Ja taas samaa marinaa
08/02/11 11:28
Tässä jälleen yksi osa tätä SDP-propagandaa, jota tunkee nykyään joka tuutista lähes päivittäin. Täysin sama virsi on Britannian Labourilla tukijoukkoineen, eli kyse ei ole edes erityisen suomalaisesta ilmiöstä.
Voisiko joku selittää minulle yksinkertaisesti, mikä tämän kirjoituksen ja muiden samankaltaisten punainen lanka oikein on.
Niissä sanotaan joka kerran, että nyt ei pitäisi välittää suuria julkistalouden tasapainosta vaan pitäisi keksiä ihmisille töitä. Kun toisaalta julkisen sektorin työ on julkistalouden kannalta haitallista saman kakun jakamista ja vain yksityisen sektorin työ ja tarkemmin vielä vienti tuottaa kansantalouteen uutta jaettavaa, millä tavoin julkistalouden tervehdyttäminen säästämisen kautta ja työpaikkojen keksiminen ihmisille ovat ristiriidassa?
Kun lähdetään siitä, että uusien työpaikkojen on synnyttävä nimenomaan yksityiselle sektorille, julkisvallan keinot ovat jossain määrin rajallisia. Lähinnä voidaan rakentaa sellainen toimintaympäristö, jossa yritykset mielellään toimivat. Minulle ei tule mieleen, millä tavoin yritysten toimintaedellytykset paranevat, jos julkistalouksia ajetaan tuhatta ja sataa syvemmälle suohon. Julkistalouden paikkaaminen veronkorotuksilla on sekin ongelmallista, sillä se vie rahaa sekä yrityksiltä että yritysten asiakkailta vähentäen innostusta laajentaa toimintaa tai uusia yrityksiä perustaa.
Vertailun vuoksi voidaan katsoa Sveitsiä, jossa on ylijäämäinen valtiontalous, ylijäämäinen kauppa- ja vaihtotase, yli täystyöllisyys (työttömyys olematonta ja noin viidennes työvoimasta ulkomaalaisia), pieni veroaste ja pieni julkinen sektori. Taitavat olla siellä vielä keskimääräistä
äveriäämpiä ja hyvinvoivempiakin. Kun työvoima on töissä yksityisellä sektorilla, joka myy kaikenlaista ympäri maailmaa, pärjää julkinen sektori aivan mainiosti verottamalla tätä kaikkea hieman kevyemmin.
Haastatellun ekonomistin ja Erkki Tuomiojan visioiden päässä siintää jonkunnäköinen sosialistien unelma, jossa valtio järjestää työpaikan, asunnon, palvelut ja kaiken muunkin, Puolueen päättäessä pienissäkin asioissa, mikä on ihmiselle hyväksi. Tämä visio houkuttaa minua huomattavasti vähemmän kuin yksilöllisyyden ja taloudellisen riippumattomuuden korostaminen.
Jos yksityinen sektori halutaan investoimaan vientivetoiseen kasvuun, sitä ei haittaa ensinkään julkistalouden tasapainottamisprojekti kunhan infrastruktuuri pidetään kunnossa. Suomessa tosin ei pidetä, sillä raha haaskataan mieluummin toissijaisiin juttuihin kuten palveluihin, aluepolitiikkaan ja tulonsiirtoihin, mutta se on toinen juttu se. Vientivetoinen kasvu taas tuo kansantalouden kiertoon uutta rahaa, joka voisi korvata sen rahan, jonka valtio nyt vuosittain lainaa ja jakaa keskusjohtoisesti, ja kun tämä lainausprojekti on joka tapauksessa tiensä päässä joko luottokelvottomuuden tai säästötalkoiden kautta, en näe asialle vaihtoehtoa.
Millä tavoin siis valtio säästämisinnossaan nyt haittaa vientiyrityksiä ja uusien sellaisten syntymistä? Mitä voitaisiin tehdä paremmin jos säästettäisiin hieman vähemmän? Tätä ei koskaan meille kerrota, eikä voidakaan kertoa, sillä tällaisia kytköksiä ei juurikaan ole. Kyse on vain yrityksestä maisemoida julkisen sektorin entisestäänpaisuttamisprojekti joksikin paljon hienommaksi. Julkisen sektorin paisuttamisen ei luulisi olevan Suomessa kenenkään etu, mutta niinpä sitä vain poliittinen vasemmisto ja osin myös Vihreät ajaa, mistä syystä lasken Vihreät poliittiseen vasemmistoon Suomessa.
Jos poliittinen oikeisto ei ole mitään erityisen innovatiivista sakkia, peiliin pitäisi katsoa erityisen tiukasti myös "edistyksellisissä" vasemmistopiireissä. Täydellisestä munattomuudesta ja hampaattomuudesta sekä yleisestä hukassa olemisesta kertoo meille juurikin se, että ainoa lääkeä kaikkiin Suomen ja suomalaisten ongelmiin tuntuu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen olevan julkisen sektorin kasvattaminen.
Se aika, jolloin muutama iso valtiota lähellä oleva vientiyritys toi suljettuun talouteen tarpeeksi valuuttatuloja, ulkomaankauppa oli tiukasti keskusjohtoista ja kotimarkkinoiden ongelmat hoidetaan devalvaatioilla ja setelipainolla, ei todennäköisesti enää palaa. Näiden vanhojen hyvien aikojen kaipaajien kannattaisi miettiä sitäkin, paljonko BKT:stä meni julkiseen sektoriin tuon järjestelmän kulta-aikaan 70-luvulla ja paljonko nyt, mikä kertoo meille entisestään julkisen sektorin paisuttamisen ongelmallisuudesta ja ristiriitaisuudesta minkään ongelman ratkaisijana.
Voisiko joku selittää minulle yksinkertaisesti, mikä tämän kirjoituksen ja muiden samankaltaisten punainen lanka oikein on.
Niissä sanotaan joka kerran, että nyt ei pitäisi välittää suuria julkistalouden tasapainosta vaan pitäisi keksiä ihmisille töitä. Kun toisaalta julkisen sektorin työ on julkistalouden kannalta haitallista saman kakun jakamista ja vain yksityisen sektorin työ ja tarkemmin vielä vienti tuottaa kansantalouteen uutta jaettavaa, millä tavoin julkistalouden tervehdyttäminen säästämisen kautta ja työpaikkojen keksiminen ihmisille ovat ristiriidassa?
Kun lähdetään siitä, että uusien työpaikkojen on synnyttävä nimenomaan yksityiselle sektorille, julkisvallan keinot ovat jossain määrin rajallisia. Lähinnä voidaan rakentaa sellainen toimintaympäristö, jossa yritykset mielellään toimivat. Minulle ei tule mieleen, millä tavoin yritysten toimintaedellytykset paranevat, jos julkistalouksia ajetaan tuhatta ja sataa syvemmälle suohon. Julkistalouden paikkaaminen veronkorotuksilla on sekin ongelmallista, sillä se vie rahaa sekä yrityksiltä että yritysten asiakkailta vähentäen innostusta laajentaa toimintaa tai uusia yrityksiä perustaa.
Vertailun vuoksi voidaan katsoa Sveitsiä, jossa on ylijäämäinen valtiontalous, ylijäämäinen kauppa- ja vaihtotase, yli täystyöllisyys (työttömyys olematonta ja noin viidennes työvoimasta ulkomaalaisia), pieni veroaste ja pieni julkinen sektori. Taitavat olla siellä vielä keskimääräistä
Haastatellun ekonomistin ja Erkki Tuomiojan visioiden päässä siintää jonkunnäköinen sosialistien unelma, jossa valtio järjestää työpaikan, asunnon, palvelut ja kaiken muunkin, Puolueen päättäessä pienissäkin asioissa, mikä on ihmiselle hyväksi. Tämä visio houkuttaa minua huomattavasti vähemmän kuin yksilöllisyyden ja taloudellisen riippumattomuuden korostaminen.
Jos yksityinen sektori halutaan investoimaan vientivetoiseen kasvuun, sitä ei haittaa ensinkään julkistalouden tasapainottamisprojekti kunhan infrastruktuuri pidetään kunnossa. Suomessa tosin ei pidetä, sillä raha haaskataan mieluummin toissijaisiin juttuihin kuten palveluihin, aluepolitiikkaan ja tulonsiirtoihin, mutta se on toinen juttu se. Vientivetoinen kasvu taas tuo kansantalouden kiertoon uutta rahaa, joka voisi korvata sen rahan, jonka valtio nyt vuosittain lainaa ja jakaa keskusjohtoisesti, ja kun tämä lainausprojekti on joka tapauksessa tiensä päässä joko luottokelvottomuuden tai säästötalkoiden kautta, en näe asialle vaihtoehtoa.
Millä tavoin siis valtio säästämisinnossaan nyt haittaa vientiyrityksiä ja uusien sellaisten syntymistä? Mitä voitaisiin tehdä paremmin jos säästettäisiin hieman vähemmän? Tätä ei koskaan meille kerrota, eikä voidakaan kertoa, sillä tällaisia kytköksiä ei juurikaan ole. Kyse on vain yrityksestä maisemoida julkisen sektorin entisestäänpaisuttamisprojekti joksikin paljon hienommaksi. Julkisen sektorin paisuttamisen ei luulisi olevan Suomessa kenenkään etu, mutta niinpä sitä vain poliittinen vasemmisto ja osin myös Vihreät ajaa, mistä syystä lasken Vihreät poliittiseen vasemmistoon Suomessa.
Jos poliittinen oikeisto ei ole mitään erityisen innovatiivista sakkia, peiliin pitäisi katsoa erityisen tiukasti myös "edistyksellisissä" vasemmistopiireissä. Täydellisestä munattomuudesta ja hampaattomuudesta sekä yleisestä hukassa olemisesta kertoo meille juurikin se, että ainoa lääkeä kaikkiin Suomen ja suomalaisten ongelmiin tuntuu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen olevan julkisen sektorin kasvattaminen.
Se aika, jolloin muutama iso valtiota lähellä oleva vientiyritys toi suljettuun talouteen tarpeeksi valuuttatuloja, ulkomaankauppa oli tiukasti keskusjohtoista ja kotimarkkinoiden ongelmat hoidetaan devalvaatioilla ja setelipainolla, ei todennäköisesti enää palaa. Näiden vanhojen hyvien aikojen kaipaajien kannattaisi miettiä sitäkin, paljonko BKT:stä meni julkiseen sektoriin tuon järjestelmän kulta-aikaan 70-luvulla ja paljonko nyt, mikä kertoo meille entisestään julkisen sektorin paisuttamisen ongelmallisuudesta ja ristiriitaisuudesta minkään ongelman ratkaisijana.
blog comments powered by Disqus