Vaalitulosketjun kommenttiosuudessa tulikin ruodittua mukavasti SDP:n nykytilaa.

Minä en ole tuon puolueen kannattaja enkä todennäköisesti tule olemaan. Siinä mielessä se määrä tekstiä, minkä olen tuosta puolueesta kirjoittanut, vaikuttaa suhteettomalta. Tähän on kuitenkin olemassa syy.

Nähdäkseni suomalainen politiikka tarvitsee maltillisen oikeiston ja maltillisen vasemmiston. Minä olen enemmän (taloudellisen) äärioikeiston miehiä, joten maltillinenkin vasemmisto vaikuttaa kovin vieraalta. Tiedän kuitenkin, että olen ajatuksineni pienessä marginaalissa, joten keskityn kommentoimaan nykyisiä vallankäyttäjiä kun omanmielisiäni ei vallankahvassa ole eikä tule.

Kokoomus nähdäkseni edustaa ja tulee edustamaan maltillista oikeistoa, vikoineen ja ansioineen. Tässä segmentissä ei ole kilpailua, sillä agraari-kepu ei Kokoomusta paikaltaan syrjäytä ja hyvä niin. Maalaiset voivat toki nousta vielä vaaleissa suurimmaksi puolueeksi, muttei se tee niistä maltillista oikeistoa vaan ne ilmentävät edelleen agraarisosialidemokratiaa ja muinaista tukiaistaloutta.

Vasemmistossa tilanne on sen sijaan mielenkiintoisempi, sillä siellä on käynnissä aito kilpailutilanne.

Vihreät eivät asemoi itseään vasemmalle, mutta minä asemoin. Ne edustavat hieman toisenlaista maltillista vasemmistoa kuin SDP mutta edustavat sitä kuitenkin. Tuohon lokeroon ei lopulta tule mahtumaan kahta puoluetta, tai sitten lokero pilkkoutuu ja tekee siitä politiikan vaikuttajana marginaalisen. Todennäköisempää on, että jompi kumpi selviää lopulta voittajana ja kaappaa hallituspaikan silloin kun on vasemmiston vuoro olla vallassa, ja toinen on apupuolue milloin kenellekin ja tekee mitä hyvänsä myönnytyksiä päästäkseen edes joskus hallitukseen ja vallankahvan lähituntumaan.

Minulle käy kumpi hyvänsä puolue, kummankin kanssa voidaan todennäköisesti elää. Tässä mielessä minulle on samantekevää, kumpi näistä selviää voittajana ja kumpi jää apupuolueeksi. Tällä hetkellä puolueet ovat kuitenkin perusteiltaan erilaisia, ja tämä on se syy, miksi näitä asioita kirjoittelen.

Huolimatta alavireisestä esiintymisestä SDP on kuitenkin vakavasti otettava puolue ja organisaatio. Se on tehnyt vastuullista politiikkaa Suomessa niin kauan, että siltä sujuu kompromissien hakeminen ja myös epämiellyttävien päätösten teko silloin kun on pakko. En ole läheskään samaa mieltä kaikesta tai edes valtaosasta asioita mitä siellä tehdään, mutta uskon tuon puolueen kykenevän vallankahvaa kannattelemaan.

Vihreät on sen sijaan hieman arpalippu, koska se on erilaisten hörhökerhojen poliittinen kattojärjestö. Kun hyvin erilaiset ja kesknään nahistelevat kerhot laitetaan vallankahvaan ilman merkittävää puoluekuria, on lopputulos mitä sattuu, ja puolue ei välttämättä kykene taipumaan kovan paikan edessä, koska änkyröiden, hullujen ja yhden asian ihmisten osuus on liian suuri. Vihreät on edistynyt alkuvuosistaan aivan ällistyttäviä määriä eikä ole enää sama vanhojen stalinistien ja ekorisupartojen poppoo kuin se oli alkuvuosinaan. Silti sillä on vielä matkaa kuljettavaksi.

Nykytilanteessa huolestuttaa se, että Vihreät pärjää SDP:n alavireen takia tekemättä mitään. Sen ei tarvitse olla erityisen linjakas puolue ja osoittaa äänestäjille suuriakaan politiikan saralla. Kunhan valovoimaisia (nais)poliitikkoja riittää ja media ylistää sopivien kytkyjen kautta näiden yksilöiden saavutuksia, vasemmalle vinksallaan oleva nuoriso katsoo touhua haltioituneena eikä odota enempää. Näin Vihreiden ei tarvitse terävöittää politiikkaansa ja muuttua sellaiseksi puolueeksi, johon minäkin voisin maan asioita hoitamassa täysin luottaa.

Jos SDP saa rivinsä suoriksi ja lopettaa joutavan puheenjohtaja-arvonnan ja ryhtyy miettimään, mikä puolueessa oikeasti on vialla, se pystyy kenties uudistumaan ja tarjoamaan Vihreille asianmukaisen vastuksen tuossa skabassa. Jos näin käy, Vihreiden on otettava kilvoittelu tosissaan eikä vain paistateltava julkisuuden ilmaiseksi tarjotussa valokeilassa. Tästä tuloksena on joko voitokas ja suositumpi SDP, tai voitokas ja vakavasti otettavampi Vihreät.

Näistä kumpi hyvänsä käy minulle vasemmiston edustajana. Nykyinen SDP ei kykene sen sijaan edustamaan ketään, ja Vihreät rynnistää eteenpäin höhröilyllä eikä politiikalla. Jos tilanne jatkuu ennallaan, Vihreät voittavat tuon skaban lopulta, mutta ilman kaipaamiani uudistuksia ja linjanvetoja. Sen jälkeen valtakunnanpolitiikassa on vakavasti otettava maltillinen oikeistopuolue ja hiukan arpalippumainen ja mitäsattuu hörhöilevä maltillinen vasemmistopuolue.

Tässä tilanteessa pelottaisi, jos vallankahva lipsahtaisi vasemmalle. Jos vasemmalla olisi SDP tai ryhdikäs Vihreät, asia ei enää pelottaisi, harmittaisi vain.