Tällä kertaa kristityt ovat liikkeellä vastustamassa sitä, että jotain uskontoihin liittyvää käytetään jossain muussa kuin uskonnon itsensä määrittelemällä tavalla. Vapaa-ajattelijat siis haluavat vaihtaa raamattuja pornolehtiin.

Kristityt lausuvat asiasta näin:
Vaikka mielenilmaisut ovat laillisia, on niiden järjestäjien aina välttämätöntä kunnioittaa kansan vähemmistön tai enemmistön arvoja.

Kristittyjen mielestä siis sananvapaus, ilmaisun vapaus ja mielenosoittamisvapaus ovat olemassa vain, jos näin tekemällä ei loukata kenenkään arvoja. Ei enemmistön eikä minkään vähemmistön. Ajatus on koko lailla päätön.

Tällä linjalla ovat viime aikoina kunnostautuneet vain muslimien loputtomiin ymmärtäjät, ja tästä on kirjoitettu viime aikoina paljon. Kirjoitin itse joku aika sitten uskovaisten vastaiskusta, ja tämä on osoitus juuri siitä. Maallisia yhteiskuntia vastaan hyökätään vähän jokaisen uskonnon riveistä, ja kaikissa näissä hyökkäyksissä on oleellisesti kyse siitä, että jonkun väriset uskovaiset haluaisivat kieltää jotakin, koska tämä joku on heidän mielestään loukkaavaa, tai heidän mielestään joku kuvitteellinen henkilö saattaa asiasta loukkaantua.

Nyt kuulemma viranomaisten pitäisi käyttää aivoaikaansa sen selvittämiseen, onko tapahtunut rötös.

Uskontoja vastaan pitää saada esittää kritiikkiä, ja tämän varmaan tunnustaa jokainen tämän lauselman allekirjoittanut Kristillisten eduskuntaryhmän jäsenkin. Kritiikin pitäisi kuitenkin olla aina näiden uskontojen hyväksymää, ja tästä minulle tulee mieleen työläis- ja talonpoikaisvaltioiden virallinen oppositio, jotka puolueen kätyreinä keskustelivat hieman sallituissa rajoissa puolueen määräämistä asioista, puoluetta suuresti ylistäen. Kritiikin siis pitäisi olla jotenkin kritisoitavan hallinnassa, ja sitten kaikki olisi hyvin.

Erinäköisten vapauksien ydinolemus näyttää jälleen kerran kadonneen johonkin. Sananvapauden ideahan ei ole se, että kaikkien hyväksymä puhe on erityisessä suojeluksessa, vaan kyse on siitä, että erityisessä suojeluksessa on puhe, jonka joku haluaisi kieltää.

Mielenosoitusoikeus on täysin samaa perua. Jos mieltä saisi osoittaa vain siten, ettei kukaan ärsyynny tai hermostu, mitä järkeä olisi ylipäätään osoittaa mieltä? Mielenosoituksen ideahan on kääntää ihmisten ajatukset hetkeksi johonkin asiaan, jota he eivät ole tulleet ajatelleeksi tai jota he ovat ajatelleet ainoastaan jollain viralliseen oppiin kuuluvalla tavalla. Sivutuotteena joku yleensä loukkaantuu tai hermostuu, mutta miten on mahdollista ravistaa ihmisiä ajattelemaan asioita ilman, että nykymaailmassa joku enemmistö tai vähemmistö hermostuisi?

Ei se ole mahdollista ensinkään.