Muslimimaat, nuo vapaan sanan edelläkävijät, ovat ajaneet YK:n ihmisoikeusneuvostossa läpi päätöslauselman, joka kehottaa jäsenmaita lisäämään lainsäädäntöä, jotta uskontojen ja uskovaisten pyhät asiat suojeltaisiin mollaukselta ja pahalta puheelta.

Äänestämällä syntynyt päätöslauselma kertoo meille sinänsä maailman menosta. Länkkärit ovat väärässä kun kuvittelevat, että maailma isoaa ja janoaa länsimaisia arvoja. Eipä janoa. Ja kun niitä muita on enemmän, voimme tästä ennustaa, millaista maailmaa kohti olemme menossa. Se, pystymmekö säilyttämään länsimaisen elämäntavan perusoikeuksineen riippuu maahanmuuttopolitiikoista länsimaissa ja siitä, onnistutaanko ylikansoitetun Lähi-Idän ja Afrikan kanssa elämään rauhassa vai ei.

Mutta itse päätöslauselma, jota lännessä on aivan oikeutetusti kritisoitu.

Tässä päätöslauselmassa on monenlaisia ongelmia. Kukaan ei oikein määrittele, mitä uskontojen pilkkaaminen oikein on. Mutta kun kysymys on islamilaisesta maailmasta tulevasta hankkeesta, voimme ajatella sen tarkoittavan pitkälti niitä asioita, joista muslimit kerta toisensa jälkeen päättävät närkästyä tai ainakin mekastaa. Jos se ei tarkoita näitä asioita, mitä se sitten tarkoittaa? Jos emme tiedä, mikä on metodi asian selvittämiseksi?

Onko suunnitelmissa joku tapa, jolla jotenkin järkevästi ja lähdekritiikin kestäen selvitettäisiin, ovatko uskovaiset loukkaantuneet? Ei aivan varmasti ole. Jos haluamme tietää, ovatko jonkun uskonnon edustajat närkästyneitä, menemme kysymään asiaa joltain tarpeeksi fanaattiselta puhemieheltä, ja säestäjäksi otetaan kaikkia muita kulttuureja ja uskontoja paitsi länsimaista kulttuuria ja kristinuskoa rajattomuuksiin saakka ylistävän vähemmistöagendaväen hyödyllisiä idiootteja. Ja saadaan selville, että uskovaiset ovat nyt kovn vihaisia, ja jos kysyy pakasta vedetyltä uskonnon riviedustajalta, he eivät edes ole kuulleet koko asiasta mitään ja kun kuulevat, lähinnä nauravat.

Ja vaikka uskovaiset närkästyisivät niin entä sitten? Uskonnot ovat mitä suurimmassa määrin vallankäyttöä ja politiikkaa. Kovin useiden uskontojen doktriinissa nähdään jäänteitä parintuhannen vuoden takaisesta selviytymis- ja terveysopista, ja jotkut uskonnot ylläpitävät näitä oppeja edelleen. Katolinen kirkko on de facto hallinnut melkein koko Eurooppaa, kunnes puoli mannerta onnistui paavin ikeestä vapautumaan. Tänäkin päivänä katolinen kirkko on merkittävä poliittinen voima esimerkiksi Espanjassa, jossa juuri vastustetaan aborttilainsäädännön muutoksia.

Islamilaisessa maailmassa Iran on pappisvaltio ja uskovaisilla on vahva ote vallankahvasta muissakin paikoissa. Israel tekee sekä ulko- että sisäpolitiikkaa jahvenpalvonnasta ammennetuilla uskonkappaleilla. USA:ssa setelistökin luottaa kristittyyn jumalaan. Intiassa vallankahvassa ovat hindunationalistit.

Kun kerran uskovaiset ovat tuoneet uskontonsa maallisten asioiden säätelijöiksi, pitää meillä olla oikeus kritisoida tämän vallankäyttäjän oppia sekä puhemiehiä ivan, pilkan, karikatyyrin ja satiirin keinoin eikä ainoastaan teologian. Aivan kuten meillä on oikeus kritisoida kaikkia muitakin vallankahvan tavoittelijoita:

One of the prerogatives of American citizenship is the right to criticize public men and measures." Such criticism, inevitably, will not always be reasoned or moderate; public figures as well as public officials will be subject to "vehement, caustic, and sometimes unpleasantly sharp attacks."

Ajatus siitä, että uskovaiset ja doktriini pitäisi jättää rauhaan, on aika ovela. Kun islamilaisessa maailmassa eleteään koraanin ikeen alla, näissä maissa asuvien vähemmistöjen maansa politiikkaa koskeva arvostelu ja sen nykyinenkin väkivaltainen vaimentaminen saa oikeutuksensa, sillä ei ole mahdollista kritisoida maan politiikkaa kritisoimatta samalla uskonnon doktriinia, ja sehän haiskahtaa jo kielletyltä tämän päätöslauselman mukaan. Euroopassa taas uskovaiset haluavat itsestään jonkunlaisen ylähuoneen, sillä hehän voivat määritellä oppinsa kuinka hyvänsä ja kertoa vain närkästyvänsä aina kun joku haraa vastaan.

Todennäköisesti eurooppalaisessa lainsäädännössä ei aivan vielä tapahdu suurensuuria. Mutta kyllä tämäkin varoitussignaalina pitää ottaa, sillä uskovaisilla ja erityisesti islaminuskoisilla, on selvästi halu nostaa oppinsa maallisen arvostelun yläpuolelle myös maallistuneissa länsimaissa, kuten huomaamme Pakistanin tekemän ehdotuksen perusteista (“.... muslimeja vastaan kohdistuva propaganda lännessä...”).

Jos ajatellaan asiaa esimerkin kautta, minulle tulee mieleen vaikkapa Salman Rushdien saama kuolemantuomio, joka on edelleen voimassa. Tämä tuomio perustuu koraaniin, sillä islamista luopuminen ja islamin pilkkaaminen ovat kuolemantuomion arvoisia syntejä. Mitä meidän nyt pitäisi tehdä? Jos kannatamme tätä tuomiota, olemme mielestäni aika hukassa. Jos vastustamme sitä ja sanomme, että tämä tuomio on väärin ja että se pitää perua, muslimit voivat (halutessaan) loukkaantua. Kysehän on koraanissa seisovasta asiasta ja siis Allahin sanasta, ja joka toisin väittää tai väittää, että Allahin sana pitäisi sivuuttaa, loukkaa islamia ja islaminuskoisia. Joten voiko islamia pilkkaamatta todeta tuomion antaneen ajatollan olevan halveksittava nilviäinen ja kaikkien tuota tuomiota kannattavien olevan paskasakkia?

Ja jos asiaa ei haluta nähdä ainoastaan islamiin liittyvänä ongelmana, täysin saman asian kanssa ollaan edessä jos katsotaan Lähi-Idän ja Israelin rajamaiden menoa. Israelissa on johdettu jostain muinaisista teksteistä maan rajat. Jos nyt joku menee ehdottamaan, että ehkä näistä rajoista pitäisi hieman joustaa, jotta alueelle saadaan rauha aikaan, juutalaiset voivat (halutessaan) närkästyä, sillä heidän pyhiä tekstejään on pidetty pilkkana. Joten miten voimme kannustaa Israelia rauhaan? Jos käynnistämme vaikkapa talouspakotteet, se on loukkaus juutalaisia ja juutalaisuutta vastaan. Hyi.

Entä sitten tieteet?

Tieteissä meillä on ongelma oikopäätä, sillä uskonnot tuppaavat kautta linjan selittämään, miten maailma on syntynyt. Lisäksi ne puuhastelevat elämän ja kuoleman kysymyksissä. Mitä jos joku uskiskerho tulee sanomaan, että sairaus on jumalan rangaistus ja se pitää vain ottaa vastaan, ja maallisen lääketieteen olemassaolo on itsessään loukkaus tosiuskovia kohtaan? Pitääkö meidän kuunnella tällaisia klunssi-idiootteja vai nöyryyttää niin paljon kuin verbaalisilla lahjoillamme kykenemme? Kannatan jälkimmäistä.

Maailman synty on hankala asia ja antaa oitis eväitä tehdä haittaa fysiikalle ja vaikkapa astronomialle. Emme voi mitenkään nähdä miljoonia vuosia vanhaa tähtivaloa öisellä taivaalla, sillä Raamatun mukaan maailma on kuutisentuhatta vuotta vanha ja kuka toisin väittää, pilkkaa kristittyjen ja judejen hulluimpia lahkoja.

Darwinin mainitseminen loukkaa monenväristen uskovaisten tuntoja. Pitäisikö Darwin poistaa kymmenen punnan seteleistä ja korvata jollain luomisteoreetikolla, koska änkyräkristityt loukkaantuvat Darwinin näkemisestä?

Ei. Tässä ei voi olla päätä eikä häntää. Suomen lainsäädännössä on uskonrauhan rikkominen, jolla pykälällä voisi heittää vapautuneesti kuikkaa. Jumalat osaavat viskata kuumalla kivellä jos heitä kiinnostaa. Mutta Suomessa on hyviäkin lakeja, kuten vaikkapa uskonnonharjoituksen estämisen kielto, sekä kielto syrjiä erilaisissa asioissa ihmisiä heidän uskontonsa perusteella. Nämä määrittelevät mielestäni aivan riittävästi, mikä asema erilaisille mustanaamiokerhoille pitää antaa. Kokoontumista ei pidä estää eikä jäseniä sorsia, mutta jos joku haluaa pilkata mustanaamiokerhoa ja pitää sitä naurettavana pelleilynä ja sen oppia täysin syvältä ja poikittain olevana, tämän lauselman kuuluu nauttia perustuslain tasoista sananvapauden suojaa.

Ja tätä suojaa tarvitaan nimenomaan kaikennäköisiä kieltolakeja ajavia mustanaamiokerhoja vastaan. Jos laki suojaa vain sellaiset puheet, joista kukaan ei loukkaannu, poistamme yhteiskunnallisesta keskustelusta kaiken terän, altistamme tiedotusvälineet jatkuvien oikeusjuttujen pelon ikeeseen, ja lisäksi annamme valtaa mustanaamiokerhoille, sillä ne voivat päättää itse, mistä he minäkin päivänä loukkaantuvat.

Nyt kannattaa kaikkialla ottaa varoitusmerkki tosissaan ja huolehtia siitä, että mustanaamiokerhot pysyvät ruodussa, ja uskovaiset saavat osakseen pilkkamme ja halveksuntamme joka kerran kun se on ansaittua.