Venäläiset menivät nyt sitten tunnustamaan Abhasian ja Etelä-Ossetian (mutta eivät maagisesti Venäjälle kuuluvaa Pohjois-Ossetiaa).

Tämä oli vähän yllättävä veto pakasta. Käytännössähän noiden alueiden tienä lie itsenäisyys kuten Kosovonkin tapauksessa, mutta valittu metodi on väärä. Hankkeelle olisi pitänyt hommata ensin joidenkin länsimaidenkin tuki.

Ongelma tässä ei liity Kaukasukselle vaan Venäjälle. Venäjä on ottanut nyt politiikakseen haastaa riitaa kaikkien kanssa ja tehdä asioita siitä vinkkelistä, mikä ärsyttää muita eniten, tietäen, ettei kukaan hyökkää sinne minkään pikkujutun takia kuitenkaan. Mutta investoinnit kärsivät kuten myös muu kuin raaka-ainebisnes. Venäjä tarvitsisi kipeästi taloutensa modernisointia odottamaan sitä päivää kun öljy ei enää käy kaupaksi ainakaan kovin hyvään hintaan.

Tätä ne eivät pysty siellä itse tekemään vaan tarvittaisiin investointeja, yhteistyötä ja markkinoita. Nykyinen keskusjohtoinen uho sekä ulkomaisten yritysten häirintä (BP-tapaus) pitävät kuitenkin kaikki yhteistyökumppanit sieltä poissa. Ja sitten kun rahaa ei tule öljystä eikä sitä tule mistään muualtakaan, jälki saattaa olla rumaa. Venäjä kuitenkin kuulemma tarvitsee uhoa “kunniansa ja arvokkuutensa” palauttamiseksi.

Minä voisin kuitenkin muistuttaa heitä Star Trekistä löytyvästä viisaudesta:

Dignity and an empty sack is worth the sack.
- 109th Ferengi rule of acquisition