Brankkari käy nostamassa variksia puuhun.

Jotenkin tuntuu hassunkuriselta, että ihmisten kosketus luontoon on muuttunut niin vähäiseksi, että linnunpoikasista soitetaan pelastuslaitokselle eikä hetkeäkään edes ajatella, että niiden ehkä kuuluu olla siinä missä ne ovat. En tiedä onko ilmoitus eläinrääkkäyksestä kun joku oli jättänyt hevosen ulos sateeseen urbaani legenda vai ei, mutta näitä juttuja lukiessa tulee kyllä mieleen, että ehkäpä sittenkään ei.

Ei siinä mitään. Itsekin viihdyn kaupungeissa enkä juurikaan käy missään puistoa maalaisemmassa ympäristössä. Mutta sittenkin. Tällaiset puhelut pelastuslaitokselle eivät kieli ihmisten kaupunkilaisesta luonteesta vaan lähinnä siitä, että ollaan täysin hukattu ajatus siitä. että luonto osaa tulla toimeen omillaan.

Kuvitellaan, että eläimet ovat ihmisiä, mikä on pitkälti eläinoikeusväen propagandan tulosta. Joten kun linnunpoikanen on yksinään jossakin sellaisessa paikassa, jossa yksinään oleva ihmislapsi herättäisi huomiota, tuloksena on ilmeisesti näiden asioiden assosiointi yhteen ja palokunnan puhelin soi. Ja samalla kun kaupunkilaisiin on viime vuosikymmenet iskostettu vihreyttä ja ympäristönsuojelua ja sensellaisia asioita, tuloksena on ylilyöntejä kun kuvitellaan ihmisen olevan vastuussa kaikesta ja kaikista.

Tämä on tietysti sangen harmiton asia ja todennäköisesti palosotilaat eivät käy tutkimassa linnunpoikasia jos jossain palaa. Ihmiset voisivat toisaalta hetken miettiä ennen kuin ylentävät itsensä kaikkien luontokappaleiden edunvalvojiksi ja puolustajiksi. Varikset ovat tähän saakka tulleet toimeen omillaan, joten ehkäpä ne tulevat omillaan toimeen vastedeskin sen sijaan, että ryhdymme erityisesti niitä holhoamaan.