Uusinta väkivaltarikollisuudesta
14/06/11 14:17
En viitsi haukkua hallitusohjelmaa ennen kuin sellainen on kirjoitettu (vaikka aivan hyvin voisinkin), toistan eräiden viime aikaisten keskustelujen valossa käsitykseni siitä, mitä pitäisi tehdä nykyisin lainsäädännössä olevalle maininnalle siitä, että ns. viharikosperuste on tuomiota koventava.
Nykyinen käytäntö on ongelmallinen, tai ainakin
sen pitäisi olla, aivan kaikille.
Käytännössähän viharikoksista ei tuomita juuri ketään huolimatta siitä, että sellaisia tapahtuu kaikennäköisten rasismin vastaisten julkilausumien ja hankkeiden perusteella aivan mahdottomia määriä. Kun meille kerrotaan viharikosten lisääntyneen, ei meille koskaan kerrota tuomioista vaan ainoastaan siitä, miten ensimmäisenä asialla oleva poliisi asian kirjaa. Kun nämä jutut myöhemmin etenevät syyttäjälle ja oikeuteen, viharikokset katoavat johonkin. Niistä ei juuri edes syytetä ja syytetyistä vielä harvempia tuomitaan.
Minun oikeustajuni mukaisesti emme voi kertoa pelkän esitutkinta-aineiston perusteella viharikosten määrästä mitään. Jos oikeus vapauttaa epäillyn, rikosta ei ole tapahtunut ensinkään. Jos oikeus ei tuomitse viharikoksesta, ei sellaista ole tapahtunut. Tuomioiden lisäksi ainoa jollain tapaa mielenkiintoinen numero olisi se, kuinka monessa tapauksessa tuomiolle ei ole saatu ketään siksi, kun rosvo on juossut karkuun ja poliisi ei ole häntä löytänyt. Osa näistä voisi aivan hyvin olla viharikoksia, mutta en näe mitään erityisen perusteltua syytä olettaa, miksi näiden karkulaisten joukossa olisi suurempi osuus lopulta tuomion saavia viharikollisia kuin kiinni jääneiden joukossa.
Viharikoksen ajatus varmasti tarkoittaa hyvää, mutta toteutus on surkea. Ongelma on aivan ilmeisesti se, että kun oikeusjärjestelmämme edellyttää rikoksen näyttämistä toteen, näyttöä rasistisesta motiivista harvoin saadaan. Oikeus näyttää olevan tässä kohtaa hyvin tehtäviensä tasalla eikä tuomitse rasistisesta rikoksesta ellei siitä ole jotakin näyttöä. Kun näyttö on epäillyn pään sisällä, sitä ei sieltä kovin helposti saada oikeuden arvioitavaksi, ja epäselvässä tapauksessa on aina tuomittava syytetyn eduksi.
Minun mielestäni viharikoksen lisäongelma on se, että se on melko puhdasoppisesti ajatuksissamme teko, jossa vähemmistön edustajaa kohdellaan kaltoin enemmistön edustajan toimesta. Tätähän laki ei sano eikä edellytä vaan myös vähemmistön edustaja voi teoriassa syyllistyä viharikokseen motatessaan enemmistön edustajaa, mutta tästä syytteitä ja tuomiota taitaa olla käsissämme pyöreät nolla. Joko vähemmistömme ovat täysiä enkeleitä, oikeusjärjestelmämme ei tältä osin toimi tai sitten asia on yksinkertaisesti täysin mahdoton tutkittava, joten ei edes viitsitä yrittää.
Viharikoslainsäädännön erityisproblematiikkaa edustaa sekin, että se nimenomaan korostaa etnisiä eroja eikä pyri niitä tasoittamaan. Minä en voi välttyä ajatukselta, että tummaihoinen henkilö, joka on syntynyt Suomessa ja jonka vanhemmatkin ovat syntyneet Suomessa, ei kykene muuttumaan
suomalaiseksi koskaan vaan häntä kohdellaan jonain aivan muuna kuten myös hänen lapsiaan. Tarvitsemmeko me todella oikeusjärjestelmäänkin etnisiä eroja korostavia pykäliä?
Olen tarjonnut itse ratkaisuksi sitä, että tuomion koventamisperuste olisi uhrin valinnan satunnaisuus. Jos kadut muuttuvat epämiellyttäviksi paikoiksi kun millään tavoin ketään provosoimaton ohikulkija saa kuonoonsa, on käsissämme ongelma aivan uhrien ihonväriin katsomatta. Jos tuomitsisimme kovemmin sellaisen väkivallan (ja muut vastaavat teot), joissa konna ja uhri eivät tunne toisiaan vaan uhri valitaan satunnaisesti ihmisjoukosta, saisimme koventavan tuomion valtaosalle niistä viharikoksina kirjatuista, jotka ehkä jopa ovat sellaisia, mutta joita ei pystytä näyttämään toteen edellä kuvatusta syystä.
Samalla asiasta poistuisi pigmenttijaottelu ja ei olisi mitään väliä sillä, minkä värinen mottaa minkä väristä, minkä ainakin joku kansanosa kokenee epäoikeudenmukaisena mikäli käytännöksi muodostuu, että vähemmistöt nauttivat parempaa suojaa oikeuslaitoksessa kuin enemmistö.
Tälle ajatukselle olen saanut jonkun verran ymmärrystä ns. maahanmuuttokriitikoiden suunnalta, mutta huomattavan vähän heidän poliittisilta opponenteiltaan.
Mikä siinä on vikana? Nähdäkseni se koventaisi tuomioita myös käytännössä niistä rikoksista, joista nykyinen viharikoslainsäädäntö haluaisi tuomioita koventaa, ja lisäksi joistain muista väkivaltarikoksista, joiden tuomioita moititaan nyt liian lieviksi. Nykyinen lainsäädäntö ei tuota tuomioita, tämä metodi tuottaisi. Miksi se ei kelpaa?
Siksi, että tällaista lainsäädäntöä ei voitaisi mitenkään käyttää keppihevosena politikointiin. Nykyinen esitutkinta-aineisto tuntuu paljastavan suomalaisten katalan ja rasistisen luonteen, joten viis siitä, että ohikulkijoiden kimppuun kävijät selviävät sakoilla kun juuri ketään ei lopulta tuomita. Tärkeämpää on nähdä joka paikassa tilastomuotoista rasismia kuin korjata väkivaltarikollisuusongelmaa.
Nykyinen käytäntö on ongelmallinen, tai ainakin
Käytännössähän viharikoksista ei tuomita juuri ketään huolimatta siitä, että sellaisia tapahtuu kaikennäköisten rasismin vastaisten julkilausumien ja hankkeiden perusteella aivan mahdottomia määriä. Kun meille kerrotaan viharikosten lisääntyneen, ei meille koskaan kerrota tuomioista vaan ainoastaan siitä, miten ensimmäisenä asialla oleva poliisi asian kirjaa. Kun nämä jutut myöhemmin etenevät syyttäjälle ja oikeuteen, viharikokset katoavat johonkin. Niistä ei juuri edes syytetä ja syytetyistä vielä harvempia tuomitaan.
Minun oikeustajuni mukaisesti emme voi kertoa pelkän esitutkinta-aineiston perusteella viharikosten määrästä mitään. Jos oikeus vapauttaa epäillyn, rikosta ei ole tapahtunut ensinkään. Jos oikeus ei tuomitse viharikoksesta, ei sellaista ole tapahtunut. Tuomioiden lisäksi ainoa jollain tapaa mielenkiintoinen numero olisi se, kuinka monessa tapauksessa tuomiolle ei ole saatu ketään siksi, kun rosvo on juossut karkuun ja poliisi ei ole häntä löytänyt. Osa näistä voisi aivan hyvin olla viharikoksia, mutta en näe mitään erityisen perusteltua syytä olettaa, miksi näiden karkulaisten joukossa olisi suurempi osuus lopulta tuomion saavia viharikollisia kuin kiinni jääneiden joukossa.
Viharikoksen ajatus varmasti tarkoittaa hyvää, mutta toteutus on surkea. Ongelma on aivan ilmeisesti se, että kun oikeusjärjestelmämme edellyttää rikoksen näyttämistä toteen, näyttöä rasistisesta motiivista harvoin saadaan. Oikeus näyttää olevan tässä kohtaa hyvin tehtäviensä tasalla eikä tuomitse rasistisesta rikoksesta ellei siitä ole jotakin näyttöä. Kun näyttö on epäillyn pään sisällä, sitä ei sieltä kovin helposti saada oikeuden arvioitavaksi, ja epäselvässä tapauksessa on aina tuomittava syytetyn eduksi.
Minun mielestäni viharikoksen lisäongelma on se, että se on melko puhdasoppisesti ajatuksissamme teko, jossa vähemmistön edustajaa kohdellaan kaltoin enemmistön edustajan toimesta. Tätähän laki ei sano eikä edellytä vaan myös vähemmistön edustaja voi teoriassa syyllistyä viharikokseen motatessaan enemmistön edustajaa, mutta tästä syytteitä ja tuomiota taitaa olla käsissämme pyöreät nolla. Joko vähemmistömme ovat täysiä enkeleitä, oikeusjärjestelmämme ei tältä osin toimi tai sitten asia on yksinkertaisesti täysin mahdoton tutkittava, joten ei edes viitsitä yrittää.
Viharikoslainsäädännön erityisproblematiikkaa edustaa sekin, että se nimenomaan korostaa etnisiä eroja eikä pyri niitä tasoittamaan. Minä en voi välttyä ajatukselta, että tummaihoinen henkilö, joka on syntynyt Suomessa ja jonka vanhemmatkin ovat syntyneet Suomessa, ei kykene muuttumaan
Olen tarjonnut itse ratkaisuksi sitä, että tuomion koventamisperuste olisi uhrin valinnan satunnaisuus. Jos kadut muuttuvat epämiellyttäviksi paikoiksi kun millään tavoin ketään provosoimaton ohikulkija saa kuonoonsa, on käsissämme ongelma aivan uhrien ihonväriin katsomatta. Jos tuomitsisimme kovemmin sellaisen väkivallan (ja muut vastaavat teot), joissa konna ja uhri eivät tunne toisiaan vaan uhri valitaan satunnaisesti ihmisjoukosta, saisimme koventavan tuomion valtaosalle niistä viharikoksina kirjatuista, jotka ehkä jopa ovat sellaisia, mutta joita ei pystytä näyttämään toteen edellä kuvatusta syystä.
Samalla asiasta poistuisi pigmenttijaottelu ja ei olisi mitään väliä sillä, minkä värinen mottaa minkä väristä, minkä ainakin joku kansanosa kokenee epäoikeudenmukaisena mikäli käytännöksi muodostuu, että vähemmistöt nauttivat parempaa suojaa oikeuslaitoksessa kuin enemmistö.
Tälle ajatukselle olen saanut jonkun verran ymmärrystä ns. maahanmuuttokriitikoiden suunnalta, mutta huomattavan vähän heidän poliittisilta opponenteiltaan.
Mikä siinä on vikana? Nähdäkseni se koventaisi tuomioita myös käytännössä niistä rikoksista, joista nykyinen viharikoslainsäädäntö haluaisi tuomioita koventaa, ja lisäksi joistain muista väkivaltarikoksista, joiden tuomioita moititaan nyt liian lieviksi. Nykyinen lainsäädäntö ei tuota tuomioita, tämä metodi tuottaisi. Miksi se ei kelpaa?
Siksi, että tällaista lainsäädäntöä ei voitaisi mitenkään käyttää keppihevosena politikointiin. Nykyinen esitutkinta-aineisto tuntuu paljastavan suomalaisten katalan ja rasistisen luonteen, joten viis siitä, että ohikulkijoiden kimppuun kävijät selviävät sakoilla kun juuri ketään ei lopulta tuomita. Tärkeämpää on nähdä joka paikassa tilastomuotoista rasismia kuin korjata väkivaltarikollisuusongelmaa.
blog comments powered by Disqus