Kepulien juoni “alueellistaminen” paljastaa jälleen tänään ihastuttavat kasvonsa, kuten tästä voimme lukea.

Valtionhallinnon alueellistaminen etenee. Hallituksen torstaisen päätöksen mukaan valtionhallinnon neljä talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskusta kootaan yhdeksi, useissa toimipisteissä toimivaksi virastoksi.
Yhdistettävät keskukset ovat Oikeushallinnon palvelukeskus, Sisäasiainhallinnon palvelukeskus, Puolustushallinnon palvelukeskus ja Valtiokonttorin palvelukeskus.
Vuonna 2010 aloittavan palvelukeskuksen toimipaikat ovat Joensuu, Hämeenlinna, Kuopio, Mikkeli, Pori ja Turku. Lisäksi toimintaa on tilapäisissä toimipisteissä saman vuoden loppuun saakka.
...
Valtioneuvoston mukaan palvelukeskusten yhdistämisen tavoitteena on "toiminnan tehostaminen volyymietujen ja toimintojen yhtenäistämisen kautta".

Kyllähän jotain tukipalvelua voi hyvinkin olla edullisempaa tuottaa jossain maaseudulla kuin Helsingissä. Mutta joku toiminnan tehosta ja volyymietujen etsijä voisi kertoa minulle, millä tavoin on edullista hajasijoittaa yksi yksikkö kuuteen eri kaupunkiin. Tarvitaan kuudet toimitilat, kuusi eri pomoa yms. hallintoviskaalia viraston sisälle, matkakuluja, puhelinkuluja jne.

Tässä haisee tukevasti se, että alueellistamispoliitikoilla ei ole ollut munaa valita keskukselle yhtä paikkaa ehdotettujen kaupunkien joukosta vaan on päätynyt pilkkomaan keskuksen kaikkien niiden kesken, jotka ovat tuon viraston saadakseen lobanneet, ja että ratkaisun perusteina ei ole ollut tehokkuus vaan erinäköisten vaalisiltapoliitikkojen miellyttäminen.

Alueellistaminen on hyvä idea jos se säästää jotakin ja tehdään tehokkaasti. Tässä olisi voitu yhdistää neljä vanhaa yksikköä yhdeksi tehokkaammaksi jossain halvempien työvoimakustannusten ja halvempien tilavuokrien paikassa, mutta jakamalla kuuteen osaan ei varmasti synny optimaalisia säästöjä. Yksi 6000 neliön tila maksaa aivan varmasti missä hyvänsä näistä kaupungeista vähemmän kuin yhteenlaskettuna tuhannen neliön tila jokaisessa kaupungissa. Lähijohtamista varten tarvitaan paikallinen komentoketju joka paikkaan, eli siis virasto muuttuu sangen top heavy -organisaatioksi jos se ei ole ollut sitä jo ennestään.

Alueellistaminen, jonka ainoa tavoite ei ole tehokkuuden lisääminen ja kulujen laskeminen, ei ansaitse tulla toteutetuksi ollenkaan. Ihmisten siirtäminen paikasta toiseen vain siksi, että joku kyläpoliitikko saa kenties uusittua eduskuntapaikkansa, tuntuu äärimmäisen epämiellyttävältä.

Jos taas poliitikoilla ei ole munaa tehdä oikeita päätöksiä jos joku voi suuttua, meidän pitää vaihtaa tällaiset poliitikot parempiin.