Päivän uutisen mukaan viina on ykkössyy käydä Virossa.

Tähän hämmentävään johtopäätökseen oli päädytty gallup-kyselyllä, jossa muunmuassa peräti 80% sanoo käyttäneensä kahvila- ja ravintolapalveluja matkansa aikana, ja saman verran tuo alkoholijuomia tullessaan. Lisäksi mainitaan, että suomalaiset ostavat Virosta paljon kaikkea muutakin.

Mielestäni se, että 80% jengistä käyttää kahvila- ja ravintolapalveluja, ei ole mikään erityisen ällistyttävä uutinen. Tai on sikäli, että mitä se 20% sitten tekee? Syö oltermannilla siivitettyä reissumiestä puiston penkillä? Jos tuo olisi viinaturismin mittari, minä olisin matkustanut alkoholin takia noin kahdeksaankymmeneen maahan, sillä olen varmasti käyttänyt niissä ravintolapalveluja, jopa useamman kerran päivässä.

Enhän minä sitä kiistä, etteikö Virossa käytäisi pelkän viinankin takia. Useammatkin syntymäpäivät ja häät on juhlittu sieltä tuodun lastin voimalla, mutta sellaista se on minkä hyvänsä hyödykkeen suhteen. Jos jostain saa selvästi halvemmalla, ostetaan sieltä.

Suomessa Kaupan liitto sen sijaan hiiviskelee riman alitse, ikään kuin vaivihkaa:
"Edulliset hinnat houkuttelevat selvästi suomalaisia kuluttajia Viroon. Suomessa ei ole puutetta ruuasta, vaatteista tai lääkkeistä eikä meidän tarjontammekaan niin yksipuolista ole, että tavaraa pitäisi juuri Virosta hakea. Viro kilpailee hinnoilla ja tähän kilpailuun on vaikea vastata", Kurjenoja sanoo.

Ei tietenkään Suomessa ole pulaa ruuasta ja lääkkeistä eikä vaatteistakaan. Sen sijaan tarjonta on kyllä Suomessa lohduttoman yksipuolista johtuen kaupustelun kartellisoitumisesta tukkuliikemafioiden ympärille.

En tiedä saako Alkosta hyvää votkaa vieläkään. Jos ei saa niin Moskovskajaa saa Tallinnasta joka kioskista. Vaatteissakin valikoimat ovat yllättävn erilaiset. Virosta saa esimerkiksi puoli-ilmaiseksi Puolassa ja Ukrainassa tehtyjä herrasmiesten jalkineita, joiden laadussa ei ole mitään vikaa, mutta paria kymppiä enempää ei kenkäparista tarvitse maksaa koskaan. Ostin sieltä useammatkin kengät juuri ennen kuin muutin pois. Jostain Itä-Euroopasta peräisin olevat valkoiset kauluspaidat maksavat noin kympin kappale. Todennäköisesti naistenvaatteissa tilanne on sama.

Suomessa on tällaisen halpatuonnin ja -tuotannon kohdalla puhvelin mentävä aukko. Vaatekauppakin alkaa olla ketjuuntunutta keskusliikemafioiden ympärille, ja nehän tietysti suosivat omia toimittajiaan. Tietysti puolalainen vaate maksaisi Suomessa enemmän kuin Virossa kaupan työvoimakulujen takia, mutta en usko sen mitenkään voivan vaikuttaa esimerkiksi hinnan kaksinkertaistavasti. Ja vaikka se kaksinkertaistaisi hinnan, siltikin nämä olisivat halvempia kuin se, mitä kaupassa nyt on.

Tässä on mielestäni aukko nimenomaan valikoimassa. Suomessa saa lähinnä maailman brändättyjä massamerkkejä. Kalleimpia brändejä ei Suomeen hirveästi tuoda, sillä persaukisilla ei ole niihin varaa verojen ja asumiskulujen jälkeen, mutta halvempaa ja keskihintaista brändiä totisesti riittää. Näissä kuitenkin maksetaan pääosin juuri brändistä eikä tuotteesta. Jos puvun kanssa käytetään valkoista kauluspaitaa, minulle on aivan täysin yhdentekevää, mikä sen valmistaja on, kunhan se näyttää siistiltä ja kestää pesua toisin kuin esimerkiksi Burberryn riistohintaiset paidat, joita ei tunnu voivan pestä kertaakaan. En halua maksaa tuollaisesta perustuotteesta yhtään enempää kuin on pakko, enkä varsinkaan niskaan ommellusta valmistajan merkistä.

Kyllä Kaupan liitto voisi siis katsoa peiliinkin, eikä vain syyttää votkaturismia siitä, että ihmiset käyvät ostamassa Virosta vaatteita erinomaisella hintalaatusuhteella, tai ruokakaupasta kepu-puoluetukiverosta vapaita elintarvikkeita. Ruokakaupoissakin voitaisiin katsoa peiliin myös valikoiman osalta, sillä Suomessa on perin huonosti tarjolla mitään entisen NL:n alueen herkkuja, ja niitä saa Virosta joka marketista. Vasikan sisäfilettä en muista nähneeni Suomessa kaupassa missään, Nõmmen torilla oleva Saaremaa liha myy sitä kympillä kilo.

Tällainen palaute herättää kuitenkin ruuantuotantorajapinnassa ainoan osaamansa primitiivireaktion, “Suomalainen ruoka on maailman puhtainta. Suomalainen ruoka on maailman puhtainta. Suomalainen ruoka on maailman puhtainta”, jota toistettaisiin kunnes kukko laulaa, ellei kukkoa olisi pistetty lihoiksi ajat sitten ja myyty hunajamarinadissa suojakaasuun pakattuna.

Pistän tuossa digikuvia ojennukseen ja joudun käymään läpi kaikki ottamani ennemmin tai myöhemmin.

Katselin viime kesänä ottamiani kuvia Viron maaseudulta. Tavallaan siellä oli aika kaunista kesällä ja väliin tulee hiukan ikävä joihinkin pohjoisen ja idän kyliin, joissa kävin viikonloppuisin jokusenkin kerran. En minä sinne sen kummemmin takaisin kaipaa, mutta noita katsellessa tuli mieleen jokunenkin kierros siellä aika hyvällä. Minun oli tarkoitus olla siellä noin vuosi kauemmin ja kierrellä vielä tuleva kesä siellä ristiin rastiin, mutta näin ei nyt sitten käynytkään.

Täälläkin on tietysti kyliä ja ne ovat hienoja, mutta matkat pidempiä ja ruuhkaisempia ja kun en viitsi investoida autoon, liikkuminen hieman hankalamapaa.

Tulin äsken laivalla Helsingistä kotiin.

Istuskelin Starissa siellä 8. kerroksen kahvilassa nöräämässä. Kansan syvät rivit olivat liikkeellä myös, ja siellä sai seurata kahta toisistaan riippumatonta näytelmää. Kummassakin tapauksessa emansipoituneet naiset nuhtelivat erittäin kovaäänisesti huonotapaisia miehiään.

Ensin toisesta pöydästä kuului 142 desibelin voimalla "vedä vittu päähäs äläkä päätä mun puolesta". Viiden minuutin kuluttua toiselta puolelta kuului hieman vienommin mutta silti sangen kuuluvasti "haista vittu saatanan apina".

Kuka vielä väittää, että matkustaminen olisi tylsää ja viihteetöntä?

Päivä on mennyt hoitaessa sellaisia asioita, jotka ovat Tallinnassa halvempia kuin Englannissa. Kamera on puhdistettavana, röykkiö vaatteita on pesulassa. Samaten kävin ostamassa muutaman uudesta mestasta pomminvarmasti puuttuvan asian, joskaan en löytänyt siedettävää kirjahyllyä. Yhden löysin, mutta sen toimitusaika oli pidempi kuin heti, joten se ei kelvannut. Pitänee katsella toisaalta. Vielä pitäisi ostaa ilmeisesti jotain verhoja ja vuodevaatteita, mutta ne jätin suosiolla ylihuomiseen kun käyn joka tapauksessa kaivamassa taas auton kinoksesta, että saan haettua pesulakuorman takaisin.

Enää pitäisi pakata, ja ajatuskin ahdistaa. Muuttopäivän sain sovittua ensi viikon keskiviikoksi nyt kuitenkin, eli siihen mennessä pitäisi varmaan tehdä jotain.

Tutut kävivät eilen varmistamassa, että todella aion muuttaa. Ylenpalttinen alkoholiongelma pieneni jonkun verran.

Pullolliselle geneveriä ei sensijaan kukaan keksinyt edelleenkään mitään käyttöä. Minulla on ollut tuo puteli vuodesta -97 tai jotain ja se on muuttanut mukanani Helsingissä kerran ja sitten Tallinnaan. Se on pakko ottaa mukaan seuraavaankin sijoituspisteeseen, sillä haluan vielä kuulla eläissäni kerran kommentin "ai, sinulla on geneveriä. Ihanaa".

En pidätä hengitystäni.

30 tuntia on kulunut ja laukkua ei ole edes vielä paikallistettu mistään. Homma alkaa kusta. Siellä oli yksi lääke, josta minulla ei ole varajärjestelyä kun sen piti olla väliaikainen kaksi kertaa päivässä -kuuri. Ja sitä matkalaukkuakin, vaikka vain tyhjänä, tarvitsen sunnuntaina. Partakonekin alkaisi olla kiva juttu ihan tuota pikaa, vaikkakin vielä uskallan näyttäytyä kadulla.

Matkavakuutus ei taas korvaa mitään ennen kuin laukku on julistettu täysin kadonneeksi, ja siihen voi mennä herra ties kuinka kauan. Siellä oli partakone, kaikki omistamani hygieniatarvikkeet, pari lääkettä, pikkutakki, kaksi paitaa ja ainoat omistamani mustat vapaa-ajan housut. Jos nyt investoin tonnin duplikaatteihin ja laukku löytyy, en saa vakuutuksesta mitään.

Yritin äsken varata huomiseksi Superseacatin veneen takaisin kotiin. Löysin web-sivun ja klikkasin online-varausta. Ei onnistunut vaan sain tulokseksi tällaisen:

Ymmärrän etäisesti, että joku suunnittelee lahjojen puutteen takia sellaisen web-kaupan, ettei se toimi kuin parilla hassulla selaimella.

Sitä en sen sijaan ymmärrä, miksi kauppaa kiinnostaa edes etäisesti, millä käyttöjärjestelmällä noita sallittuja selaimia ajan. Miksi kauppa simputtaa maksuhaluisia asiakkaita ja kieltäytyy myymästä matkalippua vain siksi, että asiakas sattuu käyttämään mäkkiä eikä peeseetä?

Vai onko laivayhtiön ajatus kenties se, että valtaosa mäkin käyttäjistä on epäilyttäviä pujopartamiehiä, jotka ovat pistäneet vähäiset rahansa ylihintaisiin tietokoneisiinsa ja näin ollen heidän palvelemisessaan ei ole business casea?

Ulkona on lunta.

Ajattelin, että ehtisin alta pois ennen kuin sitä tarvitsisi nähdä. Lumi on kelvollista katseltavaksi kilometrien päässä olevien vuorien huipulla. Ulkona maassa oleva lumi taas olisi juuri ja juuri siedettävää, jos kukaan ei edes kuvittelisi, että ihmisten pitäisi mennä ulos silloin kun siellä lunta on. Jossain päin Amerikkaa ollaan näissä asioissa huomattavan edistyksellisiä. Snow day on aivan hyvä syy jäädä kotiin ja tehdä epätyötä tai katsella viskilasi kädessä ikkunasta ulkona leikkiviä lapsia.

Suomessa on vallalla joku masentavan luterilainen "kärsimys kasvattaa luonnetta" -asenne ja ihmisten oletetaan nöyryyttävän itseään rämpimällä nietoksissa. Tässä asiassa suomalaisten kuuluisi ottaa oppia jostain sivistyneemmästä maailmasta ja suhtautua ymmärtäväisesti niihin, jotka eivät varsinaisesti viitsi uhmata luonnonvoimia työmatkoillaan.

Tuo voisi oikeastaan sulaa vielä pois ja palata takaisin vasta tammikuussa, jolloin en toivottavasti ole sitä enää katselemassa.

Noin kaksi viikkoa sitten kämpästäni hajosi boileri. Se oli niin rikki, että piti ostaa uusi. Sellainen ilmestyi ja asentajakin sitten kolmen päivän kuluttua.

Ihmettelin kun värkki ei toimi ja lämmintä vettä ei siltikään tule. Selvittelyjä jatkettiin ja paljastui, että uusi boileri oli asennettu ylösalaisin. Jee. Sain tänne sitten kämpän omistajan kääntämään sen oikein päin ja päästämään siellä olleet noin 300 litraa ilmaa karkuun, jotta sinne mahtuu hiukan vettäkin lämpenemään. Siltikään lämmintä vettä ei alkanut valua. Parin päivän kuluttua, siis eilen, tuli sähkömies, joka katsoi, että joo, tässä näyttää olevan jotain osia rikki. Seuraavaksi tuli boilerifirman dude tänä aamuna, joka katseli, että tämä on selvästi rikottu vasaralla, mutta tämän osan hän saa tästä vaihdettua. Jee. Lisäksi värkin ylipaineventtiili oli jätetty asentamatta ja aukko oli vain tukittu jollain. Jee. Puolilta päivin tuli sitten alkuperäinen asennuspartio, jota oli puhuteltu välissä. Asensivat venttiilin sinne ilmeisesti kuten pitikin, mutta samalla vaihtoivat sen vasaralla rikotun osan sinne takaisin. Jee.

Harjoitukset jatkuvat taas parin tunnin päästä.

Tallinnassa oli eilen shöy. Rataskaevun pikku teatterissa, jonka nimeä en muista, esiintyivät sekä Tuomari Nurmio että Kauko Röyhkä. Röyhkä on pelle ja tekee tietääkseni vain huonoa musiikkia, mutta Tuomari Nurmiota mies kuuntelee mielellään.

Shöyn aikana lavan edessä tanssahteli pari tyttöstä, ja kunnianarvoisa seuralaiseni katseli niitä siinä kuten hiukan minäkin. Jossain vaiheessa johtaja T totesi, että tuo ruskeahiuksinenhan on oikeastaan aika jees, pitäisiköhän tehdä jotain. Sanoin, ettei pidä, koska ne ovat maksettuja tanssahtelijoita. Ikämiesryhmä vieressäni ihmetteli, että miten muka ovat, nehän selvästi diggaavat Tuomari Nurmiota ihan kybällä.

Kysyin: "kuinka monella Tuomari Nurmio-fanilla on baarissa jalassaan balettitossut?"

Olen huomannut kaupungilla kävellessäni, että turistit pörräävät vain tietyissä paikoissa. Toompealle raahataan bussilasteittain jengiä. Kaikki tietävät Raatihuoneen torin, Viru-kadun ja Suur-Karjan baarit. Länsipuolen katuja kävellessä huomaan kuitenkin, ettei siellä ole koskaan ketään. Ei siellä sinänsä ole kauppoja tai baareja, mutta ainakin minun mielestäni siellä on kivannäköisiä taloja ja kujia ja niiden autious lisää tuntua siitä, että nämä ovat uneliaan sisilialaisen ikivanhan kylän syrjäkujia eivätkä Viron pääkaupungin katuja. Seuraavalla Tallinnan visiitillä kuumana kesäpäivänä kannattaa ennen kaljaterassille parkkeeraamista kävellä Lain ja kaupunginmuurin välisiä katuja ja kujia, kartasta voi etsiä missä on Lai, Aida, Suurtüki, Laboratooriumi ja Kooli. Muurin ulkopuolella on sitä paitsi ihan käymisen arvoinen puisto, jota pitkin voi kiertää Toompean ja päätyä lopulta Vabaduse väljakille. Kävin juuri äsken kauppaan mennessäni tuollapäin eikä siellä ollut taaskaan ketään. Joskin olin omissa ajatuksissani sen verran, että unohdin lopulta käydä kaupassa, ja sinne pitää nyt tehdä sitten uusi toivioretki tai nälkä on vieraanamme.

Tietysti voi aikansa käyttää hakemalla viinakaupasta muovikasseja ja parkkeeraamalla niiden kanssa sitten Raatihuoneen torin turistibaareihin jos 300 metrin kävely tuntuu liian raskaalta, vaivalloiselta tai eksoottiselta.

Olen nyt asunut Tallinnassa vuoden ja kahdeksan kuukautta. Osaltaan tämä on ollut odotusten mukaista, osin sitten taas ei.

Numeroasioiden valossa Viro on tietysti suomalaista palkkaa saavalle mukava paikka. Veroprosentti on kiinteä. Tänä vuonna 22%, ensi vuonna 21%, sitten 20% jne. Toistaiseksi ei näytä siltä, että täällä alettaisiin keksiä hyvinvointivaltiota ja korkeita veroja. Hintataso on alhainen ja asuntoja saa Helsingin hintatasoon tottuneelle halvalla ainakin jos vuokraa. Ostohinnat ovat juuri nyt älyttömän korkeat, mutta markkinoilla on tasaantumista näköpiirissä ja jopa hintojen laskua. Ruoka ja juoma eivät maksa paljon mitään. Itse olen käytännössä hakenut noin kerran kuussa automaatista 3000 pesoa eli maksiminoston (hiukan alle 200€) ja sillä elää suunnilleen kuukauden.

Verotuksesta vielä sananen. Kun suomalainen lähtee pois Suomesta, verottaja suhtautuu asiaan epäluuloisesti. Sääntö on sellainen, että jos komennus kestää alle puoli vuotta, verot pitää maksaa Suomeen joka tapauksessa. Jos komennus kestää yli puoli vuotta, verot voi maksaa asuinmaahan kunhan oleskelee Suomessa korkeintaan 6 päivää kalenterikuukaudessa. Asiaa nyt ei varsinaisesti valvota mitenkään, mutta Suomessa olleet päivät pitää laittaa veroilmoitukseen liitteeksi. Kirjanpito kannattaa pitää ajan tasalla. Minulla päivät ovat riittäneet hyvin, koska en ole kesälomaa Suomessa, mutta kyllä ne muutenkin riittäisivät paitsi jos haluaa olla jokaisen viikonlopun Suomessa. Aivan turhaa, täälläkin on tekemistä varsinkin kesäisin. Minulla on mennyt nelisenkymmentä päivää Suomessa vuoden aikana kun 72 saisi olla. Jos aikoo ruveta halpa-arvoiseksi veropetturiksi, silloin kannattaa muistaa olla kertomatta asiasta kenellekään, sillä Suomi on ilmiantajia väärällään. Kun on ollut kolme vuotta Suomesta pois, muuttuu rajoitetusti verovelvolliseksi ja sitten päivistä ei enää tarvitse tehdä lukua ja Suomessa saa olla korkeintaan 182 päivää vuodessa.

Verojen maksamisesta tänne on veroprosentin lisäksi se riemu, että autoetu ei ole Virossa verotettavaa tuloa. Tämä on Suomen riistoverotuskäytäntöön verrattuna ihan kohtuullisen rahanarvoinen etu. Veroilla saatavista palveluista minulla ei ole kokemusta muusta kuin,terveydenhoidosta mutta se tuntui toimivan aivan hyvin. Verotuksesta pääsen aasinsillan kautta positiivisesti yllättäneeseen asiaan, ja se on byrokratian keveys. Tänne tullessa piti käydä jossain virastossa tekemässä kuponki paikallisen henkilötunnuksen ja -kortin saamiseksi, mutta siinä se sitten olikin. Verovirastossa piti käydä myös tekemässä niille anomus siitä, että pääsee paikalliseen veroluetteloon. Mitään muuta byrokratiaa ei ollut. Pankkitilien avaaminen ja asunnon vuokraaminen onnistuivat aivan hyvin ilman paikallista henkilötunnustakin, sain sen vasta nelisen kuukautta tänne muuttoni jälkeen. Veroilmoitus pitää tehdä kuten Suomessakin, mutta se on web-lomake, johon syötetään tiedot ja joka kertoo ok:n klikkaamisen jälkeen heti, pitääkö maksaa vai tuleeko takaisin ja paljonko. Kun ei ole satavuotista historian painolastia ja asiat on voitu suunnitella 1990-luvun maailmaan eikä 1890-luvun tai Keski-Euroopan tapauksessa 1690-luvun, asiat toimivat automaattisesti ja nopeasti ja turhia kuponkeja ei ole olemassakaan.

Kieli on suomalaiselle helppo ja vaikea. Sinänsä helppo, että kielioppi ja kielen rakenne ovat käytännössä samat kuin suomessa. Eivät ihan, mutta opettaja selittää parissa tunnissa keskeisimmät erot. Sanojen suhteen sen sijaan on käytännössä joitain vanhoja verbejä ja substantiiveja lukuunottamatta aina väärin lainata sanaa suomen kirjakielestä tai yleiskielestä. Sanat ovat kyllä tuttuja ja viron sanoja löytyy paljon suomen murteista, mutta jos niitä ei tiedä ennakkoon, pieleen menee. Eli kieltä pitää opetella eikä sönköttää Eesti reklaami-tv -nuotilla suomea ja kuvitella sen olevan edes sinne päin oikein. Monessa paikassa puhutaan suomea, mutta nuorempi väki ei enää niinkään. Englannilla pärjää joka paikassa jos paikallista ei osaa. Itse osaan hoitaa asiat viroksi ja ymmärrän, mitä minulle puhutaan, mutta en osaa keskustella Dostojevskista kovinkaan henkevästi.

Minulla ei ole ollut täällä mitään ongelmia rikollisuuden tai siihen verrattavan kanssa. Ainoat häiriköt kadulla ovat olleet humalaisia brittituristeja ja omaisuuteen ei tarvitse suhtautua hysteerisesti. Jos jotain unohtaa johonkin, joku löytää sen ja vie henkilökunnalle ja se löytyy sitten sieltä varmaan aika samalla todennäköisyydellä kuin Suomessakin. Tuntuu siltä, että Suomessa uutisissa pääsevät esille lähinnä kaikki ikävät asiat ja niistä saattaa muodostua hiukan pelottava kuva kun ei tule ajatelleeksi, että ainoastaan ne huonot uutiset mainitaan. Sitä ei mainita, että 1499995 humalaista suomalaista selvisi ilman ongelmia tästäkin kesästä.

Yllätys on sen sijaan ollut se, kuinka hankala täällä on saada minkäänlaisia kontakteja paikallisväestöön. Työkaverien kanssa tehdään vain töitä, ei mitään muuta. Ja kun maa on pieni ja yliopistoja vähän, ihmiset rakentavat sosiaaliset verkostonsa nuorina ja pitävät sitten niitä yllä kun opiskelukavereista melkein kaikki kuitenkin päätyvät töihin Tallinnaan tai Tarttoon. Toisaalta suomalainen on täällä oletusarvoisesti edelleen humalainen poroturisti, joten suomen puhumisella ei saa jossain kaupungin yössä ångströmminkään vertaa eksotiikkapisteitä. Siinä, missä jossain vähän kauempana, vaikkapa jo Saksassa, kaljatuvassa suomen puhuminen todennäköisesti motivoi jonkun naapuripöydän asukin ihmettelemään kieltä ja kysymään, mistä olen, täällä niin ei tee kukaan. Kun suomalaisen identiteetti on viikonloppumatkaaja ja suomalaisia on paljon, minä hukun sinne joukkoon ja olen oletusarvoisesti vain epäkiinnostava viinaturisti.

Työssä on ollut opettavaista huomata, kuinka erilainen täkäläinen työkulttuuri on suomalaiseen verrattuna. Siinä on hyviä ja huonoja puolia suomalaiseen verrattuna, mutta Suomesta käsin helposti tulee sellainen kuva, että koska kieli on samantapainen ja Suomi on edistynyt länsimaa ja Viro takapajuinen itämaa, täällä jotenkin ihailtaisiin suomalaista tapaa tehdä asioita. Siihen suhtaudutaan jokseenkin neutraalisti joillekin asioille hiukan naureskellen kuten vaikka sille, että kesäperjantaisin on aivan turhaa soittaa Suomeen kahden jälkeen iltapäivällä kun ei siellä ole ketään. Täällä töitä tehdään pidempään ja jotenkin ahkerammin yleensäkin, mutta toisaalta väki usein tekee ensin ja miettii vasta sitten ja yllättävän usein täytyy hiukan toppuutella ja pysähtyä hetkeksi miettimään.

Kaiken kaikkiaan tämä on ollut oikein kiva kokemus. En yhtään ihmettelisi, jos etätyöhön pystyvää luovaa työtä tultaisiin tekemään tänne enemmältikin, koska se on taloudellisesti erittäin hyvä veto ja kulttuurierot eivät kuitenkaan ole ylitsepääsemättömiä.

Aina kun jurputamme veroista, joku kertoo meille, että jos veroastetta lasketaan edes hiukan, julkiset palvelut ajetaan alas ja köyhät hätistetään hankeen kuolemaan pakkaseen ja syömään kylmää kesäkeittoa.

Suomessa verotulojen osuus BKT:sta oli vuonna 2005 44 prosenttia, edessä Ruotsi, Tanska, Norja ja Ranska. Virossa verotulojen osuus on 30,9%. Meillä siis pitäisi olla maailman viidenneksi parhaimmat verorahoitteiset julkiset palvelut ja tukiaiset niitä tarvitseville. Olen alkanut kallistua sille kannalle, että verojen suuruudella ja julkisen palvelun laadulla ei ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään.

Minulla huomattiin näöntarkastuksessa viime talvena, että molempien silmien silmänpaineet olivat yläkanttiin ja toinen hiukan yli riskirajan. Asiaa piti tutkia lisää. Yksityislääkärillä ei ollut tarvittavaa laitteistoa kaikkien tarvittavien mittausten tekemiseen eikä myöskään verkkokalvon tutkimiseen mahdollisten vaurioiden paikallistamiseksi. Yksityislääkäri, jollaisen löytäminen oli työn ja tuskan takana, suositteli vain julkisen terveydenhoidon puoleen kääntymistä ja antoi jonkun keskhaiglan varauskeskuksen numeron.

Koivesta kanaa, sarvesta härkää ja kielipuolena julkisen terveydenhoidon rattaisiin. Keräsin pari päivää rohkeutta ja soitin sitten kyseiseen numeroon. Kerroin asian niin hyvin kuin osasin ja sanoin, että täältä nyt käskettiin silmakliinikalta varata aika. Kysyivät, että kävisikö huomenna ja kun sanoin ettei oikein käy kun olen Liettuassa työmatkalla, sovimme ajan seuraavalle viikolle torstaille. Missä oli kuuden kuukauden jonotus?

Menin silmäklinikalle torstaiaamuna. Ulkoa koko mesta näytti ankealta neuvostokolossilta, mikä se epäilemättä olikin, mutta sisällä lienee jotensakin kaikki laitettu uuteen uskoon. Minun piti maksaa 50 EEK (3 euroa) rekisteröitymismaksua, joka on muotoa kerran elämässä, siitä hyvästä, että syöttivät tietoni sairaalan atk:lle. Antoivat papereita, joissa oli henkilötietoni ja syy miksi siellä olen ja sanoivat, että neljänteen kerrokseen. Neljännessä kerroksessa hoitaja otti paperit, käski istua hetkeksi ja kun lääkäri tuli huoneestaan seuraavan kerran, vilkaisi papereita ja kertoi, mitkä tutkimukset tehdään. Sitten hoitajat kuljettivat minua huoneesta huoneeseen ja mittasivat silmänpainetta, verkkokalvon paksuutta ja kuvasivat jollain laserhärvelillä silmänpohjan. En ole lääketieteen asiantuntija, mutta käytetty laitteisto ainakin vaikutti sangen modernilta.

Tutkimusten jälkeen odotin taas viisi minuuttia ja lääkäri otti minut huoneeseen ja vilkaisi tulokset ja kurkkasi vielä silmänpohjan. Ongelmaa ei lopulta ollutkaan, mikä oli hyvä, ja olin ulkona sieltä kolmessa vartissa. Missään ei tarvinnut jonottaa eikä odotella ja homma toimi aika eri tavalla kuin Suomessa kun lääkäri pääasiassa ohjasi hoitajia tekemään oikeita asioita ja ylipäätään piti oveaan kiinni vain kun siellä oli potilas muutaman minuutin. Kaiken paperityön teki puolestaan joku konttoristi sen sijaan, että lääkäri olisi kirjoitellut jotain tarinoita kaksisormijärjestelmällään.

Tämän yksittäistapauksen valossa ei tarvita korkeita veroja ja palvelumaksuja kelvollisen terveydenhoidon järjestämiseksi. Toinen tietämäni yksittäinen asia on täkäläinen äitiyslomajärjestelmä. Äitiyslomaa saa 15 kuukautta täydellä palkalla ja aina kun synnyttää lapsen, valtio maksaa puolet siinä kohtaa jäljellä olevasta opintolainasta pois saman tien. Suomalaisen äitiyslomajärjestelmänhän pitäisi olla maailman paras. Varmasti täällä on monia vastaavia asioita paljon huonomminkin kuin Suomessa. Mutta on puhdasoppista sumutusta väittää, että palvelujen turvaamiseksi täytyy kerätä juuri nykyisen suuruisia veroja. Kun rahaa käytetään enemmän palveluun ja infrastruktuuriin ja vähemmän herra ties mihin ihmisen kannalta jokseenkin toissijaiseen, sitä ei tarvitse äyskäröidä niin mahdottomia määriä.

Suomessa tuntuu hiukan siltä, että rahaa pitää kaataa julkiseen tuuttiin ihan mahdottomia määriä lähinnä siksi, että julkispalvelumenotuutti on huomattavasti pienempi halkaisijaltaan kuin tulotuutti ja välistä puuttuu metri putkea. Kun suihkutetaan tarpeeksi kovalla paineella menotuuttia kohti, osa valuu siitä sisään ja haluttu tulos saavutetaan, mutta samalla ei huomata sitä, että puolet ruiskusi pitkin seiniä. Jos tulotuutissa painetta hiukan lasketaan, suihku muuttuu belgialaisen pissapojan suoritukseksi ja mitään ei enää lennä palveluiden rahareikää kohti, joten näin ei voi tehdä.

Lopputuloksena rahaa palaa helvetisti ja palveluita pidetään "kriisissä" tieten tahtoen, mutta kirjoittelen siitä joskus toiste.

Keräsin taas itseaiheutettua kiukutusta tutustumalla tiedostavaan soopaan www.vapaaliikkuvuus.net -sivuilla. Tunnustan suosiolla, että olen jokseenkin täydellisen eri mieltä kaiken tuolta löytyvän kanssa, sillä en halua Suomeen pakolaisperäistä maahanmuuttoa yhtään enempää kuin meidän on aivan välttämättä otettava täyttääksemme tekemiemme sopimusten velvoitteet rimaa hipoen. Työperäistä siirtolaisuutta lähialueilta ja riittävän samanlaisen kulttuuritaustan maista en karsasta laisin, mutta pakolaisjärjestelmän käyttäminen de facto siirtolaisuuden kanavana ilman, että pääsemme valitsemaan tulijoista parhaimmat ei tunnu johtavan hyvään meillä kuten se ei ole johtanut missään muuallakaan.

Tämän asian taustoista tiedän Virossa asuvana sen sijaan ilmeisesti enemmän kuin sivujen kirjoittaja. Jostain syystä Suomen uutisissa esiintyy juuri tuo sävy, joka kyseisessä kirjoituksessa esiintyy. Venäläisvähemmistön ja kansalaisuudettomien asemasta jaksetaan mussuttaa, koska on otettu määritelmäksi se, että kyseessä on epämääräinen ja halpa-arvoinen syrjintä. Viron kielikokeen vaativuudesta jaksetaan marmattaa, mutta onko kukaan nähnyt mitään lähteitä tai viitteitä tuohon kokeeseen? Jos ei, miksi otamme annettuna julistuksen siitä, että tuo koe olisi jotenkin ylivertaisen vaikea? Toisekseen, kuinka moni on nähnyt ikinä Suomen lehdistössä mainintaa siitä, että valtaosa venäjää puhuvista, joilla ei ole Viron kansalaisuutta, on ilman kansalaisuutta omasta tahdostaan eikä salaperäisen, venäläisvihamielisen salaliiton seurauksena?

Linkin takana olevan potaskan uskottavuus olisi kohentunut hiukan, jos olisi vaivauduttu selvittämään lukijalle, miksi Viron kansalaisuus ei ole aivan niin kysytty asia kuin annetaan ymmärtää. Ne, joilla on Venäjän kansalaisuus tai entisen NL:n passi ja jotka ovat näin "kansalaisuudettomia", saavat nimittäin liikkua ilman viisumisimputusta Venäjälle ja sieltä takaisin Viroon. Narvan seudulta on mukava käydä tankkaamassa Ivangorodissa autonsa puoleen hintaan ja ostamassa juttuja halvemmalla. Jos lisäksi sukua asuu Venäjän alueella, heitä voi käydä tapaamassa vaivatta ilman viikkoja vievää ja virolaisen mittapuulla kallista viisumijumppaa. Jos nämä ihmiset ottavat Viron kansalaisuuden, heistä tulee Venäjän vinkkelistä muukalaisia ja joutuvat brezhneviläisen viisumibyrokatian rattaisiin.

Varmasti joukossa on niitäkin, varsinkin vanhempia ihmisiä, joille kielikoe on ylivoimainen asia ja jotka haluaisivat kansalaisuuden mutteivät sitä saa. Tietysti näiden ihmisten tilanne pitäisi ratkaista jotenkin, koska kyse on pienestä joukosta. On kuitenkin puhdasoppista sumutusta väittää, että jokainen Viron kansalaisuudeton on jonkunlaisen syrjinnän uhri ja että kansalaisuudettomien suuri määrä itsessään kertoo jostakin ongelmasta.

Samaten numeromagialla annetaan ymmärtää venäjää äidinkielenään puhuvien olevan työmarkkinoilla syrjittyjä. Väite pitää paikkansa niiden osalta, jotka eivät puhu viroa laisinkaan, mutta nuorempien, itsenäisen Viron aikaan koulunsa käyneiden tilanne on täysin toinen. He ovat käytännössä kaksikielisiä ja pärjäävät aivan mainiosti molemmilla kielillä, ja heidän kysyntänsä palveluammatteihin on kova. Kun Tallinnassa puolet puhuu äidinkielenään venäjää, jokaisen bisneksistään kiinnostuneen firman on palkattava venäjää puhuvia asiakkaita palvelemaan mikäli haluavat kilpailla tuon puolikkaan krooneista. Tästäkään ei linkittämäni artikkeli mainitse jostain syystä mitään.

Koko tuon sivuston ajatus tuntuu olevan se, että valkoinen eurooppalainen mies on aina väärässä ja kaikki muut ovat aina oikeassa ja jokainen niitä muita vastaan suunnattu päätös on aina lähtökohtaisen syrjivä taustoista ja faktoista riippumatta.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, Baltiassa maat ja kulttuurit ovat kovasti erilaisia ja bisnesmies tekee virheen kuvitellessaan, että mikä käy yhdessä, käy toisessakin. Ulkomaalaisen vinkkelistä kaikissa näissä on hyvät ja huonot, tutut ja vieraat puolensa, ja mainitsen tässä lyhyesti omat havaintoni siitä, miten bisnes luistaa ja miten se tökkää. Kaikissa maissa saa ynseän vastaanoton jos menee kertomaan sinne, että me tiedämme kaiken kun tulemme lännestä ja te olette ryssiä.

Viro on luonteeltaan lahjakkaiden individualistien valtio. Kaikki katsovat olevansa oman alansa ja kaikkien muiden alojen timantinkovimipia asiantuntijoita. Oman alan tapauksessa asia usein pitää jopa paikkansa. Tästä seuraa puolestaan se, että Virossa tarvitaan motivaatio ennen kuin mitään tapahtuu, ja motivaatiota ei löydetä vetoamalla siihen, että pomo käskee tai siihen, että sopimuksessa sanotaan niin. Ajatukset pitää myydä ja sitten kun ne on myyty ja ne ovat käyneet kaupaksi, asioita tapahtuu ripeasti. Ulkomaalaiselle voi olla jossain määrin kulttuurishokki se, että asiakas ei ole mitenkään välttämättä kuningas jos kyse on virolaisen asiantuntemukseen kuuluvasta asiasta. Suorapuheisuus saattaa myös yllättää ainakin kiertoilmaisuihin tottuneiden kulttuurien edustajat.

Latviassa ollaan tarkkoja sopimuksista, säännöistä ja papereista. Suomalainen tapa sopia asiat suullisesti ja ruveta niitä tekemään ja antaa lakimiesten sorvata papereita myöhemmin ei toimi siellä kovin hyvin. Asia on olemassa jos siitä on paperi ja dokumentti ja jos niitä ei ole, edistyksen puute on käsin kosketeltavaa. Sopimusneuvottelut eivät kuitenkaan ole loputonta jähnäämistä vaan ne etenevät ripeästi ja niissä käytetään tervettä järkeä. Kun sopimus on tehty ja olemassa, siitä voidaan kyllä poiketa ja joustaa jos se vaikuttaa järkevältä, mutta jonkunlainen sääntöpuite pitää olla olemassa asioiden saamiseksi käyntiin.

Liettua on hyvässä mielessä cosa nostra. Tällä en tarkoita mitään rikollista vaan sitä, että asioiden toimiminen ei perustu byrokratiaan, yksilösuorituksiin tai sopimuksiin vaan ihmisten sosiaalisiin verkostoihin, luottamukseen ja siihen, että kaikki vain tietävät, miten yhteiskunta toimii. Bisnes ei edisty sähköpostitse vaan ensin pitää tutustua, käydä päivällisellä ja kaljalla puhumassa kaikesta muusta paitsi bisneksestä. Sitten kun on tutustuttu ja tullaan hyvin toimeen, vastaus kaikkeen on "no problemo" ja vaikeatkin asiat järjestyvät rivakasti. Ei ehkä ihan suunnitellusti, mutta järjestyvät tyydyttävästi kuitenkin. Toisaalta edes helpot asiat eivät edisty jos niitä yrittää järjestää täysin tuon verkoston ulkopuolelta.

Yritin äsken ostaa supermarketista kaljaa. Eipä onnistunut. Elokuun alusta alkoholin myyminen Tallinnassa on kahdeksan jälkeen illalla kielletty. Sakusta, Jöelähtmestä tai Sauesta tuossa naapurissa sitä kyllä saa mutten viitsinyt tehdä toivioretkeä vähäpätöisen asian takia sinne. Mäyräkoiranäyttelymatkaa suunnittelevien kannattaa kuitenkin pitää asia mielessä ja asioida päiväsaikaan eikä vasta juuri ennen viimeisen veneen lähtöä.

Asian ikävä puoli on se, että nämä ovat vastaus huhtikuiseen patsasrähinään. Moraalinvartijat voivat tämän jälkeen todeta, että uusia patsasrähinöitä ei ole näkynyt, keino siis toimii. Kielletään vielä jotain muutakin. Sinänsä asia on jokseenkin vähämerkityksellinen, mutta periaate kyrsii jos väärästä toimenpiteestä tehdään väärät johtopäätökset ja päätellään maailman parantuneen ihan merkittävästi.

Agent M. Kannattaa investoida kymppi levyyn supermercadon ohi kulkiessaan jos sattuu käymään Tallinnassa mäyräkoiranäyttelymatkalla.

Esimerkkejä (linkit youtubeen) vaikkapa Kus on mu kodu tai Shokolaad.

Baltiasta kannattaa ennen kaikkea muistaa, että muuten kuin maantieteellisenä alueena sitä ei ole olemassa.

Suomessa ja monessa muussakin paikassa bisneksessä ja politiikassa Baltian maat vain niputetaan ja kutsutaan niitä Baltiaksi. Näin syntyy helposti harhakuva siitä, että näillä kolmella maalla olisi jotain yhteistä. Lähellä toisiaan oleviksi pieniksi maiksi sitä on yllättävän vähän ja niiden yhteinen historiakin rajoittuu lähinnä erilaisiin miehitysvuosiin.

Kolme maata, neljä kieltä, kolme ja puoli kulttuuria, kolme valuuttaa, kolme uskontoa ja kolme tapaa ajatella asioita ja tehdä bisnestä. Kulttuurillisesti voidaan ajatella Suomea, Ruotsia ja Norjaa. Tavallaan olemme jostain ulkoa katsottaessa kovin samanlaisia, mutta silti Suomi-Ruotsi -bisneksissä asiat tökkivät yllättävän paljon ja jokainen ruotsalaisen tai norjalaisen kanssa bisnestä tehnyt huomaa, että niissä maissa toimitaan aivan eri tavalla. Ei automaattisesti huonommin tai paremmin, mutta eri tavalla.

Pahin tapa ryssiä bisneksensä Baltiassa on mennä sinne paukuttelemaan henkseleitä ja niputtamaan ne kaikki samaan kasaan ja kertoa tietävänsä kaikki asiat aika paljon paremmin kuin he, sillä ne ovat siellä epämääräistä Itä-Eurooppaa ja ryssiä ja me olemme sivistynyttä länttä.

Kävin tänään Latviassa.

Latvian tullinuuskija otti Valkassa henkilökortin ja rekisteriotteen ja sitten rupesi penäämään jotakin latviaksi. En ymmärtänyt siitä oikeastaan mitään. Sitten se penäsi samaa eestiksi "kindlustus" jolloin ymmärsin, että tivataan jotain "vakuutusta". En ymmärtänyt edelleenkään oikeastaan mitään joten sanoin vain, että on minulla vakuutus. Kuten kaikki tiedämme, tällaisiin kysymyksiin pitää aina vastata kyllä. Heebo alkoi hermostua, mikä panee miettimään, että hän ei liene uravalinnassaan onnistunut kovinkaan oivallisesti päätettyään ryhtyä palveluskunnaksi noinkin lyhyellä pinnalla.

Santarmi hyökkäsi sitten pelkääjän paikan oven kautta hanskalokerolle ja kaiveli sieltä juttuja ja löysi jonkun vihreän paperossin, jota en ollut ikinä ennen nähnytkään ja huiskutti sitä minulle kiukkuisesti ja sanoi "kindlustus".

Sanoin have a good day.