Bisnestä Baltiassa
Kuten aikaisemmin kirjoitin, Baltiassa maat ja kulttuurit ovat kovasti erilaisia ja bisnesmies tekee virheen kuvitellessaan, että mikä käy yhdessä, käy toisessakin. Ulkomaalaisen vinkkelistä kaikissa näissä on hyvät ja huonot, tutut ja vieraat puolensa, ja mainitsen tässä lyhyesti omat havaintoni siitä, miten bisnes luistaa ja miten se tökkää. Kaikissa maissa saa ynseän vastaanoton jos menee kertomaan sinne, että me tiedämme kaiken kun tulemme lännestä ja te olette ryssiä.

Latviassa ollaan tarkkoja sopimuksista, säännöistä ja papereista. Suomalainen tapa sopia asiat suullisesti ja ruveta niitä tekemään ja antaa lakimiesten sorvata papereita myöhemmin ei toimi siellä kovin hyvin. Asia on olemassa jos siitä on paperi ja dokumentti ja jos niitä ei ole, edistyksen puute on käsin kosketeltavaa. Sopimusneuvottelut eivät kuitenkaan ole loputonta jähnäämistä vaan ne etenevät ripeästi ja niissä käytetään tervettä järkeä. Kun sopimus on tehty ja olemassa, siitä voidaan kyllä poiketa ja joustaa jos se vaikuttaa järkevältä, mutta jonkunlainen sääntöpuite pitää olla olemassa asioiden saamiseksi käyntiin.
Liettua on hyvässä mielessä cosa nostra. Tällä en tarkoita mitään rikollista vaan sitä, että asioiden toimiminen ei perustu byrokratiaan, yksilösuorituksiin tai sopimuksiin vaan ihmisten sosiaalisiin verkostoihin, luottamukseen ja siihen, että kaikki vain tietävät, miten yhteiskunta toimii. Bisnes ei edisty sähköpostitse vaan ensin pitää tutustua, käydä päivällisellä ja kaljalla puhumassa kaikesta muusta paitsi bisneksestä. Sitten kun on tutustuttu ja tullaan hyvin toimeen, vastaus kaikkeen on "no problemo" ja vaikeatkin asiat järjestyvät rivakasti. Ei ehkä ihan suunnitellusti, mutta järjestyvät tyydyttävästi kuitenkin. Toisaalta edes helpot asiat eivät edisty jos niitä yrittää järjestää täysin tuon verkoston ulkopuolelta.