Älkää nyt viitsikö, Kokoomus
27/07/10 13:46
Mopo keulii Brysselissä.
Ville Itälä ja Hannu Takkula haluaisivat maksimoida suomalaisten vaikutusvaltaa yhdistämällä europarlamenttiryhmänsä. Nythän Kokoomus on konservatiiveissa ja Kepu on liberaaleissa. Takkula tietysti aitokepulaiseen tapaan ilmoittaa, että kepulit eivät kyllä liiku mihinkään, mutta saattaisivat säälistä suostua siihen, että Kokoomus liittyy heidän joukkoonsa. Itälä taas keulittaa mopoaan lisää puhumalla Suomessa jopa puolueiden fuusiosta.
Ensinnäkin europarlamentti. Suomalaisista puolueista eniten väärässä
ryhmässä on nimenomaan Kepu. Kepu on Suomen konservatiivisin puolue arvomaailmaltaan ja sen huoliminen liberaaleihin ei ole liberaaleille kunniaksi. Liberaalit toisaalta ovat olleet ahdingossa ympäri Eurooppaa kun puolueet ovat ryhmittyneet maltillisen oikeiston ja maltillisen vasemmiston ympärille, ja nämä molemmat linnakkeet ovat sangen konservatiivisia, vaikka ainoastaan toista niistä konservatiiveiksi kutsutaan. Niin suuri ahdinko ei kuitenkaan ole kyseessä, että Kepulle kuuluisi antaa oikeus kutsua itseään liberaaliksi.
Kepulle europarlamentissa ryhmittyminen on ongelma, sillä Kokoomus menee konservatiiveihin ja SDP sosialisteihin. Europarlamentissa ei ole “menneen maailman lahjonta-, maajussi-, idänkauppa- ja aluepolitiikkapuolue” -nimistä ryhmää, sillä tällaista arvomaailmaa edustavat puolueet ovat kaikissa muissa Euroopan maissa marginaalissa eikä niillä ole europarlamentaarikkoja.
Kokoomuskaan ei edusta mitään liberaalia tuulahdusta. Taloudellinen liberalismi ei ole sille täysin vieras käsite, mutta aatteellisesta liberalismista se on verraten kaukana. Ei aivan yhtä kaukana kuin Kepu mutta kaukana kuitenkin. Kokoomuksen loikkaaminen liberaaleihin ei tekisi siitä liberaalia, eikä puolue todennäköisesti saisi liberaaleissa edes merkittäviä tehtäviä europarlamentissa vaan siitä tulisi asemansa ja verkostonsa jo rakentaneen Kepun apurisiipi parlamenttiryhmässä.
Itälä taas vetää murheita päälleen ehdottamalla Kepun ja Kokoomuksen yhdistymisen selvittämistä.
Katsotaan asiaa miten päin tahansa, Kepu kuuluu menneisyyteen ja Kokoomuksella on myös tulevaisuus. Kokoomuksesta ja sen politiikasta ei tarvitse pitää, mutta sillä on selvästi Suomen poliittisella kartalla tulevaisuus ainakin yhden sukupolven ajan. Se on sangen luonteva maltillisen oikeiston edustaja, joka on tehnyt nuorennusleikkauksensa ajat sitten, ja puolueen kannatus näyttää olevan vahvaa vaikkei se ole viime aikoina tehnyt mitään muuta näkyvää kuin ehdottanut kerjäämisen kieltämistä.
Kepu rakentaa kannatuksensa aluepolitiikan varaan, mutta muuttoliike ja
maaseudun väestörakenne tarkoittavat sitä, että ydinkannattajakunta vähenee, ja persut ovat inhottavana riippana kyljessä.
Puoluejohtaja-Mari vetää kivirekeä, jossa on painolastina Kekkonen, Väyrynen, iltalypsy, tukiaiset, kotiryssät, Uuniperuna-Vanhanen ja monta muuta murikkaa. Tämä kokonaisuus ei mitenkään voi vyöryä kaupunkeihin ilman, että kuormaa kevennetään, ja jos painolasti kipataan Ullavan raitille, sinne jäävät myös kannattajat eivätkä enää siirry citykepun kannattajiksi.
Kaupungeissa taas markkinarako on kapeassa. Maaseudulla Kepu menestyy vain siksi, että mikään muu puolue ei ole kiinnostunut edes etäisesti maaseudusta, paitsi ehkä persut. Ei siellä ole todellista kilpailua aatteista ja ajatuksista, ja nyt kun persut ovat kilpailun tuoneet, ne pärjäävät yllättävän hyvin ainakin gallupeissa, sillä tuo puolue osaa toimia haastajana kun taas Kepu osaa vain elää yksipuoluevaltakunnassaan.
Kokoomus, Vihreät ja SDP tappelevat jo nyt kaupunkien äänestäjistä, ja oikeisto- ja vasemmistopopulistiset Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto tarttuvat hanakasti niihin, joille keskitien meno on liian epäradikaalia. Kepu yrittää jatkuvasti kaupunkien valloitusta kampanjalla, jossa hössöttävät tädit hössöttävät lapsiperheiden asemasta. Kun mikään Suomen puolueista ei ole erityisesti lapsiperheitä vastaan, tämä kampanja ei johda mihinkään.
Kokoomus taas vetää murheita päälleen
jos haluaa ryhtyä yhteistyöhön Kepun kanssa. Hallitusyhteistyössä voi tietysti olla jos SDP:n kanssa ei saada aikaiseksi minkäänlaista ohjelmaa, mutta vain säälistä. Kaikki muu tietää ongelmia Kokoomukselle. Kepun alueellinen puoluekoneisto on vahva ja siellä on aivan eri sarjan kyläpoliitikkoja kuin Kokoomuksen piirijärjestöissä. Tämän syrjäyttäminen ja kepulien kaappaaminen kokoomuskomentoon olisi mahdoton tehtävä, ja tulos saattaisi olla päinvastainen.
Valtapuolueista Kokoomus on tällä hetkellä aika vapaa historian painolastista. Onhan siellä ollut Ilkka Kanervaa ja sitä sun tätä, mutta Kepun syntisäkin kaltaista taakkaa puolue ei kanna. Ottamalla vaivoikseen vuosikymmenten kepulismin, huono karma kääntyisi vain tätä yhdistynyttä puoluetta kohti eikä suinkaan poistuisi.
Paljon vähemmällä Kokoomus pääsee houkuttelemalla Kepun menoon kyllästynyttä nuorisoa omiksi kannattajikseen. Ei ole mitenkään mahdoton skenaario, että kun Kepu seuraavan kerran tippuu hallituksesta pois, toivottavasti jo ensi vaalien jälkeen, se ei enää hallitukseen pääse. Jos puolue saadaan lopullisesti sivuraiteelle, sen kautta ei voi enää vaikuttaa valtakunnanpolitiikkaan, ja nuoriso lipsuu muualle parempien vaikutusmahdollisuuksien ja herrahissin toivossa. SDP tuskin on tässä kovin vahvoilla, joten Kokoomus saa uusia kannattajia tekemättä mitään ja ottamatta painolastia vaivoikseen.
Kepu on niin surkeassa tilassa salailu- ja lahjuskulttuureineen, että sen kanssa yhteistyönkin tekeminen alkaa olla epäilyttävää.
Ville Itälä ja Hannu Takkula haluaisivat maksimoida suomalaisten vaikutusvaltaa yhdistämällä europarlamenttiryhmänsä. Nythän Kokoomus on konservatiiveissa ja Kepu on liberaaleissa. Takkula tietysti aitokepulaiseen tapaan ilmoittaa, että kepulit eivät kyllä liiku mihinkään, mutta saattaisivat säälistä suostua siihen, että Kokoomus liittyy heidän joukkoonsa. Itälä taas keulittaa mopoaan lisää puhumalla Suomessa jopa puolueiden fuusiosta.
Ensinnäkin europarlamentti. Suomalaisista puolueista eniten väärässä

Kepulle europarlamentissa ryhmittyminen on ongelma, sillä Kokoomus menee konservatiiveihin ja SDP sosialisteihin. Europarlamentissa ei ole “menneen maailman lahjonta-, maajussi-, idänkauppa- ja aluepolitiikkapuolue” -nimistä ryhmää, sillä tällaista arvomaailmaa edustavat puolueet ovat kaikissa muissa Euroopan maissa marginaalissa eikä niillä ole europarlamentaarikkoja.
Kokoomuskaan ei edusta mitään liberaalia tuulahdusta. Taloudellinen liberalismi ei ole sille täysin vieras käsite, mutta aatteellisesta liberalismista se on verraten kaukana. Ei aivan yhtä kaukana kuin Kepu mutta kaukana kuitenkin. Kokoomuksen loikkaaminen liberaaleihin ei tekisi siitä liberaalia, eikä puolue todennäköisesti saisi liberaaleissa edes merkittäviä tehtäviä europarlamentissa vaan siitä tulisi asemansa ja verkostonsa jo rakentaneen Kepun apurisiipi parlamenttiryhmässä.
Itälä taas vetää murheita päälleen ehdottamalla Kepun ja Kokoomuksen yhdistymisen selvittämistä.
Katsotaan asiaa miten päin tahansa, Kepu kuuluu menneisyyteen ja Kokoomuksella on myös tulevaisuus. Kokoomuksesta ja sen politiikasta ei tarvitse pitää, mutta sillä on selvästi Suomen poliittisella kartalla tulevaisuus ainakin yhden sukupolven ajan. Se on sangen luonteva maltillisen oikeiston edustaja, joka on tehnyt nuorennusleikkauksensa ajat sitten, ja puolueen kannatus näyttää olevan vahvaa vaikkei se ole viime aikoina tehnyt mitään muuta näkyvää kuin ehdottanut kerjäämisen kieltämistä.
Kepu rakentaa kannatuksensa aluepolitiikan varaan, mutta muuttoliike ja

Puoluejohtaja-Mari vetää kivirekeä, jossa on painolastina Kekkonen, Väyrynen, iltalypsy, tukiaiset, kotiryssät, Uuniperuna-Vanhanen ja monta muuta murikkaa. Tämä kokonaisuus ei mitenkään voi vyöryä kaupunkeihin ilman, että kuormaa kevennetään, ja jos painolasti kipataan Ullavan raitille, sinne jäävät myös kannattajat eivätkä enää siirry citykepun kannattajiksi.
Kaupungeissa taas markkinarako on kapeassa. Maaseudulla Kepu menestyy vain siksi, että mikään muu puolue ei ole kiinnostunut edes etäisesti maaseudusta, paitsi ehkä persut. Ei siellä ole todellista kilpailua aatteista ja ajatuksista, ja nyt kun persut ovat kilpailun tuoneet, ne pärjäävät yllättävän hyvin ainakin gallupeissa, sillä tuo puolue osaa toimia haastajana kun taas Kepu osaa vain elää yksipuoluevaltakunnassaan.
Kokoomus, Vihreät ja SDP tappelevat jo nyt kaupunkien äänestäjistä, ja oikeisto- ja vasemmistopopulistiset Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto tarttuvat hanakasti niihin, joille keskitien meno on liian epäradikaalia. Kepu yrittää jatkuvasti kaupunkien valloitusta kampanjalla, jossa hössöttävät tädit hössöttävät lapsiperheiden asemasta. Kun mikään Suomen puolueista ei ole erityisesti lapsiperheitä vastaan, tämä kampanja ei johda mihinkään.
Kokoomus taas vetää murheita päälleen

Valtapuolueista Kokoomus on tällä hetkellä aika vapaa historian painolastista. Onhan siellä ollut Ilkka Kanervaa ja sitä sun tätä, mutta Kepun syntisäkin kaltaista taakkaa puolue ei kanna. Ottamalla vaivoikseen vuosikymmenten kepulismin, huono karma kääntyisi vain tätä yhdistynyttä puoluetta kohti eikä suinkaan poistuisi.
Paljon vähemmällä Kokoomus pääsee houkuttelemalla Kepun menoon kyllästynyttä nuorisoa omiksi kannattajikseen. Ei ole mitenkään mahdoton skenaario, että kun Kepu seuraavan kerran tippuu hallituksesta pois, toivottavasti jo ensi vaalien jälkeen, se ei enää hallitukseen pääse. Jos puolue saadaan lopullisesti sivuraiteelle, sen kautta ei voi enää vaikuttaa valtakunnanpolitiikkaan, ja nuoriso lipsuu muualle parempien vaikutusmahdollisuuksien ja herrahissin toivossa. SDP tuskin on tässä kovin vahvoilla, joten Kokoomus saa uusia kannattajia tekemättä mitään ja ottamatta painolastia vaivoikseen.
Kepu on niin surkeassa tilassa salailu- ja lahjuskulttuureineen, että sen kanssa yhteistyönkin tekeminen alkaa olla epäilyttävää.
blog comments powered by Disqus