Britannian nykyinen hallitus on ottanut käyttöön pikakiintiön EU:n ulkopuolisia tulevia, työluvallisia maahanmuuttajia kiintiöimään.

Joskus myöhemmin on tarkoitus päättää vuosittainen kiintiö, mutta toistaiseksi käytetään tuota pakasta vedettyä. Yritykset eivät ole tästä pitäneet, enkä pidä minäkään. Britanniassa on jo valmiiksi käytössä pistesysteemi. Säätämällä pisterajaa ja eri ammateista saatavia pisteitä voidaan efektiivisesti pitää kouluttamaton työvoima poissa ja ottaa koulutettuja runsaasti jos kerran heille on töitä. Varmasti jotain seurantaa tarvitaan sen selvittämiseksi, ettei tuontityövoima ole olemassa vain palkkojen polkemiseksi vaan sille on tilaus ja tarve, mutta ehdoton kiintiö, jota ei saa ylittää, on järjetön.

Ilmeisesti vallankahva on jo ennalta ajatellut kiintiön olevan sellainen, että se loppuu kesken vuoden, sillä kiintiökäytännössä on erikseen yksi poikkeus: sianrakon potkijat. Jos pallonpotkija palkataan brittiseuraan, kaikki kupongit järjestyvät pikatietä ja kiintiöiden ohi, sillä kyse on tärkeästä asiasta eikä jostain joutavasta bisnesten pyörittämisestä.

Potkupallokäytäntöä voisi sinänsä pitää hyvänä jos se koskisi kaikkia sellaisia työntekijöitä, joiden tapauksessa on helposti ymmärrettävissä, että tarvitaan juuri tuo nimenomainen henkilö eikä häntä voi käytännössä korvata työttömällä Newportista. Kun erityiskohtelu koskee vain urheilijoita eikä samalla tavoin tieteiden, taiteiden ja bisnesten huippuja ja ylipäätään asiantuntijatehtäviin tulevaa väkeä, tämä kertoo jotakin yhteiskunnan arvoista, enkä pidä siitä, mitä kuulen.

Jos kyseessä ei olisikaan mikään erityiskohtelu viihdetaiteilijoille vaan normaali tapa järjestää tarvittavat luvat ja kupongit nopeasti kaikille niille, joille työtä on selvästi tarjolla, mikä menisi rikki? Ei mikään.

Kiintiö muuttuu kaksin verroin älyttömäksi kun katsotaan, mitä reittejä matalan tuottavuuden hörökorvaisen työvoiman kanssa kilpaileva väki EU:n ulkopuolelta oikein tulee maahan. Eivät he nytkään juuri tule työluvalla, sillä ei työlupia ole ennen kiintiötäkään myönnetty tällaisiin töihin tuleville kuin hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa.

Tapoja on kolme: humanitaarinen maahanmuutto, laittomaksi siirtolaiseksi jääminen tulemalla maahan turistina ja opiskelijaviisumit. Humanitaarisen maahanmuuton määrää ei tällä hetkellä pystytä juuri rajoittamaan eikä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita poistamaan maasta. Kun maassa ei ole henkilötunnuksia tai henkilörekisterejä juuri muutenkaan eikä myöskään maasta poistuvien matkustajien tarkistuksia, maahan kerran päässyt voi jäädä ilman, että kukaan huomaa mitään. Työnteko on helppoa kuten myös veronmaksu. NHS:ään voi rekisteröityä terveyspalvelujen tarvitsijaksi. Jne.

Opiskelijaviisumit ovat ikuinen murheenkryyni. Niitä myönnetään vuodessa kuusinumeroinen määrä. Valtaosa näistä on varmastikin aivan kunniallisia, mutta koska myöskään oppilaitoksista ei ole mitään rekisterejä, maassa on pilvin pimein postilokero-oppilaitoksia, jotka maksua vastaan lähettävät opiskelijaviisumin saamiseksi tarvittavan kutsun. Tätä järjestelmää on yritetty hieman pöyhiä, mutta nähtäväksi jää, auttaako se. Joka tapauksessa näiden suhteen tilanne sama, eli Pakistanista tullaan nimenomaan opiskelijoina ainoana tarkoituksena tulla töihin eikä koskaan opiskella mitään. Nämäkään kupongit eivät ole minkään kiintiön piirissä.

Näin on siis synnytetty tilanne, jossa humanitaarinen maahanmuutto, laittomat siirtolaiset ja näennäisopiskelijat täyttävät ongelmallisena pidetyn matalan tuottavuuden työn sektorin. Jalkapallonpotkijat saavat erityiskohtelun ja ainoa kärsimään joutuva on valkokaulustyöläinen, joka palkattiin niin myöhään, että vuoden kiintiö ehti tulla jo täyteen. Sekä tietysti firma, joka olisi halunnut hänet palkata. Ja ainoa syy potkia heitä päähän oli se, että haluttiin vähentää kouluttamattoman työvoiman tulvaa säätämällä parametreja siinä ainoassa lupakäytännön osassa, jota kouluttamaton työvoima ei käytä.