Suomessa en viitsinyt lajitella mitään jätteitä, koska olin aivan liian laiska siihen. Eestissä se ei olisi ollut edes mahdollista. Täällä asia on hoidettu minusta hieman fiksummin.

Täällä jätteelle on kolme kategoriaa: biojäte, kierrätettävä jäte ja muu. Biojätteelle on monissa taloissa keittiön lavuaarissa jätemylly, joka hienontaa sen ja moska häipyy putkia pitkin pois. Jos sellaista ei ole, pihassa on pönttö sitä varten. Kierrätettävää jätettä ei tarvitse lajitella muuten kuin että se on kierrätettävää. Vanhat lehdet, pahvilaatikot, peltipurkit, kaljapullot, muovipurkit ja kaikki muu kierrätykseen päätyvä laitetaan samaan pönttöön. Loppujäte pakataan mustiin säkkeihin, jotka saa viedä portinpieleen ulos joka toinen sunnuntai kello yhdeksän jälkeen illalla. Näin siis Greenwichissä, joka kaupungissa on omat säännöt.

Tässä on minusta hyvä keppi ja porkkana -ratkaisu. Kun sekajätettä ei saa edes viedä kotoaan mihinkään ulos muuten kuin kahden viikon välein, motiivi olla heittämättä haisevaa jätettä sekaan on olemassa. Toisaalta jätemylly on aika helppokäyttöinen jos sellainen sattuu olemaan (minulla ei ole), eli ei tarvitse edes nysvätä mitään vaan heittää tähteet viemäriin ja painaa nappia. Keittiössä on kaksi roskapönttöä. Toiseen sekajäte ja toiseen kaikki kierrätettävä, jota itse asiassa on valtaosa jätteestä täkäläisen tulkinnan mukaan. Ja kun sitä ei tarvitse lajitella itse, ainoa vaiva on tuo kahden roskapöntön malli. Kierrätysjätteenkin voi viedä pihalla olevaan lootaan koska hyvänsä jos pönttö täyttyy.

Näin ollen minun ei tarvitse lajitella muoveja, metalleja, lasia jne. erikseen vaan Joku Muu tekee sen minun puolestani. Tämän verran voin nähdä itsekin aivan mainiosti vaivaa, mutta en todellakaan rupea erottelemaan lasipurkkien peltikansia yhteen astiaan ja itse purkkia toiseen ja sitten viemään näitä johonkin kolmen kilometrin päässä olevaan kierrätyspisteeseen.