Mietin tuossa muiden kirjoituksia aiemmin luettuani politiikan aaltoliikettä Euroopassa maltillisen oikeiston ja vasemmiston välillä.

Nythän tilanne on se, että Espanjaa lukuunottamatta vallassa taitaa kaikkialla olla maltillinen oikeisto. Vuosituhannen alkupuolella taas oikeistohallitusta ei tahtonut löytää mistään, ja kaikki maat olivat maltillisen vasemmiston käsissä. Kun Itävalta sitten meni valitsemaan muuta, seurasi pahaa karmaa. Muutamassa vuodessa kuitenkin melkeinpä kaikki maat vaihtoivat komentoa. Britannia on sikäli poikkeus, että Tony Blairin Labour ei muistuta millään tavoin maltillista työväenpuoluetta ja lähin vastine Suomessa olisi Lapuanliike, mutta ei keskitytä nyt siihen.

Jokseenkin luonnollista ja jopa tervettä on se, että valta vaihtuu ajoittain puolueelta toiselle. Muutos ei suinkaan pysähdy tähän, vaan nykyinen maltillinen oikeisto väsyy aivan kuten väsyi maltillinen vasemmisto aiemmin, ja valta vaihtuu taas vasemmalle. Tämän heiluriliikkeen etu on se, että uusi komento tuo uutta virkamiesjohtoa ja joskus jopa uusia ideoita, ja iso luuta lakaisee nurkista kummittelemasta vanhaa kaartia ja tekee tilaa uusille ihmisille ja ajatuksille, paitsi Suomessa, jossa Raimo Sailas ei lähde mihinkään kulumallakaan, on vallankahvassa kuka hyvänsä.

Mielenkiintoista on sen sijaan se, että tämä heiluriliike tuntuu olevan Euroopassa synkronissa.

Mistä se johtuu? Eivät puolueet juuri mitään rajojen välistä yhteistyötä tee, ja yhteiskunnalliset kysymykset ovat eri Euroopan maissa hyvin erilaisia. Yksi painiskelee työttömyyden kimpussa ja toinen asuntopulan. Kolmannessa on lama ja neljäs on konkurssissa. Siitä huolimatta eri maat katsovat suunnilleen samaan aikaan samaan suuntaan.

Mahdollisia selityksiä on useita:

1. Sattuma. Aaltoliike on samaa kaikkialla, ja kaikki nyt vain sattuvat olemaan samassa kohtaa sykliä
2. Ylikansallinen idealismi. Vaikka puolueet eivät ole ylikansallisia, tiedonvälitys on, kuten myös viihde sekä muut sellaiset tuutit, joissa piilosyötetään jotakin tapaa ajatella, tahallaan tai tahatta. Nämä rantautuvat kaikkialle samaan aikaan, jolloin vallankahvaan päätyy puolueita, jotka vastaavat jotain tällaista kuvaa parhaiten, ja ne löytyvät eri maissa samasta suunnasta samaan aikaan
3. Median ja tiedonvälityksen ylikansallinen piilo-ohjaus. Tätä teoriaa vastaan puhuu se, että Suomessa ei ole Turneria eikä Murdochia, vaan Erkko ja Erkko.
4. Taloussyklin ylikansallisuus. Kun yhdessä maassa on lama, on todennäköisesti muissakin, ja erilaiset suhdanteen vaiheet saavat ihmiset katsomaan eri laidoille poliittista kenttää.

Pidän itse todennäköisimpänä 2:n ja 4:n yhteisvaikutusta, mutta tämä on puhdas arvaus eikä perustu mihinkään.