Ei kun pullo pöytään, sitten miettimään
10/05/11 16:06
Muistelen, että noin vuosi sitten kirjoitin viimeksi siitä, kun ravintolaväki, alkoholiteollisuus ja pari muuta viinanmyyntikerhoa julkaisivat syvän huolensa Viron viinarallin takia ja vaativat Suomeen matalampia alkoholiveroja.
Tämä näytelmä näyttää toistuvan suunnilleen vuoden välein. En kertaa kaikkea, mitä silloin kirjoitin, mutta valheet näyttävät tässä asiassa pysyvän vuodesta vuoteen samanlaisina, niitä hieman ajan henkeen mukauttaen.
Nyt näyttää huomio kiinnittyneen muun muassa siihen, että siiderin tuonti on räjähtänyt käsiin. En tiedä, mikä on tilanne tänä päivänä Suomessa, mutta viimeksi kun siellä katsoin maitokaupassa juomien hintoja, siideri maksoi noin kolme kertaa sen verran kuin tarjouskalja. Vertailun vuoksi
tällä saarella hyvä olut ja hyvä siideri maksavat oleelliselta osin saman verran. Samaten huono olut ja huono siideri. Kummassakin kategoriassa on aina supertarjouksia eivätkä tarjoukset rajoitu vain olueen.
Joudun päättelemään tästä, että oluen ja siiderin valmistaminen ja kuljettaminen kaupusteltavaksi on suunnilleen saman hintainen prosessi. Lopputuotteen hinnassa on toki runsaasti erilaisia veroja, mutta ne ovat samansuuruisia kummallekin juomalle.
Olisikohan panimoteollisuuden ja vähittäiskaupan syytä mennä itseensä ja miettiä, miksi siiderin ja oluen hinnat eivät ole lähelläkään toisiaan? Ei varmaan, alkoholiverosta voi aina marista, vaikkei se mitenkään asiaan liitykään, mutta kun syy on mukamas veroissa, kukaan ei huomaa, että bisneksessä vallitsee de facto -kartelli ja hintasotaa ei käynnistä kukaan.
Loppupää on normaalia lätinää ravintola-alalta siitä, että väki juo liikaa kotonaan alkoholiverojen takia ja liian vähän ravintoloissa, ja yöravintoloiden “ahdinko” on tästä todiste.
Tämä ei tietenkään todista mitään tuon suuntaistakaan, mutta helpompaa marista alkoholiverosta kuin miettiä, miksi yökerhot ovat ahdingossa. Juuri muutama päivä sitten joku yökerhovisiiri kertoi, että ainakin pääkaupunkiseudulla yökerhoja on yksinkertaisesti liikaa. Olisikohan tällä mitään syytä ahdinkoon? Lama on leikannut jonkun verran ylimääräistä kulutusta ja varmasti se näkyy yökerhojen tuloksissa. Tästä seuraa se, että tarjonta pitää sovittaa vastaamaan kysyntää eikä niin, että väitetään verojen johtavan kysynnän vähäisyyteen.
Vaikka toistankin itseäni viime kertaisesta, alkoholiveron reippaat korotukset itse asiassa toimivat yökerhojen puolesta. Niissä juodun viinan lopputuotteen hinnassa alkoholiveron osuus on naurettavan pieni. Kun myydään 14,20€ hintainen Cosmopolitan, siinä on alkoholiveroa joitain kymmeniä senttejä. Kaikki loppu tulee muualta. Sekaan lurautettavan sekamehun, joka Alepassa maksaa 42 senttiä litra, kilohinta yökerhossa muistuttaa ranskalaisten hajuvesien kilohintaa, ja alkoholiveroa ei tässä ole äyriäkään.
Kotidrinkin hinta on kaksi euroa, jossa alkoholiveroa tuo sama muutama kymmenen senttiä. Jos alkoholivero kaksinkertaistetaan, kotidrinkin hinta nousee kolmeen euroon ja ravintolardinkin hinta 15 euron paikkeille. Tämä itse asiassa kaventaa eroa kotona juopottelun ja baarijuopottelun välillä jos baari vain siirtää alkoholiveron korotuksen sellaisenaan lopputuotteen hintaan eikä kerro sitä neljällä tai viidellä.
Yöravintolapomot voisivat myös joskus huvin vuoksi ruoskia itseään käytetyillä drinkkisateenvarjoilla kostoksi siitä, että he ahneuksissaan pilasivat oman bisneksensä.
Kun minä aloin käydä yöravintoloissa, ne menivät kiinni yhdeltä. Nykyään neljältä
ja vieläkin kuuluu marinaa siitä, että ala on liian säänneltyä. Suomalaisille nauretaan maailman bilekaupungeissa jos baarit menevät kiinni aikaisin, joten baarit ovat auki myöhään. Niihin mennään joskus puolilta öin ja lähdetään neljältä kotiin. Tässä asiassa ei näytä tapahtuneen mitään muutosta sinä aikana, kun olen itse ravintoloissa käynyt pämppäämässä. Näissä mestoissa ollaan 4-5 tuntia ja nimenomaan ne 4-5 viimeistä tuntia. Kun baari meni kiinni yhdeltä, pohjia alettiin ottaa kuuden maissa, baariin kahdeksalta ja yhdeltä kotiin. Nykyään pohjia aletaan ottaa yhdeksän kymmenen maissa.
Jympsähdämme hetkeksi takaisin Britanniaan, jossa pubikulttuurin sielu ja pelastaja on siinä, että pubi menee kiinni yhdeltätoista. Maailmassa on runsain mitoin ihmisiä, joille ei tuota mitään tuskaa lähteä baarista kotiin kun se menee kiinni ja mennä nukkumaan, mutta niitä, jotka ottavat “yhdet vielä” sulkemisaikaan saakka vaikka lähteä piti ajat sitten, on yhtä lailla paljon. Pubiin voi mennä kuka hyvänsä, sillä kun on kotona yhdentoista maissa, seuraava työpäivä on melko lailla normaali ja näissä paikoissa voi käydä ja käydään arkisinkin.
Suomalaiset “ollaan auki mahdollisimman pitkään” -konseptilla toimivat kapakat rajoittavat asiakaskuntansa arkisin niihin, jotka kykenevät lähtemään kotiin kymmeneltä. Kun näitä ihmisiä on vähän, ei ole syntynyt kummoistakaan “käydään baarissa muutamalla tiistain kunniaksi” -tyyppistä kulttuuria. Yöravintoloissa on väkeä vain viikonloppuisin ja muulloin ne eivät välttämättä edes ole auki vaikka kulut juoksevatkin koko ajan.
Läpi yön olevat baarit toimivat niissä paikoissa, joihin tullaan baareilemaan ympäri maailmaa. Nämä paikat ovat täynnä lomalaisia, joiden ei tarvitse herätä toimistolle seuraavana päivänä. Toimistorotista harvat viitsivät juopotella baarissa neljään saakka arkisin, sillä tällä tavoin ei seuraavasta työpäivästä tule mitään.
Viime kerralla käsittelinkin jo, miten ravintolat hinnoittelevat viininsä ja muut hieman paremmat juomansa, ja tätä en enää kertaa. Totean vain, ettei tämäkään ole alkoholiveron syy.
Tämä näytelmä näyttää toistuvan suunnilleen vuoden välein. En kertaa kaikkea, mitä silloin kirjoitin, mutta valheet näyttävät tässä asiassa pysyvän vuodesta vuoteen samanlaisina, niitä hieman ajan henkeen mukauttaen.
Nyt näyttää huomio kiinnittyneen muun muassa siihen, että siiderin tuonti on räjähtänyt käsiin. En tiedä, mikä on tilanne tänä päivänä Suomessa, mutta viimeksi kun siellä katsoin maitokaupassa juomien hintoja, siideri maksoi noin kolme kertaa sen verran kuin tarjouskalja. Vertailun vuoksi
Joudun päättelemään tästä, että oluen ja siiderin valmistaminen ja kuljettaminen kaupusteltavaksi on suunnilleen saman hintainen prosessi. Lopputuotteen hinnassa on toki runsaasti erilaisia veroja, mutta ne ovat samansuuruisia kummallekin juomalle.
Olisikohan panimoteollisuuden ja vähittäiskaupan syytä mennä itseensä ja miettiä, miksi siiderin ja oluen hinnat eivät ole lähelläkään toisiaan? Ei varmaan, alkoholiverosta voi aina marista, vaikkei se mitenkään asiaan liitykään, mutta kun syy on mukamas veroissa, kukaan ei huomaa, että bisneksessä vallitsee de facto -kartelli ja hintasotaa ei käynnistä kukaan.
Loppupää on normaalia lätinää ravintola-alalta siitä, että väki juo liikaa kotonaan alkoholiverojen takia ja liian vähän ravintoloissa, ja yöravintoloiden “ahdinko” on tästä todiste.
Tämä ei tietenkään todista mitään tuon suuntaistakaan, mutta helpompaa marista alkoholiverosta kuin miettiä, miksi yökerhot ovat ahdingossa. Juuri muutama päivä sitten joku yökerhovisiiri kertoi, että ainakin pääkaupunkiseudulla yökerhoja on yksinkertaisesti liikaa. Olisikohan tällä mitään syytä ahdinkoon? Lama on leikannut jonkun verran ylimääräistä kulutusta ja varmasti se näkyy yökerhojen tuloksissa. Tästä seuraa se, että tarjonta pitää sovittaa vastaamaan kysyntää eikä niin, että väitetään verojen johtavan kysynnän vähäisyyteen.
Vaikka toistankin itseäni viime kertaisesta, alkoholiveron reippaat korotukset itse asiassa toimivat yökerhojen puolesta. Niissä juodun viinan lopputuotteen hinnassa alkoholiveron osuus on naurettavan pieni. Kun myydään 14,20€ hintainen Cosmopolitan, siinä on alkoholiveroa joitain kymmeniä senttejä. Kaikki loppu tulee muualta. Sekaan lurautettavan sekamehun, joka Alepassa maksaa 42 senttiä litra, kilohinta yökerhossa muistuttaa ranskalaisten hajuvesien kilohintaa, ja alkoholiveroa ei tässä ole äyriäkään.
Kotidrinkin hinta on kaksi euroa, jossa alkoholiveroa tuo sama muutama kymmenen senttiä. Jos alkoholivero kaksinkertaistetaan, kotidrinkin hinta nousee kolmeen euroon ja ravintolardinkin hinta 15 euron paikkeille. Tämä itse asiassa kaventaa eroa kotona juopottelun ja baarijuopottelun välillä jos baari vain siirtää alkoholiveron korotuksen sellaisenaan lopputuotteen hintaan eikä kerro sitä neljällä tai viidellä.
Yöravintolapomot voisivat myös joskus huvin vuoksi ruoskia itseään käytetyillä drinkkisateenvarjoilla kostoksi siitä, että he ahneuksissaan pilasivat oman bisneksensä.
Kun minä aloin käydä yöravintoloissa, ne menivät kiinni yhdeltä. Nykyään neljältä
Jympsähdämme hetkeksi takaisin Britanniaan, jossa pubikulttuurin sielu ja pelastaja on siinä, että pubi menee kiinni yhdeltätoista. Maailmassa on runsain mitoin ihmisiä, joille ei tuota mitään tuskaa lähteä baarista kotiin kun se menee kiinni ja mennä nukkumaan, mutta niitä, jotka ottavat “yhdet vielä” sulkemisaikaan saakka vaikka lähteä piti ajat sitten, on yhtä lailla paljon. Pubiin voi mennä kuka hyvänsä, sillä kun on kotona yhdentoista maissa, seuraava työpäivä on melko lailla normaali ja näissä paikoissa voi käydä ja käydään arkisinkin.
Suomalaiset “ollaan auki mahdollisimman pitkään” -konseptilla toimivat kapakat rajoittavat asiakaskuntansa arkisin niihin, jotka kykenevät lähtemään kotiin kymmeneltä. Kun näitä ihmisiä on vähän, ei ole syntynyt kummoistakaan “käydään baarissa muutamalla tiistain kunniaksi” -tyyppistä kulttuuria. Yöravintoloissa on väkeä vain viikonloppuisin ja muulloin ne eivät välttämättä edes ole auki vaikka kulut juoksevatkin koko ajan.
Läpi yön olevat baarit toimivat niissä paikoissa, joihin tullaan baareilemaan ympäri maailmaa. Nämä paikat ovat täynnä lomalaisia, joiden ei tarvitse herätä toimistolle seuraavana päivänä. Toimistorotista harvat viitsivät juopotella baarissa neljään saakka arkisin, sillä tällä tavoin ei seuraavasta työpäivästä tule mitään.
Viime kerralla käsittelinkin jo, miten ravintolat hinnoittelevat viininsä ja muut hieman paremmat juomansa, ja tätä en enää kertaa. Totean vain, ettei tämäkään ole alkoholiveron syy.
blog comments powered by Disqus