Minulla on ollut hyllyssä varmaan kohta kymmenen vuotta eräältä johtaja Kasaselta joskus lainattu Blade Runner -leffa, joka on kulkenut mukana muutossa pariinkin maahan.

Olen aloittanut sen katsomisen useasti ja aina se on jäänyt kesken kun se on niin tappavan tylsä, siinä ei tapahdu mitään eikä sitä ole edes kuvattu mitenkään kauniisti tai mielenkiintoisesti. Suunnilleen kolmesti olen tuon aloittanut, mutta nyt päätin lusia tuon loppuun kun katsomattomien elokuvien pino alkaa olla pienehkö.

Tästä syntyi siis minulle kolmas elokuva listaan “hirvittävän huonot mutta hirvittävän arvostetut elokuvat”. En osaa pistää näitä muuten järjestykseen kuin siten, että sijoitan tämän kolmospaikalle. Ykkösestä ja kakkosesta en osaa sanoa, kumman paikan vie Matrix ja kumman Ilmestyskirja Nyt, sillä ne ovat molemmat niin hirvittävän huonoja elokuvia, että itkettää. Kummallakin on kuitenkin ihmeellinen kulttimaine, kuten on myös Blade runnerilla.

Blade runnerissa ei tapahtunut mitään, ja sitten se loppui. Ilmestyskirja nytissä ei tapahtunut mitään paitsi sodittiin jossain joskus ja lopulta muristiin syvällisiä totuuksia pimeässä. Matrix on sekava puuro, jossa on sinisiä pillereitä ja punaisia pillereitä, mutta niiden lisäksi olisi tarvittu juoni ja jotain muutakin kuin hidastettuja tappelukohtauksia, joiden vuoksi on onni, että pikakelaus on olemassa. Yksikään näistä elokuvista ei ansaitse mielestäni paikkaa missään muualla kuin elokuvahistorian roskatynnyrissä, mutta kaikilla on uskolliset faninsa, ja heitä on paljon.

Useimmista hyvinä pidetyistä elokuvista ymmärrän, miksi niitä pidetään hyvinä, vaikka en itse kaikkia niitä niin korkealle jalustalle laittaisikaan. Joistain hyvinä pidetyistä elokuvista on helppoa ajatella, että ne ovat joskus olleet hyviä elokuvia, mutta ajan hammas on niitä hieman rouhaissut.

Tämä kolmikko on sen sijaan minulle täysin käsittämätön.