En mielelläni neuvo Kepua, sillä on mahdollista, että siellä on joku, joka ymmärtää lukemansa, ja näin olisin auttamassa tuota kelmien kerhoa vaalivoittoon. Kun nyt kuitenkin puheenjohtajavaali on edessä ja puolue on väkisin linjantarkistuksen edessä, käsittelen asiaa tämän verran.

Kepun ongelma on ilmeinen. Maaseudun yksipuoluevaltiossa Kepun asema on kiistaton, mutta etelän kaupungeissa puolue on statistin roolissa. Maaseutu autioituu, etelän kaupungit kasvavat ja nielaisevat ympäriltä perinteisiä Kepulandian osasia ja persut jäytävät kannatusta joillain alueilla. Maaseudun tekohengitys ei ole onnistunut Suomessa eikä missään muuallakaan, joten ajatus siitä, että maaseutu alkaisi taas imeä väkeä ja kepu tätä kautta kasvaa perinteisillä keinoillaan, on älytön. Toisaalta kaupunkeja ei valloiteta agraari- ja aluepolitiikka-agendoilla, sillä nämä teemat eivät kiinnosta kaupunkilaisia.

Suomen poliittisessa kentässä on kuitenkin yksi suurenkin puolueen mentävä aukko, johon Kepu itse asiassa sopisi aika hyvin pienellä hienosäädöllä.

Puolueen pitäisi muuttaa itsensä Maalaisliitosta Maltilliseksi Miespuolueeksi.

Sallikaa minun selittää. Nyt kun Kepun puheenjohtajaspekulaatiot vellovat, oikeastaan koko tiedotusvälinekenttä on lähinnä arvaillut sitä, kuka nuorista kaupunkilaisnaisista tulee valituksi. Tämä ei johdu siitä, että Kepu olisi nuorten kaupunkilaisnaisten puolue vaan siitä, että Suomen politiikassa on ihmeellinen nuorten kaupunkilaisnaisten buumi.

Tuota sakkia yrittää miellyttää nyt jokainen. Kokoomus tekee tätä politiikkaa parilla mieskasvolla, joita konservatiivisempi osa tästä kohderyhmästä voi katsoa ihaillen ja ajatella Niinistöä tai Stubbia katsoessaan “siinä vasta hieno mies!”. Vihreät ovat lähestyneet asiaa savustamalla etujoukoista pois melkeinpä kaikki miehet paitsi muutaman pehmon ja kiintiöhomon. Vihaiset nuoret kaupunkilaisnaiset voivat äänestää vihreitä huutaessaan maihareissa ja reisitaskuhousuissa “miehet ovat sikoja”. SDP on yrittänyt nyt samalle apajalle Urpilaisen avulla, mutta menestys ei ole ollut kovin kaksinen. Käytännössä tämä kaikkien puolueiden tärkeä kohderyhmä jaetaan Vihreiden ja Kokoomuksen kesken.

Kepun olisi järjetöntä ryhtyä tunkemaan tähän kilpailtuun sektoriin. Jos se tekisi niin, sille kävisi samoin kuin SDP:lle: menestys tässä segmentissä ei päätä huimaisi, mutta ns. perinteinen kannattajakunta alkaisi vuotaa nukkuviin ja persuihin kun tuntuu, että heidät on täysin unohdettu, kun pikkutyttö- ja yksinhuoltajalesboäitiagendat ovat vallanneet etulinjan.

Tätä naisbuumia syötetään meille vähän joka tuutista, niin tiedonvälityksessä kuin viihteessäkin. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa; mieluummin minä katson telkkarista L-koodia kuin jotain Bud Spencer & Terence Hill -tyyppistä. Kummassakin juoni on samaa tasoa, mutta toisen näyttelijöitä katsoo mielellään.

Vihaisille äijäenergiaa tursuaville miehille on jo olemassa Perussuomalaiset.

Sen sijaan miettimäni kohderyhmä on keski-ikäinen, sangen maltillinen ja rauhallinen mies. Perheellinen, vakiintunutta elämää elävä. Käy töissä, maksaa veronsa, ei erityisesti erotu joukosta. Arvoiltaan hän on sangen konservatiivinen. Ei änkyrä, mutta hän antaa uusien asioiden ensin tapahtua ja katselee hiukan ennen kuin päättää ne hyväksyä. Hän ei vastusta ympäristönsuojelua, muttei myöskään vouhota siitä. Hän hyväksyy tasa-arvon periaatteessa, mutta mielessään ajattelee kuitenkin miesten töitä ja naisten töitä. Hän on lojaali perheelleen ja ystävilleen ja auttaa heitä parhaansa mukaan muttei pode mitään maailmantuskaa siitä, että Afrikan neekerit kuolevat nälkään. Hänellä ei ole radikaaleja ajatuksia oikein mistään asioista, mutta hänellä on kuitenkin ajatuksia maailman menosta. Hän tietää, mitä ympärillä tapahtuu, lukee lehtiä ja katsoo uutisia. Hän ei ole erityisen uskonnollinen ja saattaa toisinaan esiintyä viikonloppuna humalassakin.

Tällaisia miehiä on kaupungeissa paljon. Itse asiassa valtaosa kaupunkien miehistä on juuri tuollaisia. He eivät saa nykyisestä tyttöenergiapolitiikasta yhtään mitään, ja sen teemat eivät puhuttele heitä oikein mitään kautta. He ovat konservatiiveja ja näkevät puoluejohtajana ja pääministerinä mieluummin puku päällä kulkevan herrasmiehen kuin Rosa Meriläisen. Kokoomus on tältä osin suojannut aika hyvin selustansa, sillä sen etulinja tuntuu käyvän sekä miehille että naisille.

SDP:ssä on tällä hetkellä ongelma, sillä duunarit vieraantuvat nykyjohdon viherkotkotuksista. Toisaalta jos puolue tekee reippaan käännöksen aatteellisesti vasemmalle tulevaisuudessa, sekin vieraannuttaa joitain, jotka ovat 80-luvulta lähtien tottuneet sangen oikeistolaiseen SDP:hen ja jotka eivät oikeastaan ole koskaan olleetkaan hyviä sosialisteja, ainoastaan hyviä peruspalvelujen kannattajia. En näe mitään syytä, miksi näiltä vesiltä ei voisi kalastaa ääniä myös toisenlaiselle Kepulle. Nuoret kaupunkilaisnaiset tuntuvat rakastavan turvapaikanhakijoita, mutta tuossa miessegmentissä ymmärretään heidän olevan menoerä ja halutaan pitää asia pienenpuoleisena. SDP on tässä asiassa punaviherkelkassa, Kepun ei tarvitsisi olla.

Tätä kohderyhmää ei voi tavoitella kenen hyvänsä kasvoilla, sillä kyse on mielikuvamarkkinoinnista. Väyrynen ei tule kyseeseen, koska häntä pidetään kierona ja tuo kohderyhmä pitää itseään suoraselkäisenä. Naiset eivät tule kyseeseen, koska ne alkavat aina jossain kohtaa leperrellä äitiyslomista, hoitovapaista, lasikatosta ja muusta epäkiinnostavasta. Itse asiassa en tiedä, kuka Kepun eturivistä tällä hetkellä edes kelpaisi, sillä kaikki ovat ryvettyneet aluepolitiikka- ja maatalousmiehinä..

Tällainen linjanmuutos ei välttämättä edes karkottaisi ns. perinteisiä äänestäjiä, sillä aina voidaan lähteä siitä, että maa- ja metsätilatyöt ne vasta rankkoja miesten töitä ovatkin ja kyllä maajussi on niistä palkkansa ansainnut. Ei tuollainen kuvaamani kaupunkilaismies tätä kyseenalaista, vaikka se on oikeasti maataloustukiaispolitiikkaa hieman eri lailla paketoituna.

Tällaisen puolueen agendan ei tarvitsisi suuresti poiketa siitä, mitä suuret puolueet nykyään tekevät. Kyse on lähinnä asioiden painotuksista sekä siitä, miten ja kenelle sanomaa viestitään.