Kuljetusliikkeet huutavat kuin palosireenit ja vaativat milloin mitäkin veroaan alemmas ja jos jotain luvataan laskea, huudetaan lisää ja sanotaan, ettei riitä alkuunkaan.

Nähdäkseni ei ole mitään syytä alentaa mitään veroja ainoastaan kuorma-autoliikennettä koskien. Tuloksena on nimittäin loputon suo. Jos täysperävaunurekat rupeavat saamaan bensansa halvemmalla, tavallisten rekkojen omistajat alkavat mussuttaa kilpailun vääristymisestä, ja aivan aiheesta. Tämän jälkeen pakujen omistajat alkavat mussuttaa, jälleen aivan aiheesta, eikä ole perusteetonta sekään, että kaupungissa henkilöautolla firmojen papereita kuljettava vaatii samat alennukset.

Tuloksena on erityisratkaisu, joka on huono jo syntyessään, joten sitä pitää välittömästi paikata ja jo valmiiksi monimutkainen verojärjestelmä saa jatkoksi poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia.

Jos bensan hinta nousee ja kuljetukset vähenevät, osa firmoista menee konkurssiin. Kuten muillakin aloilla jos kysyntä hiipuu. Lisäksi ala on kilpailtu niin kuralle, etten ymmärrä, miksi se täytyy pelastaa tukiaisilla kun oikea tie on antaa markkinatalouden toimia tarjontaa vähentävästi ja muuttaa bisnes takaisin hyväksi.

Nyt on kaikenlaisia lisäongelmia kuten se, että kuljetusfirmat ovat menneet tekemään pitkiä, kiinteähintaisia sopimuksia ja hintoja ei voi nostaa vaikka kustannukset ovat nousseet. Tämäkin vain johtaa huonojen poistumiseen markkinoilta ja hyvien jatkamiseen, sillä fiksusti johdetut firmat eivät ole tehneet vuosikausien kiinteähintaisia sopimuksia.

Samalla opetuksen saavat myös jotkut kuljetuspalveluja käyttävät firmat. Alihankkijoita käytettäessä yksi kilpailutusta vetäviltä pavunlaskijoilta usein unohtuva juttu on se, että diilin on syytä olla hyvä molemmille. Jos alihankkija kykenee tekemään kohtuullista tulosta, palvelu pelaa. Kun alihankkijat on kilpailutettu toimimaan tappiolla, firma saa jonain aamuna huomata, että autoja ei tullutkaan kun alihankkija on konkurssissa, ja tavarat alkavat mädäntyä varastoon.