Kun luin uutisointia tehdystä sopimuksesta, aluksi tuntui siltä, että tämähän meni melkein kuin pitikin. Molemmat joustivat. Työnantaja tarjosi enemmän liksaa ja työntekijä joutui taipumaan poikkeuksellisen pitkään sopimukseen. Kritiikki tuki tätä kun työntekijät juputtivat liian pitkästä sopimuksesta ja työnantajat hinnasta.

Mutta sitten. Lehdissä uutisoitiin maanantain elikkä eilisen tapahtumia. Lehtineekerit olivat seuraamassa työntekijäpuolen edustajia sekä liitossa että sairaaloissa. Kun palkankorotusprosentti kerrottiin, syvä hiljaisuus vallitsi ja diili tuntui joidenkin mielestä jopa huonolta. Mutta kun kerrottiin, että vain tehyläiset saavat nämä korotukset, riemu repesi taivaisiin saakka. Ja siitä tulikin sitten jo aika paskan maku suuhun. Näin meille vahvistettiin se, mistä tässä oli koko ajan kysymys. Ei euroista eikä edes prosenteista vaan siitä, että tehyläisten pitää saada isompi palkankorotus kuin muiden ämmien. Tämä on ensinnäkin vastenmielinen kateuden ja kaunaisuuden ilmentymä, ja toisekseen se myrkyttää ilmapiirin seuraavalla neuvottelukierroksella. Silloin nimittäin kukaan ei enää vaadi euroja vaan kaikki ottavat linjaksi sen, että meidän on saatava enemmän kuin muut. Tuloksena on aika täydellinen umpisolmu, johon ainoa ratkaisu on ajautua takaisin tupoihin ja tuloerojen kasvun pysähtymiseen.

Tietysti tässä tulee käymään niin, että muutkin kuin tehyläiset saavat nämä palkankorotukset. Ei työnantajalla ole mitään mahdollisuutta olla niitä maksamatta tasa-arvolainsäädännön pohjalta. Ammatillinen järjestäytyminen erityisesti ei saa olla palkkaeron peruste. Tätä on todennäköisesti ajateltu lähinnä niin päin, että liittoihin kuuluvia ei saa syrjiä, mutta kyllä se toisinkin päin toimii aivan hyvin. Sinänsä paskan maku suussa lisääntyy kun mietitään, miksi työnantaja on ylipäätään laittanut nimensä tällaiseen paperiin. Minä en keksi sille mitään muuta perustetta kuin sen, että Tehy ei ole suostunut sopimaan asiaa vielä sillä puheella, että numerot ja sopimusten kesto on saatu lyötyä lukkoon vaan tämä on vielä hiertänyt asiana todella pahasti. Työnantaja on sitten laittanut nimensä paperiin tietäen aivan hyvin, ettei lainvastainen sopimus ole sitova.

Työilmapiiri julkisessa terveydenhoidossa koheni varmaan nyt silmissä näiden solidaaristen ponnistusten seurauksena.