Lisää vaalinalusretoriikkaa
25/03/11 09:40
Kirjoitin muutama päivä sitten Hesarin vieraskynän pohjalta ajatuksia siitä, miten perussuomalaisiin suhtaudutaan.
Tänään HS-raati on keskustellut asiasta myös ja joukossa on
joitain varsin mielenkiintoisia näkemyksiä. Käydäänpä näistä läpi muutama.
Tutkija Leena-Maija Rossi kysyy miksi maahanmuuttoon nurjasti suhtautuvat olisivat "maahanmuuttokriittisiä", mutta perussuomalaisten ideoihin kriittisesti suhtautuvat olisivat suvaitsemattomia
Tässähän ymmärretään jo koko asia aivan väärin. Kyse ei ollut siitä, että Perussuomalaisten ajatusten vastustamisessa olisi jotain outoa tai väärää. Kysehän koko ylimielisyyskeskustelussa oli siitä, että osa retoriikasta keskittyy Perussuomalaisten todellisten tai oletettujen kannattajien älynlahjojen, sukupuolen ja muiden epäoleellisten seikkojen ruotimiseen ja väitetään Persujen ajatuksia huonoiksi sen takia, että niitä kannattavat miehet tai matalasti koulutetut. Tämä ei ole mikään peruste, mutta toisenlaisia perusteita on kyllä löydettävissä, mikäli haluaa suhtautua kriittisesti perussuomalaisten ideoihin. Suvaitsematonta ja ylimielistä on sen sijaan todeta, että tyhmien ihmisten tai miesten mielipiteillä ei ole niin väliksi.
Esseisti Antti Nylénin mielestä ongelma syntyy siitä, että perussuomalaiset ei ole poliittinen puolue, jonka ideologista asemaa voisi arvioida asiallisesti, vaan tunnus, slogan, lippu. "Sen alle on nyt ryhmittynyt runsaasti kaikenlaista sekavaa tunnetta ja ajatuksenpoikasta. Suosio on suuri juuri siksi, että hyvin monenlaiset kaunan- ja epäreiluudentunteet mahtuvat perussuomalaisten lipun alle.
Tässä taas on huomattavasti enemmän järkeä. Perussuomalaiset näyttää olevan hankala vastustaja monelle juuri siksi, että sieltä löytyy vähän kaikkea. Tästä saattaa seurata ongelmia tulevaisuudessa kun eri kerhot eivät ehkä pysy kasassa, mutta ainakaan toistaiseksi suurempaa hajaannusta ei ole esiintynyt. Yhtä lailla esimerkiksi Vihreissä on eri klikkejä kun sieltä löytyy naisasiaa, ympäristöasiaa, lapsiperheasiaa, sitä, tätä ja tuota, eikä tuokaan puolue ole mihinkään hajoamassa, sillä koossa pitävä punainen lanka on olemassa. Persujen tapauksessa voi hyvin olla, että koossa pitävä voima löytyy yksinkertaisesti valtapuolueiden ja establishmentin vastustamisesta. Ollaan valmiita sietämään hieman eri asioita ajavia kerhoja kunhan pystytään vastustamaan yhdessä vanhoja dinosauruksia.
Professori Juha Sihvolan mukaan suvaitsevaisuus on yhdessäoloa ja kunnioituksen
kyky niiden katsomusten edustajien kesken, jotka kohtelevat toisiaan kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti. "Persut eivät (vielä) ole osoittaneet ansaitsevansa suvaitsevaisuutta osakseen. Päinvastoin näyttävät tympeältä rasistijoukolta, joka pitääkin jättää poliittisen konsensuksen ulkopuolelle."
Päivän pohjanoteerauksesta vastaa Juha Sihvola.
Minun on vaikea hyväksyä, että poliittisen liikkeen pitäisi “ansaita” osakseen lankeava suvaitsevaisuus. Se tulee annettuna ja vasta ryhtymällä rikoksen tms. tielle sen voi menettää, jos silloinkaan. Jos politiikan uuden yrittäjän pitäisi jotenkin ansaita ensin paikkansa nuoleskelemalla vanhaa vallankahvaa tarpeeksi, seurauksena olisi ilmiselvästi se, että uuden yrittäjän pitäisi muuttua vanhan kaltaiseksi ja ansaita näin paikkansa auringossa, mutta samalla hukata itsestään kaikki se, millä se yrittää vanhaa syrjäyttää.
Tämä asenne on joko äärettömän ahdasmielinen totalitarismin puuska (“jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan, ja sinun on osoitettava olevasi meidän puolellamme”) tai yksinkertaisesti yritys sementoida vanhaa valtaa. Kumpikaan ei miellytä minua ajatuksena sen enempää kuin Perussuomalaisten vaaliohjelmakaan.
Semiootikko Vaula Norrenan mukaan älymystö naureskelee perussuomalaisille samaan tapaan kuin vallanpitäjät naureskelivat Tahrir-aukion mielenosoittajille. "'Sivistyneistö' ei näytä tajuavan, että perussuomalaisten kannatuksen takana voisi olla muutakin kuin muukalaiskammoa. Kuten kyllästymistä köyhyyteen, päähän potkimiseen ja ylempien luokkien loputtomaan ahneuteen. Kaukana on sushin syöjien todellisuudentaju makkaranpurijoista."
Tässä on asia sanottu melko lailla hyvin.
Kun Suomi ei virallisesti ole luokkayhteiskunta, luokkia kuitenkin tunnutaan rakentavan ja olevan ylpeästi niiden jäseniä. Lattea ryystävät virkattupipovihreät ovat oma kerhonsa ja muu maailma vaikuttaa jotenkin kovin takapajuiselta ja epämiellyttävältä. Hyvin
pärjäävillä ei ole tukenaan poliittista liikettä, mutta se pärjää hyvin siitä huolimatta. Tämän “luokan” lipunkantajana kunnostautuu ns. ääriespoolaisuus, ja tässäkin joukossa kyky ja halu ymmärtää muunlaisia näkemyksiä on melko rajallinen.
“Makkaranpurijoilla” ei ole ollut SMP:n päivien jälkeen oikein äänitorvea. Tuo melko konservatiivinen väki saattaa kuitenkin olla Suomen uusista, löyhästi määritellyistä “luokista” suurin. Kuten Vaula Norrena tuossa kirjoittaa, ei tämä väki ole lähtökohtaisesti rasismin ja natsismin kyllästämää. Konservatiiveja he kyllä ovat eivätkä hurahda uusiin trendijuttuihin hetkessä jos hurahtavat koskaan. Tämä joukko on ollut Suomessa pitkään henkisessä ahdingossa, sillä harva on viitsinyt tunnustaa kuuluvansa siihen. Tämän joukon elämäntapaa ja arvoja on syyllistetty hieman joka suunnasta ja tätä sakkia yritetään käännyttää paremmiksi ihmisiksi kaikennäköisellä valistuksella. Siitä huolimatta väki on tehnyt työnsä ja maksanut veronsa ja nurinaa on kuulunut lähinnä lähiöiden nallepubeissa.
Soinin ja Perussuomalaisten kautta tuo joukko sai ainakin hetkeksi salonkikelpoisuuden ja nyt yllättäen monet eivät häpeä tunnustaa kuuluvansa tähän joukkoon. Osa Persujen kannatuksesta tulee aivan varmasti juuri heiltä.
Tämä ei tietysti ole Perussuomalaisten kannattajien koko kuva. Mukana on runsaasti myös ääriespoolaisia ja lattea juovia. Heidän motiivinsa juuri nyt lienee vain hakea muutosta nykyiseen poliittiseen konsensukseen ja heidän äänensä jaettaneen neljän vuoden kuluttua eri tavalla. Perussuomalaisten kannatuksen nousua analysoinkin itse lähinnä niin, että kannatusprosentti ei ole tuki heidän poliittisille ajatuksilleen vaan viesti yleisesti siitä, että politiikassa on tapahduttava muutoksia.
Tänään HS-raati on keskustellut asiasta myös ja joukossa on
Tutkija Leena-Maija Rossi kysyy miksi maahanmuuttoon nurjasti suhtautuvat olisivat "maahanmuuttokriittisiä", mutta perussuomalaisten ideoihin kriittisesti suhtautuvat olisivat suvaitsemattomia
Tässähän ymmärretään jo koko asia aivan väärin. Kyse ei ollut siitä, että Perussuomalaisten ajatusten vastustamisessa olisi jotain outoa tai väärää. Kysehän koko ylimielisyyskeskustelussa oli siitä, että osa retoriikasta keskittyy Perussuomalaisten todellisten tai oletettujen kannattajien älynlahjojen, sukupuolen ja muiden epäoleellisten seikkojen ruotimiseen ja väitetään Persujen ajatuksia huonoiksi sen takia, että niitä kannattavat miehet tai matalasti koulutetut. Tämä ei ole mikään peruste, mutta toisenlaisia perusteita on kyllä löydettävissä, mikäli haluaa suhtautua kriittisesti perussuomalaisten ideoihin. Suvaitsematonta ja ylimielistä on sen sijaan todeta, että tyhmien ihmisten tai miesten mielipiteillä ei ole niin väliksi.
Esseisti Antti Nylénin mielestä ongelma syntyy siitä, että perussuomalaiset ei ole poliittinen puolue, jonka ideologista asemaa voisi arvioida asiallisesti, vaan tunnus, slogan, lippu. "Sen alle on nyt ryhmittynyt runsaasti kaikenlaista sekavaa tunnetta ja ajatuksenpoikasta. Suosio on suuri juuri siksi, että hyvin monenlaiset kaunan- ja epäreiluudentunteet mahtuvat perussuomalaisten lipun alle.
Tässä taas on huomattavasti enemmän järkeä. Perussuomalaiset näyttää olevan hankala vastustaja monelle juuri siksi, että sieltä löytyy vähän kaikkea. Tästä saattaa seurata ongelmia tulevaisuudessa kun eri kerhot eivät ehkä pysy kasassa, mutta ainakaan toistaiseksi suurempaa hajaannusta ei ole esiintynyt. Yhtä lailla esimerkiksi Vihreissä on eri klikkejä kun sieltä löytyy naisasiaa, ympäristöasiaa, lapsiperheasiaa, sitä, tätä ja tuota, eikä tuokaan puolue ole mihinkään hajoamassa, sillä koossa pitävä punainen lanka on olemassa. Persujen tapauksessa voi hyvin olla, että koossa pitävä voima löytyy yksinkertaisesti valtapuolueiden ja establishmentin vastustamisesta. Ollaan valmiita sietämään hieman eri asioita ajavia kerhoja kunhan pystytään vastustamaan yhdessä vanhoja dinosauruksia.
Professori Juha Sihvolan mukaan suvaitsevaisuus on yhdessäoloa ja kunnioituksen
Päivän pohjanoteerauksesta vastaa Juha Sihvola.
Minun on vaikea hyväksyä, että poliittisen liikkeen pitäisi “ansaita” osakseen lankeava suvaitsevaisuus. Se tulee annettuna ja vasta ryhtymällä rikoksen tms. tielle sen voi menettää, jos silloinkaan. Jos politiikan uuden yrittäjän pitäisi jotenkin ansaita ensin paikkansa nuoleskelemalla vanhaa vallankahvaa tarpeeksi, seurauksena olisi ilmiselvästi se, että uuden yrittäjän pitäisi muuttua vanhan kaltaiseksi ja ansaita näin paikkansa auringossa, mutta samalla hukata itsestään kaikki se, millä se yrittää vanhaa syrjäyttää.
Tämä asenne on joko äärettömän ahdasmielinen totalitarismin puuska (“jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan, ja sinun on osoitettava olevasi meidän puolellamme”) tai yksinkertaisesti yritys sementoida vanhaa valtaa. Kumpikaan ei miellytä minua ajatuksena sen enempää kuin Perussuomalaisten vaaliohjelmakaan.
Semiootikko Vaula Norrenan mukaan älymystö naureskelee perussuomalaisille samaan tapaan kuin vallanpitäjät naureskelivat Tahrir-aukion mielenosoittajille. "'Sivistyneistö' ei näytä tajuavan, että perussuomalaisten kannatuksen takana voisi olla muutakin kuin muukalaiskammoa. Kuten kyllästymistä köyhyyteen, päähän potkimiseen ja ylempien luokkien loputtomaan ahneuteen. Kaukana on sushin syöjien todellisuudentaju makkaranpurijoista."
Tässä on asia sanottu melko lailla hyvin.
Kun Suomi ei virallisesti ole luokkayhteiskunta, luokkia kuitenkin tunnutaan rakentavan ja olevan ylpeästi niiden jäseniä. Lattea ryystävät virkattupipovihreät ovat oma kerhonsa ja muu maailma vaikuttaa jotenkin kovin takapajuiselta ja epämiellyttävältä. Hyvin
“Makkaranpurijoilla” ei ole ollut SMP:n päivien jälkeen oikein äänitorvea. Tuo melko konservatiivinen väki saattaa kuitenkin olla Suomen uusista, löyhästi määritellyistä “luokista” suurin. Kuten Vaula Norrena tuossa kirjoittaa, ei tämä väki ole lähtökohtaisesti rasismin ja natsismin kyllästämää. Konservatiiveja he kyllä ovat eivätkä hurahda uusiin trendijuttuihin hetkessä jos hurahtavat koskaan. Tämä joukko on ollut Suomessa pitkään henkisessä ahdingossa, sillä harva on viitsinyt tunnustaa kuuluvansa siihen. Tämän joukon elämäntapaa ja arvoja on syyllistetty hieman joka suunnasta ja tätä sakkia yritetään käännyttää paremmiksi ihmisiksi kaikennäköisellä valistuksella. Siitä huolimatta väki on tehnyt työnsä ja maksanut veronsa ja nurinaa on kuulunut lähinnä lähiöiden nallepubeissa.
Soinin ja Perussuomalaisten kautta tuo joukko sai ainakin hetkeksi salonkikelpoisuuden ja nyt yllättäen monet eivät häpeä tunnustaa kuuluvansa tähän joukkoon. Osa Persujen kannatuksesta tulee aivan varmasti juuri heiltä.
Tämä ei tietysti ole Perussuomalaisten kannattajien koko kuva. Mukana on runsaasti myös ääriespoolaisia ja lattea juovia. Heidän motiivinsa juuri nyt lienee vain hakea muutosta nykyiseen poliittiseen konsensukseen ja heidän äänensä jaettaneen neljän vuoden kuluttua eri tavalla. Perussuomalaisten kannatuksen nousua analysoinkin itse lähinnä niin, että kannatusprosentti ei ole tuki heidän poliittisille ajatuksilleen vaan viesti yleisesti siitä, että politiikassa on tapahduttava muutoksia.
blog comments powered by Disqus