Hesarissa on peräkkäin kaksi uutista: tämä ja tämä.

Ensimmäisesä siis kerrotaan työttömyyden nousteen, erityisesti miesten työttömyyden. Jälkimmäisessä Tarja Cronberg vakuuttaa, että naisilla ei ole syytä huoleen kunhan vain ymmärtävät ryhtyä hoiva-alalle, koska siellä on naisille töitä jatkossakin.

Mikä tämän asian sukupuolittamisessa on tavoite? Työtön on työtön, sekä työttömän että maksajasektorin kannalta. Työttömyys kirpaisee samalla tavalla naisia ja miehiä jos oletetaan, että yhteiskunnassa ei ole enää mitään sellaista arvolatausta, että miehen pitäisi tienata ja elättää perheensä tai on huono mies. Jos tällaista arvomaailmaa esiintyy, miesten työttömyys on henkisesti pahempi juttu kuin naisten työttömyys.

Asia sukupuolitetaan, mutta jostain syystä tästä ei johdeta mitään toimenpiteitä. Ei ehdoteta ensimmäisenkään komitean tai erityisseurannan käynnistämistä miettimään miesten työttömyyden ongelmaa. Emme tiedä olisiko tulos ollut sama jos tilastot näyttäisivätkin juuri naisten työttömyyden räjähtäneen käsiin, mutta salaliittoja joka puolella näkevänä tekee mieli sanoa, että asia olisi ollut paljon huolestuttavampi yhteiskunnallinen ongelma, koska se onkin yhtäkkiä tasa-arvokysymys.

Entäs sitten Cronberg? Ainakin joskus nähtiin yhtenä työelämän tasa-arvon rakennuspalikkana se, ettei olisi niin vahvasti miesten ja naisten töitä. Tämä taisi olla joskus dinosaurusten aikakaudella, sillä nyt meno näyttää kerrassaan muuttuneen. Hoiva-alaa suositellaan ministeritasolta erityisesti naisille, jotta naisten työttömyys ei nousisi. Varmaan tämä asennekasvatus jollain tavalla edistää tasa-arvoa sammakkoja päästelleen mielestä, mutta minä en asiaa huomaa.

Entä missä ovat tasa-arvojärjestöt? Näistä kommenteista on jo pari päivää aikaa, mutta syvä hiljaisuus vallitsee.