Suunnittelematon viikonloppu
10/01/10 22:14
Tämä viikonloppu piti olla Belgiassa, mutta sää ei varsinaisesti suosinut joten jätin väliin ja yritän viikon kuluttua uudelleen jos saavat junalippuni sinne siirrettyä. Sitten olikin ylimääräistä vapaa-aikaa aivan vahingossa.
Perjantaina inkkaria Brick Lanella, lauantaina tukussa ostoksia ja illalla pubi ja lämmintä olutta. Pubissa meni noin neljä tuntia pidempään kuin oli tarkoitus, mutta sellaista sattuu. Pubissa ei ollut sulkemisaikaan montaakaan asiakasta, mutta kun lähdin sieltä kolmen maissa, se oli aivan täynnä ja jengi soitti poppia levyautomaatista ja tanssi pöydillä. Se oli toisaalta ainut tapa pysyä mestassa lämpimänä. Paikoitellen siellä höyrysi hengitys sisätiloissa, kuten LVI-tekniikan kehitysmaassa on tapana.
Nyt onkin sitten aika käydä civilizationin tai jonkun muun pelin kimppuun, päivän pihvikin tuli syötyä jo torvisienimuhennoksen kera.
Perjantaina inkkaria Brick Lanella, lauantaina tukussa ostoksia ja illalla pubi ja lämmintä olutta. Pubissa meni noin neljä tuntia pidempään kuin oli tarkoitus, mutta sellaista sattuu. Pubissa ei ollut sulkemisaikaan montaakaan asiakasta, mutta kun lähdin sieltä kolmen maissa, se oli aivan täynnä ja jengi soitti poppia levyautomaatista ja tanssi pöydillä. Se oli toisaalta ainut tapa pysyä mestassa lämpimänä. Paikoitellen siellä höyrysi hengitys sisätiloissa, kuten LVI-tekniikan kehitysmaassa on tapana.
Nyt onkin sitten aika käydä civilizationin tai jonkun muun pelin kimppuun, päivän pihvikin tuli syötyä jo torvisienimuhennoksen kera.
Comments
Uusi vuosikymmen, uudet ajatukset
01/01/10 15:40
Nyt on sitten uusi vuosikymmen.
Pikakatsaus menneeseen lie se, että tämä oli ensimmäinen kun monikaan asia ei mennyt kovin suunnitellusti. Tätä ennen 60-, 70- ja 80-luvut menivät lapsena tai nuorena, jolloin elämä oli jossain melkeinpä muiden päättämässä putkessa. 80-luvun lopulla
Otaniemeen hakeutuminenkaan ei ollut mikään yllätys minulle tai kenellekään muullekaan. 90-luku meni sekin aika suunnitellusti. Töihin meno, opintojen päättäminen myöhemmin kuin kuvittelin, mutta päättäminen kuitenkin.
2000-luvun meno olikin sitten aivan muuta. Visioni siitä oli se, että olen jossain firmassa töissä, kiivin herrahississä tasaista tahtia, koska ihmisten töihin motivoiminen ja kauniisti paketoitujen valheiden paljastaminen ovat oikeastaan ainoat asiat, joissa olen selvästi muita parempi, ja capo di tutti capin eminenssi on ainoa toimistolla tehtävä asia, joka ei kaltaiselleni työn vieroksujalle ja patalaiskimukselle haiskahda liikaa työltä. Ajattelin, että pariutuisin onnellisesti ja tässä kohtaa olisi melkein-kouluikäinen lapsi. No, aivan näin ei sitten tapahtunutkaan.
Herrahississä kyllä kömmin oikeastaan valtaosan vuosikymmentä, mutta ulkomaille muutto ei ollut suunnitelmissa, eikä myöskään nykyinen alanvaihto. Kun työpaikan vaihto tuli ajankohtaiseksi edellisen firman ruotsalaistuttua, Suomesta ei etsimällä löytynyt oikein muuta kuin suorittavaa työtä. Tie vei siis Viroon, jossa ehdin olla parisen vuotta suurvisiirin tehtävissä kertomassa kalifille, miten asiat oikeasti ovat, kunnes kyseinen firma tanskalaistui. Juutit halusivat minun tilalleni oman henkilönsä, ja kun olin tullut firmaan suursmurffiksi, en ollut erityisen kiinnostunut tarjolla olleista vahtimestarin tehtävistä, joten otin rahat ja juoksin ja siirryin Englantiin.
Töitäkin löytyi lopulta, vaikka tämä onkin hyvin eri hommaa ja erilaista kuin kuvittelin löytäväni. Pieni
firma, käytännössä yrittäjäriskillä eli rahaa saa jos sitä sattuu olemaan, ja töitä ei voi nakittaa kenellekään kun pienessä firmasa ei ole ketään, jolle niitä voisi nakittaa.
Joka tapauksessa näiden keikausten tuloksena asun ulkomailla enkä Suomessa, ja kyllä minun aika suuresti pitää rakastua ennen kuin tulen Suomeen takaisin. Talvi on tappava ja työmarkkinat niin kapeat, että ilman ajankohtaisia kontakteja mitään sellaisia töitä, joista saattaisin olla kiinnostunut, ei ole tarjolla, sillä ylemmän johdon tehtäviä ei juurikaan julkisesti haeta vaan hommat kähmitään sivussa. Hintataso puolestaan on sellainen, että tarvitsemaani palkkatasoa ei muun tason tehtävistä saa, enkä minä projektipäällikön hommista olisi kiinnostunutkaan enkä niissä edes pärjäisi kun en ole erityisen pedantti ja inhoan nysväämistä ja byrokratiaa.
Ihmissuhdeasiat ovat aina olleet minulle vaikeita, mutta vasta 2000-luku opetti, kuinka mahdottomasta hommasta on kysymys. Naismakuni lienee jokseenkin toivoton, koska kiinnostun vain ihmisistä, jotka eivät tunnu kiinnostuvan minusta alkuunkaan vaan lähinnä hyvin, hyvin konservatiivisista aktiiviurheilijoista, mihin muottiin en mahdu vaikka taipuisin mutkalle. Tälle en taida voida mitään, mutta vuosikymmen loppua kohti kyllä asiassa tapahtui jotain paranemista. Ei minun makuni ole miksikään muuttunut eikä sen tarvitsekaan kun noin kolmasosa maailman naisista on kiinnostavia, joten en ole etsimässä neulaa heinäsuovasta, mutta olen viime vuoden parin aikana onnistunut törmäämään ihmisiin, joiden odotukset ovat olleet enemmän minun ihmistyyppiäni suosivia. Loppua kohden löytyi yksi oikein mukava yrityskin, joka ei kestänyt kauaa, mutta joka opetti, että voin kyllä löytää ja saada sellaisen, josta pidän joka suhteessa, eikä tarvitse tyytyä suureen kompromissiin. Ja sen, että urakka ei ole suinkaan toivoton.
Tulevaisuudessa lienee edessä lähinnä samaa ihmissuhderämpimistä kuin ennenkin, mutta toivon, ettei nyt sentään aivan yhtä paljon ja pitkällisesti. Jos tässä nyt viime vuosikymmenen epäonnesta on jotain oppinut niin sen, että jos asiat ovat edetäkseen, se tapahtuu nopeasti ja vaivatta, ja jos näin ei tunnu käyvän, kannattaa luovuttaa ajoissa eikä hakata päätään turhaan seinään. Siinä säästää ainakin itseään ja mielenterveyttään. Tämä nyt on kuitenkin se suurin asia, jossa en selkeästi oikein osaa, ja opeteltavaa on kaiken kaikkiaan aika paljon.
Työkuviot katsotaan nyt ensi vuoden aikana, jolloin selvinnee,
tuleeko tästä firmasta jotakin vai ei, ja jos ei niin sitten isoon firmaan suursmurffiksi laman loputtua. Tätä asiaa en kuitenkaan murehdi edes etäisesti, nykyinen firma ja bisnes on minulle uusi juttu ja tuntuu toistaiseksi aika sopivalta vaihtelevuutensa ja vapausasteidensa takia.
Maailmaa kierretään edelleenkin. Hieman uusia ja vanhoja paikkoja. Samalla voi mietiskellä, haluanko olla täällä vai pitäisikö etsiä loppusijoituspaikka mieluummin siirtomaista. Jos nyt spekuloida pitää ja miksipä ei pitäisi, olen varmaan täällä kyllä aika pitkään. Jos täältä lähden, suuntana on todennäköisesti USA tai Kanada, tai jos oikein räyhäkkääksi heittäydyn, ostan talvimökiksi farmin Etelä-Afrikasta ja istun kuistilla GT:tä juoden ja katselen kun väki kuokkii pellolla puuvillaa tai jotain. Vinkuintian suunnalla olen aina pitänyt Hong Kongista ja Singaporesta, ja niissä voisi varmaan asua kummassakin.
Mutta katsellaanpa nyt. Tämä vuosikymmen voi olla jopa mennyttä parempi, eikä mennytkään huonosti mennyt paitsi ihmissuhdeasioissa, ja siinäkin käyrä oli mukavan nousujohteinen.
Pikakatsaus menneeseen lie se, että tämä oli ensimmäinen kun monikaan asia ei mennyt kovin suunnitellusti. Tätä ennen 60-, 70- ja 80-luvut menivät lapsena tai nuorena, jolloin elämä oli jossain melkeinpä muiden päättämässä putkessa. 80-luvun lopulla
2000-luvun meno olikin sitten aivan muuta. Visioni siitä oli se, että olen jossain firmassa töissä, kiivin herrahississä tasaista tahtia, koska ihmisten töihin motivoiminen ja kauniisti paketoitujen valheiden paljastaminen ovat oikeastaan ainoat asiat, joissa olen selvästi muita parempi, ja capo di tutti capin eminenssi on ainoa toimistolla tehtävä asia, joka ei kaltaiselleni työn vieroksujalle ja patalaiskimukselle haiskahda liikaa työltä. Ajattelin, että pariutuisin onnellisesti ja tässä kohtaa olisi melkein-kouluikäinen lapsi. No, aivan näin ei sitten tapahtunutkaan.
Herrahississä kyllä kömmin oikeastaan valtaosan vuosikymmentä, mutta ulkomaille muutto ei ollut suunnitelmissa, eikä myöskään nykyinen alanvaihto. Kun työpaikan vaihto tuli ajankohtaiseksi edellisen firman ruotsalaistuttua, Suomesta ei etsimällä löytynyt oikein muuta kuin suorittavaa työtä. Tie vei siis Viroon, jossa ehdin olla parisen vuotta suurvisiirin tehtävissä kertomassa kalifille, miten asiat oikeasti ovat, kunnes kyseinen firma tanskalaistui. Juutit halusivat minun tilalleni oman henkilönsä, ja kun olin tullut firmaan suursmurffiksi, en ollut erityisen kiinnostunut tarjolla olleista vahtimestarin tehtävistä, joten otin rahat ja juoksin ja siirryin Englantiin.
Töitäkin löytyi lopulta, vaikka tämä onkin hyvin eri hommaa ja erilaista kuin kuvittelin löytäväni. Pieni
Joka tapauksessa näiden keikausten tuloksena asun ulkomailla enkä Suomessa, ja kyllä minun aika suuresti pitää rakastua ennen kuin tulen Suomeen takaisin. Talvi on tappava ja työmarkkinat niin kapeat, että ilman ajankohtaisia kontakteja mitään sellaisia töitä, joista saattaisin olla kiinnostunut, ei ole tarjolla, sillä ylemmän johdon tehtäviä ei juurikaan julkisesti haeta vaan hommat kähmitään sivussa. Hintataso puolestaan on sellainen, että tarvitsemaani palkkatasoa ei muun tason tehtävistä saa, enkä minä projektipäällikön hommista olisi kiinnostunutkaan enkä niissä edes pärjäisi kun en ole erityisen pedantti ja inhoan nysväämistä ja byrokratiaa.
Ihmissuhdeasiat ovat aina olleet minulle vaikeita, mutta vasta 2000-luku opetti, kuinka mahdottomasta hommasta on kysymys. Naismakuni lienee jokseenkin toivoton, koska kiinnostun vain ihmisistä, jotka eivät tunnu kiinnostuvan minusta alkuunkaan vaan lähinnä hyvin, hyvin konservatiivisista aktiiviurheilijoista, mihin muottiin en mahdu vaikka taipuisin mutkalle. Tälle en taida voida mitään, mutta vuosikymmen loppua kohti kyllä asiassa tapahtui jotain paranemista. Ei minun makuni ole miksikään muuttunut eikä sen tarvitsekaan kun noin kolmasosa maailman naisista on kiinnostavia, joten en ole etsimässä neulaa heinäsuovasta, mutta olen viime vuoden parin aikana onnistunut törmäämään ihmisiin, joiden odotukset ovat olleet enemmän minun ihmistyyppiäni suosivia. Loppua kohden löytyi yksi oikein mukava yrityskin, joka ei kestänyt kauaa, mutta joka opetti, että voin kyllä löytää ja saada sellaisen, josta pidän joka suhteessa, eikä tarvitse tyytyä suureen kompromissiin. Ja sen, että urakka ei ole suinkaan toivoton.
Tulevaisuudessa lienee edessä lähinnä samaa ihmissuhderämpimistä kuin ennenkin, mutta toivon, ettei nyt sentään aivan yhtä paljon ja pitkällisesti. Jos tässä nyt viime vuosikymmenen epäonnesta on jotain oppinut niin sen, että jos asiat ovat edetäkseen, se tapahtuu nopeasti ja vaivatta, ja jos näin ei tunnu käyvän, kannattaa luovuttaa ajoissa eikä hakata päätään turhaan seinään. Siinä säästää ainakin itseään ja mielenterveyttään. Tämä nyt on kuitenkin se suurin asia, jossa en selkeästi oikein osaa, ja opeteltavaa on kaiken kaikkiaan aika paljon.
Työkuviot katsotaan nyt ensi vuoden aikana, jolloin selvinnee,
Maailmaa kierretään edelleenkin. Hieman uusia ja vanhoja paikkoja. Samalla voi mietiskellä, haluanko olla täällä vai pitäisikö etsiä loppusijoituspaikka mieluummin siirtomaista. Jos nyt spekuloida pitää ja miksipä ei pitäisi, olen varmaan täällä kyllä aika pitkään. Jos täältä lähden, suuntana on todennäköisesti USA tai Kanada, tai jos oikein räyhäkkääksi heittäydyn, ostan talvimökiksi farmin Etelä-Afrikasta ja istun kuistilla GT:tä juoden ja katselen kun väki kuokkii pellolla puuvillaa tai jotain. Vinkuintian suunnalla olen aina pitänyt Hong Kongista ja Singaporesta, ja niissä voisi varmaan asua kummassakin.
Mutta katsellaanpa nyt. Tämä vuosikymmen voi olla jopa mennyttä parempi, eikä mennytkään huonosti mennyt paitsi ihmissuhdeasioissa, ja siinäkin käyrä oli mukavan nousujohteinen.
Blogin uusi osoite
27/12/09 21:32
Tämä on siis nyt eri paikassa kuin ennen.
Lukijoista puolet näyttää jääneen sille tielleen ja muutamasta paikasta, johon tämä on selvästi linkattu, ei tietystikään tule enää ketään. Jos jossain hallinnoimassasi paikassa on linkki tänne, korjaa se uuteen osoitteeseen,
Lukijoista puolet näyttää jääneen sille tielleen ja muutamasta paikasta, johon tämä on selvästi linkattu, ei tietystikään tule enää ketään. Jos jossain hallinnoimassasi paikassa on linkki tänne, korjaa se uuteen osoitteeseen,
Menninkäisten maa
27/12/09 09:13
Tutut tuli sitten lusittua ja Rymy-Eetu nähtyä. Taas. Rymyeetu on Helsingin baarielämässä mainio lisä. Kulmikkaita trendikaavaarioja, joissa myydään 42 eri varianttia cosmopolitanista samannimistä aviisia lukevalle asiakaskunnalle kärsivän kansanosan rahoilla, on kaupungissa aivan kylliksi. Vaihtelu virkistää.
Huolimatta kaikesta elämähän melkein jopa hymyilee, vaikka olisi pari viimeistä massia olisi voinut ehkä jättää sinne. Kyllä tämä tästä. Kotiin vanhaan kunnon Englantiin on tosin hieman ikävä. Ikkunaverhot, jotka eivät lepata tuulessa, näyttävät jotenkin omituisilta.
Huolimatta kaikesta elämähän melkein jopa hymyilee, vaikka olisi pari viimeistä massia olisi voinut ehkä jättää sinne. Kyllä tämä tästä. Kotiin vanhaan kunnon Englantiin on tosin hieman ikävä. Ikkunaverhot, jotka eivät lepata tuulessa, näyttävät jotenkin omituisilta.
Kotona taas
13/09/09 22:12
Takaisin taas mukavan viikonlopun vietosta.
Maailmalla ei näytä tapahtuneen mitään erityisen mielenkiintoista, joten ehkäpä maailma on pysynyt paikallaan ilman kommentointianikin. Palaamme asiaan huomenissa.
Maailmalla ei näytä tapahtuneen mitään erityisen mielenkiintoista, joten ehkäpä maailma on pysynyt paikallaan ilman kommentointianikin. Palaamme asiaan huomenissa.
40 vuotta
16/07/09 18:11
Tänään on tullut kuluneeksi 40 vuotta monesta asiasta, muunmuassa syntymästäni.
Mihin tämä 40 vuotta on kulunut? Pitkälti jokseenkin siten kuin kuvittelinkin. Oletin joskus lukioikäisenä hommaavani korkeakoulututkinnon ja päätyväni johonkin puolijärkeviin töihin. Lahjani eivät varsinaisesti koskaan viitanneet opilliselle alalle, joten Otaniemen lusiminen otti aikansa ja 27 yritystä Matematiikan peruskurssi A2:sta, mutta lopulta sitkeys palkittiin.
Työelämässä paljastui aika pian, että lahjani eivät varsinaisesti sovellu myöskään suorittavan työn tekemiseen, sillä pitkäjänteisyydessä ja viimeistelyssä on runsaasti toivomisen varaa, enkä ole mikään varsinainen työn sankari. Jokseenkin luonnollinen valinta tässä tapauksessa oli hypätä herrahissiin, ja siinä tuutissa olenkin pärjännyt varsin hyvin. Yleinen “otetaan rennosti eikä stressata turhanpäiväisistä työasioista” auttaa pitkälle myös ihmisten motivoimisessa, sillä jos työstä poistaa turhanaikaisen kohkauksen ja joutavan stressin, väki viihtyy paremmin ja tekee myös työnsä paremmin. Nykyinen toimenkuva on vielä hieman hakusessa, mutta se koskee koko firmaa eikä niinkään minua henkilönä.
Vapaa-ajalla olen kiertänyt maailmaa sen verran, että täysin vieraita paikkoja ja kulttuureja on vähemmän ja vähemmän. Joskus ajattelin käyväni jokaisessa maassa, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei moiseen urakointiin ole mitään syytä, ja mikään ei varsinaisesti jää elämästäni puuttumaan, jos en ole käynyt ikinä Belgiassa, sillä salmonella ja pedofiilit eivät kuulu suosimiini nähtävyyksiin ja elämyksiin. Maailman katselemisesta vähän siellä täällä saa kuitenkin perspektiiviä joihinkin asioihin ja lähdekritiikkiä sanomalehtien ulkomaansivujen lukemiseen.
Silloin ja nyt kuvittelin muuttuvani perheelliseksi jossain vaiheessa. Varsinaista aikataulua ei tälle projektille ollut, mutta kyllähän tämä olisi jo pitänyt jotenkin järjestyä jos se olisi järjestyäkseen. Tässä asiassa en ole päässyt oikein alkua pidemmälle, joten yksi iso osa ihmisen elämästä puuttuu. Sen voi korvata tiettyyn rajaan saakka harrasteilla ja yleisellä seuraelämällä, mutta vain johonkin asti. Tämä arpa ei ole voittanut, joten pakko tyytyä vain siihen mitä on ja yrittää olla asiaa murehtimatta.
Kyllähän nämä 40 vuotta olisivat voineet paljon huonomminkin mennä.
Mihin tämä 40 vuotta on kulunut? Pitkälti jokseenkin siten kuin kuvittelinkin. Oletin joskus lukioikäisenä hommaavani korkeakoulututkinnon ja päätyväni johonkin puolijärkeviin töihin. Lahjani eivät varsinaisesti koskaan viitanneet opilliselle alalle, joten Otaniemen lusiminen otti aikansa ja 27 yritystä Matematiikan peruskurssi A2:sta, mutta lopulta sitkeys palkittiin.
Työelämässä paljastui aika pian, että lahjani eivät varsinaisesti sovellu myöskään suorittavan työn tekemiseen, sillä pitkäjänteisyydessä ja viimeistelyssä on runsaasti toivomisen varaa, enkä ole mikään varsinainen työn sankari. Jokseenkin luonnollinen valinta tässä tapauksessa oli hypätä herrahissiin, ja siinä tuutissa olenkin pärjännyt varsin hyvin. Yleinen “otetaan rennosti eikä stressata turhanpäiväisistä työasioista” auttaa pitkälle myös ihmisten motivoimisessa, sillä jos työstä poistaa turhanaikaisen kohkauksen ja joutavan stressin, väki viihtyy paremmin ja tekee myös työnsä paremmin. Nykyinen toimenkuva on vielä hieman hakusessa, mutta se koskee koko firmaa eikä niinkään minua henkilönä.
Vapaa-ajalla olen kiertänyt maailmaa sen verran, että täysin vieraita paikkoja ja kulttuureja on vähemmän ja vähemmän. Joskus ajattelin käyväni jokaisessa maassa, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei moiseen urakointiin ole mitään syytä, ja mikään ei varsinaisesti jää elämästäni puuttumaan, jos en ole käynyt ikinä Belgiassa, sillä salmonella ja pedofiilit eivät kuulu suosimiini nähtävyyksiin ja elämyksiin. Maailman katselemisesta vähän siellä täällä saa kuitenkin perspektiiviä joihinkin asioihin ja lähdekritiikkiä sanomalehtien ulkomaansivujen lukemiseen.
Silloin ja nyt kuvittelin muuttuvani perheelliseksi jossain vaiheessa. Varsinaista aikataulua ei tälle projektille ollut, mutta kyllähän tämä olisi jo pitänyt jotenkin järjestyä jos se olisi järjestyäkseen. Tässä asiassa en ole päässyt oikein alkua pidemmälle, joten yksi iso osa ihmisen elämästä puuttuu. Sen voi korvata tiettyyn rajaan saakka harrasteilla ja yleisellä seuraelämällä, mutta vain johonkin asti. Tämä arpa ei ole voittanut, joten pakko tyytyä vain siihen mitä on ja yrittää olla asiaa murehtimatta.
Kyllähän nämä 40 vuotta olisivat voineet paljon huonomminkin mennä.
Kannatti lähettää yksi kirje
06/05/09 16:29
Minulla oli henkilökohtainen ongelma British Airwaysin kortin kanssa. Kausi päättyy ensi syyskuussa, ja koska en ole nyt tehnyt pidempää reissua rahalla maksaen vuoden sisään vaan käyttänyt maileja, pistesaldo ei päätä huimaa ja korttia ei olisi saanut jatkettua millään.
Toisaalta olen loka-marraskuun maailmalla ja tästä reissusta saamani pisteet olisivat riittäneet kyllä kortin uusintaan, tulevat vain pari kuukautta liian myöhään. Soitin sinne ja kysyin, voisiko kortin voimassaoloa jatkaa parilla kuukaudella. Puhelinpalvelu sanoi ettei tule kuuloonkaan, eikä auttanut kun soitin sinne toisen kerran ja puhelimeen vastasi eri virkailija.
En kuitenkaan tyytynyt tähän vaan lähetin hienon paperimuotoisen kirjeen jollekin capo di tutti capille. Siihen ei kuulunut pariin kuukauteen mitään vastausta, kunnes tänään ilmoittivat, että no problemo, jatketaan sitä vuodella ensi syyskuussa vaikka pisteet eivät olekaan kasassa. Tarinan opetus on se, että kirjepostiin reagoidaan edelleenkin eri tavalla kuin puhelinpalveluun ja mitä todennäköisimmin myös sähköpostiin jos sellaisen olisin lähettänyt.
Asia sinänsä on aika vähämerkityksinen, sillä olisin saanut mainitun kultakortin kuitenkin takaisin aika pian reissun jälkeen, ja koska lento on asiaankuuluvasti ensimmäisessä luokassa, palvelu ei siitä parane kortin väristä riippumatta. Lähinnä mietin tässä sitä, että kilpailevilla yhtiöillä on alkanut tulla kaikennäköisiä “jos kortti on ollut voimassa 10 vuotta, se muuttuu elinikäiseksi” -tyyppisiä lisäetuja. Minulla on tuo kortti ollut katkeamatta vuodesta 2000 ja vaikka tällä hetkellä BA:lla ei olekaan mitään lisäbonuksia, niitä voi aivan hyvin joskus tulla.
No, asia on nyt tältä osin kunnossa, ja kun loman pisteet menevät seuraavalle kaudelle, asia on kunnossa oikeastaan seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Hyvä näin.
Bonuksena hommasta jäi huomattavan hyvä mieli, mikä oli hieman kateissa puhelinpalvelun joustamattomuuden kanssa. Tällainen PR ei maksa lentoyhtiölle oikeastaan mitään, joten sen hyödyntämättä jättäminen olisi varsinkin nykyisen lentomatkailun laman aikaan tyhmää.
En kuitenkaan tyytynyt tähän vaan lähetin hienon paperimuotoisen kirjeen jollekin capo di tutti capille. Siihen ei kuulunut pariin kuukauteen mitään vastausta, kunnes tänään ilmoittivat, että no problemo, jatketaan sitä vuodella ensi syyskuussa vaikka pisteet eivät olekaan kasassa. Tarinan opetus on se, että kirjepostiin reagoidaan edelleenkin eri tavalla kuin puhelinpalveluun ja mitä todennäköisimmin myös sähköpostiin jos sellaisen olisin lähettänyt.
Asia sinänsä on aika vähämerkityksinen, sillä olisin saanut mainitun kultakortin kuitenkin takaisin aika pian reissun jälkeen, ja koska lento on asiaankuuluvasti ensimmäisessä luokassa, palvelu ei siitä parane kortin väristä riippumatta. Lähinnä mietin tässä sitä, että kilpailevilla yhtiöillä on alkanut tulla kaikennäköisiä “jos kortti on ollut voimassa 10 vuotta, se muuttuu elinikäiseksi” -tyyppisiä lisäetuja. Minulla on tuo kortti ollut katkeamatta vuodesta 2000 ja vaikka tällä hetkellä BA:lla ei olekaan mitään lisäbonuksia, niitä voi aivan hyvin joskus tulla.
No, asia on nyt tältä osin kunnossa, ja kun loman pisteet menevät seuraavalle kaudelle, asia on kunnossa oikeastaan seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Hyvä näin.
Bonuksena hommasta jäi huomattavan hyvä mieli, mikä oli hieman kateissa puhelinpalvelun joustamattomuuden kanssa. Tällainen PR ei maksa lentoyhtiölle oikeastaan mitään, joten sen hyödyntämättä jättäminen olisi varsinkin nykyisen lentomatkailun laman aikaan tyhmää.
Päivän mietelause
25/02/09 15:41
Then, as now, I hardly read newspapers; then because I barely knew how to read - and now because I do.
- Avraham Burg, knessetin puhemies 1999-2003
- Avraham Burg, knessetin puhemies 1999-2003
Pitkästa aikaa korttipeliä
19/02/09 17:45
Ns. usual suspects tulee tuota pikaa pelaamaan pikkurahalla korttia. Viime kertaisesta onkin jonkun verran aikaa.
Ei auta vain mikään. Kaikki haluavat nykyään pelata texas hold’emiä, jossa en voita ikinä edes tietokonetta aasi-asetuksilla. Olen enempi sökömäen miehiä itse, mutta kun kukaan muu ei ole, ei auta. Sökö on jotenkin mukavan tasapainoinen peli, jossa ei pääse eroon pelimerkeistään kovin vauhdikkaasti. Texas hold’em menee puolestaan pienen alkuverryttelyn jälkeen siihen, että nappulakasasta pitää pistää peliin puolet tai kaikki, että saa katsoa kolme seuraavaa korttia. Eihän siinä mitään, napeillahan tässä lähinnä pelataan, mutta peli-illassa on hiukan tylsää, jos joku tippuu pelistä vartin jälkeen, seuraava 20 minuutin ja sitten loput nysväävät tuntikausia sitä, kelle potti lopulta jää.
Mutta menköön nyt. Kenties tällä kertaa hyökkään yllättäjänä puskasta.
Ei auta vain mikään. Kaikki haluavat nykyään pelata texas hold’emiä, jossa en voita ikinä edes tietokonetta aasi-asetuksilla. Olen enempi sökömäen miehiä itse, mutta kun kukaan muu ei ole, ei auta. Sökö on jotenkin mukavan tasapainoinen peli, jossa ei pääse eroon pelimerkeistään kovin vauhdikkaasti. Texas hold’em menee puolestaan pienen alkuverryttelyn jälkeen siihen, että nappulakasasta pitää pistää peliin puolet tai kaikki, että saa katsoa kolme seuraavaa korttia. Eihän siinä mitään, napeillahan tässä lähinnä pelataan, mutta peli-illassa on hiukan tylsää, jos joku tippuu pelistä vartin jälkeen, seuraava 20 minuutin ja sitten loput nysväävät tuntikausia sitä, kelle potti lopulta jää.
Mutta menköön nyt. Kenties tällä kertaa hyökkään yllättäjänä puskasta.
Ärsyttävää
05/02/09 23:03
En ole juuri ikinä flunssainen. Edellisestä kerrasta on aika monta vuotta.
Nyt olen sitten ollut enempi vähempi on/off -tautinen joulusta saakka. Kuukausi on mennyt yskiessä. Huomenna taas lääkäriin jos osaisivat siellä sanoa edes, että odota vielä kaksi viikkoa niin se menee pois. En minä varsinaisesti kunnolla ole kipeä. Lämpöä on ollut parina päivänä, esimerkiksi juuri nyt, mutta yskiminen on sellaista, että tiistaina Canary Wharfin Waitrosessa henkilökunta tuli kysymään onko kaikki hyvin kun nojasin johonkin hyllyyn ja yskin useamman minuutin siten, että silmissä löi lähinnä tyhjää.
No, ehkä tämä tästä.
Nyt olen sitten ollut enempi vähempi on/off -tautinen joulusta saakka. Kuukausi on mennyt yskiessä. Huomenna taas lääkäriin jos osaisivat siellä sanoa edes, että odota vielä kaksi viikkoa niin se menee pois. En minä varsinaisesti kunnolla ole kipeä. Lämpöä on ollut parina päivänä, esimerkiksi juuri nyt, mutta yskiminen on sellaista, että tiistaina Canary Wharfin Waitrosessa henkilökunta tuli kysymään onko kaikki hyvin kun nojasin johonkin hyllyyn ja yskin useamman minuutin siten, että silmissä löi lähinnä tyhjää.
No, ehkä tämä tästä.
Tämä vuosi
29/12/08 20:21
Tämä vuosi alkaa olla lusittu.
Isoja muutoksia on mahtunut yhden muuton ja yksien hautajaisten verran.
Muuten onkin sitten kaikki melkein kuten ennenkin. Jotain työntapaista tuossa on, mutta rahaa siitä ei ole vielä saanut. Jonain päivänä varmaan saa sitäkin. Isommat työasiat näyttävät kuitenkin etenevän niin verkkaisesti, että täksi talveksi ei taida millään ehtiä kierrokselle siirtomaihin, mutta katsotaan nyt.
Joka tapauksessa muutos tukitoiminnoista etulinjaan on tietysti kohtuullisen iso ja vie väkisin aikansa saada rakennettua verkostoja ja juttuja. Pieni firma kuitenkin tuntuu taas kotoisalta paikalta, koska en ole koskaan ollut erityisen yhteensopiva minkään firman byrokratian kanssa ja kaikennäköiset säännöt ja simputus vain kiukuttavat.
Ihmissuhdeasioissakaan ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Jonkun verran yritystä, perin vähän onnistumista, mutta meillähän on totuttu siihen. Ei tämä nyt aivan niin synkkä vuosi ole ollut kuin edellinen ja pari pientä toivonkipinääkin loppuvuoteen mahtui, mutta ei mitään sellaista, mitä voisi juuri nyt edistää mitenkään.
Nyt sitten edessä uusi vuosi. Todennäköisesti enemmän töitä ja vähemmän tyhjäntoimitusta. Kesää odottelen, jos pystyisi kiertelemään tätä saarta hiukan vapautuneemmin kuin viime kesänä kameran kanssa. Jostain pitäisi vain löytää vapaaehtoinen autokuski Skotlanti-kierrokselle... Ihmissuhdepuolella olen ajat sitten lakannut odottamasta mitään, koska odotus ei pääsääntöisesti palkitse.
Mutta mieli tekisi yllättyä iloisesti.
Muuten onkin sitten kaikki melkein kuten ennenkin. Jotain työntapaista tuossa on, mutta rahaa siitä ei ole vielä saanut. Jonain päivänä varmaan saa sitäkin. Isommat työasiat näyttävät kuitenkin etenevän niin verkkaisesti, että täksi talveksi ei taida millään ehtiä kierrokselle siirtomaihin, mutta katsotaan nyt.
Joka tapauksessa muutos tukitoiminnoista etulinjaan on tietysti kohtuullisen iso ja vie väkisin aikansa saada rakennettua verkostoja ja juttuja. Pieni firma kuitenkin tuntuu taas kotoisalta paikalta, koska en ole koskaan ollut erityisen yhteensopiva minkään firman byrokratian kanssa ja kaikennäköiset säännöt ja simputus vain kiukuttavat.
Ihmissuhdeasioissakaan ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Jonkun verran yritystä, perin vähän onnistumista, mutta meillähän on totuttu siihen. Ei tämä nyt aivan niin synkkä vuosi ole ollut kuin edellinen ja pari pientä toivonkipinääkin loppuvuoteen mahtui, mutta ei mitään sellaista, mitä voisi juuri nyt edistää mitenkään.
Nyt sitten edessä uusi vuosi. Todennäköisesti enemmän töitä ja vähemmän tyhjäntoimitusta. Kesää odottelen, jos pystyisi kiertelemään tätä saarta hiukan vapautuneemmin kuin viime kesänä kameran kanssa. Jostain pitäisi vain löytää vapaaehtoinen autokuski Skotlanti-kierrokselle... Ihmissuhdepuolella olen ajat sitten lakannut odottamasta mitään, koska odotus ei pääsääntöisesti palkitse.
Mutta mieli tekisi yllättyä iloisesti.
Päivän huuhaa
18/11/08 13:48
One sunny day in January, 2009 an old man approached the White House from across Pennsylvania Avenue, where he'd been sitting on a park bench. He spoke to the U.S. marine standing guard and said, "I would like to go in and meet with President Bush."
The marine looked at the man and said, "Sir, Mr. Bush is no longer president and no longer resides here." The old man said, "Okay", and walked away.
The following day, the same man approached the White House and said to the same Marine, "I would like to go in and meet with President Bush."
The marine again told the man, "Sir, as I said yesterday, Mr. Bush is no longer president and no longer resides here." The man thanked him and, again, just walked away.
The third day, the same man approached the White House and spoke to the very same U.S. marine, saying "I would like to go in and meet with President Bush."
The marine, understandably agitated at this point, looked at the man and said, "Sir, this is the third day in a row you have been here asking to speak to Mr. Bush. I've told you already that Mr. Bush is no longer the president and no longer resides here. Don't you understand?"
The old man looked at the marine and said: "Oh, I understand. I just love hearing it."
The marine snapped to attention, saluted, and said, "see you tomorrow, Sir."
The marine looked at the man and said, "Sir, Mr. Bush is no longer president and no longer resides here." The old man said, "Okay", and walked away.
The following day, the same man approached the White House and said to the same Marine, "I would like to go in and meet with President Bush."
The marine again told the man, "Sir, as I said yesterday, Mr. Bush is no longer president and no longer resides here." The man thanked him and, again, just walked away.
The third day, the same man approached the White House and spoke to the very same U.S. marine, saying "I would like to go in and meet with President Bush."
The marine, understandably agitated at this point, looked at the man and said, "Sir, this is the third day in a row you have been here asking to speak to Mr. Bush. I've told you already that Mr. Bush is no longer the president and no longer resides here. Don't you understand?"
The old man looked at the marine and said: "Oh, I understand. I just love hearing it."
The marine snapped to attention, saluted, and said, "see you tomorrow, Sir."
Addiktiivinen nettipeli
15/10/08 23:48
München on lusittu
06/10/08 22:41
Oktoberfest on taas tältä erää suoritettu. Ehkäpä ensi vuonna taas.
Maailmantalouden katsaus saa odottaa huomiseen. Huomasin tosin juuri, että Islannin kruunu oli siirretty kauppalehden vaihdettavien valuuttojen listalta “ohjeelliset valuuttakurssit” -osastolle kaikennäköisten dinaarien, pesojen, ränkylöiden ja kuponkien sekaan. Siinä maassa ei juuri nyt mene kovin vahvasti.
Maailmantalouden katsaus saa odottaa huomiseen. Huomasin tosin juuri, että Islannin kruunu oli siirretty kauppalehden vaihdettavien valuuttojen listalta “ohjeelliset valuuttakurssit” -osastolle kaikennäköisten dinaarien, pesojen, ränkylöiden ja kuponkien sekaan. Siinä maassa ei juuri nyt mene kovin vahvasti.
Pubivisaa
24/09/08 02:04
Tänään oli taas visa pubissa.
Jos paikalla ei olisi ollut Alexia tunnistamassa paikallisten suklaapatukoiden kääreistä skannattuja yksityiskohtakuvia, tuloksena olisi ollut huono sijoitus. Hänen kontribuutionsa oli ensiarvoisen tärkeä monissa muissakin kysymyksissä.
Sen sijaan sain pienen purskauksen mielikyvää parista kysymyksestä, jotka hänen olisi pitänyt alkuasukkaana tietää. Meidän joukkueemme murheen alho oli osio, jossa oli aiheena jonkun sortin romantiikka ja siellä kyseltiin jotain ylimuistoisien aikojen leffapareja, kutumusiikin esittäjiä ja Casanovan etunimiä.
Siellä kuitenkin kysyttiin, kenen Englannin kuninkaan rakastajatar oli Nell Gwynn, ja minä tiesin sen. Kuten myös sen, minä vuonna Edvard VIII luopui Pomon hommasta voidakseen mennä naimisiin silloisen rakastajattarensa Wallis Simpsonin kanssa.
Neljäs sija joukkueella yksi hörökorva ja neljä suomalaista vätystä oli aivan tyydyttävä tulos, vaikkakin teimme virheitä sangen alkeellisissa asioissa kuten siinä, mikä on maailman kuumin manner. Emmekä tienneet edes, montako siipeä on kärpäsellä, koska oikea vastaus oli kuulemma nolla, johon tulokseen en tosin tutkivan journalismin keinoinkaan pääse. Mutta ei se ollut pisteistä kiinni, eli yksi sinne tänne.
Kahden viikon päästä uudelleen.
Sen sijaan sain pienen purskauksen mielikyvää parista kysymyksestä, jotka hänen olisi pitänyt alkuasukkaana tietää. Meidän joukkueemme murheen alho oli osio, jossa oli aiheena jonkun sortin romantiikka ja siellä kyseltiin jotain ylimuistoisien aikojen leffapareja, kutumusiikin esittäjiä ja Casanovan etunimiä.
Siellä kuitenkin kysyttiin, kenen Englannin kuninkaan rakastajatar oli Nell Gwynn, ja minä tiesin sen. Kuten myös sen, minä vuonna Edvard VIII luopui Pomon hommasta voidakseen mennä naimisiin silloisen rakastajattarensa Wallis Simpsonin kanssa.
Neljäs sija joukkueella yksi hörökorva ja neljä suomalaista vätystä oli aivan tyydyttävä tulos, vaikkakin teimme virheitä sangen alkeellisissa asioissa kuten siinä, mikä on maailman kuumin manner. Emmekä tienneet edes, montako siipeä on kärpäsellä, koska oikea vastaus oli kuulemma nolla, johon tulokseen en tosin tutkivan journalismin keinoinkaan pääse. Mutta ei se ollut pisteistä kiinni, eli yksi sinne tänne.
Kahden viikon päästä uudelleen.
Toinen surkeus
26/08/08 20:19
Juuri kun pääsimme kaikki uutiset täyttävästä olympiahuuhaasta, alkaa näemmä toinen vitsaus, big brother.
Siinä ei ole mitään vikaa, että kansa saa leipänsä ja sirkushuvinsa jos on moisesta lööperistä kiinnostunut. Siinä on vikaa, että myös aivan kunnialliset tiedotusvälineet tekevät ilmaiseksi tämän humpuukin mainostamista nostamalla “uutisiksi” jotain juttuja, joiden uutisarvo on jokseenkin vähäinen.
Siinä ei ole mitään vikaa, että kansa saa leipänsä ja sirkushuvinsa jos on moisesta lööperistä kiinnostunut. Siinä on vikaa, että myös aivan kunnialliset tiedotusvälineet tekevät ilmaiseksi tämän humpuukin mainostamista nostamalla “uutisiksi” jotain juttuja, joiden uutisarvo on jokseenkin vähäinen.
Menninkäisten maa
16/08/08 15:23
Hulluja nuo ruotsalaiset
13/08/08 12:46
Näin ruotsalaiset Helsingin Sanomien mukaan:
Seksileluja valikoimiinsa ottaneesta Ruotsin apteekista on kanneltu maan tasa-arvovirastolle. Kaksi miestä syyttää valtion omistamaa apteekkiketjua syrjinnästä, koska apteekeista ei löydy yhtään miehille suunnattua seksilelua.
Apoteket-ketju otti seksileluja valikoimiinsa kesäkuussa. Hyllyille ilmestyi muun muassa dildoja ja geishapalloja.
Toisen kantelijan mukaan valikoima osoittaa, että ketjulla on vääristynyt kuva sukupuolten seksuaalisuudesta. Kantelijan mielestä valikoima heijastaa käsitystä, että dildoa käyttävä nainen on vapautunut ja itsenäinen, kun taas keinovaginaa käyttävä mies iljettävä ja pervessi.
Eihän tässä sinänsä mitään. Valittaahan aina saa. Ja kertoo siitä, että asiat ovat Ruotsissa aika hyvin kun aikaa on käyttää tällaiseen.
Mutta havainto sinänsä on kyllä ihan huomionarvoisa osoitus siitä, kuinka naisten seksuaalisuus on se, joka maailmaa nykyää pyörittää, vaikka meille kerrotaankin, että elämme edelleen miesten maailmassa. Asenne on juuri tuo mainittu.
Eikä asiaa tarvitse mennä katsomaan ruotsalaiseen apteekkiin ja sen leluvalikoimaan. Seksiin liittyviä palveluja/tavaroita käyttävä mies on joko rikollinen tai ainakin nyt hylkiö, naisten tapauksessa kyse on jostain aivan muusta jostain aivan muusta syystä, mutta en tiedä mistä.
Samaa asiaa voi katsoa esimerkiksi viihteessä ja miettiä, kenen fantasioita ruokkimaan tehdään esimerkiksi nykyinen tv-sarjaviihde. Koska siellä on yksi isotissinen bimbo sivuroolissa, meille kerrotaan, että miesten. Mutta kun raaputtaa pintaa syvemmält ja katsoo tarinaa ja sen hahmoja, huomaa jotakin muutakin. Vapaat ja itsenäiset naiset pyörittävät sivuhahmoina olevia komeita ja hieman hukassa olevia miehiä mennen tullen, ja väliin sitten pyöritetään jotain lakifirmaa tai tutkitaan rikoksia tai mikä sarjan teema nyt sitten sattuukin olemaan.
Asiassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta siinä hiukan on, että edelleenkin pidetään nyky-yhteiskuntaa miesten maailmana, mitä se ei tosiasiallisesti ole ollut enää aikoihin. Mutta koska suuryritysten johtajina on edelleen naisia vähemmän kuin miehiä, kieltäydymme näkemästä mitään muuta tämän räikeän ja joka tuutissa toistetun epäkohdan takia.
Apoteket-ketju otti seksileluja valikoimiinsa kesäkuussa. Hyllyille ilmestyi muun muassa dildoja ja geishapalloja.
Toisen kantelijan mukaan valikoima osoittaa, että ketjulla on vääristynyt kuva sukupuolten seksuaalisuudesta. Kantelijan mielestä valikoima heijastaa käsitystä, että dildoa käyttävä nainen on vapautunut ja itsenäinen, kun taas keinovaginaa käyttävä mies iljettävä ja pervessi.
Eihän tässä sinänsä mitään. Valittaahan aina saa. Ja kertoo siitä, että asiat ovat Ruotsissa aika hyvin kun aikaa on käyttää tällaiseen.
Mutta havainto sinänsä on kyllä ihan huomionarvoisa osoitus siitä, kuinka naisten seksuaalisuus on se, joka maailmaa nykyää pyörittää, vaikka meille kerrotaankin, että elämme edelleen miesten maailmassa. Asenne on juuri tuo mainittu.
Eikä asiaa tarvitse mennä katsomaan ruotsalaiseen apteekkiin ja sen leluvalikoimaan. Seksiin liittyviä palveluja/tavaroita käyttävä mies on joko rikollinen tai ainakin nyt hylkiö, naisten tapauksessa kyse on jostain aivan muusta jostain aivan muusta syystä, mutta en tiedä mistä.
Samaa asiaa voi katsoa esimerkiksi viihteessä ja miettiä, kenen fantasioita ruokkimaan tehdään esimerkiksi nykyinen tv-sarjaviihde. Koska siellä on yksi isotissinen bimbo sivuroolissa, meille kerrotaan, että miesten. Mutta kun raaputtaa pintaa syvemmält ja katsoo tarinaa ja sen hahmoja, huomaa jotakin muutakin. Vapaat ja itsenäiset naiset pyörittävät sivuhahmoina olevia komeita ja hieman hukassa olevia miehiä mennen tullen, ja väliin sitten pyöritetään jotain lakifirmaa tai tutkitaan rikoksia tai mikä sarjan teema nyt sitten sattuukin olemaan.
Asiassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta siinä hiukan on, että edelleenkin pidetään nyky-yhteiskuntaa miesten maailmana, mitä se ei tosiasiallisesti ole ollut enää aikoihin. Mutta koska suuryritysten johtajina on edelleen naisia vähemmän kuin miehiä, kieltäydymme näkemästä mitään muuta tämän räikeän ja joka tuutissa toistetun epäkohdan takia.
Joku kohtuus sentään
06/08/08 14:18
Ymmärrän, että tämä tyyppi saa kaksi tonnia sakkoa pienennettyjen tuoppien myymisestä. Toisen mokoman olisi voinut mäiskäistä epäherrasmiesmäisestä käytöksestä kun myy Britanniassa puolalaista olutta, mutta se on makuasia. Asia saattaa tuntua hieman turhanaikaiselta, mutta jos Suomessa oluttuoppi olisi yhtä lailla vakioitu ja olut olisi pakko tarjota puolen litran tuopissa, olut maksaisi Suomessa vähemmän.
Sallikaa minun selittää. Vajaa kymmenen vuotta sitten Helsingin keskustan ravintolat keksivät näppärän puhalluksen. Mukamas hinnankorotuspaineiden takia tuopin hinta pidettiin ennallaan, mutta sen koko muutettiin 0,4 litraan, eli siis hinta nousi 20%. Asiakkaat eivät olisi hyväksyneet 20% hinnankorotusta ja kilpailu olisi rassannut tässä turhat läskit pois. Mutta jopa minulta kesti jokunen kuukausi edes huomata, että lasissa on kaljaa vähemmän, koska samalla vaihdettiin monessa paikassa lasit kapeampiin, jotta ne eivät näyttäisi vajailta.
Kun hintavertailuun tuotiin ylimääräinen parametri tuopin koon mukaan, katosi myös käsitys siitä, mitä kaljan kuuluisi maksaa ja minkäännäköinen hinnalla kilpailu ei keskustassa toimi, Kalliossa se taas toimii kun ei ole lähdetty koolla leikkimisen tielle.
Täällä olut on aina pintissä kuten kirjoitettu on, ja jokainen tietää suunnilleen, mitä se maksaa. 2,70 on pintille nykyään jonkunlainen “normaalihinta” joka ei herätä huomiota. Kolmosella alkavat tuntuvat kalliilta ja kakkosta lähestyvät halvalta. Oluen vero on täällä hieman pienempi kuin Suomessa, mutta työvoimakustannukset, tilavuokrat, sähkö, kaasu, vesi jne. selvästi kalliimmat, joten nähdäkseni oluen pitäisi olla Lontoon keskustassa ja Helsingin keskustassa saman hintaista.
Muttei se ole.
Kun hintavertailuun tuotiin ylimääräinen parametri tuopin koon mukaan, katosi myös käsitys siitä, mitä kaljan kuuluisi maksaa ja minkäännäköinen hinnalla kilpailu ei keskustassa toimi, Kalliossa se taas toimii kun ei ole lähdetty koolla leikkimisen tielle.
Täällä olut on aina pintissä kuten kirjoitettu on, ja jokainen tietää suunnilleen, mitä se maksaa. 2,70 on pintille nykyään jonkunlainen “normaalihinta” joka ei herätä huomiota. Kolmosella alkavat tuntuvat kalliilta ja kakkosta lähestyvät halvalta. Oluen vero on täällä hieman pienempi kuin Suomessa, mutta työvoimakustannukset, tilavuokrat, sähkö, kaasu, vesi jne. selvästi kalliimmat, joten nähdäkseni oluen pitäisi olla Lontoon keskustassa ja Helsingin keskustassa saman hintaista.
Muttei se ole.
Päivän huumori
02/08/08 12:38
Jos toimistolla on joskus tylsää, kannattaa esimerkiksi jo ensi maanantaina tutustua Tuotevalvontakeskuksen alkoholimainontaa koskevaan ohjeistoon.
Spoilaan muutamalla pakasta vedetyllä esimerkillä:
Sallittua on sellaisten drinkkien mainonta, jotka on kokonaan valmistettu alle 22-prosenttisista alkoholijuomista. Selkeyden vuoksi olisi hyvä mainita, että kyseessä on mieto drinkki, jos se ei muuten käy ilmi juoman nimestä. Valmiiksi sekoitettujen mietojen pullotteiden myyminen ei ole väkevien alkoholijuomien anniskelua. Tällaisia juomia saa mainostaa, jos niiden nimeen ei sisälly väkevän alkoholijuoman tuotenimeä: esimerkiksi Jim Beam & Cola ‑tölkkijuoman mainonta on kiellettyä, Tequila Rosen sallittua. Valmiiksi pullotettua Gin Long Drink ‑juomaa saa mainostaa, koska se on mieto alkoholijuoma, ”talon lonkeroa” ei, koska se valmistetaan paikan päällä väkevästä alkoholijuomasta ja sen mainonta siis edistää ravintolan väkevien myyntiä.
...
Väkevien alkoholijuomien tunnuksia saa olla henkilökunnan asusteissa. Työvaatteiden on pysyttävä työvaatteina: ravintolan on huolehdittava siitä, etteivät väkevän alkoholijuoman tunnuksin varustetut työasut kulkeudu anniskelupaikan ulkopuolelle. Mainonta on sallittua myös anniskelupaikan esineistössä ja kalustuksessa.
...
EU:n jäsenvaltiosta lähetettävään televisiolähetykseen ei sovelleta kansallisia mainontasäännöksiä, vaan niissä voi näkyä väkevien alkoholijuomien mainoksia, jos väkevien mainonta on lähettäjämaassa sallittu. Tällaisen lähetyksen toistamista jälkeenpäin, esimerkiksi näyttämällä sitä markkinointitilaisuudessa tai messuilla videonauhalta, pidetään kuitenkin Suomessa toteutettuna mainontana
...
Väkevän alkoholijuoman tunnuksen käyttämistä voidaan pitää kiellettynä, vaikka juomaa ei olisi myynnissä Suomessa, koska epäsuoran mainonnan tavoitteena voi tällöin olla esimerkiksi edistää juoman myyntiä matkailun yhteydessä tai valmistella sen markkinoille tuloa.
...
Muulla tuotteella voi olla täysin sattumanvaraisesti sama tuotenimi kuin väkevällä alkoholijuomalla. Esimerkiksi Finlandia-talon tai Koskenkorvan paikkakunnan nimen ei muussa yhteydessä mainittuna voida sellaisenaan katsoa edistävän alkoholijuomien myyntiä
...
Seuraavia esimerkkitapauksia pidetään siten alkoholilain pääsäännön mukaan edelleen kiellettynä myynninedistämistoimintana:
- yritys antaa, lähettää tai tarjoaa omaan toimintaansa tai tuotteeseensa liittyvän merkkipäivän johdosta vastikkeetta väkevää alkoholijuomaa muille kuin alkoholijuomien myyntiin osallistuville
- yritys järjestää yhdistyksille tai muille ryhmille tehdaskierroksen tai muun tutustumisen yhteydessä tuote-esittelytiloissaan väkevien alkoholijuomien maistiaisia
- yritys tukee yhdistysten tai muiden ryhmien juhlia, kilpailuja tai muita tilaisuuksia antamalla tai lähettämällä tilaisuuteen edustamaansa väkevää alkoholijuomaa
- yritys antaa, tarjoaa tai lähettää vastikkeetta väkevää alkoholijuomaa toimittajille tai muille tiedotusvälineiden edustajille. Hyväksyttyjen ammattijulkaisujen toimittajat voidaan rinnastaa alkoholijuomien myyntiin osallistuviin, joten heille on sallittua tarjota maistiaisia väkevistä alkoholijuomista, mutta ei lähettää tuotenäytteitä.
Spoilaan muutamalla pakasta vedetyllä esimerkillä:
Sallittua on sellaisten drinkkien mainonta, jotka on kokonaan valmistettu alle 22-prosenttisista alkoholijuomista. Selkeyden vuoksi olisi hyvä mainita, että kyseessä on mieto drinkki, jos se ei muuten käy ilmi juoman nimestä. Valmiiksi sekoitettujen mietojen pullotteiden myyminen ei ole väkevien alkoholijuomien anniskelua. Tällaisia juomia saa mainostaa, jos niiden nimeen ei sisälly väkevän alkoholijuoman tuotenimeä: esimerkiksi Jim Beam & Cola ‑tölkkijuoman mainonta on kiellettyä, Tequila Rosen sallittua. Valmiiksi pullotettua Gin Long Drink ‑juomaa saa mainostaa, koska se on mieto alkoholijuoma, ”talon lonkeroa” ei, koska se valmistetaan paikan päällä väkevästä alkoholijuomasta ja sen mainonta siis edistää ravintolan väkevien myyntiä.
...
...
EU:n jäsenvaltiosta lähetettävään televisiolähetykseen ei sovelleta kansallisia mainontasäännöksiä, vaan niissä voi näkyä väkevien alkoholijuomien mainoksia, jos väkevien mainonta on lähettäjämaassa sallittu. Tällaisen lähetyksen toistamista jälkeenpäin, esimerkiksi näyttämällä sitä markkinointitilaisuudessa tai messuilla videonauhalta, pidetään kuitenkin Suomessa toteutettuna mainontana
...
Väkevän alkoholijuoman tunnuksen käyttämistä voidaan pitää kiellettynä, vaikka juomaa ei olisi myynnissä Suomessa, koska epäsuoran mainonnan tavoitteena voi tällöin olla esimerkiksi edistää juoman myyntiä matkailun yhteydessä tai valmistella sen markkinoille tuloa.
...
Muulla tuotteella voi olla täysin sattumanvaraisesti sama tuotenimi kuin väkevällä alkoholijuomalla. Esimerkiksi Finlandia-talon tai Koskenkorvan paikkakunnan nimen ei muussa yhteydessä mainittuna voida sellaisenaan katsoa edistävän alkoholijuomien myyntiä
...
Seuraavia esimerkkitapauksia pidetään siten alkoholilain pääsäännön mukaan edelleen kiellettynä myynninedistämistoimintana:
- yritys antaa, lähettää tai tarjoaa omaan toimintaansa tai tuotteeseensa liittyvän merkkipäivän johdosta vastikkeetta väkevää alkoholijuomaa muille kuin alkoholijuomien myyntiin osallistuville
- yritys järjestää yhdistyksille tai muille ryhmille tehdaskierroksen tai muun tutustumisen yhteydessä tuote-esittelytiloissaan väkevien alkoholijuomien maistiaisia
- yritys tukee yhdistysten tai muiden ryhmien juhlia, kilpailuja tai muita tilaisuuksia antamalla tai lähettämällä tilaisuuteen edustamaansa väkevää alkoholijuomaa
- yritys antaa, tarjoaa tai lähettää vastikkeetta väkevää alkoholijuomaa toimittajille tai muille tiedotusvälineiden edustajille. Hyväksyttyjen ammattijulkaisujen toimittajat voidaan rinnastaa alkoholijuomien myyntiin osallistuviin, joten heille on sallittua tarjota maistiaisia väkevistä alkoholijuomista, mutta ei lähettää tuotenäytteitä.
Tylsää on
26/07/08 14:57
Maailmassa ei tapahdu yhtään mitään kommentoimisen arvoista, joten olen sitten kommentoimatta.
Eilen pääsin jakamaan tutuille timantinkovia parisuhdevinkkejä, sekä sain niitä myös vastaanottaa. Minulle muunmuassa kerrottiin, että ensitapaamisella ei ehkä ole tarpeellista soittaa saksankielistä iskelmämusiikkia ja kertoa keskeisiä hyviä puoliaan, kuten esimerkiksi patalaiskuutta.
Naiset ovat vaikeita.
Eilen pääsin jakamaan tutuille timantinkovia parisuhdevinkkejä, sekä sain niitä myös vastaanottaa. Minulle muunmuassa kerrottiin, että ensitapaamisella ei ehkä ole tarpeellista soittaa saksankielistä iskelmämusiikkia ja kertoa keskeisiä hyviä puoliaan, kuten esimerkiksi patalaiskuutta.
Naiset ovat vaikeita.
Tunnistaako herrasmiehen vaatteistaan?
22/07/08 15:31
Huomasin juuri, että minun lisäkseni joku muukin hieman epäilyttävä henkilö käyttää kesäisin panamahattua.
Kertokaa minulle
05/07/08 15:14
... minkä takia on aina pakko riehua kun on G8-kokous ja vaatia, että kerho lopetetaan?
Samat pummit, jotka räyhäävät kaikissa maailman johtajien kokouksissa, pitävät sinänsä aivan oikeutetusti kiinni omasta kokoontumis- ja yhdistymisvapaudestaan, mutta miksi he eivät viitsi suoda tätä valtioille? Maailmassa on pilvin pimein erilaisia foorumeita. Joissain ovat kaikki maat mukana, toisissa taas ei. Miksi rähisevät roskaväki ei koskaan osoita mieltään Afrikan unionin kokouksessa ja vaai lakkauttamaan moista eurooppalaisia halpa-arvoisesti syrjivää kerhoa?
Jostain minulle tuntemattomasta syystä vain länsimaiden johtajien kokoontumiset ovat sellaisia, joita kuuluu vastustaa. Onko tässä joku logiikkakin takana vai onko tarkoitus vain rikkoa mcdonaldsin ikkunat muutaman kerran vuodessa ja näin antaa opetus inhottaville valkoisille miehille?
Samat pummit, jotka räyhäävät kaikissa maailman johtajien kokouksissa, pitävät sinänsä aivan oikeutetusti kiinni omasta kokoontumis- ja yhdistymisvapaudestaan, mutta miksi he eivät viitsi suoda tätä valtioille? Maailmassa on pilvin pimein erilaisia foorumeita. Joissain ovat kaikki maat mukana, toisissa taas ei. Miksi rähisevät roskaväki ei koskaan osoita mieltään Afrikan unionin kokouksessa ja vaai lakkauttamaan moista eurooppalaisia halpa-arvoisesti syrjivää kerhoa?
Jostain minulle tuntemattomasta syystä vain länsimaiden johtajien kokoontumiset ovat sellaisia, joita kuuluu vastustaa. Onko tässä joku logiikkakin takana vai onko tarkoitus vain rikkoa mcdonaldsin ikkunat muutaman kerran vuodessa ja näin antaa opetus inhottaville valkoisille miehille?
Uusi kannettava
23/06/08 19:55
Huomenna pitää sitten tilata sellainen kun vanha hajosi lopullisesti.
Applen hinnoilla värkkien kyllä pitäisi kestää hiukan enemmän. Tämä oli takuuaikana kolme kuukautta huollossa rikkinäisen wlanin takia. Kuukausi takuuajan päättymisen jälkeen siitä hajosi bluetooth, ja nyt ilmeisesti myös poweri ja korjaaminen ei enää kannata.
Kyrsii ostaa uusi värkki nyt kun uutta rautaa ei ole tullut aikoihin. Joten pitää ostaa uuden hinnalla viime vuoden muinaistekniikkaa. Mutta koska pari tarpeellista softaa on vain mäkkiversioina, ei ole oikein vaihtoehtojakaan.
Applen hinnoilla värkkien kyllä pitäisi kestää hiukan enemmän. Tämä oli takuuaikana kolme kuukautta huollossa rikkinäisen wlanin takia. Kuukausi takuuajan päättymisen jälkeen siitä hajosi bluetooth, ja nyt ilmeisesti myös poweri ja korjaaminen ei enää kannata.
Kyrsii ostaa uusi värkki nyt kun uutta rautaa ei ole tullut aikoihin. Joten pitää ostaa uuden hinnalla viime vuoden muinaistekniikkaa. Mutta koska pari tarpeellista softaa on vain mäkkiversioina, ei ole oikein vaihtoehtojakaan.
Työ vaaniskelee
19/06/08 16:48
Näyttäisi siltä, että lähiaikoina pitäisi tehdä jotakin. En tosin ihan tarkkaan tiedä vielä mitä ja milloin, mutta emmehän me kellokorttibisneksestä pidäkään.
Tänään taitaa olla kuitenkin erinomainen päivä maistella lämmintä olutta.
Tänään taitaa olla kuitenkin erinomainen päivä maistella lämmintä olutta.
Hääpuhe
08/06/08 18:31
Katselin statistiikkaa ja nimeni jälkeen suosituimmat hakusanat, joilla tänne väki päätyy, ovat hääpuhe ja isän hääpuhe.
Niillä kuitenkin päätyy sivulle, jolla ei sanota mainitusta puheesta oikeastaan mitään. Koska asia on selvästikin yleisesti kiinnostava, jokusekin hääpuheen pitäneenä on helppoa kiteyttää mainitun puheen perusteet siihen, että hääpuheen on oltava lyhyt, kevyt ja hauska. Lisäksi sen pitää olla puhe hääparille eikä puhe puheen pitäjästä.
Asiaa on helppoa valaista “älä tee näin” -esimerkein:
Jos puhe on niin pitkä, että se pitää valmistella ja kirjoittaa paperille ja lukea paperista, se on liian pitkä. Useissa isommissa hääpaikoissa akustiikka on lisäksi niin onneton, että käytännössä peräpöytiin ei puhe kuulu kumminkaan, ja näin puolet paikalla olevista vain kuulee sanoja sieltä, toisia täältä ja odottelee kärsimättömänä, koska saarna oikein loppuu niin voi käydä ostamassa seuraavan kaljan.
Niillä kuitenkin päätyy sivulle, jolla ei sanota mainitusta puheesta oikeastaan mitään. Koska asia on selvästikin yleisesti kiinnostava, jokusekin hääpuheen pitäneenä on helppoa kiteyttää mainitun puheen perusteet siihen, että hääpuheen on oltava lyhyt, kevyt ja hauska. Lisäksi sen pitää olla puhe hääparille eikä puhe puheen pitäjästä.
- Joka häissä joku tuntuu pitävän toivottoman pitkän jarrupuheen, jossa teema on “Jo nelivuotiaana janipetteri hiekkalaatikolla sanoi että pläpläplää, ja jo silloin minä ajattelin, että lässynlässyn lää. Sitten seitsemänvuotiaana minä sanoin janipetterille että mitäs jos .... ja silloin minä sanoin taas, että ..... ja aina minä sanoin, että valitse sellainen ja sellainen vaimo ....” ... ad nauseam. Nämä puheet ovat toivottoman pitkiä ja toivottoman tylsiä, ja jos käydään läpi jokainen pikku asia ja sanominen suvun mökiltä viimeisen 27 vuoden ajalta, ei ajatella, että todennäköisesti kolme neljäsosaa hääväestä ei tiedä tuon taivaallista siitä, keistä oikein puhutaan.
- Hääparia ei saa nolata. Joillakuilla tuntuu olevan tarkoituksena kerätä kaikki noloutta herättäneet kommentit sen tutun puolison lapsuudesta. Jos puheen teema on se, mitä Tommiantero sanoi tytöistä nelivuotiaana, viisivuotiaana, kuusivuotiaana, seitsemänvuotiaana, kahdeksanvuotiaana, yhdeksänvuotiaana jne, joku hääväestä tekee ystävällisesti jos hakee paksista pumppuhaulikon ennen kuin päästään kymmenenteen ikävuoteen saakka. Todennäköisesti näillä jutuilla saa nauratettua kansaa, mutta kannattaa miettiä, kuinka moni haluaa tulla nolatuksi juhlapäivänään.
- Kliseitä kannattaa välttää. Nuoremmat ovat käyneet todennäköisesti useammissa häissä joka vuosi viime vuodet. Ja yhtä monta kertaa kuin on häitäkin, he ovat kuulleet oivallisia elämänohjeita muodossa “älkää antako auringon laskea vihanne ylle”, jonka jälkeen Adalmiina-täti laulaa (huonosti) “Nousee päivä, laskee päivä”.
Jos puhe on niin pitkä, että se pitää valmistella ja kirjoittaa paperille ja lukea paperista, se on liian pitkä. Useissa isommissa hääpaikoissa akustiikka on lisäksi niin onneton, että käytännössä peräpöytiin ei puhe kuulu kumminkaan, ja näin puolet paikalla olevista vain kuulee sanoja sieltä, toisia täältä ja odottelee kärsimättömänä, koska saarna oikein loppuu niin voi käydä ostamassa seuraavan kaljan.
Urbanisoituminen on tosiasia
02/06/08 00:16
Brankkari käy nostamassa variksia puuhun.
Jotenkin tuntuu hassunkuriselta, että ihmisten kosketus luontoon on muuttunut niin vähäiseksi, että linnunpoikasista soitetaan pelastuslaitokselle eikä hetkeäkään edes ajatella, että niiden ehkä kuuluu olla siinä missä ne ovat. En tiedä onko ilmoitus eläinrääkkäyksestä kun joku oli jättänyt hevosen ulos sateeseen urbaani legenda vai ei, mutta näitä juttuja lukiessa tulee kyllä mieleen, että ehkäpä sittenkään ei.
Ei siinä mitään. Itsekin viihdyn kaupungeissa enkä juurikaan käy missään puistoa maalaisemmassa ympäristössä. Mutta sittenkin. Tällaiset puhelut pelastuslaitokselle eivät kieli ihmisten kaupunkilaisesta luonteesta vaan lähinnä siitä, että ollaan täysin hukattu ajatus siitä. että luonto osaa tulla toimeen omillaan.
Kuvitellaan, että eläimet ovat ihmisiä, mikä on pitkälti eläinoikeusväen propagandan tulosta. Joten kun linnunpoikanen on yksinään jossakin sellaisessa paikassa, jossa yksinään oleva ihmislapsi herättäisi huomiota, tuloksena on ilmeisesti näiden asioiden assosiointi yhteen ja palokunnan puhelin soi. Ja samalla kun kaupunkilaisiin on viime vuosikymmenet iskostettu vihreyttä ja ympäristönsuojelua ja sensellaisia asioita, tuloksena on ylilyöntejä kun kuvitellaan ihmisen olevan vastuussa kaikesta ja kaikista.
Tämä on tietysti sangen harmiton asia ja todennäköisesti palosotilaat eivät käy tutkimassa linnunpoikasia jos jossain palaa. Ihmiset voisivat toisaalta hetken miettiä ennen kuin ylentävät itsensä kaikkien luontokappaleiden edunvalvojiksi ja puolustajiksi. Varikset ovat tähän saakka tulleet toimeen omillaan, joten ehkäpä ne tulevat omillaan toimeen vastedeskin sen sijaan, että ryhdymme erityisesti niitä holhoamaan.
Jotenkin tuntuu hassunkuriselta, että ihmisten kosketus luontoon on muuttunut niin vähäiseksi, että linnunpoikasista soitetaan pelastuslaitokselle eikä hetkeäkään edes ajatella, että niiden ehkä kuuluu olla siinä missä ne ovat. En tiedä onko ilmoitus eläinrääkkäyksestä kun joku oli jättänyt hevosen ulos sateeseen urbaani legenda vai ei, mutta näitä juttuja lukiessa tulee kyllä mieleen, että ehkäpä sittenkään ei.
Kuvitellaan, että eläimet ovat ihmisiä, mikä on pitkälti eläinoikeusväen propagandan tulosta. Joten kun linnunpoikanen on yksinään jossakin sellaisessa paikassa, jossa yksinään oleva ihmislapsi herättäisi huomiota, tuloksena on ilmeisesti näiden asioiden assosiointi yhteen ja palokunnan puhelin soi. Ja samalla kun kaupunkilaisiin on viime vuosikymmenet iskostettu vihreyttä ja ympäristönsuojelua ja sensellaisia asioita, tuloksena on ylilyöntejä kun kuvitellaan ihmisen olevan vastuussa kaikesta ja kaikista.
Tämä on tietysti sangen harmiton asia ja todennäköisesti palosotilaat eivät käy tutkimassa linnunpoikasia jos jossain palaa. Ihmiset voisivat toisaalta hetken miettiä ennen kuin ylentävät itsensä kaikkien luontokappaleiden edunvalvojiksi ja puolustajiksi. Varikset ovat tähän saakka tulleet toimeen omillaan, joten ehkäpä ne tulevat omillaan toimeen vastedeskin sen sijaan, että ryhdymme erityisesti niitä holhoamaan.
Tarinoita Kaupungin yöstä
31/05/08 00:16
Kun sanon tämän, minun vanhat ystäväni epäilemättä alkavat vieroa minua ja jos tulen pohjoisen kaupungin yössä vastaan, he siirtyvät mahdollisimman vähin elein toiselle puolelle katua.
Minä pidän joukkoliikenteestä. Kun menen uuteen kaupunkiin uudessa maailmassa, selvitän kartan jälkeen seuraavaksi, miten täällä kuljetaan mihinkin. Ja kun tulkinta on mennyt toisinaan pieleen, olen eksynyt merkillepantavasti ainakin Moskovassa, Pariisissa, Hong Kongissa, Kantonissa, Tokiossa, Nairobissa ja kotonani Lontoossa.
Viimeisin eksyntä tapahtui Lontoossa
huhtikuussa, mutta siitä huolimatta päädyin bussilla kotiovelleni. Ja vietimme Catfordin kulmilla hauskan vartin paikallisten menninkäisten kanssa odotellessamme samaa bussia. Kotikaupungissani taas olen kotona heti kun ymmärrän, kuinka joukkoliikenne toimii.
Tänään olin sopinut Steven kanssa tapaavani hänet õlletuvassa London bridgellä kuudelta. Lähdin himasta kymmentä vailla kuusi, ja olin vain vähäisesti myöhässä perillä varttia yli.
Matkalla keskustasta kotiin kävelin asemalle, otin toisen laiturille tulleen junan, ja pubista lähtemiseni jälkeen olin 25 minuutin kuluttua kotiovella. Sanoisin tätä tyydyttäväksi kahdeksan miljoonan asukkaan kaupungissa, jonka infrastruktuurista mikä hyvänsä kehitysmaa voisi koska hyvänsä olla ylpeä. Kymmenen minuutin junamatkalla panimme lisäksi toukokuun pormestarinvaalin ojennukseen.
Ja huomasin jääneeni Punaisen Kenin vastustajana paitsioon. Junasta pois noustessani oletan, että kaikille jäi hyvä mieli.
Minä pidän joukkoliikenteestä. Kun menen uuteen kaupunkiin uudessa maailmassa, selvitän kartan jälkeen seuraavaksi, miten täällä kuljetaan mihinkin. Ja kun tulkinta on mennyt toisinaan pieleen, olen eksynyt merkillepantavasti ainakin Moskovassa, Pariisissa, Hong Kongissa, Kantonissa, Tokiossa, Nairobissa ja kotonani Lontoossa.
Viimeisin eksyntä tapahtui Lontoossa
Tänään olin sopinut Steven kanssa tapaavani hänet õlletuvassa London bridgellä kuudelta. Lähdin himasta kymmentä vailla kuusi, ja olin vain vähäisesti myöhässä perillä varttia yli.
Matkalla keskustasta kotiin kävelin asemalle, otin toisen laiturille tulleen junan, ja pubista lähtemiseni jälkeen olin 25 minuutin kuluttua kotiovella. Sanoisin tätä tyydyttäväksi kahdeksan miljoonan asukkaan kaupungissa, jonka infrastruktuurista mikä hyvänsä kehitysmaa voisi koska hyvänsä olla ylpeä. Kymmenen minuutin junamatkalla panimme lisäksi toukokuun pormestarinvaalin ojennukseen.
Ja huomasin jääneeni Punaisen Kenin vastustajana paitsioon. Junasta pois noustessani oletan, että kaikille jäi hyvä mieli.
Vuolas virta
28/05/08 22:47
Lähijokeni nimi on the Quaggy.
Puro ei ole kaksinen, mutta nimi on minusta brittiläisten joen nimien ehdotonta kauneimmistoa. Kakkosena tulee the Ouse, kolmosena Ousen sivujoki the Uck.
Puro ei ole kaksinen, mutta nimi on minusta brittiläisten joen nimien ehdotonta kauneimmistoa. Kakkosena tulee the Ouse, kolmosena Ousen sivujoki the Uck.
Se pieni ero
14/05/08 15:02
Englannissa sata kilometriä on pitkä matka.
USA:ssa sata vuotta on pitkä aika.
USA:ssa sata vuotta on pitkä aika.
Tyhmä minä
25/04/08 13:27
Odotellessa kysyin mitä ne oikein siellä kuvaavat, ja sanoivat filmaavansa jotain mainosta venäläiselle kännykkäoperaattorille. Minulla ei ollut kiire toisin kuin jollain puusilmällä, joka ajoi vastaantulijan kaistaa rinnalle (olin jonossa ensimmäisenä) ja rupesi rähjäämään liikennettä ohjanneelle pollarille siinä määrin, että sai sakkolapun.
Mutta kun saivat homman valmiiksi, sieltä tuli auto, jossa oli kuvassa näkyvä rekisterikilpi. Ihmettelin, että miksi helvetissä se on tuollainen enkä keksinyt ja asia jäi vaivaamaan suunnattomasti, kuten tällaisilla tärkeillä asioilla on tapana. Minulla kesti melkein vartin verran ennen kuin oivalsin. Kauanko sinulla menee?
Asiaa
21/04/08 12:54
Sutta ja sekundaa
19/04/08 21:14
Ostin puolitoista vuotta sitten Macbook pron.
Se toimi hyvin puoli vuotta. Sitten se oli takuuaikana kolmeen kertaan pajalla, koska sen wlan lakkasi toimimasta ja vika oli sitkeää laatua. Viikko takuuajan päättymisen jälkeen bluetooth hajosi ja on rikki edelleen. Nyt wlan on ruvennut taas pätkimään, ja vehkeestä lähtee kylmänä käynnistyksen jälkeen virrat muutaman sekunnin viiva minuutin välein kymmenisen kertaa ennen kuin värkki lämpiää sen verran, että alkaa pysyä päällä.
Kyllä tämä nyt olisi voinut kaksi vuotta kestää eikä hajota kuukausi kuukaudelta enemmän takuun päätyttyä. Vuoden takuu rautavioille tuntuu muutenkin hiukan naftilta, koska värkin käyttöiän pitäisi kuitenkin olla sitä pidempi. Bluetoothin korjaamiselle sain kustannusarvioksi tutulta vajaa 300 euroa. Nyt tässä lienee noita 300 euron vikoja kolme ja akku kestää 42 minuuttia jos härvelillä tekee mitään, joten sekin pitäisi vaihtaa.
Käytännössä ei siis kannata vaan pitää ostaa uusi, mutta saa odotella nyt sitä, että löydän jonkun tulonlähteen jostakin. Hiukan kyrsii, sillä olin ajatellut skipata tämän viimeisimmän macbook pro -päivityksen kun siinä ei muuttunut paljon mikään, mutta eipä taida auttaa.
Se toimi hyvin puoli vuotta. Sitten se oli takuuaikana kolmeen kertaan pajalla, koska sen wlan lakkasi toimimasta ja vika oli sitkeää laatua. Viikko takuuajan päättymisen jälkeen bluetooth hajosi ja on rikki edelleen. Nyt wlan on ruvennut taas pätkimään, ja vehkeestä lähtee kylmänä käynnistyksen jälkeen virrat muutaman sekunnin viiva minuutin välein kymmenisen kertaa ennen kuin värkki lämpiää sen verran, että alkaa pysyä päällä.
Kyllä tämä nyt olisi voinut kaksi vuotta kestää eikä hajota kuukausi kuukaudelta enemmän takuun päätyttyä. Vuoden takuu rautavioille tuntuu muutenkin hiukan naftilta, koska värkin käyttöiän pitäisi kuitenkin olla sitä pidempi. Bluetoothin korjaamiselle sain kustannusarvioksi tutulta vajaa 300 euroa. Nyt tässä lienee noita 300 euron vikoja kolme ja akku kestää 42 minuuttia jos härvelillä tekee mitään, joten sekin pitäisi vaihtaa.
Käytännössä ei siis kannata vaan pitää ostaa uusi, mutta saa odotella nyt sitä, että löydän jonkun tulonlähteen jostakin. Hiukan kyrsii, sillä olin ajatellut skipata tämän viimeisimmän macbook pro -päivityksen kun siinä ei muuttunut paljon mikään, mutta eipä taida auttaa.
Nöyryytys
08/03/08 15:02
Eilen oli siis paikallisen suomiseuran ryyppäjäiset.
Mesta on joku hämärä taotao-baari Cityssä, ja sieltä ei saa edes lämmintä olutta. Olen käynyt siellä kerran ennenkin ja silloin jengille oli varattu baarin perältä kasa pöytiä. Tällä kertaa oli kuitenkin toinen meno. Pöydät olivat siellä ja nurkkakin, mutta se oli varattu Paremmalle Väelle tai jotain.
Ymmärtäisin, jos se parempi ja tärkeämpi seurue olisi ollut vaikkapa Lord Foobarin järjestämä tärkeä juttu. Tai kyseessä olisi ollut publikaanin naapurin serkku, sillä nepotismi on aina suositeltava ja kannatettava asia. Olisin myös ymmärtänyt, jos paikalla olisi ollut pönäköitä amerikkalaisia, jotka olisivat yksinkertaisesti pistäneet niin paljon pesoja tiskiin, että yrmeä ilme kääntyy hymyyn.
Tällä kertaa meidät kuitenkin syrjäytti "puolalaisten ammattilaisten" seurue, ja yksikään niistä ei näyttänyt edes putkimieheltä.
Mesta on joku hämärä taotao-baari Cityssä, ja sieltä ei saa edes lämmintä olutta. Olen käynyt siellä kerran ennenkin ja silloin jengille oli varattu baarin perältä kasa pöytiä. Tällä kertaa oli kuitenkin toinen meno. Pöydät olivat siellä ja nurkkakin, mutta se oli varattu Paremmalle Väelle tai jotain.
Ymmärtäisin, jos se parempi ja tärkeämpi seurue olisi ollut vaikkapa Lord Foobarin järjestämä tärkeä juttu. Tai kyseessä olisi ollut publikaanin naapurin serkku, sillä nepotismi on aina suositeltava ja kannatettava asia. Olisin myös ymmärtänyt, jos paikalla olisi ollut pönäköitä amerikkalaisia, jotka olisivat yksinkertaisesti pistäneet niin paljon pesoja tiskiin, että yrmeä ilme kääntyy hymyyn.
Tällä kertaa meidät kuitenkin syrjäytti "puolalaisten ammattilaisten" seurue, ja yksikään niistä ei näyttänyt edes putkimieheltä.
Guten Morgen Sonnenschein, schenk mir diesen Tag
08/03/08 13:52
Tällaista kankkusta ei olekaan ollut kuin sitten viimeksi. Kannatti järjestää viskinmaistajaiset joskus puolen yön tuolla puolen. Ainoa lohtu lie se, että tuskin kärsin yksin.
Oli minulla jotain muutakin asiaa, mutta se saa luvan odottaa, kunnes tämä on kellistetty.
Taisto on tuima.
Oli minulla jotain muutakin asiaa, mutta se saa luvan odottaa, kunnes tämä on kellistetty.
Taisto on tuima.
Päivän kotiseutumatkailu
02/03/08 16:18
Ajattelin lähteä kuvaamaan monumentaalista Battersea parkin voimalaitosta, mutta sää oli sen verran pilvinen, etten viitsinyt vaivautua.
Kävelin sitten lähikulmilla Blackheath Hilliä ylös katselemaan, kun jengi lennättää leijoja Blackeathissa Greenwich parkin vieressä. Prince of Wales roadia Blackheathin "kylään", joka on sangen kivan näköistä seutua ja jos se olisi logistisesti hieman paremmassa paikassa, se näytti sellaiselta paikalta, jossa voisi vaikka asua. Radan ylitse ja eteläpuolta takaisin kohti masentavaa Lewishamia ja mainoksensa mukaan 24h auki olevaa Tescoa, joka kuitenkin menee sunnuntaisin kiinni neljältä. Ehdin sinne mukavasti varttia ennen ja sain päivän ruokatarpeet. Mukava viiden kilsan kävely mäkiä ylös ja alas.
Puolalaista kurkkukeittoa ei ollut. Toinen vakava puute kaupassa oli se, ettei siellä ollut lainkaan wasabia, jota olisin tarvinnut aivan välttämättä.
Puolalaista kurkkukeittoa ei ollut. Toinen vakava puute kaupassa oli se, ettei siellä ollut lainkaan wasabia, jota olisin tarvinnut aivan välttämättä.
Aperture 2 ensivaikutelma
26/02/08 18:24
Kuli toi aamulla Aperture 2:n ja olen pyöritellyt sitä nyt tässä tämän päivän. Päivitys maksoi 65 puntaa, mikä ei ole hirveän suuri raha jos nyt ei aivan ilmainenkaan, ja olen nyt miettinyt, oliko se hinnan arvoinen vai ei.
Ulkoisesti isoin muutos on tapahtunut näytön layoutissa. Kun 1.5:ssä oli ruudun vasemmassa laidassa projektilista, keskellä kuva ja oikeassa laidassa haluttuja paneeleja (adjustments, metadata), nyt oikean laidan kentässä on kolme tabia "projects, adjustments, metadata" eli näytössä on säästetty tilaa ottamalla siitä hyötykäyttöön usein aika turha ja vähällä käytöllä oleva projects-tila. Tai sitten koko klunssin voi ottaa liikuteltavaksi HUDiksi. Tästä uudistuksesta on iloa isolla ruudulla. Kannettavan näytöllä kuvan koolle asettaa pystysuunta isomman rajoituksen kuitenkin, joten siinä olisi itse asiassa aivan hyvin tilaa molemmilla puolilla sekä projektilistalle että säädöille.
Omasta vinkkelistäni suurin käyttöliittymäparannus on se, että komentonappulat voi nyt konfiguroida mieleisekseen. Vanhassa tämä vaati jotain puliveivaamista ja salatiedettä. Jokainen suomalainen haluaa tehdä tämän, sillä näppäinshortcutit ovat ainakin omassa käytössäni keskeinen kuvien prosessoinnin nopeuttaja. Aperture on tehty pesussa kutistuneille amerikkalaisille, joiden näppäimistökin on pesussa kutistunut. Näin ollen joitain näppäinkomentoja ei ole suominäppiksellä saanut tehtyä ollenkaan ja jotkut yleisesti käytetyt kuten esimerkiksi "make stack pick" eli parhaan valitseminen pinosta kuvia oli jenkkiversiossa omppo+kenoviiva, suominäppiksellä toteutettuna omppu+shift+alt+7 joka on ehkä hieman raskassoutuista. Looppi päälle ja pois tulee oletuksena siitä hipsusta, joka vaatii shiftin ja jota en ole saanut toimimaan koskaan.
Nyt tavalliset monen nappulan takana suominäppiksessä olevat komennot voi mapata vaivatta helppoihin nappuloihin ja käyttömukavuus parani oitis.
Adjustments-valintoihin on tullut jokunen toiminto lisää. Devignettingiä olen kaivannut ja nyt se sitten tuli ja jopa toimii. Tuo on ollut satunnaisessa kuvassa melkeinpä pääsyy photoshopata kuvaa (tai laiskuuttaan cropata siitä reunat pois, jotta tummat nurkat eivät niin häiritse). Toinen isompi muutos liittyy värien käsittelyyn. Kun Aperture 1.5:ssä Color-valinnassa oli kuusi väriä, joita sillä voi säätää, 2.0:ssa on oletuksena ne samat kuusi väriä ja samat asetukset niille kuin vanhassakin versiossa, mutta tässä voi korvata minkä hyvänsä värin toisella siten, että vain klikataan haluttua väriä ruudulta. Itse en ole pahemmin käyttänyt värien mulkkaamista toiseksi, mutta jos siitä pitää niin nyt sekin onnistuu ilman Photoshopia. Vibrancy vaikutti joihinkin kuviin sangen käyttökelpoiselta uudelta säädöltä. Se on värikylläisyyttä lisäävä säätö, mutta siinä missä saturation säätää koko skaalaa, tuo säätää vain aliedustettuja värejä. Saturaatiota lisäämällä kuvista tulee usein hiukan falskeja, tämä toimii moneen kuvaan paremmin ja puhaltaa niihin hieman henkeä lisää.
Ulkoisesti isoin muutos on tapahtunut näytön layoutissa. Kun 1.5:ssä oli ruudun vasemmassa laidassa projektilista, keskellä kuva ja oikeassa laidassa haluttuja paneeleja (adjustments, metadata), nyt oikean laidan kentässä on kolme tabia "projects, adjustments, metadata" eli näytössä on säästetty tilaa ottamalla siitä hyötykäyttöön usein aika turha ja vähällä käytöllä oleva projects-tila. Tai sitten koko klunssin voi ottaa liikuteltavaksi HUDiksi. Tästä uudistuksesta on iloa isolla ruudulla. Kannettavan näytöllä kuvan koolle asettaa pystysuunta isomman rajoituksen kuitenkin, joten siinä olisi itse asiassa aivan hyvin tilaa molemmilla puolilla sekä projektilistalle että säädöille.
Omasta vinkkelistäni suurin käyttöliittymäparannus on se, että komentonappulat voi nyt konfiguroida mieleisekseen. Vanhassa tämä vaati jotain puliveivaamista ja salatiedettä. Jokainen suomalainen haluaa tehdä tämän, sillä näppäinshortcutit ovat ainakin omassa käytössäni keskeinen kuvien prosessoinnin nopeuttaja. Aperture on tehty pesussa kutistuneille amerikkalaisille, joiden näppäimistökin on pesussa kutistunut. Näin ollen joitain näppäinkomentoja ei ole suominäppiksellä saanut tehtyä ollenkaan ja jotkut yleisesti käytetyt kuten esimerkiksi "make stack pick" eli parhaan valitseminen pinosta kuvia oli jenkkiversiossa omppo+kenoviiva, suominäppiksellä toteutettuna omppu+shift+alt+7 joka on ehkä hieman raskassoutuista. Looppi päälle ja pois tulee oletuksena siitä hipsusta, joka vaatii shiftin ja jota en ole saanut toimimaan koskaan.
Nyt tavalliset monen nappulan takana suominäppiksessä olevat komennot voi mapata vaivatta helppoihin nappuloihin ja käyttömukavuus parani oitis.
Adjustments-valintoihin on tullut jokunen toiminto lisää. Devignettingiä olen kaivannut ja nyt se sitten tuli ja jopa toimii. Tuo on ollut satunnaisessa kuvassa melkeinpä pääsyy photoshopata kuvaa (tai laiskuuttaan cropata siitä reunat pois, jotta tummat nurkat eivät niin häiritse). Toinen isompi muutos liittyy värien käsittelyyn. Kun Aperture 1.5:ssä Color-valinnassa oli kuusi väriä, joita sillä voi säätää, 2.0:ssa on oletuksena ne samat kuusi väriä ja samat asetukset niille kuin vanhassakin versiossa, mutta tässä voi korvata minkä hyvänsä värin toisella siten, että vain klikataan haluttua väriä ruudulta. Itse en ole pahemmin käyttänyt värien mulkkaamista toiseksi, mutta jos siitä pitää niin nyt sekin onnistuu ilman Photoshopia. Vibrancy vaikutti joihinkin kuviin sangen käyttökelpoiselta uudelta säädöltä. Se on värikylläisyyttä lisäävä säätö, mutta siinä missä saturation säätää koko skaalaa, tuo säätää vain aliedustettuja värejä. Saturaatiota lisäämällä kuvista tulee usein hiukan falskeja, tämä toimii moneen kuvaan paremmin ja puhaltaa niihin hieman henkeä lisää.
Ennen
Jälkeen
Resurssisyöppö softa on edelleen. 8 ytimen Mac prossa se toimii tietysti kuin junan vessa, mutta Macbook prossa (2 GHz core duo) huomaa eroja hyvässä ja pahassa. Näytönohjaimelta (?) ilmeisesti vaaditaan jälleen kerran enemmän, sillä luuppi ei liiku kovinkaan letkeästi Macbookin ruudulla, 1.5:ssä se kulki mutta hieman tökkien. Nyt siinä on niin toivoton lagi, ettei koko luuppia viitsi käyttää ollenkaan ellei ole ihan pakko. Toisaalta näyttäisi siltä, että aivan jumalattoman hidas jpg previewien rakennus on saanut jonkunkin verran lisää vauhtia. En ole vertaillut asiaa erityisen tieteellisesti, mutupohjalta se näyttäisi olevan kaksi kertaa vauhdikkaampaa.
Minä maksan tästä mielelläni päivityshinnan ja voin suositella uuttakin varsinkin kun hinnat laskivat taas reippaasti. Imacia en omista, joten sillä testaaminen jää jonkun toisen hommaksi. Minimacien ja kannettavien suhteen näyttäisi kuitenkin siltä, että softa on liian raskas niillä ajettavaksi.
Mistä päästäänkin taas siihen Applen edelleen jatkuvaan vitsaukseen, että ammattilaiskokoinen, -tehoinen ja -hintainen Mac pro on olemassa, ja sitten on halvemmalla Minimaceja ja kannettavia. Mac midi puuttuu välistä. Aperture on hinnaltaan (uusi hiukan alle 200 euroa) jo täysin amatöörikuvaajan ulottuvilla ja softana olisi hyvä vaihtoehto Adoben Lightroomille. Mutta jos sen kylkiäisiksi pitää ostaa viiden tonnin kone ennen kuin softalla tekee mitään, kohderyhmä on ehkä vähän hakusessa.
Mormonin kirja
24/02/08 02:50
Ymmärrän, että hänen koulutuksensa ei kenties ollut paikallista huipputasoa. Ja ymmärrän perin hyvin senkin, että kun on lusikalla annettu, kauhalla on kovin ankea ammentaa.
Minun on hiukan hankalampaa samaistua siihen mieheen, joka nähdessään päähinepäisen mieshenkilön asemoi hänet päähineestä riippuen joko rap-artistiksi tai uskovaiseksi, mutta ymmärrän, että kaltaisiaan on tällä saarella monta. Mainitun mieshenkilön olemus oli kuitenkin riittävässä määrin huoliteltu, jotta häntä olisi saattanut vahingossa pitää jopa ylemmän luokan yleisönä.
Meidän kohtaamisessamme asia oli lopultakin ilmeisen helppo, sillä emme olleet pukeutuneita kultakäätyihin ja kainaloissamme ei myöskään ollut isotissisiä 16-vuotiaita.
Heppu pysäytt meidät ja kysyi "oletteko Utahista?".
Päivän mietelause
20/02/08 20:33
"Minun ei tarvinne sanoa, kumpi on suuremmaksi hyödyksi kansakunnalle; puuteroitu, viimeisen muodin mukaisiin vaatteisiin pukeutuva aatelismies, joka tietää tarkalleen mihin kellonaikaan kuningas nousee vuoteesta ja milloin hän käy levolle, vaiko kauppias, joka rikastuttaa maataan toimittamalla tavaraa varastoistaan Intian Suratiin ja Egyptin Kairoon ja joka siten omalta osaltaan edistää koko ihmiskunnan hyvinvointia."
- Voltaire
- Voltaire
Viimeinen laatikko on purettu
08/02/08 14:37
Sain viimein printterin kaivettua pois laatikosta. Se oli viimeinen homma. Se ei tosin toimi, koska minulla ei ole ristiinkytkettyä eetterikaapelia, mutta sellainenkin löytynee myöhemmin. Kirjoille ei löytynyt hyllytilaa läheskään tarpeeksi, joten niistä valtaosa jäi pahvilaatikoihin. Mutta, enpä minä tässä loppuikääni asukaan.
Jäljellä on enää tyhjien pahvilaatikoiden vieminen pois, mutta siihen olen löytänyt vapaaehtoisia avuksi.
Jäljellä on enää tyhjien pahvilaatikoiden vieminen pois, mutta siihen olen löytänyt vapaaehtoisia avuksi.
Oi Suomi katso, sinun päiväs´koittaa
02/02/08 00:44
Kävin tänään Lontoon jonkun pakasta vedetyn suomalaisseuran kaljaillassa. Kuvittelin, että tilaisuus olisi ollut penseä ja että väki siellä olisi ollut jotensakin samanlaista kuin mitä totuin suomalaisia katselemaan Tallinnassa.
Mutta siellähän oli ihan ihmisen oloisia ihmisiä. Toisin kuin Tallinnassa, tänään ei kukaan kysynyt minulta tänään lähimmän bordellin hintatietoja.
Mutta siellähän oli ihan ihmisen oloisia ihmisiä. Toisin kuin Tallinnassa, tänään ei kukaan kysynyt minulta tänään lähimmän bordellin hintatietoja.
Norsunluutorni
30/01/08 00:54
Tulin kotiin, mutta unohdin kännykkäni alakertaan housuntaskuun. Tein toivioretken kaksi kerrosta alaspäin ja löysin kännykkäni. Yläkertaan ei herrasmies saattanut rynnätä ihan tuosta vain vaan pysähdyin keräämään henkeä ensimmäiseen kerrokseen. Siellä Herra puhutteli minua ja kertoi, että kaappini peränurkassa olevassa Camparipullossa on niin vähän jäljellä, ettei sitä kehtaa vieraille tarjota, joten sinun pitää nyt juoda se pois.
Kömmin lasini kanssa yläkertaan ja päätin julistaa tämän hankalan matkan päässä olevan nöräyshuoneeni Norsunluutorniksi. Siellä asukoon tie, totuus ja elämä.
Täältä en tuomitse eläviä enkä kuolleita, mutta toivottavasti voin auttaa arvoisaa lukijakuntaa jatkossakin erottamaan valheen totuudesta.
Haggis on tuulensuojassa
27/01/08 15:43
Eilen oli päivän myöhässä Burns night tutun skotin luona. Siellä syötiin haggista ja juotiin viskiä. Burns nightissä on tiettyjä rituaaleja, kuten esimerkiksi se, että haggis leikataan tämän Burnsin "Address to a Haggis" -runon siivittämänä. Ruokajuomaksi viskiä ja viskiä.
Fair fa' your honest, sonsie face,
Great chieftain o' the pudding-race!
Aboon them a' yet tak your place,
Painch, tripe, or thairm:
Weel are ye wordy o'a grace
As lang's my arm.
The groaning trencher there ye fill,
Your hurdies like a distant hill,
Your pin was help to mend a mill
In time o'need,
While thro' your pores the dews distil
Like amber bead.
His knife see rustic Labour dight,
An' cut you up wi' ready sleight,
Trenching your gushing entrails bright,
Like ony ditch;
And then, O what a glorious sight,
Warm-reekin', rich!
Then, horn for horn, they stretch an' strive:
Deil tak the hindmost! on they drive,
Till a' their weel-swall'd kytes belyve
Are bent like drums;
Then auld Guidman, maist like to rive,
Bethankit! hums.
Is there that owre his French ragout
Or olio that wad staw a sow,
Or fricassee wad make her spew
Wi' perfect sconner,
Looks down wi' sneering, scornfu' view
On sic a dinner?
Poor devil! see him owre his trash,
As feckles as wither'd rash,
His spindle shank, a guid whip-lash;
His nieve a nit;
Thro' blody flood or field to dash,
O how unfit!
But mark the Rustic, haggis-fed,
The trembling earth resounds his tread.
Clap in his walie nieve a blade,
He'll mak it whissle;
An' legs an' arms, an' hands will sned,
Like taps o' trissle.
Ye Pow'rs, wha mak mankind your care,
And dish them out their bill o' fare,
Auld Scotland wants nae skinking ware
That jaups in luggies;
But, if ye wish her gratefu' prayer
Gie her a haggis!
Great chieftain o' the pudding-race!
Aboon them a' yet tak your place,
Painch, tripe, or thairm:
Weel are ye wordy o'a grace
As lang's my arm.
The groaning trencher there ye fill,
Your hurdies like a distant hill,
Your pin was help to mend a mill
In time o'need,
While thro' your pores the dews distil
Like amber bead.
His knife see rustic Labour dight,
An' cut you up wi' ready sleight,
Trenching your gushing entrails bright,
Like ony ditch;
And then, O what a glorious sight,
Warm-reekin', rich!
Then, horn for horn, they stretch an' strive:
Deil tak the hindmost! on they drive,
Till a' their weel-swall'd kytes belyve
Are bent like drums;
Then auld Guidman, maist like to rive,
Bethankit! hums.
Is there that owre his French ragout
Or olio that wad staw a sow,
Or fricassee wad make her spew
Wi' perfect sconner,
Looks down wi' sneering, scornfu' view
On sic a dinner?
Poor devil! see him owre his trash,
As feckles as wither'd rash,
His spindle shank, a guid whip-lash;
His nieve a nit;
Thro' blody flood or field to dash,
O how unfit!
But mark the Rustic, haggis-fed,
The trembling earth resounds his tread.
Clap in his walie nieve a blade,
He'll mak it whissle;
An' legs an' arms, an' hands will sned,
Like taps o' trissle.
Ye Pow'rs, wha mak mankind your care,
And dish them out their bill o' fare,
Auld Scotland wants nae skinking ware
That jaups in luggies;
But, if ye wish her gratefu' prayer
Gie her a haggis!
Urakka joutuu
15/01/08 15:12
Olen viimein onnellinen BT:n linjan omistaja. Ei ollut ihan helppo homma sekään vaan juttelin sinne tänne ja oli vaikeaa. Sitten sieltä löytyi joku, joka sanoi, että tämä on hiukan tällainen epämääräinen tapaus, joten heidän olisi ikävä kyllä veloitettava 25 punnan deposit, joka sitten vähennetään ensimmäisistä laskuista. Kysyin käykö visa ja kävihän se ja se oli sitten sillä selvä.
Nyt olen ilman nettiyhteyttä epämääräisen ajan tästä ikuisuuteen, joten tänne ei ole odotettavissa päivityksiä varmaan pariin viikkoon.
Nyt olen ilman nettiyhteyttä epämääräisen ajan tästä ikuisuuteen, joten tänne ei ole odotettavissa päivityksiä varmaan pariin viikkoon.
13/01/08 23:05
Pengoin aikani kuluksi facebookista vanhoja tuttuja. Ja löytyihän sieltä niitä. Aika tarkkaan ns. usual suspects, mikä kertoo jotakin siitä, että facebook ja vastaavat eivät ole houkutelleet intternetin ääreen sellaisia, joiden on helppoa kuvitella sitä tähänkin saakka vierastaneen.
En sitten tiedä tekeekö tällä tiedolla tai havainnolla yhtään mitään...
En sitten tiedä tekeekö tällä tiedolla tai havainnolla yhtään mitään...
Tästä se lähtee
07/01/08 23:26
Viime kerralla muuttaessa oli seitsemän vuoden tauhka perattavana, nyt vain kahden, joten urakka ei liene aivan mahdoton. Vaatteet kävin läpi joutuisasti. Tällä kertaa isoin luuta näyttäisi lakaisevan atk-krääsähyllyssä. Siellä on käsittämätön määrä kaikennäköisiä ikivanhoja softaversioita, pahvilaatikoita, joissa on joskus ollut softaa, manuaaleja aikaa sitten käytöstä poistettuihin kännyköihin, käytöstä poistettuja kännyköitä sekä kummallisia piuhoja, jotka eivät ole ikinä sopineet mihinkään.
Hirveä homma
07/01/08 15:44
Päivä on mennyt hoitaessa sellaisia asioita, jotka ovat Tallinnassa halvempia kuin Englannissa. Kamera on puhdistettavana, röykkiö vaatteita on pesulassa. Samaten kävin ostamassa muutaman uudesta mestasta pomminvarmasti puuttuvan asian, joskaan en löytänyt siedettävää kirjahyllyä. Yhden löysin, mutta sen toimitusaika oli pidempi kuin heti, joten se ei kelvannut. Pitänee katsella toisaalta. Vielä pitäisi ostaa ilmeisesti jotain verhoja ja vuodevaatteita, mutta ne jätin suosiolla ylihuomiseen kun käyn joka tapauksessa kaivamassa taas auton kinoksesta, että saan haettua pesulakuorman takaisin.
Enää pitäisi pakata, ja ajatuskin ahdistaa. Muuttopäivän sain sovittua ensi viikon keskiviikoksi nyt kuitenkin, eli siihen mennessä pitäisi varmaan tehdä jotain.
Enää pitäisi pakata, ja ajatuskin ahdistaa. Muuttopäivän sain sovittua ensi viikon keskiviikoksi nyt kuitenkin, eli siihen mennessä pitäisi varmaan tehdä jotain.
Ensimmäinen murjukierros on tehty
03/01/08 15:28
1200 punnalla kuussa saa koirankopin. 1300 punnalla kuussa, jota olin ajatellut ylärajaksi, saa koirankopin kalustettuna. 1400-1500 punnalla saa 4-5 huonetta pihalla.
Hitsi mitä tehdä?
Hitsi mitä tehdä?
Uusi vuosi ja uudet kujeet
01/01/08 19:31
Vuosi vaihtui ja samalla muuttuu moni asia. Olen nyt virallisesti työtön! Lontooseen muuttoa pitäisi edistää etsimällä asunto ylihuomenna. Toivottavasti löytyy.
Tänne kirjoittelua jatkan rauhallista tahtia aina kun maailmalla joku asia kaipaa välttämättä huomiotamme.
Tänne kirjoittelua jatkan rauhallista tahtia aina kun maailmalla joku asia kaipaa välttämättä huomiotamme.
Elämäni saavutukset
13/12/07 14:46
Lomalla on ollut aikaa miettiä, mitä olen oikein saavuttanut elämässäni. Olenko pärjännyt kohtuullisesti vai olenko luuseri?
Asia ei ole kovin helppo. Lienen nähnyt maailmaa ja sen eri kolkkia jonkunkin verran enemmän kuin valtaosa ikäisistäni. Se on tietysti yksi harrastus muiden joukossa eikä sen parempi tai huonompi kuin ne muut, mutta kun kerran olen tuon homman omakseni ottanut ja sitä ehtinyt kohtuullisesti harrastaa, pidän tältä osin itseäni jonkun sortin voittajana.
Kavereitakin minulla on riittoisasti, mikä on hyvä ja piristävä asia. Osaa tapaan useammin, osaa harvemmin, mutta sillä ei ole suurempaa väliä.
Suuremmat epäonnistumiset taitavat liittyä naisasioihin. Sitä kuviota en ole koskaan oikein osannut ja homma ei ole varsinaisesti helpottunut iän myötä. Pari hyvää yritystä ei sitten kuitenkaan ollut tarpeeksi hyviä, ja muu on ollut toivotonta sähläämistä, jossa useimmin satutan itseni ja huonossa tapauksessa vielä jonkun muunkin. Kun joskus 20-vuotiaana ajattelin, että varmaan 25-vuotiaana on sitten perhettä ja lapsia tms, jouduin 25-vuotiaana toteamaan, että no ehkä 30-vuotiaana. 30-vuotiaana totesin, että kai nyt viimeistään 35-vuotiaana, ja 35 vuoden kohdalla en enää viitsinyt turhaan kiusata itseäni kuvittelemalla, että mitään tapahtuisi myöskään ennen kuin täytän 40.
Asia on tietysti yksittäinen mutta kohtuullisen iso. Itse en oikein osaa tehdä asialle mitään järkevää, ja kun nyt en varsinaisesti ole taivaan lahja maailman naisille, harva viitsii olla kovin aloitteellinenkaan.
Tästä pitäisi nyt sitten päättää. Olenhan minä itseeni tyytyväinen, mutta sitten kuitenkin jotain puuttuu.
Metsästys jatkuu
27/11/07 16:36
Kävin juttelemassa välittäjien kanssa. Tulivat siihen tulokseen, että vielä ei kannata tehdä mitään koska näitä tulee ja menee, mutta hintaluokassani kämppiä liikkuu kuten niillä niitä nytkin oli. Greenwich vaikuttaa tässä suhteessa paljon lupaavammalta kuin Isle of Dogs, ja kun löysin Greenwichistä pubivisankin, se voisi olla oikea paikka. Nyt olen kahden välittäjän listalla ja soittavat joulukuun puolenvälin jälkeen jos jotain löytyy, ja heti joulun jälkeen pitänee sitten mennä katselemaan.
Vähän kiirettä pitää, mutta voisi onnistua aikataulussa.
Vähän kiirettä pitää, mutta voisi onnistua aikataulussa.
Asunnon metsästystä
26/11/07 21:01
Tämä päivä on mennyt asuntoa etsiskellessä.
Isle of Dogsilla näyttää olevan Voimassa jonkunlainen häiriö kun joku iso pankki etsii helvetisti asuntoja jonkun uuden osastonsa työntekijöille. Järkevään hintaan ei tahdo saada juuri nyt edes murjua tai koirankoppia.
Huomenna uusi yritys Greenwichissä. Se on muutenkin seutuna jotenkin kivemman oloista. Huono homma on vain se, että talot ovat vanhoja, joten se tietää vetäviä ikkunoita, haaleaa vettä ja kokolattiamattoa vessan lattialla. Mutta ei tämä ole urakkahomma, joulun jälkeenkin ehtii vielä.
Isle of Dogsilla näyttää olevan Voimassa jonkunlainen häiriö kun joku iso pankki etsii helvetisti asuntoja jonkun uuden osastonsa työntekijöille. Järkevään hintaan ei tahdo saada juuri nyt edes murjua tai koirankoppia.
Huomenna uusi yritys Greenwichissä. Se on muutenkin seutuna jotenkin kivemman oloista. Huono homma on vain se, että talot ovat vanhoja, joten se tietää vetäviä ikkunoita, haaleaa vettä ja kokolattiamattoa vessan lattialla. Mutta ei tämä ole urakkahomma, joulun jälkeenkin ehtii vielä.
Hiljaisen viikon päätös
25/11/07 10:59
Tutut kävivät eilen varmistamassa, että todella aion muuttaa. Ylenpalttinen alkoholiongelma pieneni jonkun verran.
Pullolliselle geneveriä ei sensijaan kukaan keksinyt edelleenkään mitään käyttöä. Minulla on ollut tuo puteli vuodesta -97 tai jotain ja se on muuttanut mukanani Helsingissä kerran ja sitten Tallinnaan. Se on pakko ottaa mukaan seuraavaankin sijoituspisteeseen, sillä haluan vielä kuulla eläissäni kerran kommentin "ai, sinulla on geneveriä. Ihanaa".
En pidätä hengitystäni.
Pullolliselle geneveriä ei sensijaan kukaan keksinyt edelleenkään mitään käyttöä. Minulla on ollut tuo puteli vuodesta -97 tai jotain ja se on muuttanut mukanani Helsingissä kerran ja sitten Tallinnaan. Se on pakko ottaa mukaan seuraavaankin sijoituspisteeseen, sillä haluan vielä kuulla eläissäni kerran kommentin "ai, sinulla on geneveriä. Ihanaa".
En pidätä hengitystäni.
Apinavaluutta
21/11/07 19:16
Valuuttadiilerislangissa "apinavaluutta" tarkoittaa kaikkia muita rahoja paitsi muutamaa maailman päävaluuttaa. Minulla on hyllyssä tämmöinen röykkiö:
Siellä on kaikennäköistä rahaa ympäri maailmaa. Periaatteesta en vaihda ikinä mitään takaisin vaan heitän kaiken pinoon ja aina kun lähden johonkin reissuun, dyykkaan pinon ja katson mitä sieltä löytyy. Yritin äsken löytää randeja skannattavaksi mutta ne olivat jostain syystä päässeet loppumaan.
Heureka
16/11/07 13:20
Keksin juuri, miten tätä voi päivittää reissusta kunhan kotona yksi atk on päällä. Tämä on kirjoitettu Helsingistä jostain avoinna olleesta wlanista. Hiukan kankeaa ja vaatii ssh:n turaamista hiukan mutta toimii.
Ehkäpä seuraavan loman aikana täällä ei olekaan aivan täysin kuollutta.
Ehkäpä seuraavan loman aikana täällä ei olekaan aivan täysin kuollutta.
Valtio palvelee
15/11/07 14:37
Tilasin englanninkielisen virkatodistuksen Albertinkadun seurakunnasta kehitysmaan byrokratiaa varten. Sainkin sellaisen ja mukana tuli lasku summalle 3,70. Mukana tuli kuitenkin myös tällainen sekä palautuskuori:
Maksoin asianmukaisesti laskun. Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että minullahan olisi ollut tuossa apinavaluuttaröykkiössäni muunmuassa Laosin kipejä, Sri Lankan rupioita, Korean woneja ja Egyptin puntia. Siinä olisi ollut onnea ja iloa jollekulle 3,70:n edestä huomattavasti enemmän.
Elintarvikkeita?
14/11/07 14:09
Saako Kattivaaran margariini jatkoa Mustista makkaroista?
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet_ja_terveys/ajankohtaista/?id=773
Eläinlääkäri lopetti koiran perjantaina 9. marraskuuta, koska se oli huonokuntoinen ja tuotu maahan määräysten vastaisesti. Intiassa raivotautia esiintyy erittäin paljon. Lopetettu koira lähetettiin tutkimuksiin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan.
Vai mistä muusta syystä Elintarviketurvallisuusvirasto tutkii kuolleita koiria? Korealaisia ravintoloitakaan ei taida olla Suomessa kuin yksi.
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet_ja_terveys/ajankohtaista/?id=773
Eläinlääkäri lopetti koiran perjantaina 9. marraskuuta, koska se oli huonokuntoinen ja tuotu maahan määräysten vastaisesti. Intiassa raivotautia esiintyy erittäin paljon. Lopetettu koira lähetettiin tutkimuksiin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan.
Vai mistä muusta syystä Elintarviketurvallisuusvirasto tutkii kuolleita koiria? Korealaisia ravintoloitakaan ei taida olla Suomessa kuin yksi.
Ammattimaista kodinkonehuoltoa
13/11/07 14:37
Noin kaksi viikkoa sitten kämpästäni hajosi boileri. Se oli niin rikki, että piti ostaa uusi. Sellainen ilmestyi ja asentajakin sitten kolmen päivän kuluttua.
Ihmettelin kun värkki ei toimi ja lämmintä vettä ei siltikään tule. Selvittelyjä jatkettiin ja paljastui, että uusi boileri oli asennettu ylösalaisin. Jee. Sain tänne sitten kämpän omistajan kääntämään sen oikein päin ja päästämään siellä olleet noin 300 litraa ilmaa karkuun, jotta sinne mahtuu hiukan vettäkin lämpenemään. Siltikään lämmintä vettä ei alkanut valua. Parin päivän kuluttua, siis eilen, tuli sähkömies, joka katsoi, että joo, tässä näyttää olevan jotain osia rikki. Seuraavaksi tuli boilerifirman dude tänä aamuna, joka katseli, että tämä on selvästi rikottu vasaralla, mutta tämän osan hän saa tästä vaihdettua. Jee. Lisäksi värkin ylipaineventtiili oli jätetty asentamatta ja aukko oli vain tukittu jollain. Jee. Puolilta päivin tuli sitten alkuperäinen asennuspartio, jota oli puhuteltu välissä. Asensivat venttiilin sinne ilmeisesti kuten pitikin, mutta samalla vaihtoivat sen vasaralla rikotun osan sinne takaisin. Jee.
Harjoitukset jatkuvat taas parin tunnin päästä.
Harjoitukset jatkuvat taas parin tunnin päästä.
Kotisivujeni ykköshaku
26/10/07 17:15
Katsoin statistiikasta, millä hakusanoilla tänne on löydetty googlella tai muilla hakukoneilla.
Yllättäen yli 10% osuudellaan murskajohdossa on "Maarjamäe war memorial". Prosentin osuudella tulee sitten sellaisia turhakkeita kuten Hannu Visti.
Yllättäen yli 10% osuudellaan murskajohdossa on "Maarjamäe war memorial". Prosentin osuudella tulee sitten sellaisia turhakkeita kuten Hannu Visti.
Maailma muuttuu
25/10/07 12:59
Kävin tänään allekirjoittamassa irtisanoutumispaperin. Palkka juoksee vuoden loppuun ilman suurempia velvoitteita ja joulukuu olisi mennyt lomalla muutenkin.
Seuraava osoite lienee sitten Lontoossa kunhan saan aikaiseksi etsiä sieltä asunnon. Varmaan sieltä löytyy jotain töitäkin. Tämä edesmenevä työnantajani on itse asiassa ihan ok minun tyyppiseni ihmisen vinkkelistä kun asiat toimivat enemmän hyvien henkilösuhteiden kuin tuhansien pinojen sääntökirjojen avulla ja Tallinnassa oli ihan kivaa parisen vuotta. Mutta nyt on aika lähteä eteenpäin ja seuraava asuinpaikka saa olla sitten vähän isompi. Olin ajatellut olla täällä vielä vuoden verran, mutta nyt kun tilaisuus tarjoutui livistää niin hyödynsin tietenkin sen.
Mitähän pitäisi tehdä tuolle 60 litralle viinaa? Ilmeisesti pitää niittää mainetta miehenä, joka vie viskiä, giniä ja Pimm'siä Britanniaan.
Seuraava osoite lienee sitten Lontoossa kunhan saan aikaiseksi etsiä sieltä asunnon. Varmaan sieltä löytyy jotain töitäkin. Tämä edesmenevä työnantajani on itse asiassa ihan ok minun tyyppiseni ihmisen vinkkelistä kun asiat toimivat enemmän hyvien henkilösuhteiden kuin tuhansien pinojen sääntökirjojen avulla ja Tallinnassa oli ihan kivaa parisen vuotta. Mutta nyt on aika lähteä eteenpäin ja seuraava asuinpaikka saa olla sitten vähän isompi. Olin ajatellut olla täällä vielä vuoden verran, mutta nyt kun tilaisuus tarjoutui livistää niin hyödynsin tietenkin sen.
Mitähän pitäisi tehdä tuolle 60 litralle viinaa? Ilmeisesti pitää niittää mainetta miehenä, joka vie viskiä, giniä ja Pimm'siä Britanniaan.
Eräs elämäni tähtihetkistä
20/10/07 22:37
Tämän jutun olen kertonut tutuilleni useita kertoja, mutta päätin ikuistaa sen myös internetissä.
Joskus 15 vuotta sitten Otaniemessä menimme Keltsuun iltasella juomaan pari selventävää olutta. Tilasin sitten portterin, kuten aina silloin toisinaan tein. Ja kuten aina ennenkin, ne kaivoivat sen jääkaapista ja se oli kylmää. Kylmä portteri on hirvittävän pahaa ja maistuu lähinnä pontikalle, joten rutiininomaisesti pyysin sitä hiukan lämmittämään. Aina ennen ne olivat laittaneet sen kraanan alle ja hanasta kuumaa vettä ja tuoneet sitten muutaman minuutin kuluttua mukavan lämpimänä pöytään.
Siellä oli kuitenkin ilmeisen tuore tarjoilija. Ne, jotka kävivät Keltsussa 90-luvun alussa, muistavat, että siinä oli baaritiski ja sen oikealla puolella pizzanpaistokulma. Palveluskunta korkkasi pullon ja lupasi lämmittää ja kiersi pullon kanssa pizzanpaistopuolelle. Ajatuksien Mätäoja tyrkkäsi pullon mikroaaltouuniin ja käänsi viisi minuuttia. Kului kymmenen sekuntia ja mikroaaltouunin luukku muuttui ruskeaksi, ja toiset kymmenen sekuntia, että pizzanpaistaja ymmärsi näkemänsä. Ja sitten alkoi huuto "ja jumalauta minä en siivoa tätä, siivoa ite".
Matroona tuli takaisin tiskille, kaivoi uuden kylmän portterin jääkaapista ja sanoi "saat nyt tämän, tyydy siihen".
Tyydyin siihen.
Joskus 15 vuotta sitten Otaniemessä menimme Keltsuun iltasella juomaan pari selventävää olutta. Tilasin sitten portterin, kuten aina silloin toisinaan tein. Ja kuten aina ennenkin, ne kaivoivat sen jääkaapista ja se oli kylmää. Kylmä portteri on hirvittävän pahaa ja maistuu lähinnä pontikalle, joten rutiininomaisesti pyysin sitä hiukan lämmittämään. Aina ennen ne olivat laittaneet sen kraanan alle ja hanasta kuumaa vettä ja tuoneet sitten muutaman minuutin kuluttua mukavan lämpimänä pöytään.
Siellä oli kuitenkin ilmeisen tuore tarjoilija. Ne, jotka kävivät Keltsussa 90-luvun alussa, muistavat, että siinä oli baaritiski ja sen oikealla puolella pizzanpaistokulma. Palveluskunta korkkasi pullon ja lupasi lämmittää ja kiersi pullon kanssa pizzanpaistopuolelle. Ajatuksien Mätäoja tyrkkäsi pullon mikroaaltouuniin ja käänsi viisi minuuttia. Kului kymmenen sekuntia ja mikroaaltouunin luukku muuttui ruskeaksi, ja toiset kymmenen sekuntia, että pizzanpaistaja ymmärsi näkemänsä. Ja sitten alkoi huuto "ja jumalauta minä en siivoa tätä, siivoa ite".
Matroona tuli takaisin tiskille, kaivoi uuden kylmän portterin jääkaapista ja sanoi "saat nyt tämän, tyydy siihen".
Tyydyin siihen.
Hääpuhe pitäisi keksiä
12/10/07 20:16
Huomenna pitäisi käydä häissä. Viimeksi saman sulhasen shöyssä siteerasin hääaiheista teosta Kim Il Sung: Juche-aatteesta vallankumouksessamme, mutta ne elämänohjeet eivät selvästikään olleet oikotie onneen. Olen kerran pitänyt kuulemma hyvän hääpuheen ja sitä voisin surutta plagioida, mutta ongelma on se, etteä muista edes pitäneeni sitä saati sitten sen sisältöä. Ehkäpä inspiraatio yllättää yön pimeinä tunteina.
Tohtori Watson, te olette hölmö
12/10/07 09:51
Tallinnassa oli eilen shöy. Rataskaevun pikku teatterissa, jonka nimeä en muista, esiintyivät sekä Tuomari Nurmio että Kauko Röyhkä. Röyhkä on pelle ja tekee tietääkseni vain huonoa musiikkia, mutta Tuomari Nurmiota mies kuuntelee mielellään.
Shöyn aikana lavan edessä tanssahteli pari tyttöstä, ja kunnianarvoisa seuralaiseni katseli niitä siinä kuten hiukan minäkin. Jossain vaiheessa johtaja T totesi, että tuo ruskeahiuksinenhan on oikeastaan aika jees, pitäisiköhän tehdä jotain. Sanoin, ettei pidä, koska ne ovat maksettuja tanssahtelijoita. Ikämiesryhmä vieressäni ihmetteli, että miten muka ovat, nehän selvästi diggaavat Tuomari Nurmiota ihan kybällä.
Kysyin: "kuinka monella Tuomari Nurmio-fanilla on baarissa jalassaan balettitossut?"
Shöyn aikana lavan edessä tanssahteli pari tyttöstä, ja kunnianarvoisa seuralaiseni katseli niitä siinä kuten hiukan minäkin. Jossain vaiheessa johtaja T totesi, että tuo ruskeahiuksinenhan on oikeastaan aika jees, pitäisiköhän tehdä jotain. Sanoin, ettei pidä, koska ne ovat maksettuja tanssahtelijoita. Ikämiesryhmä vieressäni ihmetteli, että miten muka ovat, nehän selvästi diggaavat Tuomari Nurmiota ihan kybällä.
Kysyin: "kuinka monella Tuomari Nurmio-fanilla on baarissa jalassaan balettitossut?"
Stargate Atlantis
09/10/07 17:27
Ostin löytölaatikosta ykkösseasonin Stargate Atlantista. Tämähän on ihan kelpoisaa scifiä ja sellaista on katsomattomien hyllystä puuttunutkin sen jälkeen kun sain Star Trek DS9:t katsottua. Star Trekissä huippujuttu on toki TNG, mutta ei Deep Space nine suinkaan huono ollut sekään.
Hyllystä löytyy sitä sun tätä kuten Stargatet, Firefly ja Star Trek voyager, mutta Atlantis vaikuttaa juuri nyt tällä hetkellä katsottavimmalta. Uutta Galacticaa olisi kanssa kaksi seasonia, mutta se vaikuttaa suoraan sanoen tappavan tylsältä ja ainut pelastus siinä on hyvä löytö Adamaksi, eli se sama näyttelijä, joka oli Miami Vicessä se kivikasvoinen poliisipomo. Muuta hyvää siinä sarjassa ei sitten olekaan sen yhden tiedätte-kyllä-minkä cylonin lisäksi...
Hyllystä löytyy sitä sun tätä kuten Stargatet, Firefly ja Star Trek voyager, mutta Atlantis vaikuttaa juuri nyt tällä hetkellä katsottavimmalta. Uutta Galacticaa olisi kanssa kaksi seasonia, mutta se vaikuttaa suoraan sanoen tappavan tylsältä ja ainut pelastus siinä on hyvä löytö Adamaksi, eli se sama näyttelijä, joka oli Miami Vicessä se kivikasvoinen poliisipomo. Muuta hyvää siinä sarjassa ei sitten olekaan sen yhden tiedätte-kyllä-minkä cylonin lisäksi...
Päiväni pelastus
06/10/07 12:32
Olin eilen tutun polttareissa. Välttääkseni polttarihassunhauskuuden kävin ensin kaljatuvassa moikkaamassa toista seuruetta ja etsin polttarisakin vasta hiukan ennen puolta yötä Kallesta.
Polttarit olivat ja menivät ja Kallessa oli kivaa kuten siellä usein on. Asioista puhuttiin ja olutta nautittiin. Tänään sitten matkalla kotiin kysyin tekstiviestillä päivänsankarilta, hiipiikö kenties kankkunen vuoteen jalkopäästä. Vastaus tuli vartin kuluttua. "No on kyllä kankkunen. Miksi et ollut paikalla?"
Polttarit olivat ja menivät ja Kallessa oli kivaa kuten siellä usein on. Asioista puhuttiin ja olutta nautittiin. Tänään sitten matkalla kotiin kysyin tekstiviestillä päivänsankarilta, hiipiikö kenties kankkunen vuoteen jalkopäästä. Vastaus tuli vartin kuluttua. "No on kyllä kankkunen. Miksi et ollut paikalla?"
Henkilökohtainen ongelma
03/10/07 21:58
Tiedän, että yritän parhaani ja että ystäväni ja ehkä jopa sukulaiseni kyllä auttavat minua kukin mahdollisuuksiensa rajoissa, mistä olen heille äärettömän kiitollinen. Kyse on kuitenkin suuresta asiasta, ja mies ei millään selviä siitä yksinään. Tiedän, että tämä päätökseni tulee aiheuttamaan sekä minulle että läheisilleni runsaasti päänsärkyä, mutta sen kanssa on vain opittava elämään. Uskon kuitenkin, että kaikille, jotka tulevat minua ongelmani kanssa auttamaan, jää lopulta sangen hyvä mieli, sillä he tietävät olleensa hyvällä asialla ja toimineensa pyyteettömästi lähimmäisensä parhaaksi.
Viinaa on nimittäin kämpässä viitisenkymmentä litraa ja se pitäisi juoda pois ennen kuin tammikuussa muutan.
Ihme ja kumma
29/09/07 19:36
Eilen olin tutun kanssa kaljatuvassa. Sen jälkeen päädyimme karaokeen, jossa lauloin Ei ole Kööpenhamina kuin ennen. Teorian mukaan tänään olisi pitäny olla jokseenkin kurja päivä, mutta heräsin ajoissa ja kun laivat Tallinnaan oli peruutettu viiteen saakka iltapäivällä, hoitelin asioia ja ostin sitä sun tätä ja hain kannettavan huollosta.
Aina asiat eivät mene kuin pitäisi.
Aperture
26/09/07 17:57
Aperture on jotensakin parasta, mitä digikuvankäsittelysoftille on tapahtunut pitkään aikaan.
Aperture on raakakuvankäsittelysofta, jolla hallitaan suuria kuvamassoja. Softalla yritetään nopeuttaa sitä aikaa, joka menee hyvien kuvien seulomiseen esille isosta pinosta sekä näille tehtäviä perusparannuksia. Olen nyt käyttänyt sitä puolisen vuotta ja se on tehnyt asioita älyttömän paljon mukavammaksi ja nopeammaksi. Normaalisti teen tuolla niin, että otan jonkun kuvasession tuotokset thumbnaileina isolle ruudulle. Sen jälkeen niputan samasta kohteesta hiukan eri asetuksilla tai rajaukilla otetut kuvat "nippuun". Näiden nippujen idea on se, että niistä valitaan paras näytettäväksi. Loput pysyvät tallessa siellä pinon pohjalla, mutta niitä ei tarvitse enää erikseen vältellä joka kerta kun haluaa käyttää jotain kuvaa albumista.
Sen jälkeen käyn pinot läpi vertailulla ja luupilla ja katson, mikä mielestäni on onnistunut niistä parhaiten ja siirrän parhaat kunkin pinon päällimmäiseksi. Vertailua varten on pari näppärää näppiskomentoa ja kuvien selaaminen ja valinnan tekeminen käy muutamalla enterin ja kursorinappuloiden painelulla.
Kun parhaat on valittu, niille tehdään perusparannukset. Aperture osaa tehdä oikeastaan kaiken sen, mihin ei tarvita Photoshopin layereitä. Kaikki Aperturen editoinnit ovat non-destruktiivisia eli alkuperäinen, koskematon otos on aina tallella. Aperture toimii niin, että se tallettaa alkuperäisen raakakuvan, siitä tehdyn jpg:n ja xml-muodossa ohjeet, joilla jpg rakennetaan. Yhdestä kuvasta voi tehdä vaivatta eri versioita ja katsella niitä ja valita niistä sitten parhaan, mutta alkuperäinen kuva tallentuu silti vain kerran eikä syö levytilaa toivottomia määriä. Aperture osaa säätää valkotasapainoa, värisävyjä rgb-käyrällä ja viidellä muulla tavalla ja kontrastia/kirkkautta/värikylläisyyttä. Lisäksi sillä voi suoristaa kuvan, paikata kennossa tai linssissä olevien roskien tahrat, tehdä kuvasta mustavalkoisen ja filtteröidä sitä erilaisilla suotimilla. Aperturen sharpening ja edge sharpening ovat toimivia ja hyviä toisin kuin iPhoton simppeli vastaava. Kun yhden kuvan samasta kohteesta on saanut mielestään ohjennukseen, siitä voi kopioida napinpainalluksella tehdyt toimenpiteet toiseen kuvaan sen sijaan, että ne pitää säätää kuvakohtaisesti uudelleen.
Jos kuva tarvitsee Photoshoppia, sen voi lähettää Aperturesta photoshopattavaksi ja siitä syntyy automaattisesti uusi versio. Photoshoppia softa ei korvaa, sillä jos kuvan osia pitää käsitellä eri tavalla, Aperture ei sitä osaa. Mutta jokaista kuvaa ei tarvitse photoshopata ainakaan minun mielestäni.
Softan plussaa on se, että 500 kuvan käsittely nopeutuu hemmetin paljon. Huono puoli on se, että se vaatii näytönohjaimelta enemmän kuin mitä minimäkissä on ja jpg-versioiden pulauttaminen on toivotttoman cpu-intensiivistä ja pienellä mäkillä siinä menee tunteja. Itse ajauduin ostamaan 2*quad core mac pron ja 30 tuuman näytön, eli softaa voisi kutsua varustelukierteen ensimmäiseksi askeleeksi. Adoben Lightroom on samantapainen softa, mutta en pitänyt sen käyttöliittymästä. Jos haluaa nysvätä hirveästi kuvia käsin, näihin ei kannata investoida kumpaankaan. Eikä silloin, jos on niin täydellinen kuvaaja, ettei mitään softaa ikinä tarvitse. Muille 329 euroa tai 299 dollaria Aperturesta on kuitenkin hyvä investointi.
Windows-miehille lienee tarjolla joitain vastaavia kilkkeitä, mutta tämä on olemassa vain mäkille. Osta mäk.
Aperture on raakakuvankäsittelysofta, jolla hallitaan suuria kuvamassoja. Softalla yritetään nopeuttaa sitä aikaa, joka menee hyvien kuvien seulomiseen esille isosta pinosta sekä näille tehtäviä perusparannuksia. Olen nyt käyttänyt sitä puolisen vuotta ja se on tehnyt asioita älyttömän paljon mukavammaksi ja nopeammaksi. Normaalisti teen tuolla niin, että otan jonkun kuvasession tuotokset thumbnaileina isolle ruudulle. Sen jälkeen niputan samasta kohteesta hiukan eri asetuksilla tai rajaukilla otetut kuvat "nippuun". Näiden nippujen idea on se, että niistä valitaan paras näytettäväksi. Loput pysyvät tallessa siellä pinon pohjalla, mutta niitä ei tarvitse enää erikseen vältellä joka kerta kun haluaa käyttää jotain kuvaa albumista.
Sen jälkeen käyn pinot läpi vertailulla ja luupilla ja katson, mikä mielestäni on onnistunut niistä parhaiten ja siirrän parhaat kunkin pinon päällimmäiseksi. Vertailua varten on pari näppärää näppiskomentoa ja kuvien selaaminen ja valinnan tekeminen käy muutamalla enterin ja kursorinappuloiden painelulla.
Jos kuva tarvitsee Photoshoppia, sen voi lähettää Aperturesta photoshopattavaksi ja siitä syntyy automaattisesti uusi versio. Photoshoppia softa ei korvaa, sillä jos kuvan osia pitää käsitellä eri tavalla, Aperture ei sitä osaa. Mutta jokaista kuvaa ei tarvitse photoshopata ainakaan minun mielestäni.
Softan plussaa on se, että 500 kuvan käsittely nopeutuu hemmetin paljon. Huono puoli on se, että se vaatii näytönohjaimelta enemmän kuin mitä minimäkissä on ja jpg-versioiden pulauttaminen on toivotttoman cpu-intensiivistä ja pienellä mäkillä siinä menee tunteja. Itse ajauduin ostamaan 2*quad core mac pron ja 30 tuuman näytön, eli softaa voisi kutsua varustelukierteen ensimmäiseksi askeleeksi. Adoben Lightroom on samantapainen softa, mutta en pitänyt sen käyttöliittymästä. Jos haluaa nysvätä hirveästi kuvia käsin, näihin ei kannata investoida kumpaankaan. Eikä silloin, jos on niin täydellinen kuvaaja, ettei mitään softaa ikinä tarvitse. Muille 329 euroa tai 299 dollaria Aperturesta on kuitenkin hyvä investointi.
Windows-miehille lienee tarjolla joitain vastaavia kilkkeitä, mutta tämä on olemassa vain mäkille. Osta mäk.
Hovimestari se oli
19/09/07 17:47
Kirjoittaako joku vielä hyviä dekkareita? Ellery Queenit, Gideon Fellit, Nero Wolfet ja Hercule Poirotit on luettu aikapäiviä sitten. Nykyisinkin tarinoita kirjoitetaan vaikka kuinka paljon, mutta löytämissäni uusissa teemana ei ole jahdata ovelaa rosvoa vaan tämä on jonkunlainen sivujuonne tai kehyskertomus. Oleellinen sisältö tuppaa olemaan emansipoituneen naispoliisin sekava ihmissuhdesoppa tai miespoliisin alkoholiongelma ja se, että vaimo jätti ja lapset kanssa ja muutenkin kaikki menee päin helvettiä.
Saippuaoopperaa on maailma väärällään ja hyvin kirjoitettuna sekin on hyvää viihdettä. Mutta pakkoko sitä on kaikkialle tunkea? Klassisen salapoliisitarinan suola on yrittää arvata se mielikuvituksellinen tapa, jolla mahdottomalta vaikuttava murha on toteutettu. Kirjoitetaanko moisia tarinoita vielä vai ovatko ne auttamatta vanhanaikaisia ihmissuhdelööperin ollessa enää ainut, joka myy?
Saippuaoopperaa on maailma väärällään ja hyvin kirjoitettuna sekin on hyvää viihdettä. Mutta pakkoko sitä on kaikkialle tunkea? Klassisen salapoliisitarinan suola on yrittää arvata se mielikuvituksellinen tapa, jolla mahdottomalta vaikuttava murha on toteutettu. Kirjoitetaanko moisia tarinoita vielä vai ovatko ne auttamatta vanhanaikaisia ihmissuhdelööperin ollessa enää ainut, joka myy?
Maailman huonoin runo
17/09/07 19:17
Englanninkielisten joukossa tämä Theo Marzialksen pläjäys vuodelta 1873 on päässyt huonojen runojen kirjoihin ja kansiin:
Death!
Plop.
The barges down in the river flop.
Flop, plop.
Above, beneath.
From the slimy branches the grey drips drop,
As they scraggle black on the thin grey sky,
Where the black cloud rack-hackles drizzle and fly
To the oozy waters, that lounge and flop
On the black scrag piles, where the loose cords plop,
As the raw wind whines in the thin tree-top.
Plop, plop.
And scudding by
The boatmen call out hoy! and hey!
All is running water and sky,
And my head shrieks -- "Stop,"
And my heart shrieks -- "Die."
My thought is running out of my head;
My love is running out of my heart,
My soul runs after, and leaves me as dead,
For my life runs after to catch them -- and fled
They all are every one! -- and I stand, and start,
At the water that oozes up, plop and plop,
On the barges that flop
And dizzy me dead.
I might reel and drop.
Plop.
Dead.
And the shrill wind whines in the thin tree-top
Flop, plop.
A curse on him.
Ugh! yet I knew -- I knew --
If a woman is false can a friend be true?
It was only a lie from beginning to end --
My Devil -- My "Friend"
I had trusted the whole of my living to!
Ugh; and I knew!
Ugh!
So what do I care,
And my head is empty as air --
I can do,
I can dare,
(Plop, plop
The barges flop
Drip drop.)
I can dare! I can dare!
And let myself all run away with my head
And stop.
Drop.
Dead.
Plop, flop.
Plop.
A Tragedy
Death!
Plop.
The barges down in the river flop.
Flop, plop.
Above, beneath.
From the slimy branches the grey drips drop,
As they scraggle black on the thin grey sky,
Where the black cloud rack-hackles drizzle and fly
To the oozy waters, that lounge and flop
On the black scrag piles, where the loose cords plop,
As the raw wind whines in the thin tree-top.
Plop, plop.
And scudding by
The boatmen call out hoy! and hey!
All is running water and sky,
And my head shrieks -- "Stop,"
And my heart shrieks -- "Die."
My love is running out of my heart,
My soul runs after, and leaves me as dead,
For my life runs after to catch them -- and fled
They all are every one! -- and I stand, and start,
At the water that oozes up, plop and plop,
On the barges that flop
And dizzy me dead.
I might reel and drop.
Plop.
Dead.
And the shrill wind whines in the thin tree-top
Flop, plop.
A curse on him.
Ugh! yet I knew -- I knew --
If a woman is false can a friend be true?
It was only a lie from beginning to end --
My Devil -- My "Friend"
I had trusted the whole of my living to!
Ugh; and I knew!
Ugh!
So what do I care,
And my head is empty as air --
I can do,
I can dare,
(Plop, plop
The barges flop
Drip drop.)
I can dare! I can dare!
And let myself all run away with my head
And stop.
Drop.
Dead.
Plop, flop.
Plop.
Huonoa musiikkia
02/09/07 22:18
- Seija Simola: Juna Turkuun
- Eija Vilpas: Karaoke, daisarit ja koppa keppanaa
- Ninni Martikainen: LeLeLe
- Jasmin Mäntylä: Tahdon miehen rikkaan
- Frederik: Sanna sanna sata suukkoo mulle anna
- Rauli-Juhani Ponto: Silikonit
- M.A. Numminen: Jenkka hevosen puhdistamisesta
- Kari Tapio: Kylähäät
- Berit: Keurusselän sini
- Taikakuu: Palavat sydämet
Pitäisi varmaan käydä kotimaisen musiikin arkistoa läpi ja lisäillä listalle sieltä vielä puuttuvia välttämättömyyksiä.
Hyviä seurapelejä
30/08/07 17:52
Olkoonkin, että Asshole lienee kaikkien tunnelmaa kohottavien seurapelien isä ja äiti, maailmassa on paljon muitakin hyviä pelejä. Tässäpä niistä jokunen.
- Illuminati. Kaikkien salaliittopelien keisari. Pelissä on vartissa opittavat säännöt, mutta voittaakseen on joko osallistuttava pelaajien välisiin liittoutumiin tai onnistuttava olemaan pieni ja huomaamaton, jotta muut eivät kuvittele juuri minun olevan voittamassa. Pelin suola ja välttämättömyys on voittoa lähellä olevan pelaajan kiusaaminen porukalla, joten tätä ei kannata pelata sellaisten kanssa, jotka suuttuvat leikistä. Eikä myöskään rakastavaisten, koska ne kuitenkin ovat kiusaamatta toisiaan ja pelistä ikään kuin putoaa pohja pois kun siellä on valmiiksi rakennettu pysyvä liittouma, joka ei perustu mihinkään elämän kannalta tähdelliseen kuten korttien ja rahan määrään. Pelissä on yllä kuvatun näköisiä kortteja ja niitä yritetään ottaa pöydästä tai toisilta pelaajilta voimalla, rahalla ja arpaonnella. Tietyt ehdot täyttävä pelaaja voittaa, joten muut yrittävät estää tätä irrottamalla häneltä voittoa edesauttavia kortteja. Pelaajat saavat vapaasti tukea tai vastustaa jonkun pelaajan tekemää toimenpidettä tai olla tekemättä mitään muiden vuorolla. Pelistä tekee hauskan se, että pelaamista ei ole rajoitettu vain omalle vuorolle, ja toisaalta se, että säännöt sanovat vain sen, miten tuetaan jotakin ja miten vastustetaan jotakin. Se, mitä tai ketä tukee ja mitä tai ketä kiusaa on pelaajan itse päätettävissä.
- 6 nimmt. Kortinläiskintäpeli, jonka säännöt oppii yhdessä esimerkkipelissä. Kortteja on 104 ja niissä on ovelasti numerot 1-104 sekä koristeina häränpäitä yhdestä seitsemään. Pelaajille jaetaan 10 korttia ja pöytään käännetään neljä satunnaista aloittamaan rivejä. Jokainen valitsee pelattavan kortin kädestään samaan aikaan ja laittaa sen selkäpuoli ylöspäin pöydälle. Jokainen siis valitsee kortin, jonka aikoo sillä vuorolla pelata, tietämättä mitä ne muut aikovat pelata. Kortit näytetään ja pienimmän numeron näyttänyt pelaa ensin, sitten toiseksi pienimmän laittanut jne. ja suurimman valinnut viimeisenä. Rivit rakennetaan aina kasvamaan, eli seuraavan kortin on oltava edellistä suurempi rivissä. Jos korttiaan ei pysty laittamaan mihinkään riviin eli siis kaikkien rivien päätykortit ovat korttia suurempia, joutuu nostamaan vapaavalintaisen rivin ja laittamaan oman korttinsa sinne uudeksi aluksi. Jos kortti sopii pöytään, se pitää laittaa siihen riviin, jonka päätykorttia se on lähinnä. Jos siis päätykortit ovat 4, 42, 80 ja 101, kortin 79 pelaava pelaaja laittaa sen 42:n perään, ei nelosen. 80 ja 101 ovat suurempia, joten sinne kortti ei sovi. Jos joutuu laittamaan johonkin riviin kuudennen kortin, joutuu nostamaan koko rivin ja oma kortti jää sinne pohjalle. Nostetut kortit laitetaan pöydälle eteen ja jaon jälkeen niistä lasketaan miinusta korteissa olevien häränpäiden mukaan. Peli etenee joutuisasti ja kaikki tekevät koko ajan jotakin ja pelissä ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa voittaa.
- Carcassonne. Moderni klassikko. Helppo peli, jossa ei ole noppia häiritsemässä. Jokainen nostaa vuorollaan tiilen pinosta ja asettaa sen laudalle haluamaansa kohtaan. Tiilissä on teitä, peltoa, kaupunkien osia ja kirkkoja. Pisteitä saa rakentamalla teitä ja kaupunkeja valmiiksi. Tässäkään ei ole yhtä ainoaa tapaa voittaa vaan yrittää voi montaa kautta. Huono puoli on se, että muut paitsi pelaaja vain odottelevat vuoroaan, joten isolla porukalla peli käy tylsäksi.
Kateen korvaa?
28/08/07 21:08
Olen siis kade ja henkisesti veltto. Onneksi en piittaa siitä.
http://www.yle.fi/pyhatjapahat/testi.html
Hyveitä: Oikeudenmukaisuus, suhteellisuuden taju, lojaalius
Syntejä: Kateus, välinpitämättömyys, hengen velttous