Joudun taas sanomaan sanasen maahanmuutosta, sillä Hesarin vieraskynässä asiaa tällä kertaa käsiteltiin minulle sangen ja kovin oudosta vinkkelistä.

Käsitelläänpä muutama tekstin kohta tässä. Ensimmäinen havainto on se, että kirjoittaja kyllä tekee toisessa kappaleessa eron maahanmuuttajan ja turvapaikanhakijan välillä heti sen jälkeen kun huutava työvoimapula on esitetty, mutta sen jälkeen hän käsittelee pitkät pätkät ainoastaan turvapaikanhakijoita, siitä vinkkelistä, miten kasvava virta jaetaan eikä siitä, miten se padotaan. Siirtolaisuudesta, sen nykyisistä ongelmista ja koulutetun työvoiman houkuttelemisesta hän ei puhu sanaakaan. Tästä syntyy sellainen kuva, että oletetaan turvapaikanhakijoiden ratkaisevan huutavan työvoimapulan, siirtolaiset jotenkin maagisesti päätyvät Eurooppaan itsekseen ja heidän byrokratiansa hoituu vaivatta.

Euroopassa tarvitaan monitahoista solidaarisuutta. Solidaarisuus pakolaisia kohtaan edellyttää, että heidän olojaan heidän saavuttuaan maahan parannetaan, tekivätpä he turvapaikkahakemuksensa missä EU-maassa tahansa, ja että menettelyjä yhtenäistetään.

Minä en tiedä, mistä kirjoittaja tätä solidaarisuutta ammentaa. Minä en tunne mitään solidaarisuutta Eurooppaa elätteinä kierteleviä sarjaturvapaikanhakijoita kohtaan, enkä myöskään elintasopakolaisia asiansa sössineestä Afrikasta. Joukossa on yksittäistapauksina vainoa pakenevia, joiden oloja varmasti voidaan parantaa, mutta vasta sen jälkeen kun turvapaikkahakemus on hyväksytty. Jos ryhdymme parantamaan jo hakemuksen jättäneiden elämää, hakemuksen perusteettomia jättäjiä tulee lisää.

Olen ehdottanut, että turvapaikanhakija voisi hakea turvapaikkaa jossain muussa kuin hänet ensin vastaanottaneessa jäsenmaassa, jos kyseinen maa hukkuu hakemuksiin eikä pysty enää käsittelemään niitä asianmukaisesti. Monet EU-maat suhtautuvat vastahakoisesti tähän Euroopan parlamentin voimakkaasti tukemaan ajatukseen. On kuitenkin tärkeää harkita vapaaehtoista ohjelmaa, jolla vastuu pakolaisten vastaanottamisesta saadaan jakautumaan Euroopassa tasapuolisesti.

Jos turvapaikanhakijat ovat jotenkin erityisen tarpeellisia tai heidän lisäottamisestaan saa jotain solidaarisuushyväämieltä, miksi tätä autuutta pitäisi jakaa kaikkialle? Vai onko sittenkin takaraivossa ajatus siitä, että turvapaikanhakijat ovat vastaaottajamaiden kannalta lähinnä haitallista väkeä eivätkä työvoimapulan ratkaisijoita ja muutenkaan hyödyksi?

Laiton maahanmuutto vaikeuttaa laillisten maahanmuuttajien kotouttamista. Ennen kaikkea laittomaan maahanmuuttoon liittyy kuitenkin hirvittävää inhimillistä kärsimystä. Vuodesta 2002 vähintään 4 000 ihmistä on menettänyt henkensä yrittäessään päästä Välimeren yli.

Minä en usko tästä kappaleesta sanaakaan. Olen muuttanut itse siirtolaisena ja ilmeisen laillisena maahanmuuttajana kahteen maahan. Kummallakaan kerralla minua ei ole "kotoutettu" mitenkään, enkä ymmärrä, miksi olisi pitänytkään. Työelämässä oppii maan tavoille sen verran kuin tarvitsee, enkä ymmärrä, mitä ihmeen kotouttamista laillinen maahanmuuttaja tarvitsee. Infopaketti, jossa kerrotaan, miten kirjaudutaan veroluetteloon ja mitä muita byrokraattisia koukeroita tarvitaan, löytyy internetistä melkeinpä joka maata koskien.

Ei laiton maahanmuutto vaikeuta kenenkään kotouttamista, koska laillisia maahanmuuttajia ei tarvitse kotouttaa valtiovallan toimesta. Tässä menee jälleen "laillinen maahanmuuttaja" -kattokäsitettä hyödyntäen sekaisin siirtolainen ja turvapaikanhakija, ilmeisen tarkoituksella.

Kansalaisjärjestöthän ovat erityisesti vastustaneet Italian käynnistämää pakolaisveneiden saattamista takaisin Libyaan. Se, että näin jollat eivät uppoa ja väki menetä henkeään, ei olekaan merkityksellistä, vaan huomio pitääkin kiinnittää siihen, että veneissä “saattaa olla” väkeä, jotka hakisivat turvapaikkaa. Eli “hirvittävä inhimillinen kärsimys” on toissijainen juttu, ensisijainen juttu on saada väki Eurooppaan keinolla millä hyvänsä syystä, jota meille ei kerrota, muuten kuin että turvapaikanhakijat ovat rikkaus.

Laillista maahanmuuttoa ei niinkään vaikeuta laiton maahanmuutto, sillä, niin ironista kuin se onkin, laittomat maahanmuuttajat eivät ärsytä juuri ketään. He tekevät työnsä ja elättävät itsensä kun eivät ole tukiaisiin oikeutettuja eivätkä erotu joukosta mitenkään. Laillista maahanmuuttoa ei "vaikeuta" sinänsä mikään kuvattu tai minun kuvaamani, mutta sopeutumista voi vaikeuttaa yleinen ulkomaalaisiin nuivasti suhtautuva asenne.

Tämä asenne taas ei kumpua niinkään suuresti töissä olevien siirtolaisten aiheuttamasta närästä, vaikka sitäkin toki esiintyy erityisesti työttömyysalueilla, vaan yhteiskunnan tukiaisilla elävien turvapaikanhakijoiden tulvasta. Se, onko ärsyyntyminen oikeassa suhteessa mihinkään ja pitäisikö enemmän ärsyyntyä valtaväestön työttömille, on sivuseikka, koska huolimatta punaviherpiirien aivopesuyrityksistä, ihmiset pääosin näkevät tuontielättiongelman suuremmaksi kuin syntyperäisten elättien muodostaman. Ratkaisuksi tarjotaan lisää aivopesua, sillä itse teoria eri turvapaikanhakijoiden siunauksellisuus, on uskonnon tasoinen doktriini, ja ympäröivä maailma korjataan vain selittämään sitä.

EU:n on nopeasti käynnistettävä vuoropuhelu Itä- ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa, sillä valtaosa maahanmuuttajista on lähtöisin niistä tai kulkee niiden kautta. On arvioitu, että Libyassa oleskelee tätä nykyä lähes kaksi miljoonaa lähtöä suunnittelevaa.
Välimeren etelärannan valtioiden kanssa on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä, jotta ihmissalakuljetusta voidaan torjua tehokkaasti ja turvapaikanhakijoita vastaanottaa ja suojella kansainvälisten normien mukaisesti. Näitä kysymyksiä tulisi käsitellä kansainvälisessä konferenssissa – vaikkapa Tripolissa, kun Libya on Afrikan unionin puheenjohtaja.

Sitten taas mennään. Itä- ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa voi käydä vuoropuhelua vaikka kuinka paljon, mutta se ei tule auttamaan mitään. Somalia on ja tulee olemaan paska paikka elää. Pohjois-Afrikan arabimaat ovat ylikansoitettuja luonnonvaroihinsa nähden. Kun ihmisiä on liikaa, tyytymättömyys kasvaa, ja näiden maiden vallankahvoille on edullista tehdä Euroopasta ylivuotopaikka, jotta kotoinen sisäpolitiikka, nepotismi, korruptio ja tyrannia eivät päädy suurennuslasin alle.

Lisäksi Eurooppaan siirtyneet turvapaikanhakijat ovat hyvää bisnestä, sillä näiden kotimaahan lähettämät eurot alkavat olla monen maan valuuttavirrassa merkittävä asia, kuten kirjoittaja itsekin toteaa, tosin puhumatta turvapaikanhakijoista erityisesti mitään.

Vastuullisesta maahanmuuttopolitiikasta hyötyvät sekä EU että sen ulkopuoliset maat. Eurooppa saa hyödyntää laillisten maahanmuuttajien osaamista ja työpanosta, kunnes nämä palaavat kotimaihinsa. On arvioitu, että rahasiirtoja EU:n alueelta Afrikkaan tehdään vuosittain 80 miljardin euron edestä. Summa on suurempi kuin EU:n kehitysapu!
On kuitenkin tärkeää, että ammattitaitoisen työvoiman lähteminen lopullisesti EU:n ulkopuolisista maista vältetään.

Mopon etupyörä on jo ilmassa. Kyllä, Eurooppa todellakin saa hyödyntää laillisten siirtolaisten osaamista ja työpanosta, kunnes nämä palaavat kotimaihinsa. Mutta mihin hukkui valtaosa Eurooppaan suuntautuvasta maahanmuutosta? Eurooppa ei tälläkään hetkellä kykene hyödyntämään turvapaikanhakijoiden työpanosta, ja turvapaikanhakijat eivät vain tunnu lähtevän takaisin Somaliaan vaikka kuinka odottelemme, ja tilanne koetaan ilmeisen pysyväksi, koska pakolaismaiden perheitä on ryhdytty yhdistelemään Euroopassa.

Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka edellyttää uudenlaista vuoropuhelua EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Vuoropuhelussa on tiedostettava, että Eurooppa ei voi ottaa kaikkia avosylin vastaan ja että inhimillisten voimavarojen menettäminen tekee EU:n ulkopuolisista maista globalisaation häviäjiä.

Eurooppalaisten on osoitettava aitoa solidaarisuutta mutta myös vaadittava lähtö- ja kauttakulkumaita jakamaan vastuuta. Tämä merkitsee kehitysavun sitomista muuttovirtojen koordinoituun hallintaan. Se on välttämätöntä, jos halutaan inhimillisellä ja tehokkaalla tavalla vastata muuttovirtojen moninkertaistumiseen, joka on aikamme suuri haaste.

Onneksi se kuitenkin palaa takaisin maanpinnalle. Tässä on osittain järkeäkin. Eurooppa ei todellakaan voi ottaa kaikkia vastan, mutta globalisaation häviämisestä en olisi niinkään varma, sillä kyse ei ole nyt niinkään siitä, että turvapaikanhakijoita lähettävät maat menettävät kirkkaimmat tähtensä, vaan siitä, että holtiton väestönkasvu lähetetään jonkun muun vaivoiksi.


Kyllähän Euroopassa paljon pitäisi tehdä, mutta en jaa tämän kirjoittajan näkemyksiä asiasta. Nyt kirjoittaja ikään kuin alistuu siihen, että massaeksodus Afrikasta on Euroopan osa, ja keskustelua tulee käydä lähinnä siitä, kuinka otamme tulokkaat mahdollisimman lämpimästi vastaan.

Itse näen asian niin, että ihmiset eivät todellakaan lopu Afrikasta, vaikka ottaisimme heitä Eurooppaan kuinka. Työperäistä siirtolaisuutta tulee suosia, mutta pelkkä kansainvaellus turvapaikanhakijoina on Euroopan kannalta kestämätön tilanne, sillä Eurooppa on sosialidemokratiansa vanki. Kun yhteiskunta tarjoaa elatuksen eikä siihen ole itsellä velvollisuutta, tekemättä mitään saatava elintaso on niin paljon kovempi kuin kehitysmaissa, että sekin houkuttelee. Kun säännellyillä työmarkkinoilla ei ole loputtomiin töitä hyvin vähän tai ei ollenkaan koulutetuille, ei juuri tähän joukkoon kuuluvien tuonnissa voi olla mitään suurta järkeä.
Afrikassa ongelma on väestönkasvu ja korruptio. Sen sijaan, että kehitysapu sidottaisiin siihen, kuinka järjestäytyneesti maat lähettävät turvapaikanhakijansa, se pitäisi sitoa lähinnä hallintokulttuuriin ja käyttää yksinomaan koulutukseen. Minä olen valmis maksamaan nykyistä suuremmasta kehitysavusta, jos sillä koulutetaan ihmisiä, erityisesti naisia, sen sijaan, että se päätyy ainoastaan ihmisten elättämiseen, jotta hallinto voi ostaa rahoillaan lisää aseita.

Niin kauan kuin Afrikka on sekasortoisessa tilassa ja väestönkasvu on holtitonta, Euroopan tehtävä ei ole ostaa anetta ottamalla hirveästi pakolaisia vaan kääntää rahahanat kiinni sellaisilta mailta, joissa korruptio rehottaa ilman yrityksiä suitsia sitä mitenkään, ja uskovaiset pitävät doktriineineen huolen siitä, että naiset pysyvät kotona nyrkin ja hellan välissä synnytyskoneina sen sijaan, että pääsevät käymään kouluja ja opiskelemaan muutakin kuin uskonnollisia tekstejä ja perinnetapoja.

Erityisen tärkeänä näen kuitenkin sen, että valkoisen miehen taakan poteminen viimein lopetettaisiin. Euroopassa on omiakin ongelmia aivan kylliksi, ja sen sijaan, että nysväämme parempia oloja turvapaikanhakijoille, meidän pitäisi siirtyä samanlaiseen selektiiviseen maahanmuuttopolitiikkaan, mitä harjoitetaan niissä maissa, jotka tällä hetkellä saavat aivotuonnista suurimmat hyödyt.