joskus erään entisen työnantajan toiminnassa alkoi touhu menemään aika lähelle sitä, että väki oli jokseenkin joka viikonlopun kiinni tekemässä muutoksia.

Kun ylityöt muuttuivat maksullisiksi ja viikonlopputyön tilaaja joutui siitä myös maksamaan, tilaukset vähenivät puoleen. Todettiin, että pieni häiriö jossain päiväsaikaan on pienempi paha kuin maksu työstä. Kun ikävään aikan tehtävällä työllä on hintalappu, firmassa on motiivi miettiä, miten tätä työtä voitaisiin vähentää. Jos vaikkapa joku varajärjestelmä tai jonkun yötyön automatisoiminen maksavat rahaa kuten ne usein maksavat, niitä ei kannata tehdä, elleivät ne vähennä kustannuksia myöhemmin. Jos kustannuksia ei ole kun ylityö on ilmaista, bisnescasea ei synny tehdä mitään.

Ehkä firmat hyötyvät jotain siitä, että ne pelottelevat työntekijänsä raatamaan pitkiä päiviä, mutta tämä osuu omaan nilkkaan myöhemmin.

Toinen vastaava tapaus on se, jossa valkokaulustyöläisten edunvalvojat voisivat viimein ryhdistäytyä, eli matka-ajan laskeminen työaikaan. Nythän matkustamisesta ei makseta useimmille mitään, joten vaikka päivä pitenee lentojen takia, se ei maksa firmalle mitään. Ja kun tarjolla on 10 euroa halvempi lippu vaihdolla ja matka-aikaa lisää neljä tuntia, firman kannattaa ostaa tämä lippu, koska se on pois työntekijän vapaa-ajasta eikä maksa mitään.

Päivärahat eivät ole korvaus tästä vapaa-ajasta vaan se on könttäsummana maksettu kulukorvaus asioista, joita ei tarvitsisi ostaa ollenkaan jos olisi normaalissa elinpiirissään töissä ja kotona.

Kun työntekijän aika ei maksa firmalle mitään, syntyy älyttömiä tilanteita, jossa firma säästää määräämällä työntekijän töihin vapaa-aikanaan. Tuntilaskutusta pyörittävässä konsulttibisneksessä duunarit tietävät, että jos keikka on Espanjassa, sinne pitää lähteä sunnuntaina ja tulla takaisin lauantaiaamuna, koska näin firma saa laskutettua 5*8 tuntia asiakkaalta. Jos työntekijä liikahtaisi yhdeksältä aamulla maanantaina kun työt alkavat ja liikahtaisi takaisin siten, että olisi kotona perjantaina viideltä kun työt loppuvat, firma menettäisi puolentoista päivän laskutuksen. Kun duunari ei hyödy mitään vapaa-ajan poistamisesta, näin kannattaa jälleen kerran tehdä.

Jostain syystä valkokaulusväen edunvalvojat eivät pysty tekemään näille asioille mitään. Ja valittavat sitten kun järjestäytymisaste on niin alhainen ja ay-toiminta ei pahemmin kiinnosta. Miksi se kiinnostaisikaan kun liitot osaavat vain tapella penneistä mutteivät tehdä mitään niille asioille, joista neuvottelemiseen yksittäisen työntekijän voima ei tahdo riittää millään?