Lehdet tietävät kertoa meille, että EU:ssa väestö kasvaa epätasaisesti.

Nyky-EU:n suurimmaksi maaksi kasvaa Britannia. Saksa näivettyy kuten moni muukin maa, mutta väestö kasvaa erityisen rivakasti Britanniassa ja Ranskassa.

Suomen väkiluku pysyy ennallaan, mutta Ruotsissa on vuonna 2035 kaksi miljoonaa asukasta enemmän kuin nykyiset vajaa yhdeksän miljoonaa.

Jos ja kun väestönkasvu johtuu ensisijaisesti Afrikasta ja Lähi-Idästä peräisin olevan siirtolaisväestön rivakasta innosta lisääntyä, jää harjoitustehtäväksi miettiä, tuleeko tästä väestönkasvusta hyviä brittejä, ranskalaisia ja ruotsalaisia ja näiden maiden talous kääntyy näivettyviin maihin verrattuna kasvu-uralle. Vai tuottaako tuo väestönkasvu lähinnä elättejä.

Minä en tiedä eikä taida tietää kukaan muukaan. Kysymys on kuitenkin koko lailla keskeinen. Kyse ei ole enää väestönkasvusta rajojen takaa, jota voidaan rajoittaa, vaan syntyperäisistä näiden maiden kansalaisista. Joten koko lailla paljon paukkuja pitäisi näissä maissa pistää siihen, että heistä kasvaa tuottavaa väkeä.

USA:ssa tässä on onnistuttu aika hyvin. Euroopassa toistaiseksi ei, joten "ei tehdä mitään" -vaihtoehto siirtolaispolitiikassa ei ole näille maille enää optio vaan asioiden tekeminen oikein lähes perustavaa laatua oleva kysymys.

Mutta onnistuuko se?