Pakistan ja islamistit
03/05/11 13:31
Jätämme hetkeksi hallitusneuvottelijat Suomen politiikassa rauhaan ja keskitymme ajan vähäisempiin uutisiin.
Minua on jossain määrin vaivannut kirjoittelu eri maiden lehdissä Pakistanista, sen nykyhallinnosta, amerikkalaisista ja änkyrämuslimeista. On tullut mieleen, että kokonaiskuva on jossain määrin kateissa ja siksi johtopäätökset näyttävät hieman hassunkurisilta.
Kipupiste tuntuisi olevan siinä, onko Pakistanin nykyjohto salaisesti terroristien tukija. Yksi jos toinen analysoi asiaa siitä vinkkelistä, että on, mutta täysin maallikkona tuntuisi siltä, ettei tämä mitenkään voi pitää paikkaansa.
Pakistanissa on vallalla jonkunnäköinen demokratia, mutta sotilaat pitävät siellä jöötä joko avoimesti tai kulisseissa ja katsovat, ettei vallankahvan mopo karkaile. Melkein koko 2000-luvun siellä ovat olleet vallassa sotilaat suoraan, mutta 2008 siirryttiin taas vaaleilla valittuun hallintoon.
Viimeksi syytöksiä terrorismikytköksistä kuultiin kun Bin Laden päästettiin päiviltä viikonloppuna, ilman, että siitä kerrottiin Pakistanin hallinnolle. Tätä pidettiin osoituksena siitä, että maan johto ei ole tässä asiassa luotettava. Tosiasiassa operaatiosta ei kerrottu juuri kenellekään ja USA:n läntisetkään
liittolaiset eivät olleet tässä asiassa kartalla. Tietysti teoriassa kun Pakistanissa operoidaan, vaikkakin sinänsä jonkunmoisella luvalla, olisi ollut ehkä asiaankuuluvaa heitä informoida, mutta juuri tällaisessa asiassa piirit pidetään aina todella pieninä, sillä vuotajia on joka paikassa.
Läntistä mediaa vaivaa jonkunnäköinen ymmärtämättömyys siitä, mitä terroristit oikeasti haluavat. Sitä käsiteltiin ajat sitten, mutta asia on unohtunut lähes samaan aikaan.
Kyse näyttäisi enemmänkin olevan öljyvarojen kontrolloinnista kuin yleisestä islamilaisesta veljeydestä ja näin ollen uskonto ei ole mikään yhdistävä tekijä vaan enemmänkin erottava. Terroristeja kiinnostaa länsi vain siksi, että länsi tukee joitakin öljyvaltioiden hallintoja ja pitää pystyssä paria islamistien kaappauksen vaaravyöhykkeessä olevaa paikkaa. Ja tietysti siksi, että pyhä sota länttä vastaan on helpompi myydä tykinruualle kuin pyhä sota uskonveljiä vastaan, huolimatta siitä, että islamilainen terrori on kyennyt tappamaan vain noin yhden länkkärin viittäkymmentä tapettua muslimia kohti.
Kun ymmärretään tämä, ymmärretään myös se, miksi Pakistanin vallankahva ei rakasta Osama bin Ladenia tai ketään muutakaan pomminheittäjää, sillä nämä yrittävät rakentaa islamilaisia valtioita tai kalifaattia omassa tai jonkun sätkynukkensa komennossa. Vain propagandassa he ovat puhdistamassa islamilaista maailmaa läntisestä hapatuksesta, tosiasiassa nykyiset valtiaatkin saisivat mennä.
Pappisvalta on maaiman huonoin tapa hallita mitään maata ja tämän tietää yllättävän moni rivipakistanilainenkin tai islamilaisen maailman asukas yleisesti. Demokraattinen liikehdintä on onnistunut syrjäyttämään diktaattoreja, mutta se ei ole kyennyt syrjäyttämään tai edes suuremmin horjuttamaan pappisvaltaa siellä, missä se vallitsee, eli Iranissa.
Pakistanin nykyjohdolle nämä islamilaisten valtioiden rakentajat ovat oikeastaan kaikkein suurin uhka, sillä heidät ammuttaisiin ensimmäisenä jos islamistit hankkeissaan onnistuisivat. Tässä mielessä tuntuu järjettömältä epäillä vallankahvan vilpittömyyttä ja kuvitella, että he salaisesti rakastaisivat terroristeja vain siksi, että molemmat palvovat samaa jumalaa.
Ongelma Pakistanissa ja monessa muussakin maassa on siinä, että hallinto on niin toivottoman huonoa ja korruptoitunutta, että rivikansalainen haluaisi korvata sen aivan millä hyvänsä. Tästä kumpuaa islamistien kannatus Pakistanin ja muiden maiden rivikansalaisten keskuudessa. Ei heitä läheskään jokainen kannata, mutta varsin moni kannattaa kuitenkin. Jos ajattelee asiaa näin, voi ymmärtää, että Pakistanissa presidentin palatsissa on vaikka kuinka paljon islamisteja
oikeasti kannattavaa väkeä erilaisissa pikku tehtävissä. Todella hyvin soluttautuneella terroristijärjestöllä on korvia myös USA:n ja Britannian hallinnossa, joten on aivan selvää, että näitä korvia on sangen runsaasti Pakistaninkin hallinnossa.
Veikkaan, että USA piti tässä asiassa piirit pieneneä sekä läheisten että etäisten liittolaisten joukossa vain siksi, että piiri nyt yleisesti oli pakko pitää pienenä tai muuten sanoma olisi joutunut vääriin korviin. Tällaisessa yhden miehen etsintäoperaatiossa koko hanke menee poskelleen jos sana leviää yhtään, sillä yksi varoitussoitto 10 minuuttia ennen aiottua iskua antaa kohteelle mahdollisuuden vain kävellä ovesta ulos ja mennä läheisen teehuoneen terassille sekoittuen siellä täydellisesti massaan.
Osama bin Ladenin tappaminen on itse asiasa ollut terroristeille ja heidän tavoitteilleen sangen vähäinen tappio. Paljon suurempi tappio on ollut arabimaiden demokratialiikehdintä. Pomminheittäjät kyllä halusivat syrjäyttää näiden maiden länsimieliset hallinnot, mutta nyt niitä ei korvattukaan änkyrämuslimeilla vaan maltillisilla kasvoilla. Vielä suurempi tappio on se, että kansat selvästi ovat kyllästyneitä diktatuureihin ja tämä koskee todennäköisesti myös pappisvaltaa ja islamilaista diktatuuria.
Kuten tuttu egyptiläinen sanoi tämän liikehdinnän alettua, suurin ja tärkein muutos ei ollut se, että pomon nimi vaihtui vaan se, että ihmiset eivät enää pelkää. Politiikkaa puhutaan avoimesti joka paikassa ja hallitsijoita arvostellaan. Nyt tiedetään, mitä pitää tehdä kun vallankahva alkaa porsastella ja siitä halutaan eroon, eikä kukaan enää pelkää mennä Kairon kaduille pistämään jotain tulevaa tyrannia luiskaan, jos sellainen vallankahvaan lipsahtaa.
Näin terroristien toivovat arabimaiden vallakumoukset itse asiassa tulivat toteuduttuaan rikkomaan täydellisesti heidän suuren suunnitelmansa, sillä juuri kukaan ei halua vallankahvaan islamista saarnaavaa tyrannia. Kun arabimaiden hallitukset ovat ainakin jollain tavalla näiden maiden kansojen hyväksymiä eivätkä lännen pystyssä pitämiä, into heittää pommeja kostoksi länsimaille vähenee aivan itsekseen.
Minua on jossain määrin vaivannut kirjoittelu eri maiden lehdissä Pakistanista, sen nykyhallinnosta, amerikkalaisista ja änkyrämuslimeista. On tullut mieleen, että kokonaiskuva on jossain määrin kateissa ja siksi johtopäätökset näyttävät hieman hassunkurisilta.
Kipupiste tuntuisi olevan siinä, onko Pakistanin nykyjohto salaisesti terroristien tukija. Yksi jos toinen analysoi asiaa siitä vinkkelistä, että on, mutta täysin maallikkona tuntuisi siltä, ettei tämä mitenkään voi pitää paikkaansa.
Pakistanissa on vallalla jonkunnäköinen demokratia, mutta sotilaat pitävät siellä jöötä joko avoimesti tai kulisseissa ja katsovat, ettei vallankahvan mopo karkaile. Melkein koko 2000-luvun siellä ovat olleet vallassa sotilaat suoraan, mutta 2008 siirryttiin taas vaaleilla valittuun hallintoon.
Viimeksi syytöksiä terrorismikytköksistä kuultiin kun Bin Laden päästettiin päiviltä viikonloppuna, ilman, että siitä kerrottiin Pakistanin hallinnolle. Tätä pidettiin osoituksena siitä, että maan johto ei ole tässä asiassa luotettava. Tosiasiassa operaatiosta ei kerrottu juuri kenellekään ja USA:n läntisetkään
Läntistä mediaa vaivaa jonkunnäköinen ymmärtämättömyys siitä, mitä terroristit oikeasti haluavat. Sitä käsiteltiin ajat sitten, mutta asia on unohtunut lähes samaan aikaan.
Kyse näyttäisi enemmänkin olevan öljyvarojen kontrolloinnista kuin yleisestä islamilaisesta veljeydestä ja näin ollen uskonto ei ole mikään yhdistävä tekijä vaan enemmänkin erottava. Terroristeja kiinnostaa länsi vain siksi, että länsi tukee joitakin öljyvaltioiden hallintoja ja pitää pystyssä paria islamistien kaappauksen vaaravyöhykkeessä olevaa paikkaa. Ja tietysti siksi, että pyhä sota länttä vastaan on helpompi myydä tykinruualle kuin pyhä sota uskonveljiä vastaan, huolimatta siitä, että islamilainen terrori on kyennyt tappamaan vain noin yhden länkkärin viittäkymmentä tapettua muslimia kohti.
Kun ymmärretään tämä, ymmärretään myös se, miksi Pakistanin vallankahva ei rakasta Osama bin Ladenia tai ketään muutakaan pomminheittäjää, sillä nämä yrittävät rakentaa islamilaisia valtioita tai kalifaattia omassa tai jonkun sätkynukkensa komennossa. Vain propagandassa he ovat puhdistamassa islamilaista maailmaa läntisestä hapatuksesta, tosiasiassa nykyiset valtiaatkin saisivat mennä.
Pappisvalta on maaiman huonoin tapa hallita mitään maata ja tämän tietää yllättävän moni rivipakistanilainenkin tai islamilaisen maailman asukas yleisesti. Demokraattinen liikehdintä on onnistunut syrjäyttämään diktaattoreja, mutta se ei ole kyennyt syrjäyttämään tai edes suuremmin horjuttamaan pappisvaltaa siellä, missä se vallitsee, eli Iranissa.
Pakistanin nykyjohdolle nämä islamilaisten valtioiden rakentajat ovat oikeastaan kaikkein suurin uhka, sillä heidät ammuttaisiin ensimmäisenä jos islamistit hankkeissaan onnistuisivat. Tässä mielessä tuntuu järjettömältä epäillä vallankahvan vilpittömyyttä ja kuvitella, että he salaisesti rakastaisivat terroristeja vain siksi, että molemmat palvovat samaa jumalaa.
Ongelma Pakistanissa ja monessa muussakin maassa on siinä, että hallinto on niin toivottoman huonoa ja korruptoitunutta, että rivikansalainen haluaisi korvata sen aivan millä hyvänsä. Tästä kumpuaa islamistien kannatus Pakistanin ja muiden maiden rivikansalaisten keskuudessa. Ei heitä läheskään jokainen kannata, mutta varsin moni kannattaa kuitenkin. Jos ajattelee asiaa näin, voi ymmärtää, että Pakistanissa presidentin palatsissa on vaikka kuinka paljon islamisteja
Veikkaan, että USA piti tässä asiassa piirit pieneneä sekä läheisten että etäisten liittolaisten joukossa vain siksi, että piiri nyt yleisesti oli pakko pitää pienenä tai muuten sanoma olisi joutunut vääriin korviin. Tällaisessa yhden miehen etsintäoperaatiossa koko hanke menee poskelleen jos sana leviää yhtään, sillä yksi varoitussoitto 10 minuuttia ennen aiottua iskua antaa kohteelle mahdollisuuden vain kävellä ovesta ulos ja mennä läheisen teehuoneen terassille sekoittuen siellä täydellisesti massaan.
Osama bin Ladenin tappaminen on itse asiasa ollut terroristeille ja heidän tavoitteilleen sangen vähäinen tappio. Paljon suurempi tappio on ollut arabimaiden demokratialiikehdintä. Pomminheittäjät kyllä halusivat syrjäyttää näiden maiden länsimieliset hallinnot, mutta nyt niitä ei korvattukaan änkyrämuslimeilla vaan maltillisilla kasvoilla. Vielä suurempi tappio on se, että kansat selvästi ovat kyllästyneitä diktatuureihin ja tämä koskee todennäköisesti myös pappisvaltaa ja islamilaista diktatuuria.
Kuten tuttu egyptiläinen sanoi tämän liikehdinnän alettua, suurin ja tärkein muutos ei ollut se, että pomon nimi vaihtui vaan se, että ihmiset eivät enää pelkää. Politiikkaa puhutaan avoimesti joka paikassa ja hallitsijoita arvostellaan. Nyt tiedetään, mitä pitää tehdä kun vallankahva alkaa porsastella ja siitä halutaan eroon, eikä kukaan enää pelkää mennä Kairon kaduille pistämään jotain tulevaa tyrannia luiskaan, jos sellainen vallankahvaan lipsahtaa.
Näin terroristien toivovat arabimaiden vallakumoukset itse asiassa tulivat toteuduttuaan rikkomaan täydellisesti heidän suuren suunnitelmansa, sillä juuri kukaan ei halua vallankahvaan islamista saarnaavaa tyrannia. Kun arabimaiden hallitukset ovat ainakin jollain tavalla näiden maiden kansojen hyväksymiä eivätkä lännen pystyssä pitämiä, into heittää pommeja kostoksi länsimaille vähenee aivan itsekseen.
blog comments powered by Disqus