Maa, joka ei tarvitse ihmisiä
15/06/12 10:09
Ennen kuin lähden Walesiin laskemaan märkiä lampaita, lausunpa sanasen ystävällismielisestä naapurivaltiosta.
Aarno Laitinen kirjoitti Iltalehmän kolumnissaan muunmuassa Venäjän pääomapaosta ja siitä, kuinka Venäjän keskiluokka muuttaa muualle. Yhdistin tämän mielessäni keskusteluun, jonka kävin toisaalla ei-niin-kauan-sitten, jossa ihmeteltiin, alkavatko Putinin diktatoriset otteet
kohta koventua lisää ja rajat mennä kiinni kunnon neuvostotyyliin, joka ei toki ollut neuvostotyyli vaan pelkkä jatkumo sille, mitä tsaarin Venäjä harjoitti.
Tulin siihen tulokseen, että tästä ei ole pelkoa. Venäjä nimittäin on siinä mielessä outo valtio, ettei se tarvitse ihmisiä mihinkään tai juuri mihinkään.
Maalla on mittaamattomat luonnonvarat, joiden trokaamisella maa elää. Eliitti leveämmin, muut kapeammin. Valtaosa kulutuksesta on tuontitavaraa. Maahan on syntynyt jonkun verran IT- ja peliteollisuutta, mutta luonnonvarabisneksen mittapuulla kyse on puuhastelusta. Kaikki muu talous on raaka-ainerahojen siirtämistä paikasta toiseen.
Venäjä siis on paikka, jossa jokainen tuontiruokaa syövä ihminen on raaka-ainetta trokaavalle bisnekselle kulunki paitsi se joukko, joka tuottaa raaka-aineita tai vartioi niitä. Armeija sai taas vaihteeksi suuret palkankorotukset ja poliisi myös. Jos siis väkeä lähtee, se on lähinnä vallanpitäjille hyödyksi. Kunhan kaivoksissa kuokkii tarpeeksi väkeä, kaikki on täydellisesti. Mitä enemmän maassa on hyvinvoivaa keskiluokkaa, sitä todennäköisemmin joku alkaa napista ja vaatia kaikenlaista outoa kuten vaikkapa hieman pienempää korruptiota.
Tästä syystä Venäjä ei ole itäblokki, jota yritettiin rakentaa työläisten paratiisiksi ihmistyöllä. Tämä tarvitsi nimenomaan keskiluokkaa ja fiksuja ihmisiä. Venäjä ei tarvitse kumpiakaan. Jos siellä on johtajille uskollista keskiluokkaa, se ei toki haittaa ketään, mutta jos ei ole, sekään ei haittaa ketään. Mitä suurempi on poliisit/fiksut -suhde, sitä todennäköisemmin maa pysyy vallankahvan komennossa jatkossakin ilman suurempia häiriöitä voimassa ja raha virtaa kirstuihin.
Kaikesta tästä seuraa juuri se, mikä Venäjällä on meneillään. Kansallistunnetta pönkitetään kiihkomieliselle tasolle saakka. Kansalaisvapauksia rajoitetaan siten, että opposition mahdollisuus toimia on rajallinen muttei mahdoton. Rajat pidetään lähtijöille avoimina. Sotilaita ja poliiseja suositaan. Venäläinen voi valita vapaasti. Jäädä elämään sääntöjen puitteissa tai lähteä. Molemmat ovat aika helppoja valintoja. Vaikeaa on sen sijaan yrittää ryhtyä muuttamaan järjestelmää. Pienempi, uskollinen kansa tulee halvemmaksi ylläpitää kuin suurempi mutta eripuraisempi, joten bisnescase kansallistunteelle ja maastamuutolle on vahva.
Surullista on se, että tämä on suunnilleen paras kuviteltavissa oleva tapa luoda Venäjällä vakautta.
Aarno Laitinen kirjoitti Iltalehmän kolumnissaan muunmuassa Venäjän pääomapaosta ja siitä, kuinka Venäjän keskiluokka muuttaa muualle. Yhdistin tämän mielessäni keskusteluun, jonka kävin toisaalla ei-niin-kauan-sitten, jossa ihmeteltiin, alkavatko Putinin diktatoriset otteet
Tulin siihen tulokseen, että tästä ei ole pelkoa. Venäjä nimittäin on siinä mielessä outo valtio, ettei se tarvitse ihmisiä mihinkään tai juuri mihinkään.
Maalla on mittaamattomat luonnonvarat, joiden trokaamisella maa elää. Eliitti leveämmin, muut kapeammin. Valtaosa kulutuksesta on tuontitavaraa. Maahan on syntynyt jonkun verran IT- ja peliteollisuutta, mutta luonnonvarabisneksen mittapuulla kyse on puuhastelusta. Kaikki muu talous on raaka-ainerahojen siirtämistä paikasta toiseen.
Venäjä siis on paikka, jossa jokainen tuontiruokaa syövä ihminen on raaka-ainetta trokaavalle bisnekselle kulunki paitsi se joukko, joka tuottaa raaka-aineita tai vartioi niitä. Armeija sai taas vaihteeksi suuret palkankorotukset ja poliisi myös. Jos siis väkeä lähtee, se on lähinnä vallanpitäjille hyödyksi. Kunhan kaivoksissa kuokkii tarpeeksi väkeä, kaikki on täydellisesti. Mitä enemmän maassa on hyvinvoivaa keskiluokkaa, sitä todennäköisemmin joku alkaa napista ja vaatia kaikenlaista outoa kuten vaikkapa hieman pienempää korruptiota.
Tästä syystä Venäjä ei ole itäblokki, jota yritettiin rakentaa työläisten paratiisiksi ihmistyöllä. Tämä tarvitsi nimenomaan keskiluokkaa ja fiksuja ihmisiä. Venäjä ei tarvitse kumpiakaan. Jos siellä on johtajille uskollista keskiluokkaa, se ei toki haittaa ketään, mutta jos ei ole, sekään ei haittaa ketään. Mitä suurempi on poliisit/fiksut -suhde, sitä todennäköisemmin maa pysyy vallankahvan komennossa jatkossakin ilman suurempia häiriöitä voimassa ja raha virtaa kirstuihin.
Kaikesta tästä seuraa juuri se, mikä Venäjällä on meneillään. Kansallistunnetta pönkitetään kiihkomieliselle tasolle saakka. Kansalaisvapauksia rajoitetaan siten, että opposition mahdollisuus toimia on rajallinen muttei mahdoton. Rajat pidetään lähtijöille avoimina. Sotilaita ja poliiseja suositaan. Venäläinen voi valita vapaasti. Jäädä elämään sääntöjen puitteissa tai lähteä. Molemmat ovat aika helppoja valintoja. Vaikeaa on sen sijaan yrittää ryhtyä muuttamaan järjestelmää. Pienempi, uskollinen kansa tulee halvemmaksi ylläpitää kuin suurempi mutta eripuraisempi, joten bisnescase kansallistunteelle ja maastamuutolle on vahva.
Surullista on se, että tämä on suunnilleen paras kuviteltavissa oleva tapa luoda Venäjällä vakautta.
blog comments powered by Disqus