Pekkarinen vastustaa aika yllätyksettömästi “asutuksen, palvelujen ja työpaikkojen keskittämistä”, koska siten hiilidioksidipäästöt kasvavat ja tulee kadotus ja heinäsirkkalaumoja.

Kepulaispoliitikolta tämä ei ole kovin yllättävä avaus, mutta uutta on se, että nyt kuulemma haja-asutus jo torjuu ilmastonmuutostakin parhaiten. Tietysti työpaikkojen ja palvelujen keskittäminen kaupunkeihin tuo lisää hiilidioksidipäästöjä jos kuvitellaan ihmisten edelleen asuvan työttömyydestä kärsivällä maaseudulla sen sijaan, että he lopulta muuttavat kasvukeskusten lähistölle.

Kaupunkimainen asuminen on hiilidioksidipäästöjä ajatellen ylivertainen vaihtoehto. Ymmärrän, etteivät kaikki halua asua kaupungissa ja Helsingin herrat nyt ainakin riistävät leivän kehitysalueilla asuvien suista, mutta se on eri asia. Kohtuullisen tiiviit kaupunkirakenteet, joissa palvelut ja työpaikat ovat lyhyen matkan päässä, sekä rivi- ja kerrostaloasuminen ovat energiatehokkaampi ratkaisu kuin sinne tänne ripoteltu asutus, jossa kävelymatkan päässä ei ole edes kauppaa.

Pekkarisen visio on tietysti kepulaisuutta aidoimmillaan, koska puolueen kannatus on maaseudulla. Tämä kertoo kuitenkin erinomaisesti siitä, kuinka ilmastonmuutosagendalla voi näemmä perustella aivan mitä hyvänsä, koska siinä ei tarvitse olla totuutta edes siteeksi.

Minusta ilmastonmuutosta torjuttaisiin parhaiten antamalla minulle tuollainen parisataa miljoonaa.