Vihreät ovat ehdottaneet, että maahanmuuttajien syrjinnän välttämiseksi työnhaun pitäisi olla anonyymiä, jotta paperien perusteella ei nähtäisi, kenen etunimi on Abdullah ja kenen ei. Tässä on tavallaan ihan tolkku. Jos vasta haastattelussa selviää hakijan sukupuoli ja etninen tausta, voi olla, että syrjintä vähenee.

Huono puoli on puolestaan se, että se tekee työnhakuprosessista raskassoutuisemman, koska pitää haastatella väkeä mahdottomia määriä. Nythän työnhaku toimii usein niin, että paperilla kelvollisilta näyttävistä hakijoista etsitään tietoja googlella ja kenties soitetaan tutulle, joka tuntee jonkun tai joka on ollut töissä samassa paikassa.

Nyt jos nimen saa käyttöönsä vasta haastattelun jälkeen, tuloksena on se, että haastatella pitää paljon enemmän. Tällä ei liene merkitystä sellaisissa hommissa, joihin voi palkata oikeastaan kenet hyvänsä järjissään olevan, terveen ja ongelmattoman. Mutta kun haetaan herrahississä ylemmän tason hommia, herrahississä vielä ylempänä olevien aika alkaa olla hiukan liian kallista kaikennäköisten luuserien haastatteluun kun luusereita ei saatu raakattua pinosta pois etukäteen.

Lisäksi meillä on sangen helppo tapa tällaisen säädöksen ympäri. Ja se on se, ettei työpaikkoja yksinkertaisesti julisteta hakuun vaan rekryfirmat täyttävät paikat omasta reservistään. Eli siis työnhakijat ilmoittautuvat rekryfirmoihin papereineen “haluaisin töitä”, mutta koska kyse ei ole työhakemukseen vastaamisesta tai hakemuksen käsittelystä, rekryfirma voi kysyä vaikka mitä tietoja hakijoista ilman mitään pelkoa syrjinnästä, koska ei ole mitään paikkaa, jota ollaan täyttämässä.

Jos nyt sitten firma haluaa väkisin palkata jengiä “aivan kuka tahansa kunhan se nyt ei neekeri ole” -älykriteereillä, rekryfirma vain ammentaa listoillaan olevista työnhakijoista sopivat ehdokkaat ja paikka ei ole koskaan haussa julkisesti ja kukaan ei varsinaisesti hae juuri tuota paikkaa.

En tosin tiedä kuinka isosta ongelmasta lopulta on kysymys. Olettaisin, että luonnonvalinta poistaa lopulta ravintoketjusta ne firmat, jotka jättävät paikan mieluummin tyhjäksi kuin palkkaavat siihen kaikki kriteerit loistavasti täyttävän maahanmuuttajan. Tai jotka palkkaavat mieluummin lahjattomia suomalaisia kuin lahjakkaita tummaihoisia. Eli käytännössä en usko, että meillä on sellaista ongelmaa, jolle pahemmin voimme tehdä mitään. Kaikissa maissa ulkomainen hakija on aina hieman heikommilla kuin alkuasukas, vaikka ei olisi ihonväriongelmaakaan. Mutta erot pienenevät kun pääsee uuteen yhteiskuntaan sen verran sisälle, että puhuu kieltä riittävästi natiivin lailla, tuntee valtaväestön edustajia jne.

Jos ihmiset häpeävät nimeään niin, etteivät uskalla kirjoittaa sitä työhakemukseen syrjinnän pelossa, meillä on käytössä kirjeellä hoidettava nimenvaihtomenettely. Ei nimi ole mikään savitauluun hakattu pyhä totuus, jota on vain pakko sietää. Kun suomalaisten nykyisten lasten ja nuortenkin nimissä on jo vaikutteita kaikennäköisistä viihdetaiteilijoista ja pallonpotkijoista, valtaosa ulkomaisista nimistä ei itse asiassa erotu joukosta tuota pikaa enää ollenkaan.