Tiedotusvälineissä, erityisesti HS:ssä ja YLE:ssä, näyttäisi olevan jonkunlainen veropropagandamissio käynnissä. Kummassakin kauhistellaan kerran pari viikossa sitä, kuinka verotus on muuttunut Suomessa kohti tasaveroa, ja sen jälkeen tursuaa aina runsaasti osatotuuksia, jotka saavat asian näyttämään salaliitolta eikä välttämättömyydeltä, mitä se tosiasiallisesti on.

Sallikaa minun selittää.

“Siirtyminen kohti tasaveroa” näytetään tilastoissa kertomalla, kuinka suuri osa julkisen sektorin verotuloista tuli progressiivisesta verotuksesta 10 tai 15 vuotta sitten ja sen jälkeen näytetään, että nykyään osuus on paljon pienempi. Näin on aukottomasti osoitettu siirtyminen kohti tasaveroa, ja sitten alkaakin kauhistelu hyväosaisten suosimisesta, ja propaganda uppoaa persuja ja muita sosialisteja äänestävään väkeen lähes kritiikittä.

Syy tähän kehitykseen ei ole missään suurensuuressa äärioikeiston salaliitossa. Ainoa merkittävä muutos viimeisen 30 vuoden aikana itse verojärjestelmään on pääomatulojen muuttaminen tasaverotettaviksi. Tämä nosti tekemisensä jälkeen veron absoluuttista tuottoa, joten tuolloin tarjolla oli vähemmän rahaa progressiivisesti tai enemmän rahaa tasaverolla, ja koska valtio tuottaa palvelunsa rahalla eikä kaunaisen kansan hyvällä mielellä, uudistuksessa oli myös meriittejä.

Jokainen asiaa kauhisteleva artikkeli päätyy siteeraamaan jompaa kumpaa kahdesta professorista. Toinen oli joku Jäntti Tukholmasta ja toisen nimeä en nytjust muista, joiden mielestä pääomatulot pitää muuttaa progressiivisesti verotettaviksi. Tämä on poliittinen kysymys puhtaimmillaan, mutta kun aikaisemmin kuuttakymmentä hipova pääomatuloveroprosentti tuotti vähemmän rahaa, on ainakin lupa epäillä kaikkia professorien ja työryhmien laskelmia, jossa veronkorotuksen hyötysuhteeksi kuvitellaan melkein sata prosenttia.

Kun näitä veroja ei maksettu ennen täysimääräisenä, miksi ne nyt maksettaisiin? Kerrannaisvaikutuksia tulee lisäksi yritysten sijoittumispäätöksiin kuten myös siihen, että kertaluontoisia myyntivoittoja saavien kannattaa aivan laillisesti muuttaa johonkin muuhun EU-maahan vähintään puoleksi vuodeksi, jotta verovelvollisuus on johonkin muuhun maahan. Jatkuvia suuria pääomatuloja saavista valtaosa tuskin muuttaa mihinkään, mutta Nallen ja Erkon verottamisella ei holhousvaltio pitkälle pötki. Kertaluontoisia suuria eriä olisi sen sijaan niin helppoa ja halpaa paeta, että jos säästö on vaikkapa 200 miljoonan summasta 40 prosenttia, muualla asumisessa pääsee jopa tuntipalkoille, ja joku osa pois lähtevistä ei palaa koskaan työläisten paratiisiin.

Pääomatuloveron muuttaminen progressiiviseksi siis tuottaa jotakin, mutta koska tuon veron kiertäminen laillisesti on melko helppoa, se ei tuota erityisen suuria summia eikä heilauta merkittävästi suhdetta progressiivisen ja ei-progressiivisen verotuksen välillä, joten näitä uutisia kirjoittavat voisivat olla aivan yhtä kauhistuneita ensi vuonnakin moisesta ruokottomasta menosta ja vaatia lisää korotuksia pääomatuloveroihin.

Se pääomatuloveroista.

Syy progressiivisten verojen suhteellisen osuuden laskemiseen ei ole pääomatuloverojen kohtelussa, sillä suhde on laskenut reippaasti tuon uudistuksen jälkeenkin. Progressiivista tuloveroa on hieman kevennetty lähinnä 90-luvun lopulla, mutta tässäkin unohdetaan historiallinen perspektiivi. Kun 90-luvun alun lama hyökkäsi ja turvauduttiin veronkorotuksiin, tuolloin viesti oli melko selvä: nämä ovat hätätilatoimenpiteitä, ja niistä yritetään hankkiutua eroon myöhemmin. Seuramatkavero poistui. Pakkolainavero oikeasti palautettiin. Tuloveroihin tehtyjä kiristyksiä kompensoitiin hieman veronalennuksina, mutta ei täysimääräisenä. Poliitikot siis puhuivat kerrankin ainakin osittain totta. Huolimatta veron lähinnä inflaatiotarkistusta muistuttavista kevennyksistä, vero tuottaa euromääräisesti enemmän kuin ennen.

Todellinen syy tämän suhteen muutokseen on se, että julkinen sektori tarvitsee poskettomia määriä enemmän rahaa kuin ennen.

Kun julkinen sektori tarvitsi merkittävästi pienemmän osan BKT:stä kuin se nyt tarvitsee, oli huomattavasti enemmän vapausasteita siinä, miten nämä verot kerätään. Progressiivinen tulovero kattoi näistä kuluista merkittävän osan, mutta tuloverotus on ollut Suomessa kireää jo useamman vuosikymmenen. Tämä veroruuvi on ruuvattu lähelle tappia jo 70-luvun lopulla, ja vaikka kuinka pidettäisiin oikeudenmukaisena, että herrat ja riistoporvarit maksaisivat kaikki julkiset palvelut tai valtaosan niistä, heiltä kerätty raha ei riitä mihinkään vaikka heiltä saataisiin perittyä sata prosenttia tuloveroja.

Kun tämä veroruuvi käännettiin tappiin jo ajat sitten ja sen jälkeen julkisen sektorin törsäys on vain yltynyt, on ollut pakko katsoa muita verotuskohteita. Kun mikään muu vero ei ole progressiivinen, on melko selvää, että kaikki muut veronkorotukset osuvat ei-progressiivisiin veroihin. Arvonlisävero on noussut ja noussee lisää kohtapuoleen. Kiinteistövero on keksitty taas ja otettu käyttöön. Valmisteveroja hinataan ylös vuosi vuodelta. Energiaverot tuskin laskevat ja kun ihmisillä on vielä varaa sähkölaskuihin, niissä on reipasta korottamisen varaa.

Jos julkisen sektorin osuus BKT:stä onnistuttaisiin painamaan 30 prosenttiin, voitaisiin veroja laskea ei-progressiivisissa kohteissa, jos se katsottaisiin hyödylliseksi. Tällöin progressiivisen veron suhteellinen osuus kasvaisi. Nyt ainoa vero, jota ei juuri enää voi korottaa, on tuo progressiivinen vero, mutta koska rahaa tarvitaan jatkuvasti enemmän ja enemmän myös suhteessa BKT:hen varsinkin tulevaisuudessa, ei-progressiivisten verojen osuus kasvaa. Pääomatulon voi teoriassa muuttaa progressiiviseksi, mutta valtaosaa veroista ei voi. Kossua ei voida hinnoitella asiakkaan maksukyvyn mukaan eikä muitakaan valmisteveroja, joten kulutusveroja ei progresiivisiksi saada.

Vihreissä ajatushautomoissa nähdään puolestaan työn verottaminen ongelmalliseksi, sillä se on haittaveroa suomalaiselle työlle, ja ympäristösyistä olisi parempi kuluttaa palveluja kuin tavaraa. Nämä ajatukset eivät ole täysin järjettömiä, joten jos ne saavat ilmaa siipiensä alle, kulutusverojen suhde tuloveroihin ei tästä ainakaan muutu tuloverojen eduksi.

Lisäksi on syytä paljastaa näissä kirjoituksissa pesivä termimagiaan liittyvä valhe. Tasaverolla tarkoitetaan käsitteenä sitä, että kaikista tuloista maksetaan yhtä suuri prosentti veroja. Se ei tarkoita sitä, että veroja kerätään enemmän kulutusveroista kuin tuloveroista. Suomen verojärjestelmä siis ei itse asiassa ole muuttunut kohti näin määriteltyä tasaveroa, sillä kunnallisvero on pienituloiselle progressiivinen vähennysten takia ja valtionvero on progressiivinen itsessään. Tuloveron osuus kaikista veroista ei siis kerro meille mitään siitä, onko verotus muuttunut kohti tasaveroa vai ei, sillä tasavero on itsessään pelkästään tuloverotuksen ominaisuus.

Käteen siis jää, että valheellisista lähtökohdista propagoidaan yhtä veronkorotusta. Kukahan mahtaa olla asialla?