Maailmalla on tapana palkata valkokaulustyöläisiä rekrytointikonsulttien kautta. Työnhakijan on parempi ilmoittautua rekryfirmoihin työnhakijaksi kuin ruveta tyrkyttämään itseään yksittäisiin tehtäviin. Suomessa näiden käyttö on lisääntymässä pikku hiljaa, mutta edelleenkin moni firma värvää väkeä suoraan. Useissa firmoissa tehdään tässä kohtaa tyypillinen osaoptimointivirhe: kuvitellaan, että kun rekryfirmalle pitää maksaa muutama tonni sopivan työntekijän löytämisestä, hinta on aivan hirveän kallis. Harva tulee miettineeksi, paljonko maksaa kahlata läpi 500 hakemuksen seasta haastatteluihin kutsuttavat ja haastatella heistä hullut ja nysvärit eroon. Puhumattakaan siitä ajasta, joka kuluu henkilöstöpäälliköltä ja haettavan position pomolta erinäköisiin tiedusteluihin ja itsensä tyrkyttämisiin vastatessaan. Mutta koska tästä ei lähetetä laskua vaan se maksetaan palkkamenoissa, syntyy illuusio ilmaisuudesta. Tämä tauti vaivaa monia organisaatioita monella portaalla ja siksi Suomessa ei ole niin laajaa yritysmaailmaa tukevaa palvelusektoria kuin joissain toisissa läntisissä talouksissa.

Kunnollinen rekrytointikonsultti on ihmistuntija, jolla on peruskäsitys asiakkaansa toimialasta. Hän tulee tutkimaan asiakasfirmaa ja haastattelee siellä jonkun muunkin kuin pomon ja henkilöstöpomon ja yrittää saada selville, minkälaisia ominaisuuksia yrityksessä arvostetaan. Lisäksi hyvällä rekrytoijalla on rohkeutta ehdottaa haastateltavien joukkoon myös hiukan epäsovinnaisempia tai epätyypillisempiä kandidaatteja, joissa tuntuu olevan konsultin mielestä oikeaa ainesta kyseiselle asiakkaalle. Kuka hyvänsä osaa etsiä tähtioppilaita ja ylisuorittajia, mutta yllättävän monessa tehtävässä ei oikeastaan tarvita kumpaakaan vaan ihmisiä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa eikä vain puurtaa ahkerasti. Huono rekrytointikonsultti osaa tehdä rutiinihommia ja lähettää laskuja, ja huonoja Suomessa(kin) riittää. Hyvän löydettyään hänen kanssaan kannattaa tehdä enemmänkin yhteistyötä kuin vain yhden rekrytoinnin verran, mutta hyvien löytäminen on hankalaa.

Olen antanut kertoa itselleni, että tämän ammattikunnan laatu on Suomessa parantunut viime vuosina muutaman ison asiakkaan myötä. Silti joukossa on edelleenkin keltaista tai oranssia pikkutakkia käyttäviä henkilöitä, joiden oma lahjakkuus tuntuisi viittaavan enemmänkin käytettyjen maatalouskoneiden kaupusteluun Limingan niituilla.