Helsingin Sanomat pohti eilisessä pääkirjoituksessaan vaalilakiuudistuksessa esitettyä äänikynnystä ja vääntöä siitä.

Ilmeisesti keskustelua käydään sen välillä, onko valtakunnallisen äänimäärän oltava 3 vai 3,5%, että paikka eduskunnasta löytyy. En tiedä tämän kynnyksen mielekkyydestä tai sen oikeasta tasosta oikeastaan mitään. Jonkunlainen äänikynnys lie paikallaan, sillä valtakunnallisesti voi olla turhan helppoa saada yksi edustaja läpi, jolloin eduskunnassa häirikköpuolueiden edustajien osuus alkaa kasvaa. Toisaalta ainakin itse olen sitä mieltä, että Suomen politiikka kaipaisi uusia puolueita, erityisesti hakusessa olisi sosialidemokratiaa ja paapomisvaltiota vastustava liberaali oikeistopuolue. Jos äänikynnys on kovin korkea, se käytännössä sementoi vallan nykypuolueille kun uuden yrittäjän pitäisi ponnistaa ensimmäisellä kerralla kynnyksen yli saadakseen rahoitusta ja äänensä kuuluviin.

Mutta sivuutetaan se. Hesari pohti asiaa hieman erikoisesta näkökulmasta. Siellä nimittäin lähdettiin siitä, että äänikynnys pitää asettaa sellaiseksi, että RKP ei ole putoamisuhan alainen. Kielivähemmistö kuulemma tarvitsee demokratian takia oman puolueensa ja tällä puolueella pitää olla valtaa.

Tämä kuulostaa jo hieman oudolta vähemmistöjen paapomiselta.

Minun nähdäkseni demokratia ei kaipaa erityisesti yhtäkään nimeltä mainittua puoluetta. Se tarvitsee toimiakseen hallituspuolueen ja oppositiopuolueen, muttei näillä mitään nimeä ole. Näitä puolueita voi olla useita kuten Suomessa on tapana ollut olla, mutta sekään ei ole kovin tarpeellista, kaksipuoluemaat toimivat aivan hyvin nekin. Mihin perustuu ajatus siitä, että RKP:n pitäisi olla olemassa ja lainsäädäntö pitää laatia siten, että se säilyttää paikkansa vallankahvassa vaikka kannatus onkin ollut laskussa?

Minun nähdäkseni se ei perustu ainakaan mihinkään kovin demokraattiseen prosessiin. Jos puolue sössii asiansa eikä onnistu houkuttelemaan väkeä sitä äänestämään, puolueen kuuluu marginalisoitua ja häipyä puoluekartalta aivan riippumatta siitä, puhuvatko oletetut kannattajat suomea, ruotsia vai volapyykkiä. Nyt kuitenkin RKP:n pitäisi siellä HS:n mukaan säilyä, sillä muuten kielivähemmistö ei mukamas saisi ääntään kuuluviin.

Tämä ei vaikuta kovin järkevältä. Minun ymmärtääkseni ruotsinkielisiä vaikuttaa kaikissa puolueissa jo nytkin. Jos RKP lakkaisi olemasta, kaikille puolueille kelpaisi potentiaalinen 5% äänestäjäjoukko, joka useimmiten myös äänestää eikä jää kotiin. Tämä tuskin kielivähemmistön asemaa ainakaan heikentää jos se voi kilpailuttaa puolueita sen sijaan, että oletetaan RKP:n hoitavan ruotsinkielisten asiat.

RKP:n kannatuksen lasku johtuu ymmärtääkseni useasta eri asiasta. Yksi on se, ettei yksikään puolue ole Suomen kielivähemmistöjä vastaan. Mikään niistä ei aja kaksikielisyydestä luopumista eikä mitään muitakaan heikennyksiä ruotsinkielisten asemaan, ei edes etuoikeuksien kuten kielikiintiöiden osalta. Kun mikään puolue ei ole ruotsinkielisiä ja ruotsinkielisyyttä vastaan, miksi ruotsinkielinen äänestäisi automaattisesti kielipuoluetta kun voi äänestää mitä hyvänsä puoluetta sen mukaan, mikä edustaa mieleisintä politiikkaa? Ei minkään takia, ja yhä useampi tekeekin näin.

Toisaalta RKP on viime aikoina lakannut olemasta mikään ruotsinkielisten edunvalvoja. Se on lähinnä viime aikoina profiloitunut maahanmuuttoasioissa pääosin yhden onnettoman ministerivalinnan takia. Jos maahanmuuttoasiat eivät kiinnosta tai ei ole niistä samaa mieltä puolueen nykyisen “rasisminvastaisen” linjan kanssa, puolueesta on aika vaikea löytää mitään äänestämisen arvoista vain siksi, että siellä puhutaan ruotsia.

Nähdäkseni demokratia on tekemässä RKP:lle juuri sitä mitä pitääkin. Kuten niin usein siteeraamani Tony Benn on oivallisesti sanonut “demokratiaa ei ole se, että saamme äänestettyä päättäjät tehtäviinsä vaan se, että pääsemme heistä äänestämällä eroon”. Nyt on hyvin mahdollista, että RKP tullaan äänestämään vallankahvasta pois. Käykö niin, se jää nähtäväksi. Mutta jos käy, emme menetä siinä mitään eikä vaalijärjestelmää pidä säätää siten, että näin ei missään tapauksessa voisi käydä.

RKP on tunnettu “brändi” puoluekartalla. Jos sen politiikka on miellyttävää, sitä äänestävät kaikenkieliset, kuten RKP:n lihavina vuosina 90-luvun puolessa välissä tuntui tapahtuneen. Useampikin suomenkielinen tuttu kertoi puoluetta äänestäneensä, sillä se edusti jonkunnäköistä arvoliberaalia oikeistoa eikä holhousyhteiskuntaa.

Jos ääniä ei nykypolitiikalla heru, politiikkaa pitää muuttaa. Ei säätää vaalijärjestelmää siten, että tämän puolueen ei tarvitsisi välittää äänestäjistä tuon taivaallista.