Pekkarinen vaatii vaihteeksi elvytystä ns. perinteisin keinoin tekohengittämällä rakennusalaa ja savupiipputeollisuutta. Minun nähdäkseni tässä ei ole nykyisessä maailman ajassa mitään järkeä.

Kuten kirjoitettu on, tämän laman kuten edellisenkin laman työttömyysongelma ei ollut lama-aikainen vaan laman jälkeinen. Rakennusmiehet kyllä palasivat raksalle viime laman jälkeen ja tekevät niin tämänkin laman jälkeen, koska rakennusbisnes ei katoa mihinkään. Ongelma oli silloin ja todennäköisesti nytkin siinä, että osalta lähtee koko ala alta.

Tämä on se ongelma, johon valtiovallan pitäisi pistää paukkuja. Kun paperitehdas suljetaan, sieltä vapautuu teollisuusduunareita, mutta uudet työpaikat tuppaavat syntymään palvelusektorin pienipalkkaisiin duuneihin. Jos jätetään palkkakuoppaongelma sikseen, voimme ajatella, että teollisuudesta vapautuu ihmisiä, jotka ovat olleet teollisuudessa tietoisesti, esimerkiksi siksi, että ovat parempia käsittelemään koneita kuin ihmisiä.

Ei näistä ihmisistä tuosta vain synny asiakaspalveluhenkilöitä. Osasta ei synny ikinä, osa tarvitsee reippaasti koulutusta ja jonkunnäköistä tukea matkan varrella. Sama koskee Nokian kännykänsuunnittelijoita. Jos tuo duuni siirtyy Intiaan, uutta vastaavaa ei Suomessa ole.

Lama-ajan rakennuselvytyksessä on ongelma se, että se ei mitenkään auta näitä todellisia ongelmaisia vaan lähinnä rakennusmiehiä, joilla ei ole mitään ongelmaa, koska ansiosidonnaisella ja pimeillä hanttihommilla elättää itsensä lama-ajan yli mukavasti. Rahaa palaa paljon, ja äyriäkään siitä ei päädy niille, joilla on todellinen ongelma.

Sen sijaan pitäisi katsoa, missä näitä ongelmaisia on, ja ryhtyä miettimään keinoja, joilla esimerkiksi osasta näitä ihmisiä saataisiin yrittäjiä ilman nykyistä yrittäjän valtavaa henkilökohtaista riskiä, siinä toivossa, että he työllistäisivät muutaman muunkin firmoihinsa. Ja osa yksinkertaisesti tarvitsee jonkun kunniakkaan tien loppuiäkseen, koska töitä ei vain ole eikä tule.

Rakennuselvytystä perustellaan aina sillä, että rakentaa kannattaa kun on halpaa. Tämä on Suomen taloudessa puhdasoppista hölynpölyä. Rakennusmiehet saavat TES-palkkaa sekä lamavuosina että huippuvuosina, eli työn hinta ei laske. Tarvikkeiden hinta voisi teoriassa laskea, mutta mutta Suomessa asioiden hinnat ovat herkkiä nousemaan “maailmanmarkkinahintasyistä”, mutta maailmanmarkkinahintojen lasku ei siirry hintoihin, vaan se puhalletaan johonkin kaupusteluketjussa “hinnankorotuspaineiden torjumiseksi”. Kapitalistin kate todennäköisesti laskee, muttei se julkisissa urakoissa ole hirveän suuri ollut ennenkään, koska tilaajaan ei sisälly vastapuoliriskiä. Lisäksi julkisilla hankkeilla on taipumus kusahtaa, eli jos hinnaksi sovitaan sata miljoonaa, loppulasku onkin 142 miljoonaa. Joten kapitalisti voi aivan hyvin näyttää pientä katetta tarjouksessa ja lopulta vain laskuttaa enemmän.

Julkisen vallam toimia tarvitaan, mutta toimien pitää olla oikein kohdennettuja. Puuhasteluun ei rahaa kannata pahemmin talikoida, koska rahaa tarvitaan oikeisiin kohteisiin.