Astrid Thors on ottanut yhteyttä poliisiin saamiensa tappouhkausten takia.

Lausunnossaan hän kertoo näin: Jos emme tee loppua tällaisesta kirjoittelusta emmekä selvästi viestitä, että avoimesti rasistiset uhkailut eivät ole hyväksyttävissä, joku voi luulla, että on laillista siirtyä sanoista tekoihin.

Tässä on kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että tappouhkaukset ja sellaisiksi tulkittavat sekä muu vakavalla väkivallalla uhkailu kuuluu ottaa Suomessa vakavasti. Poliitikkojen pitää olla valmiita sietämään se, että heidät halutaan esittämään pääosaa Tervakosen terva- ja höyhenjuhlissa, mutta tämä on eri asia.

Vaikka jonkun pellekerhon kieli poskessa tehtyä tappouhkausta ei ehkä pitäisikään ottaa niin vakavasti, rajankäynti on mahdotonta jos kenelle hyvänsä uhkailijalle jätetään takaportiksi vetoaminen huumoriin. Kun tätä rajankäyntiä ei kukaan pysty tekemään ennen kuin jälkikäteen, on asioihin puuttumiselle hyvä peruste.

Thorsilta sen sijaan karkailee hänen yhdistäessään tähän asiaan myös rasistisen motiivin.

Astrid Thors edustaa suomalaista valtaväestöä. Hän edustaa myös kielivähemmistöä, mutta äidinkieli ei liity rotuun ja rotusortoon (=rasismi) mitenkään. Mainitut tappouhkaajat eivät ymmärtääkseni myöskään keskittyneet Thorsin suomenruotsalaisuuteen vaan Thorsin maahanmuuttopolitiikkaan.

Thors siis laajentaa rasismin määritelmää siten, että omasta mielestään rasismia vastustavan henkilön vastustaminen on rasismia. Tämä ei täytä mitään minun ymmärtämääni rasismin määritelmää. Kyseessä saattaa olla silkka lapsus, mutta valitettavan yleinen sellainen.

Rasismi on tämän päivän neuvostovastaisuutta, jotka molemmat ovat yhtä kuin Orwellin "rikosajatus". Kumpaakin laajennetaan tarkoittamaan milloin mitäkin ja mitään yleistä näkemystä siitä, mitä käsite oikein tarkoittaa, ei ole olemassa, eikä ajatusrikoksesta syytetty voi oikein puolustautua mitenkään. Siinä, missä neuvostovastaisuuden läpi pääosin nähtiin ja ymmärrettiin sen olevan käytössä lähinnä poliittisten vastustajien eliminoimiseksi, rasismi on hankalammin hallittavissa.

Neuvostovastaisen leima oli oikeastaan suomalaiselle perusoikeistolaiselle jokseenkin ansio. Niitä, jotka ovat mielellään rasisteja, on huomattavan vähän. Rasistin leimaa ei juuri kukaan halua itselleen, ja juuri siksi sitä niin avokätisesti käytetäänkin. Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan, ja koska me emme ole rasisteja, sinun on oltava.

Tämä päättelyketju on loogisesti monellakin tapaa kelvoton, mutta se ei tunnu kiinnostavan edes ministeritason viskaalia. Rasismin vastustajan vastustaminen ei tee vastustajasta rasistia. Itse asiassa rasismin vastustamisenkaan vastustaminen ei tee vastustajasta rasistia.

Thors on valtaväestön edustaja, joka on mielessään hyvän puolella pahaa vastaan. Rasistit edustava pahaa, joten Thorsin vastustaminen on mukamas rasismia.

Ei ole.

Jos joku uhkaaja toteuttaisi aikeensa, kyseessä ei siltikään olisi rasistinen rikos, paitsi siinä tapauksessa, että etnisten vähemmistöjen edustaja kolkkaa Thorsin vastustaessaan valkoihoisia.

Murha se sen sijaan kyllä olisi. Jossain määrin surullista on huomata, että ilmeisesti murhakaan ei ole rikoksena kyllin raskas itsessään, vaan sillekin pitää antaa lisäpontta rasistikortilla.