Sana joulun ajaksi
24/12/11 12:13
Joulun ajan puheissa tavataan korostaa kristillisiä asioita ja paheksua kulutusjuhlaa. Minä teen juuri toisin päin.
Joulu, tuo perinteikäs keskitalven pakanajuhla, on ollut kristittyjen käytössä vajaat kaksituhatta vuotta. Näin olkoon. Palestiinalaisen puusepän pojan kuviteltu syntymäpäivä ei ole yhtään sen huonompi syy juoda kaljaa kuin mikään muukaan.
Kristittyä perinnettä ja siitä kumpuavia asioita voisi sen sijaan tässä yhteydessä hieman pöyhäistä. Ajatus kristinuskossa ainakin sen kymmentä käskyä lähellä olevan kovan ytimensä osalta on melko kaunis. Jos ihmiset oikeasti eläisivät näin, maailma olisi paljon parempi paikka.
Tätä tuskin kiistää kovin moni. Mutta mihin tuo kaunis perintö hukattiin ja miksi kristinusko tuntuu tänään niin kovin oudolta rakennelmalta?
Kirkot ja niiden monumentaalinen byrokratia ovat syyllinen paljoon. Kristinuskosta tuli maallista valtaa käyttävä aparaatti, jonka byrokratian riveissä kummitteli kaikennäköisiä oman etunsa tavoittelijoita. Kun uskonnosta tehtiin hyvä bisnes eikä elämänfilosofia, touhu alkoi paeta aikansa mittapuulla edistyksellisistä arvoista väkivalta-aparaatiksi, jolla pidettiin massat kurissa kuokkimassa peltoa, jotta pienellä kansanosalla menisi mukavasti ja heidän ei tarvitsisi tehdä paljon mitään. Tämän päivän mittapuulla näemme, kuinka kaukana vaikkapa maaorjuus oli kymmenen käskyn ajatuksista, mutta niinpä vain kirkkokin oli tässä touhussa mukana.
Tämän päivän korporaatioita syytetään siitä, että ne tuijottavat liiaksi viivan alle jäävää summaa ja eivät välitä ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan, ja syyttäjänä on muunmuassa juuri kirkko. Se sama, jonka omaa piittaamattomuutta siivitti viivan alle jäävä summa noin tuhat vuotta. Eikä kirkko vieläkään ole valmis uskonpuhdistusten ja valtionkirkkoistumisten jälkeen siihen, että ihmiset saisivat itse pitää rahansa sen sijaan, että niitä verotetaan kirkolle ilman, että kirkko antaa heille mitään takaisin.
Sitten meillä on vanha pilakuva siitä, että aasit ratsastavat jeesuksella. Suomessa tämän ilmentymä on Päivi Räsänen, maailmalla USA:n ulkopolitiikka. Kymmenen käskyä on huomattavan tasa-arvoinen rakennelma. Siinä ei erotella miehiä ja naisia, homoja tai heteroita, mustia tai valkoisia, kristittyjä tai muslimeita. Mutta koska aasit ovat vallassa, he etsivät tuhansista sekavista ja ristiriitaisista sivuista katkelmia, jotka sattuvat sopimaan heidän kulloinkin käynnissä olevaan agendaansa.
Kun kristinusko tuntuu nykyään jympsähtävän esille lähinnä silloin kun änkyrät vastustavat ihmisten tasa-arvoista kohtelua, haluavat heittää pommeja johonkin tai selittää heitä itseään äveriäämmille, että te olette huonoja ihmisiä, huomaamme, että häntä heiluttaa koiraa. Kirkko voisi yritystoiminnan kritisoimisen sijaan ottaa oppia hyvin menestyvästä yrityksestä, joka on onnistunut karsimaan rönsyt, pistämään turhan väen luiskaan ja keskittymään ydinbisnekseen.
Maailma kaipaisi edelleen niitä kymmentä käskyä, mutta jos niihin ei ikinä päästä kun nysvätään parintuhannen sekavan sivun kimpussa ja annetaan kaikenlaisille kovaäänisille häiriköille tilaa mesota raamattu kourassa milloin mitäkin, tyhjiö tältä osin vallitsee ja sitä täyttää nykyään muiden uskontojen tulva. Hengenravintoa törmäävä tapakristittyvaltion asukki törmää lähinnä jumalaan, joka vaikuttaa ruotsalaiselta sosiaalidemokraatilta kun hänen suurin kontribuutionsa mihinkään tuntuu olevan esteiden keksiminen työnteolle ja kaupassa asioinnille.
Joulua puolestaan syytetään siitä, että siitä on tullut liian kaupallinen juhla. Meidän pitäisi hiljentyä kammioihimme miettimään kristillisiä asioita. Minusta on suoraan sanoen parempi, että Räsäskä on ostarissa pistämässä sileäksi ministerin liksaansa kuin keksimässä Raamatusta uusia keinoja olla kiusaksi erilaisille täysin harmittomille vähemmistöille.
Joulun ajan ostosryntäys pitää leivänsyrjässä kiinni noin miljardi ihmistä ympäri maailmaa erinäköisten mutkien kautta.
Melko hyvä perintö yhdelle aviottomalle lapselle.
Joulu, tuo perinteikäs keskitalven pakanajuhla, on ollut kristittyjen käytössä vajaat kaksituhatta vuotta. Näin olkoon. Palestiinalaisen puusepän pojan kuviteltu syntymäpäivä ei ole yhtään sen huonompi syy juoda kaljaa kuin mikään muukaan.
Kristittyä perinnettä ja siitä kumpuavia asioita voisi sen sijaan tässä yhteydessä hieman pöyhäistä. Ajatus kristinuskossa ainakin sen kymmentä käskyä lähellä olevan kovan ytimensä osalta on melko kaunis. Jos ihmiset oikeasti eläisivät näin, maailma olisi paljon parempi paikka.
Kirkot ja niiden monumentaalinen byrokratia ovat syyllinen paljoon. Kristinuskosta tuli maallista valtaa käyttävä aparaatti, jonka byrokratian riveissä kummitteli kaikennäköisiä oman etunsa tavoittelijoita. Kun uskonnosta tehtiin hyvä bisnes eikä elämänfilosofia, touhu alkoi paeta aikansa mittapuulla edistyksellisistä arvoista väkivalta-aparaatiksi, jolla pidettiin massat kurissa kuokkimassa peltoa, jotta pienellä kansanosalla menisi mukavasti ja heidän ei tarvitsisi tehdä paljon mitään. Tämän päivän mittapuulla näemme, kuinka kaukana vaikkapa maaorjuus oli kymmenen käskyn ajatuksista, mutta niinpä vain kirkkokin oli tässä touhussa mukana.
Tämän päivän korporaatioita syytetään siitä, että ne tuijottavat liiaksi viivan alle jäävää summaa ja eivät välitä ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan, ja syyttäjänä on muunmuassa juuri kirkko. Se sama, jonka omaa piittaamattomuutta siivitti viivan alle jäävä summa noin tuhat vuotta. Eikä kirkko vieläkään ole valmis uskonpuhdistusten ja valtionkirkkoistumisten jälkeen siihen, että ihmiset saisivat itse pitää rahansa sen sijaan, että niitä verotetaan kirkolle ilman, että kirkko antaa heille mitään takaisin.
Sitten meillä on vanha pilakuva siitä, että aasit ratsastavat jeesuksella. Suomessa tämän ilmentymä on Päivi Räsänen, maailmalla USA:n ulkopolitiikka. Kymmenen käskyä on huomattavan tasa-arvoinen rakennelma. Siinä ei erotella miehiä ja naisia, homoja tai heteroita, mustia tai valkoisia, kristittyjä tai muslimeita. Mutta koska aasit ovat vallassa, he etsivät tuhansista sekavista ja ristiriitaisista sivuista katkelmia, jotka sattuvat sopimaan heidän kulloinkin käynnissä olevaan agendaansa.
Kun kristinusko tuntuu nykyään jympsähtävän esille lähinnä silloin kun änkyrät vastustavat ihmisten tasa-arvoista kohtelua, haluavat heittää pommeja johonkin tai selittää heitä itseään äveriäämmille, että te olette huonoja ihmisiä, huomaamme, että häntä heiluttaa koiraa. Kirkko voisi yritystoiminnan kritisoimisen sijaan ottaa oppia hyvin menestyvästä yrityksestä, joka on onnistunut karsimaan rönsyt, pistämään turhan väen luiskaan ja keskittymään ydinbisnekseen.
Maailma kaipaisi edelleen niitä kymmentä käskyä, mutta jos niihin ei ikinä päästä kun nysvätään parintuhannen sekavan sivun kimpussa ja annetaan kaikenlaisille kovaäänisille häiriköille tilaa mesota raamattu kourassa milloin mitäkin, tyhjiö tältä osin vallitsee ja sitä täyttää nykyään muiden uskontojen tulva. Hengenravintoa törmäävä tapakristittyvaltion asukki törmää lähinnä jumalaan, joka vaikuttaa ruotsalaiselta sosiaalidemokraatilta kun hänen suurin kontribuutionsa mihinkään tuntuu olevan esteiden keksiminen työnteolle ja kaupassa asioinnille.
Joulua puolestaan syytetään siitä, että siitä on tullut liian kaupallinen juhla. Meidän pitäisi hiljentyä kammioihimme miettimään kristillisiä asioita. Minusta on suoraan sanoen parempi, että Räsäskä on ostarissa pistämässä sileäksi ministerin liksaansa kuin keksimässä Raamatusta uusia keinoja olla kiusaksi erilaisille täysin harmittomille vähemmistöille.
Joulun ajan ostosryntäys pitää leivänsyrjässä kiinni noin miljardi ihmistä ympäri maailmaa erinäköisten mutkien kautta.
Melko hyvä perintö yhdelle aviottomalle lapselle.
blog comments powered by Disqus