Eihän Iltalehdeltä voisi tietysti kovin korkeaa journalismia odottaakaan, mutta tämä ruma ankanpoikanen ylitti ärsytyskynnyksen.

Nollatutkimuksessa siis oli kysytty miehiltä, mitä he naisilta haluavat, ja tutkimuksen ällistyttävä tulos oli se, että miehet mukamas haluaisivat kodin pikku hengettären. Ja mitä oikein kysyttiin? Miehet saivat äänestää seuraavasta listasta juttuja, joissa naisten kuuluu olla hyviä:

1. Leipoa pullaa
2. Pitää koti siistinä
3. Tehdä hyvää ruokaa
4. Ommella napit kiinni, parsia ratkenneet saumat
5. Hoitaa lapsia, vaihtaa vaippoja
6. Silittää ja prässätä vaatteita, mankeloida lakanoita
7. Tankata auto, täyttää pissapoika
8. Sisustaa
9. Organisoida perheen asiat: muistaa lasten harrastukset, vanhempainillat ja muut menot
10. Huolehtia laskujen maksusta ja perheen talouden tasapainosta

Minun mielestäni naisten ei pidä olla hyviä missään tuossa listassa olevassa asiassa, koska valtaosan voi teettää palveluskunnalla sen sijaan, että herrasväki silittää lakanoitaan itse tai ompelee nappeja. Saati että käyttää aikaansa autonrassaukseen. Naisen kuuluisi olla hyvä tyyppi, joka tykkää minusta, mutta eipä sellaista vaihtoehtoa listalla ollutkaan.

Kun listalla on lapsista huolehtimisen ja autonrassauksen lisäksi kahdeksan täysin epäkiinnostavaa ja mundääniä kodinhoitodetaljia ja miehet pannaan äänestämään näistä, on aika vaikea saada aikaiseksi tulosta, jossa miehet eivät painottaisi jotain “kodin hengettären” toimenkuvaan kuuluvia asioita.

Varmasti on runsaasti miehiä, jotka haluavat kodin hengettären. Mutta ei tämä tutkimus kerro heidän määrästään yhtään mitään, koska sellaiset, jotka eivät halua kodin hengetärtä, eivät äänestäneet ollenkaan, koska listassa ei ollut yhtäkään sopivaa kohtaa.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi naisen pitäisi olla kotona pyykkäämässä päivät pitkät ja loppuajan hämmentämässä musta halatti päällään pastaa. Jos tarvitsen palveluskuntaa, palkkaan palveluskuntaa. Toinen asia mitä en ole koskaan ymmärtänyt ovat miehet, jotka olettavat naisen katsovan heitä jatkuvasti ihaillen ja palvoen ja heidän moninaisia lahjojaan ylistäen. Saahan niin tehdä jos siihen on joku erityinen ansio, muttei sen mikään yleistilanne pitäisi olla. Jos haluan jonkun, joka katselee minua ihaillen, ei koskaan sano poikkipuolista sanaa ja muutenkaan osoita aloitekykyä, hommaan lemmikkikaupasta marsun ja säästän pitkän pennin.

Minun mielestäni täydellisessä riippuvaisuudessa toisesta ihmisestä ei ole mitään erityisen puoleensavetävää kuten ei myöskään siinä, jos kaikki aika kuluu jossain hanttihommissa ja aikaa millekään hauskalle ei tunnu olevan ikinä. Itsenäisessä naisessa, jolla on omia juttuja, omia harrastuksia, omia kavereita, omia ajatuksia ja omaa elämää, sen sijaan on hyvinkin paljon. Kuten myös määrätietoisuudessa ja oman arvon tuntemisessa. Valitettavasti vain oman arvonsa tuntevat ymmärtävät myös omaa parastaan eivätkä ole turhan kiinnostuneita juuri minusta, mutta se on toinen juttu se.