Hesari siteeraa sosiaali- ja terveysministeri Hyssälää näin.

"Lapsia syntyy nyt liian vähän. Huoltosuhde on liian heikko. Syntyvyys pitäisi saada suuremmaksi, jotta sosiaaliturva saataisiin tulevaisuudessa rahoitetuksi", Hyssälä sanoo Turun Sanomien haastattelussa.
Ministerin mukaan synnyttäminen haittaa vähemmän opiskelua kuin työssäoloa. Joskus lapsen syntymä Hyssälän mukaan jopa nopeuttaa opiskelua, kun vastuu lapsista painaa.

Mikä mahtaa olla kepuli Hyssälän käsitys ihmisyydestä ja ihmisenä olon tarkoituksesta? Minusta Hyssälä näyttää epäilyttävästi sanovan tuossa jotain sellaista, että jengi pitää patistella lisääntymään, koska se on hyväksi Yhteiskunnalle ja monoliittiselle Sosiaaliturvalle. Opiskeluaikana lisääntyminen haittaa lisäksi pyhää Työntekoa vähemmän.

Olen nähnyt kymmeniä opiskeluvuosien pariskuntia, itsekin leikin pari vuotta kotia joskus silloin. Mieleen tulee näistä pariskunnista vain kaksi, jotka ovat olemassa tänäkin päivänä, kaikki muut ovat eronneet. Josta voisi päätellä, että opiskeluvuosien parisuhteen “kestämisprosentti” on jossain tuolla kahden, kolmen välimaastossa. Jostain syystä näyttää käyvän niin, että kun ihmiset valmistuvat ja siirtyvät työelämään ja muuttuvat hassunhauskoista opiskelijoista vastuullisiksi työmuurahaisiksi, monen elämä ja elämänarvot muuttuvat sen verran, että opiskeluvuosien parisuhteet kariutuvat.

Osalle tulee ongelma kun yhden työ on tuolla ja toisen jossain muualla ja nykymaailmassa vain harvat voivat todella valmistuttuaan valita työpaikkansa sen sijaan, että ottavat sen minkä saavat. Toisille saattaa tulla ajankäyttöongelma kun toisen tai molempien työ vaatii esimerkiksi paljon matkustamista ja kotiaika jää vähäiseksi. Kolmannelle saattaa tulla ongelma henkisesti kun opiskeluvuosina on voinut tehdä mitä sattuu silloin kun huvittaa, ja säännöllisemmän elämän eläminen poistaa pohjaa siltä, mikä aikaisemmin yhdisti. Neljäs joukko yksinkertaisesti ajautuu eroon kun aikaisemmin “tarjonta” on ollut rajoittunutta lähinnä oman alan/oppilaitoksen/whatever väkeen ja sieltä työelämään siirryttäessä nähdään enemmän kaikkea muutakin ja huomataan, että se vanha kumppani onkin megaluokan tylsimys. Jne.

Hyssälä haluaa nyt nämä pariskunnat lisääntymään, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että 97% näistä syntyvistä lapsista eläisi yksinhuoltajaperheissä ja kenties myöhemmin uusioperheissä. Yksinhuoltajan arki taas on aika rankkaa varsinkin kun samalla elämä muuttuu muutenkin kun pitäisi mennä töihin jne, ja voisin kuvitella, että tuloksena saattaa olla lopulta ongelmia joko yksinhuoltajalle tai lapselle. Jos taas elämä on mallillaan jo muutenkin ja on työ, koti ja sensellaiset asiat, ero ja yksinhuoltajuus ovat helpompia asioita kuin silloin, jos kaikki käy samaan aikaan.


Sitä paitsi Hyssälän asenteessa minua kyrsii erityisesti se, että tuossa implisiittisesti ihmiset ovat yhteiskuntaa varten ja heidän pitäisi tehdä juttuja yhteiskunnan edun tähden. Minun mielestäni yhteiskunta on ihmisiä varten ja jos ei ole, yhteiskuntaa pitää vaihtaa ja siirtää Hyssälän kaltaiset orwellismin kannattajat valtioneuvostossa vahtimestareiksi.