Valta vaihtuu Etelä-Afrikassa
21/09/08 22:00
Viikonlopun uutinen on se, että Thabo Mbeki savustettiin ulos presidentin paikalta.
Vaikea sanoa, mitä siitä seuraa. Mbeki oli Moskovan kasvatteja, vaikka vasemmistonäennäisintelligentsia onkin pitänyt häntä thatcherismin kannattajana. Muutos on edessä joka tapauksessa. Seuraajaksi todennäköisesti ensi vuonna nouseva Zuma on vasemmistopopulismiin vinksallaan, ja tässä asetelmassa on aina vaarana Zimbabwen tie. Jos taas ANC hajoaa, asetelma muuttuu sitäkin kautta, koska nyt ANC on kannatukseltaan ylivoimainen ja muilla ei ole mahdollisuuksia. Jos ANC hajoaa kahteen tasavahvaan leiriin, tuloksena on aito monipuoluevalta, jossa hallituskokoonpanot joudutaan neuvottelemaan ohjelmakysymysten pohjalta sen sijaan, että yhden puolueen sisäpiiri tekee mitä lystää.
Suomalaisen vinkkelistä asia on tietysti aika marginaalinen. Mutta Afrikka kaipaisi kipeästi vakautta ja edes jonkunlaista demokratiaa. Etelä-Afrikalla on taloudellisia resursseja näyttää maanosalle suuntaa, mutta jos vallanvaihto ei suju rauhallisesti, jälki on sotimiseen tarjolla olevista resursseista johtuen aika kamalaa. Mbeki on esikuntineen tehnyt sangen outoa “xhosat ovat jumalan valittu kansa” -politiikkaa, jossa valtaosa mustista on hallinnon vinkkelistä aivan yhtä neekereitä kuin he olivat apartheidinkin aikaan.
Maan valkoiset eivät saa ääntään kuuluviin poliittisessa koneistossa, mutta koska toistaiseksi on onnistuttu laistamaan zimbabwen tie, valkoiset pärjäävät taloudellisesti hyvin ja voivat lähinnä sivuuttaa kaiken hallinnon ja valtiokoneiston kautta tulevan. Mustaa keskiluokkaa on syntynyt rivakasti, mutta köyhillä ei ole edelleenkään mitään. Köyhillä ei ole kuitenkaan mitään edelleenkään, vaikka populistit aloittaisivatkin maan zimbabwesoinnin.
Tässä mielessä aito monipuoluevalta, jossa hallitukset koostuisivat eri kansanryhmien edustajista eikä yhdestaä valtaklikistä, maahan tarvitaan. Valkoisten omaisuutta pitää käytännössä jakaa jotenkin, mutta sitä jaettaessa pitää välttää se tilanne, että valkoiset vain pakkaavat kamansa ja muuttavat muualle. ANC voi kirjoittaa historian uudelleen ja tehdä mustasta miehestä luomakunnan kruunun. Mutta bisnesten pyörittelyssä valkoisia kontakteineen ei pidä kertarysäyksellä sivuuttaa, koska muuten käy kuten kävi zimbabwessa ja kaiken tekeminen pysähtyy kuin seinään osaamisen puutteen takia.
Vaikea sanoa, mitä siitä seuraa. Mbeki oli Moskovan kasvatteja, vaikka vasemmistonäennäisintelligentsia onkin pitänyt häntä thatcherismin kannattajana. Muutos on edessä joka tapauksessa. Seuraajaksi todennäköisesti ensi vuonna nouseva Zuma on vasemmistopopulismiin vinksallaan, ja tässä asetelmassa on aina vaarana Zimbabwen tie. Jos taas ANC hajoaa, asetelma muuttuu sitäkin kautta, koska nyt ANC on kannatukseltaan ylivoimainen ja muilla ei ole mahdollisuuksia. Jos ANC hajoaa kahteen tasavahvaan leiriin, tuloksena on aito monipuoluevalta, jossa hallituskokoonpanot joudutaan neuvottelemaan ohjelmakysymysten pohjalta sen sijaan, että yhden puolueen sisäpiiri tekee mitä lystää.
Suomalaisen vinkkelistä asia on tietysti aika marginaalinen. Mutta Afrikka kaipaisi kipeästi vakautta ja edes jonkunlaista demokratiaa. Etelä-Afrikalla on taloudellisia resursseja näyttää maanosalle suuntaa, mutta jos vallanvaihto ei suju rauhallisesti, jälki on sotimiseen tarjolla olevista resursseista johtuen aika kamalaa. Mbeki on esikuntineen tehnyt sangen outoa “xhosat ovat jumalan valittu kansa” -politiikkaa, jossa valtaosa mustista on hallinnon vinkkelistä aivan yhtä neekereitä kuin he olivat apartheidinkin aikaan.
Maan valkoiset eivät saa ääntään kuuluviin poliittisessa koneistossa, mutta koska toistaiseksi on onnistuttu laistamaan zimbabwen tie, valkoiset pärjäävät taloudellisesti hyvin ja voivat lähinnä sivuuttaa kaiken hallinnon ja valtiokoneiston kautta tulevan. Mustaa keskiluokkaa on syntynyt rivakasti, mutta köyhillä ei ole edelleenkään mitään. Köyhillä ei ole kuitenkaan mitään edelleenkään, vaikka populistit aloittaisivatkin maan zimbabwesoinnin.
Tässä mielessä aito monipuoluevalta, jossa hallitukset koostuisivat eri kansanryhmien edustajista eikä yhdestaä valtaklikistä, maahan tarvitaan. Valkoisten omaisuutta pitää käytännössä jakaa jotenkin, mutta sitä jaettaessa pitää välttää se tilanne, että valkoiset vain pakkaavat kamansa ja muuttavat muualle. ANC voi kirjoittaa historian uudelleen ja tehdä mustasta miehestä luomakunnan kruunun. Mutta bisnesten pyörittelyssä valkoisia kontakteineen ei pidä kertarysäyksellä sivuuttaa, koska muuten käy kuten kävi zimbabwessa ja kaiken tekeminen pysähtyy kuin seinään osaamisen puutteen takia.
blog comments powered by Disqus