Pidin tästä hesarin uutisesta ja kun olen viime aikoina lähinnä mollannut niin mainitaan nyt tämäkin asia.

Suomi on tilastojen valossa sangen väkivaltainen paikka, mutta harvemmin näkee mitään analyysiä siitä, mistä se oikein johtuu. Jos katsotaan vain tapahtumia per 100000 asukasta, saataa syntyä mielikuva, että satunnaista ohikulkijaa vaaniskelee kiiluvasilmäinen rosvo joka pusikossa. Näiden satunnaisiin uhreihin kohdistuneiden rikosten määrä ei ole Suomessa kaksinen maailman isoihin maihin verrattuna. Lontoossa näitä sattuu harva se viikko kun joku satunnainen posteljooni tai ohikulkija sattuu keskelle somalien ja nigerialaisten jengisotaa. Suomessa näitä ei juurikaan tapahdu, eikä myöskään ole tapana hiljentää vahingossa paikalle sattuneita jonkun muun rikoksen silminnäkijöitä.

Samaten meillä aina kohistaan pari kertaa vuodessa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sekin on ongelma, muttei keskeinen Suomen väkivaltalukuja selittävä tekijä. Naisasialla on vain paljon airuita lehdistössä ja kaiken nais-alkuisen tutkimiseen tuntuu heruvan rahaa avokätisesti.

Suomalaisen väkivaltarikollisuuden tyypillinen uhri on kuitenkin mies, ja jollain tavalla laitapuolen kulkija. Kukaan ei liene laskenut, kuinka moni on kuollut maailman vaarallisimpaan drinkkiin “viimeinen kossutilkka”, mutta määrä on vähäistä suurempi. Ryyppyporukat tappelevat kun viina on loppu ja sitten tulee ruumiita.

Uhrinsa satunnaisesti valitseville hulluille emme voi tehdä muuta kuin panostaa mielenterveystyöhön sen verran lisää, että väkivaltaisia ei tarvitse pitää avohoidossa, apua haluavat saavat sitä jostakin ja mahdollisesti avun tarpeessa tietämättään olevia osataan ohjata oikeaan paikkaan puhumaan asiasta.

Jos tilastoja halutaan yleisesti kaunistaa, pitäisi saada jotenkin laitapuolen kulkijat raitistumaan, muttei tähän ole kukaan tainnut ihmelääkettä vielä keksiä. Tai sitten pitäisi huolehtia, ettei heiltä viina lopu.