Lehdessä oli tänään jotain juttua Suomen imagosta maailmalla.

Tai siis oikeammin oli vertailtu useita maita ja pistetty ne haastattelututkimuksessa järjestykseen. Ihan mielenkiintoinen tulos, mutta todennäköisesti tästä tehdään vääriä johtopäätöksiä.

Tuloksena lienee jotain itseruoskintaa, mutta aika vähän mitään kovin rakentavaa. Käytännössä sellaiset maat pärjäsivät hyvin, jotka ovat maailmalla tuttuja. Tutuksi tulemisessa taas auttaa moni asia, jotka Suomelta luontaisesti puuttuvat, kuten paljon väkeä tai luonto, joka on maailmankuulu tv:n kautta.

Sen sijaan tästä voisi nähdä, että kulttuuriviennillä on arvoa, ja siinä Suomi ei perinteisesti ole koskaan ollut kovin kaksinen ja koko asiaan ei ole Suomessa pahemmin panostettu. Olisi ehkä syytä, koska kulttuurin vieminen on rahakasta bisnestä sellaisessakin maassa, jossa resursseista on pulaa. Aineeton hyödyke liikkuu ja käy kaupaksi helpommin kuin sellu, mutta sen tekeminen ja jalostaminen vientikuntoon tarvitsee erilaisia asioita kuin sellubisnes, ja tätä ehkä Suomessa ei niin paljon ymmärretä kuin pitäisi.

Sinänsä on tietysti täysin yhdentekevää, onko Suomi tunnettu vai tuntematon, koska tuttuuden mukana tulee myös ei-toivottavia asioita kuten vaikkapa pakolaisvirtoja, kansainvälistä rikollisuutta ja sensellaisia asioita. Jotenkin en taida olla suuresti huolestunut, että Suomen imago on muita Euroopan maita heikompi erityisesti Afrikassa.