Väyrynen
12/09/11 09:52
Väyrynen sitten huudatti itsensä kuningaskandidaatiksi ilman minkäännäköistä vastustusta puolueensa sisältä. Huolimatta siitä, että puolueen johtaja, puoluesihteeri, puolueen muu etulinja ja puolueen lehdistö ovat olleet kategorisesti Väyrystä vastaan.
Väyrynen nosti oivallisesti esille sen, miksi puolue on siinä tilassa kuin on. Puolueen kannatus tai mitä siitä on jäljellä, on maaseudulla. Kaupunkeihin hyökkäys epämääräisellä lapsiperheagendalla näyttää lässähtäneen täydellisesti ja kaupunkilaispuolueet näyttävät vakiinnuttaneen asemansa Kepua vastaan juuri mitään tekemättä. Kaupunkilaisia ei siis saatu sumutetuksi pistämällä agraaripuolueen etulinjaan ei-agraareja kulissiksi.
Aikaisemmin juopa on ollut yksinkertainen: kannattajat ovat maaseudulla eivätkä oikein ole tunnistaneet citykepulivetoista puoluetta omakseen. Ovi kävi rivakasti persuihin. Nyt kun puolue on pakotettu väkisin Väyrysen taakse presidentinvaalissa huolimatta siitä, että kaikki tietävät tämän vastentahtoiseksi ratkaisuksi, syntyy kaksinkertainen juopa. Maalaiset karsastavat edelleen citykepuleja ja siirtyvät persuihin, mutta samalla citykepulit, joita heitäkin on, ryhtyvät vieromaan puoluetta, jonka etulinja kannattaa
Väyrysen kummallisia visioita kruunujen käyttöönotosta, Euroopasta eristäytymisestä ja suljettuun talouteen paluusta. Tästä joukosta on todennäköisesti käynyt jonkun verran vetoa Kokoomukseen, sillä Kokoomus näyttää vakiinnuttaneen kannatuksensa ja vaikka Kokoomuksestakin vuodetaan persuihin, kannatus ei ole enää laskenut ja puolue on palannut gallupeissa suurimmaksi.
Kirjoitin aikaisemmin siitä, että Väyrynen on kuitenkin paras ehdokas puolueelle näkyvyytensä takia. Tämä olisi varmaankin ollut totta, jos Väyrysen kanssa olisi onnistuttu sopimaan jostakin jo alkukesästä. Sen jälkeen Väyrynen on muuttunut mielipiteineen hullummaksi ja yksinäisemmäksi sudeksi, joka ei ole enää missään kosketuksissa puolueensa ohjelmaan ja tavoitteisiin. Voi olla, että puolue saa Väyrysestä edelleen jotain nostetta ihan vain “huonokin julkisuus on julkisuutta” -teorian pohjalta. Riski on kuitenkin melkoinen jos vaalien ensimmäisellä kierroksella Väyrynen jää likimain jumboksi, mikä on aivan realistinen mahdollisuus.
Näyttää siltä, että presidentinvaaleista tulee eurooppakriittisten ehdokkaiden paraati. Väyrynen lienee kuvitellut olevansa tässä lajissa ainoa hyödyntäen Euroopan sekasortoisen taloustilanteen ja ihmisten yleisen euroskeptisyyden maaperää. Nyt ehdolle näyttäisi asettuvan eurooppakriittisiä kasvoja ainakin Soini ja myös Niinistö on profiloinut itseään tähän suuntaan. Paavo Lipponen lienee ehdokkaista eurooppa- ja eu-myönteisin, mikä on hänelle joko etu tai haitta. Etu jos Euroopan talous tästä oikenee ennen vaaleja ja haitta jos ei oikene.
Pidän kuitenkin täysin mahdollisena, että kun Väyrysen mahdollisuuksiin ei usko kukaan muu kuin Paavo Väyrynen, mahdolliset äänestäjät petaavat suosikkejaan toiselle kierrokselle ja pyrkivät vaikuttamaan esimerkiksi siihen, onko Niinistöä vastassa Lipponen vai Soini. Pikkupuolueiden ehdokkaista ainakin Haavistolla on täysi mahdollisuus voittaa Väyrynen ja nousta neljänneksi ja mikäli Vasemmistoliitto toteuttaa uhkauksensa ja asettaa oman ehdokkaansa, tämäkin ehdokas voi aivan hyvin kerätä enemmän ääniä kuin Väyrynen, joka kerää vain muutaman vitsiäänen sieltä täältä.
Kun miettii Kepun asemaa muita puolueita vastaan, tilanne näyttää mukavan lohduttomalta.
Kokoomus on melko yksimielisesti Niinistön takana, sillä Stubbinkin kannattajat tietävät, että hänen aikansa on myöhemmin. Paavo Lipponen on melko hyvä kompromissi SDP:n ehdokkaaksi ja saa todennäköisesti omat liikkeelle ja jonkun verran vieraidenkin ääniä. Lipposen pääministerikaudesta saavutuksineen ei ole niin mahdottoman kauan joten puolueen ja ay-liikkeen tuki on melko selvä. Vihreillä kuvio on jo selvä ja puolue melko lailla ehdokkaansa takana. Perussuomalaiset ovat yhtä kuin Soini ja puoluekoneisto kyllä omansa takana.
Sitten meillä on Maalaisliitto/Kepu, jossa presidenttiehdokas on oikeastaan oma yhden miehen puolueensa. Väyrysen näkemykset vuodenkin sisään ovat olleet reippaassa ristiriidassa jopa oman puolueen valtavirtaisten näkemysten kanssa, saati sitten järkevien suomalaisten. En voi välttää ajatusta siitä, että Väyrysen kannatus tulee olemaan hyvin muodollista ja hyvin väkinäistä, sillä en usko kovinkaan monen innostuvan aidosti Väyrysen visioista kääntää kelloa takaisin Brezhnevin aikaan.
Jopa kepulaisilla poliitikoilla lienee sen verran itsesuojeluvaistoa, että he pysyvät käsivarren mitan päässä Väyrysen mielipiteistä. Mutta kun puolue on kuitenkin asettanut Väyrysen eikä Väyrynen puoluetta, joutuu useampikin kepuli selittelemään tulevaisuudessa vaikka kuinka paljon esimerkiksi hallitusneuvotteluissa sitä, miksi he kannattivat pari vuotta aikaisemmin hallitusohjelmasuunnitelman kannalta täydellisen vastakkaisia asioita.
Kävi miten kävi, Väyrysestä ei tule presidenttiä. Toinen varma asia on se, että Mari Kiviniemi lähtee luiskaan kuten myös Kepun muu ylin johto. Jos Väyrynen ei pärjää vaaleissa, se on puoluejohdon vika kun kannatus rämpii. Jos Väyrynen pärjää vastoin kaikkia odotuksia vaaleissa, on täysin mahdotonta, että puolueen johdossa jatkaa etulinja, joka ei tukenut ehdokasta, josta olisi voinut tulla presidentti jos omat olisivat tukeneet eivätkä purreet.
Veikkaan, ettei Kepun puheenjohtajaksi ole ensi keväänä tarjolla juuri sen enempää ehdokkaita kuin oli tarjolla presidenttiehdokkaaksikaan.
Puolueen onneksi Väyrynen on tarjolla tähänkin tehtävään.
Väyrynen nosti oivallisesti esille sen, miksi puolue on siinä tilassa kuin on. Puolueen kannatus tai mitä siitä on jäljellä, on maaseudulla. Kaupunkeihin hyökkäys epämääräisellä lapsiperheagendalla näyttää lässähtäneen täydellisesti ja kaupunkilaispuolueet näyttävät vakiinnuttaneen asemansa Kepua vastaan juuri mitään tekemättä. Kaupunkilaisia ei siis saatu sumutetuksi pistämällä agraaripuolueen etulinjaan ei-agraareja kulissiksi.
Aikaisemmin juopa on ollut yksinkertainen: kannattajat ovat maaseudulla eivätkä oikein ole tunnistaneet citykepulivetoista puoluetta omakseen. Ovi kävi rivakasti persuihin. Nyt kun puolue on pakotettu väkisin Väyrysen taakse presidentinvaalissa huolimatta siitä, että kaikki tietävät tämän vastentahtoiseksi ratkaisuksi, syntyy kaksinkertainen juopa. Maalaiset karsastavat edelleen citykepuleja ja siirtyvät persuihin, mutta samalla citykepulit, joita heitäkin on, ryhtyvät vieromaan puoluetta, jonka etulinja kannattaa
Kirjoitin aikaisemmin siitä, että Väyrynen on kuitenkin paras ehdokas puolueelle näkyvyytensä takia. Tämä olisi varmaankin ollut totta, jos Väyrysen kanssa olisi onnistuttu sopimaan jostakin jo alkukesästä. Sen jälkeen Väyrynen on muuttunut mielipiteineen hullummaksi ja yksinäisemmäksi sudeksi, joka ei ole enää missään kosketuksissa puolueensa ohjelmaan ja tavoitteisiin. Voi olla, että puolue saa Väyrysestä edelleen jotain nostetta ihan vain “huonokin julkisuus on julkisuutta” -teorian pohjalta. Riski on kuitenkin melkoinen jos vaalien ensimmäisellä kierroksella Väyrynen jää likimain jumboksi, mikä on aivan realistinen mahdollisuus.
Näyttää siltä, että presidentinvaaleista tulee eurooppakriittisten ehdokkaiden paraati. Väyrynen lienee kuvitellut olevansa tässä lajissa ainoa hyödyntäen Euroopan sekasortoisen taloustilanteen ja ihmisten yleisen euroskeptisyyden maaperää. Nyt ehdolle näyttäisi asettuvan eurooppakriittisiä kasvoja ainakin Soini ja myös Niinistö on profiloinut itseään tähän suuntaan. Paavo Lipponen lienee ehdokkaista eurooppa- ja eu-myönteisin, mikä on hänelle joko etu tai haitta. Etu jos Euroopan talous tästä oikenee ennen vaaleja ja haitta jos ei oikene.
Pidän kuitenkin täysin mahdollisena, että kun Väyrysen mahdollisuuksiin ei usko kukaan muu kuin Paavo Väyrynen, mahdolliset äänestäjät petaavat suosikkejaan toiselle kierrokselle ja pyrkivät vaikuttamaan esimerkiksi siihen, onko Niinistöä vastassa Lipponen vai Soini. Pikkupuolueiden ehdokkaista ainakin Haavistolla on täysi mahdollisuus voittaa Väyrynen ja nousta neljänneksi ja mikäli Vasemmistoliitto toteuttaa uhkauksensa ja asettaa oman ehdokkaansa, tämäkin ehdokas voi aivan hyvin kerätä enemmän ääniä kuin Väyrynen, joka kerää vain muutaman vitsiäänen sieltä täältä.
Kun miettii Kepun asemaa muita puolueita vastaan, tilanne näyttää mukavan lohduttomalta.
Kokoomus on melko yksimielisesti Niinistön takana, sillä Stubbinkin kannattajat tietävät, että hänen aikansa on myöhemmin. Paavo Lipponen on melko hyvä kompromissi SDP:n ehdokkaaksi ja saa todennäköisesti omat liikkeelle ja jonkun verran vieraidenkin ääniä. Lipposen pääministerikaudesta saavutuksineen ei ole niin mahdottoman kauan joten puolueen ja ay-liikkeen tuki on melko selvä. Vihreillä kuvio on jo selvä ja puolue melko lailla ehdokkaansa takana. Perussuomalaiset ovat yhtä kuin Soini ja puoluekoneisto kyllä omansa takana.
Sitten meillä on Maalaisliitto/Kepu, jossa presidenttiehdokas on oikeastaan oma yhden miehen puolueensa. Väyrysen näkemykset vuodenkin sisään ovat olleet reippaassa ristiriidassa jopa oman puolueen valtavirtaisten näkemysten kanssa, saati sitten järkevien suomalaisten. En voi välttää ajatusta siitä, että Väyrysen kannatus tulee olemaan hyvin muodollista ja hyvin väkinäistä, sillä en usko kovinkaan monen innostuvan aidosti Väyrysen visioista kääntää kelloa takaisin Brezhnevin aikaan.
Jopa kepulaisilla poliitikoilla lienee sen verran itsesuojeluvaistoa, että he pysyvät käsivarren mitan päässä Väyrysen mielipiteistä. Mutta kun puolue on kuitenkin asettanut Väyrysen eikä Väyrynen puoluetta, joutuu useampikin kepuli selittelemään tulevaisuudessa vaikka kuinka paljon esimerkiksi hallitusneuvotteluissa sitä, miksi he kannattivat pari vuotta aikaisemmin hallitusohjelmasuunnitelman kannalta täydellisen vastakkaisia asioita.
Kävi miten kävi, Väyrysestä ei tule presidenttiä. Toinen varma asia on se, että Mari Kiviniemi lähtee luiskaan kuten myös Kepun muu ylin johto. Jos Väyrynen ei pärjää vaaleissa, se on puoluejohdon vika kun kannatus rämpii. Jos Väyrynen pärjää vastoin kaikkia odotuksia vaaleissa, on täysin mahdotonta, että puolueen johdossa jatkaa etulinja, joka ei tukenut ehdokasta, josta olisi voinut tulla presidentti jos omat olisivat tukeneet eivätkä purreet.
Veikkaan, ettei Kepun puheenjohtajaksi ole ensi keväänä tarjolla juuri sen enempää ehdokkaita kuin oli tarjolla presidenttiehdokkaaksikaan.
Puolueen onneksi Väyrynen on tarjolla tähänkin tehtävään.
blog comments powered by Disqus