Tämä tuli mieleen kun täytimme tässä huonon musiikin listaa, ja tungin sinne Afrikan Tähti -nimisen pläjäyksen.

Mainitusta pelistä johdannaisena vissiin neljännellä kerralla kun siellä kävin, menin sinne autolla, ja ajoin etelän kautta koukaten Simon’s townin kautta ja ajelin Chapman’s Peak Driveä pohjoiseen kohti tuota yhtä maailman mukavimmista kaupungeista. Ja kun pääsin tukevasti kaupungin rajojen sisäpuolelle, pysähdyin, ja huomasin päätyneeni sietämättömään bussimatkalaisreservaattiin. Lähetin kunnianarvoisalle, edesmenneelle äidilleni tekstiviestin “Tulin Kapkaupunkiin. Ihmetys valtaa. Pankkiiri ei ollut ojentamassa avokätisesti kaupungin rajalla viissatasta, kunnes huomasin syynkin: miljoona saksalaista ehti tänne ensin”. Äiti ei muistanut Afrikan tähden sääntöjä ilmeisesti aivan heti, mutta yhden selventävän viestin jälkeen kylläkin.

Asiaan. Olen käynyt tuossa kaupungissa nyt aika monta kertaa viimeisen 15 vuoden aikaan. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1995 ja viimeinen vajaa vuosi sitten. Se on ollut pitkän historiansa ajan moderneinta Etelä-Afrikkaa. Historiasta olen kirjoittanut täällä jos asia kiinnostaa.

Kävin siellä ensimmäisen kerran juuri apartheidin kaatumisen jälkeen. Se oli silloin aika monivärinen mesta, jossa ei näkynyt sitä apartheidia, jonka näin buurien sydänmailla, ja näen itse asiassa tänä päivänä edelleenkin.

Virallinen selitys on se, että mustat sielläpäin olivat menneenä aikana värillisiä eivätkä mustia, mikä pääosin lie rotuopillisesti totta, ja näin aivan eri maailmasta, mutta minä en huomaa mitään värityskirjaeroja. Sen sijaan huomaan sen, että siellä ainoana paikkana Etelä-Afrikassa silloin ja nyt musta ja valkoinen puku päällä kulkeva herrasmies käyvät yhdessä lounaalla. Hampuusit ovat erillään nyt ja silloin, ja ongelma lienee enemmänkin sillä puolella.

Mutta Kapkaupunki. Sinne kannattaa mennä, aina kun käy Etelä-Afrikassa. Ainoastaan siellä ei kannata käydä jos haluaa sanoa käyneensä Etelä-Afrikassa, koska se on oma kuplansa, johtuen sen uniikista historiasta. Siellä on kaikkea. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa, leppoisa meininki. Aikaisemmin hieman ökyisässä maineessa ollut Long Streetin eteläpään seutu on nykyään paikka, jossa jokainen ravintola ja baari on uusi kun siellä käyn. Observatoryn yliopistokylä on hieman nuoremmille paikka, johon mennä. Rantapaikat Sea Pointista Cliftonin kautta Camps Bayhyn ovat ei-hyväkroppaiselle rantaturistille ehkä hieman tylsiä.

Keskustassa on Bo-Kaap, jossa asuu muslimeja, ja jossa talot on väritetty värein, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Long Street on täynnä reppukansabaareja edelleen, ainakin Mama Africa ja Purple Turtle näyttivät olleen siellä edelleenkin 15 vuoden jälkeen kun kävin tarkistamassa mestat viime keväänä.

Waterfrontia ei ollut vielä 15 vuotta sitten olemassakaan, nyt se on paikan suurin ostari ja turistirysä. Ei huono sinänsä, siellä on pari hyvää ravintolaa ja sieltä pääsee jollalla Robben Islandille jos haluaa käydä vankilasaarta katsomassa. Ja helikopterilla katsomaan juttuja, tai jollalla valaskaloja. Ja kun kaikki turistijutut ovat keskittyneet sinne, siellä se toimii järjestäytyneesti ja siten että turistit käyvät ostamassa kojuista lippuja jos kiinnostaa.

Ja vastaavasti muualla Kapkaupungissa kukaan ei ikinä pysäytä valkoista miestä ja yritä myydä jotakin tai pummata. Paitsi ehkä jos valkoinen mies näyttää hampuusilta, mutta en saata kuvitella, että kukaan tätä palstaa lukeva käyttäisi kauhtunutta t-paitaa ja sinisiä farkkuja. Edes siirtomaissa. Mutta koska tuossa paikassa valkoiset ja mustat tulevat toimeen, ei-turistilta näyttävä valkoinen käy paikallisesta, ja kukaan ei selitä koko ajan jotakin jossain kainalossa.

Ja koska valkoiset ja mustat tulevat hyvin toimeen, paikalliset valkoiset ja mustat, joita itse asiassa pääasiassa tapaa jos käy Waterfrontin, Sea Pointin ja Long Streetin turistiseutujen lähistöllä, ovat mukavaa väkeä. Jos tarvitsee apua, sitä saa. Tai neuvoa miten tuonne pääsee. Tai jos menee baariin, joka ei ole turistialueella, on aina tervetullut.

Ainakin minä olen ollut.