Lupasin, etten kirjoita enää vaalirahoista mitään, mutta joudun sitten kuitenkin tarttumaan asian reunailmiöihin vielä kertaalleen.

Erityisesti minua kiinnostaa tässä ns. maan tapa, joka tuntuu olevan sellainen, että poliitikoille saa lahjoittaa aivan mitä hyvänsä mistä hyvänsä, ja kukaan ei ole huomaavinaan mitään.

Nyt siis kuulimme loppuviikosta ja tänään, että kepuleita on tukenut useampikin säätiö. Säätiön perustaminen on aina sangen raskassoutuinen prosessi, ja kun säätiöillä on verovapaus sekä saamiensa lahjoitusten että myöntämiensä avustusten joukossa, säätiön perustamiskirjan tulee olla huolellisesti tehty ja säätiöitä kuuluisi myös valvoa huolellisesti veronkierron välttämiseksi. Säätiön on oltava yleishyödyllinen ja säädekirjan tulee kertoa, mihin tarkoituksiin se jakaa rahaa ja millä perusteilla.

Säätiön toimintaa valvoo ensi kädessä hallitus, säätiön rahankäyttöä tilintarkastaja ja viime kädessä säätiötä Patentti- ja rekisterihallitus.

Valvontaa siis on, kuten myös useita eri portaita. Kepulaisten tukemiseksi perustettava säätiö ei täytä yleishyödyllisyyden tunnusmerkkejä, joten yksikään kepulaisia tukenut säätiö ei ole säädekirjaansa kirjoittanut mitään kepulaisuutta tukevaa. Kepua rahoittaneet säätiöt ovat mm. kertoneet tukevansa nuorisotyötä. Matti Vanhanen saattaa juuri ja juuri täyttää maailman vanhimman lapsineron paikan, joten hänen tukemisensa voi pitkin hampain mahtua tähän, mutta muiden kepulien tukeminen ei voi mitenkään tätä edustaa.

Säätiön hallitus on nähdäkseni toiminut suoraan säädekirjaa vastaan ammentamalla rahaa nuorisotyön sijaan kepulaisuuden tukemiseen. Erehdys on näin ulkopuolisen silmin ollut tahallinen ja vähäistä suurempi. Tilintarkastajan olisi kaiken järjen mukaan pitänyt huomata täysin säädekirjan vastaiseen paikkaan menevien suurten lahjoitusten virta, ja heidän olisi kuulunut julkistaa tilintarkastuskertomuksessa huomaamansa väärinkäytökset. Valvovan viranomaisen olisi pitänyt huomata nämä raportit virkatyönä eikä vasta sitten, kun lehdistössä nousi asiasta kohu.

Miksi helvetissä mitään ei ole tapahtunut ennen kuin oli aivan pakko? Siksi, että Suomessa vallitsee mädännäinen kulttuuri, jossa on ihan okei, että lastensuojeluksi naamioitu säätiö rahoittaa poliitikkoja, koska poliitikkojen rahoittamiseksi perustettua säätiötä ei saisi perustaa, ja muunmuotoisessa rahoituksessa on ikäviä veroseuraamuksia.

Säätiön hallitus voi sivuuttaa säännöt tuosta vain kun on ylevä tarkoitus voidella poliitikkoja. Tilintarkastajat eivät huomaa mitään. Tai huomaavat mutteivät välitä, koska kyseessä on maan tapa. Viranomainen ei huomaa mitään ennen kuin on pakko, koska sekin siunaa hiljaisesti ylevän poliitikkojen rahoituksen.

Poliittisen järjestelmän rahoittamisessa ei ole mitään vikaa. Rahoituksen kätkemisessä erilaisten lastensuojeluhankkeiden taakse sen sijaan on. Rahoituksen pitää olla suoraa ja avointa eikä niin, että kepuleita tukevat yritykset, jotka eivät halua nimeään julkisuuteen, tukevat kepulaista lastensuojelusäätiötä, joka kippaa rahat eteenpäin omissa nimissään. Näin takana oleva rahoittaja häipyi näkyvistä, ja mitään verojakaan ei tarvinnut vaivanpalkaksi maksaa.

Poliitikkoja on tämän asian tiimoilta hutkittu jo aivan tarpeeksi. Nyt olisi syytä tutkia myös ympäröivät rönsyt ja huolehtia siitä, että tilintarkastajat, valvovat viranomaiset ja muut sidosryhmät olisivat jatkossa tehtäviensä tasalla ja paljastavat virkansa tai roolinsa puolesta selkeät väärinkäytökset. Nyt sääntöjä kyllä olisi, mutta kukaan ei viitsi niistä välittää.