Supon pomo puhuu maahanmuuttajien kotoutuksen tarpeellisuudesta.

Hän sanoo näin:
Salmi sanoi TV1:n Ykkösaamussa, että Suomessa ei ole vielä viitteitä maahanmuuttajien voimakkaasta radikalisoitumisesta, joka näkyy monissa Euroopan suurkaupungeissa.
..
Tilanteen kärjistyminen voisi Salmen mukaan teoriassa johtaa myös siihen, että syrjääntyneet värväytyisivät kansainvälisen terrorismin palvelukseen

Selvää tekstiä, mutta kysymyksiä herää.

Tarkoittaako Salmi puhuessaan maahanmuuttajien radikalisoitumisesta ja värväytymisestä terrorismin palvelukseen islaminuskoisia maahanmuuttajia? Jos ei tarkoita, mitä ovat ne muut radikalisoituneet ja terrorismin palvelukseen värväytyneet maahanmuuttajaryhmät, joiden kanssa muualla on ongelmia? Onko heitä Suomessa? Entä onko muualla ollut eroa siinä, ovatko henkilöt taustaltaan turvapaikanhakijoita vai siirtolaisia, vai ovatko joidenkin ryhmien riskit selvästi suuremmat riippumatta metodista, jolla he tai heidän vanhempansa ovat maahan tulleet?

Ihmisten ryhmittely on tietysti aina ikävää. Jos mitään riskiryhmiä ei ole, tämä kirjoitus on aiheeton. Jos on, tuntuu oudolta, että poliittisen korrektiuden tms. asioiden nimissä niitä ei kuitenkaan nimetä. Kun nimetään joku joukko riskiryhmäksi ja tehdän se oikein, se ei syyllistä ryhmään kuuluvaa yksilöä eikä sen kuulukaan niin tehdä. Mutta jos riskit syrjäytyä ovat jossain ryhmässä suuremmat, lienee syytä ainakin panostaa jollain tavalla juuri näiden ryhmien sopeutumisen seurantaan ja mahdollisiin lisätoimenpiteisiin.

Ryhmien nimeäminen saattaa olla poliittisesti hieman arka asia, sillä jos riskiryhmä on islaminuskoinen turvapaikanhakija Afrikasta, huomaamme, että maahanmuuttajista juuri heitä on itse asiassa leijonanosa ja silloin herää väkisinkin kysymys, miksi juuri mainitun riskiryhmän pitää olla maahanmuutossa yliedustettuna? Yliedustettuna sekä suhteutettuna heidän osuuteensa maailman ihmisistä, sekä myös etäisyyspainotetussa vertailussa, jossa annetaan lähellä oleville suurempi paino jokseenkin luonnollisen rajojen yli vaikuttamisen takia.

Ja tämä on se kysymys, mitä Suomessa ei haluta käsitellä. Ei, vaikka yritetään narulla työntää. Kun joku rohkenee esittää ikäviä kysymyksiä siitä, miksi maahanmuutto painottuu hankalasti sopeutuviin turvapaikanhakijoihin maailman sivistymättömimmistä kulmista eikä työn perässä tuleviin koulutettuihin mistäpäin maaimaa hyvänsä, asia joko vaietaan tykkänään tai kysymykseen vastataan jollakin orwellilaisella iskulauseella “maahanmuutto on rikkaus” -tyyliin.

Useilla kulmilla maailmassa on täysin avoin ja julkinen maahanmuuttajaksi haluavien pisteytyssysteemi, jossa pisteitä saa koulutuksesta, työkokemuksesta, kielitaidosta, mahdollisesta työpaikasta, varallisuudesta, aikaisemmasta pidemmästä oleskelusta tai opiskelusta maassa jne jne jne jne. Tämä systeemi pitää implisiittisesti sisällään ajatuksen siitä, että maahanmuuttajat ovat eriarvoisia. Osa on tarpeellisia ja haluttuja, osa on tarpeettomia ja ei-haluttuja. Taivas ei ole näiden maiden niskaan ainakaan toistaiseksi pudonnut.

Suomalaista keskustelua vaivaa mielestäni se, että tehdään ihmeellisiä manööverejä ja argumentaatiotemppuja, jotta ei tarvitsisi sanoa ääneen yllä olevaa asiaa. Huomattavasti vaivaa nähdään sen osoittamiseksi, että kaikki ovat lähtötilanteesta huolimatta aivan yhtä arvokkaita ja mitään ihmisryhmiä ei tule maahanmuutossa syrjiä toisen kustannuksella vaan kaikkia tarvitaan. Väliin viitataan ryhmiin ja kerrotaan, että jotkut ryhmät pärjäävät oikein hyvin. Ja jos ryhmämetodi ei tuota tulosta, poimitaan esimerkkiyksiköitä, jotka ovat ainakin pärjänneet hyvin ja joista voidaan päätellä, että koko ryhmä on tarpeellinen ja arvokas kun siitä on jalostunut tällaisia yhteiskunnan selkärankoja. Ja jos ei pystytä tekemään tätäkään, vedotaan siihen, että siellä jossain Afrikassa kaikki olisivat varmaan kuolleet nälkään joten tulo Suomeen on ollut päivänselvä ratkaisu.

Kaikille kuuluu ihmisarvo riippumatta taustasta. Mutta arvioitaessa maahanmuuttajaksi haluavien elämäntilannetta on aivan luonnollista ja järkevää päätyä lopputulokseen, jossa yksi ihminen on vastaanottavan maan kannalta tarpeellisempi kuin toinen. Sillä pienenä maana Suomen pitää poimia härskisti rusinat pullasta ja jättää joutoväki jonkun muun vaivoiksi.