Valmiin valtakunnan vartijat
29/07/11 12:49
Puutun vielä hetkeksi eilen sivuamaani sananvapausteemaan.
Sananvapaus tai ainakin ajatus siitä ovat varsin vanhoja keksintöjä. Viittauksia tähän ajatukseen löytyy Kreikasta, Roomasta ja islamilaisesta maailmasta. Modernin sananvapauden juuret ovat valistusaatteissa ja uskonpuhdistuksessa ja Tanska ehti ensimmäisenä säätämään lain
sananvapaudesta 1700-luvun loppupuolella.
Emme mene aivan täydellisen pieleen vaikka teemme karkean yleistyksen. Näyttäisi siltä, että sananvapautta varhaisessa vaiheessa kunnioittaneet pohjoiset maat pärjäävät tänäkin päivänä paremmin kuin ne, joissa sananvapaus on tuoretta perua tai sitä on poljettu säännöllisesti. Tämä ei ole tietysti osoitus mistään ja kyse voi olla silkasta sattumasta, mutta ajattelemisen aihetta se ainakin antaa.
Jos asiaa ajatellaan hetkinen ja tutkitaan Suomea, voidaan tehdä pari mielenkiintoista havaintoa. Suomessa sananvapauteen on itsenäisyyden ajalla ja sotasensuuri unohtaen puututtu kaksi kertaa. 30-luvulla kommunistien toiminta oli kiellettyä ja Kekkosen aikaan ystävällismielisen naapurivaltion arvostelu oli poliittinen ja bisnesmiehelle myös taloudellinen itsemurha.
Minusta näyttää siltä, että kommunismin kieltäminen aiheutti lopulta vastareaktion, joka kulminoitui kymmenen vuoden taistolaishullutukseksi yliopistoissa ja kulttuuripiireissä. Maailmassa on harvoja typerämpiä aatteita kuin stalinismi, mutta niinpä vain kulttuuriväki hurahti maailman sortavimman hirmuhallinnon ihailijoiksi ja kutsui sitä edistykseksi. Ainakin voin helposti ajatella, että jos poliittinen keskustelu myös vasemmalla olisi ollut täysin avointa koko ajan, mitään ylilyöntejä ei olisi syntynyt ja 60-70 -lukujen taitteen vouhotus oli yksi suuri ylilyönti.
Ystävällismielisen naapurivaltion arvostelu ei ollut varsinaisesti kiellettyä, mutta kyllähän Suomessa suomettuneita oltiin. Oli virallinen ystävyyspropaganda, Näin naapurissa -propagandakatsaus, kolhoosien humisevia viljapeltoja esitteleviä koulukirjoja ja näiden vastapainona ihmisten yleinen tietoisuus siitä, että idässä kaikki on päin helvettiä. Kun julkinen keskustelu ja mielipiteet eivät kohdanneet, mielipiteet alkoivat elää omaa elämäänsä eikä niitä yhdistänyt reaalimaailmaan enää juuri mikään, kuten ei myöskään virallisen propagandan mukaisia faktoja.
Tämän kauden krapula on se, että Suomella tuntuu olevan edelleen vaikeuksia suhtautua Venäjään siten kuin mihin hyvänsä naapurivaltioon kuuluu suhtautua. Venäjää pelätään (tai ihaillaan kritiikittä), siitä ei oikein tiedetä mitään, kauppa on melko yksipuolista ja kanssakäyminen muutenkin melko vähäistä.
Kun Venäjää ja Suomen suhdetta siihen ei koskaan otettu tosiasioihin perustuvan, avoimen keskustelun kohteeksi, tuloksena oli joko valheisiin perustuvia mielikuvia tai ennakkoluuloihin perustuvia mielikuvia ja nämä elävät suomalaisessa kansanperinteessä edelleen.
Nykyään sananvapaus on osa ihmisoikeuksien julistusta ja melkein kaikki maat ovat sen jotenkin lainsäädännössään huomioineet.
Ajatuksen tähän kirjoitukseen sain oivaltaessani, että nykyiset hyökkäykset sananvapautta vastaan tuntuvat tulevan kaikki samoista suunnista ja samoilta henkilöiltä. Tämän hyökyaallon ensilaineiden liplatus on jo muutaman vuoden takana kun yksi asenteellinen nykyinen perussuomalainen (Halla-aho) sai enemmälti julkisuutta tuotannolleen. Yrityksiä hänen vaientamisekseen on nähty jokunen ja erityisesti punaisissa ja vihreissä suunnissa yllättävän iso osa kritiikistä sisälsi lähinnä ajatuksen siitä, ettei noin saisi sanoa eikä ajatusta siitä, että kirjoitukset ovat sisällöllisesti kosmista tuubaa.
Perussuomalaisten nousu ennen eduskuntavaaleja sai aallonharjan kohoamaan. Täsmälleen samat naamat ja jokunen uusi aloittivat kampanjan Persuja ja persupoliitikkoja vastaan, jälleen kerran sillä teemalla, että näin ei saa sanoa. Itse selitän osan Perussuomalaisten käsittämättömästä kannatuksesta sillä, että ennen vaaleja opponentit ja lehdistö eivät juuri panneet Soinia lujille ennen kuin viime päivinä ennen vaaleja. Sitä ennen Soinia kovisteltiin lähinnä siitä, saako hänen mielestään joku persuehdokas sanoa näin tai noin.
Nyt kun Norjassa räjähti pommi ja laukesi pyssy, jälleen samat naamat, joista politiikan etunenässä Tuomioja ja Biaudet, haluavat kieltää jotakin. Jälleen tarkoitus on kieltää näitä epätoivottuja mielipiteitä, aivan kuten on ollut tähänkin saakka. Nyt tämä kieltomentaliteetti on naamioitu "emmehän halua lapsiamme tapettavan" -kaapuun, mutta tosiasiassa on taas käynnissä yritys mulkata lainsäädäntöä siten, että muutama persu ei saisi politikoida siten kuin he politikoivat. Hankkeen päämäärä on täsmälleen sama kuin muutama vuosi sittenkin.
Onko perussuomalaisuus mukamas aatteena niin ylivertainen, ettei sitä vastaan voi taistella muuten kuin vaientamalla aatteen äänekkäimmät äänitorvet? Minä en ainakaan usko sen olevan. Jos se taas olisi niin täydellisen ylivertainen, silloin sen kuuluisikin valloittaa maailma, aivan kuten valistusaatteet tekivät parisataa vuotta sitten.
Sananvapauden poliittinen sisältö on siinä, että se mahdollistaa yhteiskunnan muuttamisen. Parisataa vuotta sitten sananvapautta vastusti Euroopassa lähinnä vanha valta, katolinen kirkko ja yksinvaltiaat. Tavalliset ihmiset sen sijaan tarttuivat siihen, sillä he halusivat
yhteiskuntaa muuttaa. Syntyi poliittinen järjestelmä ja vapaa lehdistö. Tämä mahdollisti muunmuassa vasemmiston ja sosiaalidemokratian nousun ja nykyiset hyvinvointivaltiot sekä sen siivellä syntyneet maailman vapaimmat yhteiskunnat, joissa ihmisillä on oikeuksia eikä ainoastaan rikkailla.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tämä vallankumous on syönyt lapsensa.
Nämä aikaisemmin pienen ihmisen puolesta toimineet muutosvoimat ovat ilmeisesti katsoneet maailman tulleen valmiiksi, sillä nyt ne hyökkäävät voimakkaasti sananvapautta vastaan huolimatta siitä, että tuo sananvapaus on ollut näiden liikkeiden oman historian kannalta keskeinen elementti. On sitten kyse kommunisteista, sosiaalidemokraateista tai vihreistä, kaikki ovat olleet aikansa protestiliikkeitä ja ovat haranneet kulloistakin vallankahvaa ja vahvempiaan vastaan.
Tällä hetkellä sananvapautta hyödyntävät toisenlaiset muutosvoimat. Se, saavatko ne aikaan muutoksen, riippuu meistä kaikista, mutta heille pitää antaa tilaisuus yrittää, aivan kuten annettiin tilaisuus yrittää niille, jotka sen yrittävät nyt muilta torpedoida.
Sananvapaus on perustavaa laatua oleva arvo vain silloin, jos yhteiskunta ei väkivaltakoneistoineen ota kantaa siihen, ovatko mielipiteet oikeita vai vääriä. Jos sananvapaus koskee vain oikeina pidettyjä asioita, se muistuttaa todellista sananvapautta yhtä vähän kuin kansandemokratia muistutti demokratiaa. Huolimatta siitä, että perussuomalaiset ja muut vastaavat saavat julkistaa mielipiteitä, joista emme pidä, meidän pitää silti puolustaa heidän oikeuttaan tähän ajatuksenvaihtoon.
Sananvapaus oli sen nykyisten vastustajien paras kaveri vielä 30 vuotta sitten. Minä uskon, että se on heidän paras ystävänsä joskus tulevaisuudessakin, joten kun he ehdottavat sananvapauteen rajoituksia, meidän kannattaa vastustaa näitä ehdotuksia niin mielipiteiden vaihdossa kuin viime kädessä vaaleissakin. Vain siten takaamme sen, ettei nykyinen tai mikään tuleva vallankahva pysty porsastelemaan liiaksi ja vaientamaan niitä, joita heidän menonsa ei miellytä.
Sananvapaus tai ainakin ajatus siitä ovat varsin vanhoja keksintöjä. Viittauksia tähän ajatukseen löytyy Kreikasta, Roomasta ja islamilaisesta maailmasta. Modernin sananvapauden juuret ovat valistusaatteissa ja uskonpuhdistuksessa ja Tanska ehti ensimmäisenä säätämään lain
Emme mene aivan täydellisen pieleen vaikka teemme karkean yleistyksen. Näyttäisi siltä, että sananvapautta varhaisessa vaiheessa kunnioittaneet pohjoiset maat pärjäävät tänäkin päivänä paremmin kuin ne, joissa sananvapaus on tuoretta perua tai sitä on poljettu säännöllisesti. Tämä ei ole tietysti osoitus mistään ja kyse voi olla silkasta sattumasta, mutta ajattelemisen aihetta se ainakin antaa.
Jos asiaa ajatellaan hetkinen ja tutkitaan Suomea, voidaan tehdä pari mielenkiintoista havaintoa. Suomessa sananvapauteen on itsenäisyyden ajalla ja sotasensuuri unohtaen puututtu kaksi kertaa. 30-luvulla kommunistien toiminta oli kiellettyä ja Kekkosen aikaan ystävällismielisen naapurivaltion arvostelu oli poliittinen ja bisnesmiehelle myös taloudellinen itsemurha.
Minusta näyttää siltä, että kommunismin kieltäminen aiheutti lopulta vastareaktion, joka kulminoitui kymmenen vuoden taistolaishullutukseksi yliopistoissa ja kulttuuripiireissä. Maailmassa on harvoja typerämpiä aatteita kuin stalinismi, mutta niinpä vain kulttuuriväki hurahti maailman sortavimman hirmuhallinnon ihailijoiksi ja kutsui sitä edistykseksi. Ainakin voin helposti ajatella, että jos poliittinen keskustelu myös vasemmalla olisi ollut täysin avointa koko ajan, mitään ylilyöntejä ei olisi syntynyt ja 60-70 -lukujen taitteen vouhotus oli yksi suuri ylilyönti.
Ystävällismielisen naapurivaltion arvostelu ei ollut varsinaisesti kiellettyä, mutta kyllähän Suomessa suomettuneita oltiin. Oli virallinen ystävyyspropaganda, Näin naapurissa -propagandakatsaus, kolhoosien humisevia viljapeltoja esitteleviä koulukirjoja ja näiden vastapainona ihmisten yleinen tietoisuus siitä, että idässä kaikki on päin helvettiä. Kun julkinen keskustelu ja mielipiteet eivät kohdanneet, mielipiteet alkoivat elää omaa elämäänsä eikä niitä yhdistänyt reaalimaailmaan enää juuri mikään, kuten ei myöskään virallisen propagandan mukaisia faktoja.
Tämän kauden krapula on se, että Suomella tuntuu olevan edelleen vaikeuksia suhtautua Venäjään siten kuin mihin hyvänsä naapurivaltioon kuuluu suhtautua. Venäjää pelätään (tai ihaillaan kritiikittä), siitä ei oikein tiedetä mitään, kauppa on melko yksipuolista ja kanssakäyminen muutenkin melko vähäistä.
Nykyään sananvapaus on osa ihmisoikeuksien julistusta ja melkein kaikki maat ovat sen jotenkin lainsäädännössään huomioineet.
Ajatuksen tähän kirjoitukseen sain oivaltaessani, että nykyiset hyökkäykset sananvapautta vastaan tuntuvat tulevan kaikki samoista suunnista ja samoilta henkilöiltä. Tämän hyökyaallon ensilaineiden liplatus on jo muutaman vuoden takana kun yksi asenteellinen nykyinen perussuomalainen (Halla-aho) sai enemmälti julkisuutta tuotannolleen. Yrityksiä hänen vaientamisekseen on nähty jokunen ja erityisesti punaisissa ja vihreissä suunnissa yllättävän iso osa kritiikistä sisälsi lähinnä ajatuksen siitä, ettei noin saisi sanoa eikä ajatusta siitä, että kirjoitukset ovat sisällöllisesti kosmista tuubaa.
Perussuomalaisten nousu ennen eduskuntavaaleja sai aallonharjan kohoamaan. Täsmälleen samat naamat ja jokunen uusi aloittivat kampanjan Persuja ja persupoliitikkoja vastaan, jälleen kerran sillä teemalla, että näin ei saa sanoa. Itse selitän osan Perussuomalaisten käsittämättömästä kannatuksesta sillä, että ennen vaaleja opponentit ja lehdistö eivät juuri panneet Soinia lujille ennen kuin viime päivinä ennen vaaleja. Sitä ennen Soinia kovisteltiin lähinnä siitä, saako hänen mielestään joku persuehdokas sanoa näin tai noin.
Nyt kun Norjassa räjähti pommi ja laukesi pyssy, jälleen samat naamat, joista politiikan etunenässä Tuomioja ja Biaudet, haluavat kieltää jotakin. Jälleen tarkoitus on kieltää näitä epätoivottuja mielipiteitä, aivan kuten on ollut tähänkin saakka. Nyt tämä kieltomentaliteetti on naamioitu "emmehän halua lapsiamme tapettavan" -kaapuun, mutta tosiasiassa on taas käynnissä yritys mulkata lainsäädäntöä siten, että muutama persu ei saisi politikoida siten kuin he politikoivat. Hankkeen päämäärä on täsmälleen sama kuin muutama vuosi sittenkin.
Onko perussuomalaisuus mukamas aatteena niin ylivertainen, ettei sitä vastaan voi taistella muuten kuin vaientamalla aatteen äänekkäimmät äänitorvet? Minä en ainakaan usko sen olevan. Jos se taas olisi niin täydellisen ylivertainen, silloin sen kuuluisikin valloittaa maailma, aivan kuten valistusaatteet tekivät parisataa vuotta sitten.
Sananvapauden poliittinen sisältö on siinä, että se mahdollistaa yhteiskunnan muuttamisen. Parisataa vuotta sitten sananvapautta vastusti Euroopassa lähinnä vanha valta, katolinen kirkko ja yksinvaltiaat. Tavalliset ihmiset sen sijaan tarttuivat siihen, sillä he halusivat
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tämä vallankumous on syönyt lapsensa.
Nämä aikaisemmin pienen ihmisen puolesta toimineet muutosvoimat ovat ilmeisesti katsoneet maailman tulleen valmiiksi, sillä nyt ne hyökkäävät voimakkaasti sananvapautta vastaan huolimatta siitä, että tuo sananvapaus on ollut näiden liikkeiden oman historian kannalta keskeinen elementti. On sitten kyse kommunisteista, sosiaalidemokraateista tai vihreistä, kaikki ovat olleet aikansa protestiliikkeitä ja ovat haranneet kulloistakin vallankahvaa ja vahvempiaan vastaan.
Tällä hetkellä sananvapautta hyödyntävät toisenlaiset muutosvoimat. Se, saavatko ne aikaan muutoksen, riippuu meistä kaikista, mutta heille pitää antaa tilaisuus yrittää, aivan kuten annettiin tilaisuus yrittää niille, jotka sen yrittävät nyt muilta torpedoida.
Sananvapaus on perustavaa laatua oleva arvo vain silloin, jos yhteiskunta ei väkivaltakoneistoineen ota kantaa siihen, ovatko mielipiteet oikeita vai vääriä. Jos sananvapaus koskee vain oikeina pidettyjä asioita, se muistuttaa todellista sananvapautta yhtä vähän kuin kansandemokratia muistutti demokratiaa. Huolimatta siitä, että perussuomalaiset ja muut vastaavat saavat julkistaa mielipiteitä, joista emme pidä, meidän pitää silti puolustaa heidän oikeuttaan tähän ajatuksenvaihtoon.
Sananvapaus oli sen nykyisten vastustajien paras kaveri vielä 30 vuotta sitten. Minä uskon, että se on heidän paras ystävänsä joskus tulevaisuudessakin, joten kun he ehdottavat sananvapauteen rajoituksia, meidän kannattaa vastustaa näitä ehdotuksia niin mielipiteiden vaihdossa kuin viime kädessä vaaleissakin. Vain siten takaamme sen, ettei nykyinen tai mikään tuleva vallankahva pysty porsastelemaan liiaksi ja vaientamaan niitä, joita heidän menonsa ei miellytä.
Comments
Vihapuhe
28/07/11 14:50
Norjan viimeaikaisten tapahtumien mukaan yksi jos toinenkin on maininnut kirjoituksissaan ja mielipiteissään “vihapuhe” -sanan.
Vihapuhetta pitää joko tarkkailla, kieltää, varoa tai vastustaa. Koko vihapuheasia alkaa jo elää omaa elämäänsä, sillä ilman minkäännäköisiä todisteita on jo ehditty lausumaan kaikennäköistä siitä, että Norjan tapahtumat johtuvat nimenomaan internetin vihapuheesta. Ei asiaa tarvitse näyttää mitenkään, selitys vaikuttaa ilmeisen uskottavalta ilman ensimmäistäkään perustelua.
Sananvapauden vaalijana katselen hieman huolestuneena, kun yksi jos toinenkin ajattelija ja poliitikko on vaatimassa milloin mitäkin kieltoja ja rajoituksia vihapuheiden kitkemiseksi. Ensinnäkin minulle on epäselvää, miksi vihapuheita tai mitään muitakaan puheita pitäisi kitkeä tai rajoittaa, sillä sananvapaushan on perustavaa laatua olevia oikeuksiamme. Jos on vihainen, eikö sitä saa sanoa ääneen? Jos ei, miksi ei.
Tähän mennessä en ole nähnyt minkäänlaista määritelmää sille, mikä oikeastaan on “vihapuhe”. Vihapuhe pitää kieltää ja kitkeä, mutta mitä me olemme tarkalleen ottaen kieltämässä ja kitkemässä kun kerran kenelläkään ei ole ollut aikaa paneutua asiaan määritelmän tarkkuudella? Rikokseen yllyttäminen on ollut kielletty ylimuistoisista ajoista alkaen eikä tähän ole tarpeen tehdä mitään muutoksia. Kyseessä on siis oltava joku tästä poikkeava ilmaisun muoto.
Ongelma asiassa on tietenkin ilmeinen. Jos kiellämme “vihapuheen” päättämättä hyvin tarkasti etukäteen, mikä on vihapuhetta ja mikä ei, kirjoitamme lainsäädäntöön termin, joka muistuttaa sisällöllisesti Orwellin rikosajatusta. Kukaan ei oikein tiedä, mitä se on, mutta se voi olla mitä hyvänsä jos
vallankahva niin päättää. Työläisten paratiiseissa oli käytössä “vallankumouksen vastustaminen”, joka myöskin tarkoitti kaikkea mahdollista pahaa ja joka antoi vallankahvalle näennäisen oikeuden ampua kenet hyvänsä väärien mielipiteiden takia. Suomessa tietysti ei ketään ammuttaisi vaan sakotettaisiin, mutta jos vihapuhetta ei määritellä ennakkoon, miten kukaan voi tietää, mikä on rikollista ja mikä ei ole? Rikoksen rangaistavuuden kannalta tämä on oleellinen kysymys.
On jossain määrin huolestuttavaa, että ministeritason visiirejä myöten väki on kilvan kieltämässä vihapuhetta, vaikkei ole mitään käsitystä siitä, mitä oikein ollaan kieltämässä. Kun asiaa ei käsitellä ennakkoon vaan jätetään asia oikeusistuimille jälkikäteen, kukaan ei joudu politiikan etulinjassa miettimään sananvapausnäkökulmaa, joka on asiassa paljon keskeisempi seikka kuin Norjan satunnainen pikku ammuskelu.
Käteen jää, että jokaisella vihapuheen kieltäjällä on oma käsityksensä siitä, mikä on vihapuhe ja mikä ei, ja he pitävät omaa käsitystään niin ilmeisenä, ettei tule mieleenkään ajatus siitä, että kaikki eivät ymmärrä asiaa samalla tavalla.
Sen jälkeen kun on saavutettu yksimielisyys siitä, mitä oikeastaan on vihapuhe, pitäisi käydä hyvin periaatteellinen keskustelu siitä, onko tällaisen puheen kieltäminen perustuslain ja ihmisoikeuksien mukaista. Yksinkertaisessa mielessä asia on triviaali, sillä yksinkertaiset ihmiset tavoittelevat vihapuheen kieltämisellä pahan kieltämistä ja hyvän edistämistä ja lisäksi se on hyväksi lapsille. Tämä on heille kelpoisa perustelu itsessään, sillä miksi kukaan kannattaisi pahaa ja haluaisi lapsille pahoja asioita.
Jos emme hyväksy perusteluksi “hyvän puolella pahaa vastaan” -ajatusketjua ensinkään vaan vaadimme perusteluja, joissa pureudutaan sananvapauden rajoittamisen problematiikkaan ja kerrotaan, miksi juuri tässä asiassa rajoitukselle on tarve, keskustelun sävy muuttuisi täysin. Jostain syystä tätä keskustelua ei Suomessa käy kukaan. Poliittisessa kentässä yksi laita ei oleellisesti eroa toisesta. Perinteisesti vasemmistopuolueet ovat Euroopassa suhtautuneet yksilönvapauksiin ja perusoikeuksiin paljon oikeistoa kunnioittavammin ja niiden kädenjälki näkyy vahvasti siinä, mitä nykyään ylipäätään ihmisoikeuksina pidetään. Tässä asiassa näyttää kuitenkin näidenkin puolueiden historiallinen perintö ja verenvuodatustakin vaatineen taistelun tulos väistyvän historian roskatynnyriin, sillä yhtäkkiä sananvapaus edustaakin heille jotakin pahaa.
Voi olla, että Norjan ammuskelu on seurausta sananvapaudesta. Mieli tekee kuitenkin sanoa, että väkivallan takia kuolee paljon enemmän ihmisiä sellaisissa paikoissa, joissa sananvapautta ei ole. Olemmeko valmiita luopumaan sananvapaudesta siksi kun Norjassa ammuskeltiin kerran? Tai vaikka ammuskeltaisiin toisenkin kerran? Minä en ole valmis tähän ja siksi penään hyvin vahvoja perusteluja niiltä, joiden mielestä näin pitäisi tehdä.
USA:n korkein oikeus linjasi 80-luvulla, ettei lain ja vallankahvan vinkkelistä ole olemassa sellaista asiaa kuin väärä mielipide. Suomessa valtaosa vihapuheen kieltäjistä haluaisi tosiasiassa kodifioida oman mielipide- ja arvomaailmansa lakiin ja käyttää oikeutta niitä vastaan, jotka näkevät maailman huomattavan toisenlaisessa valossa. Tämä on suoraa jatkoa Persujen vaalivoitosta alkaneelle nillitykselle, jossa halutaan kieltää vähän väliä milloin mitäkin, ainoana tarkoituksena vaientaa perussuomalaisia ja maahanmuuttokriitikoita.
Ei meidän tarvitse pitää perussuomalaisista eikä maahanmuuttokriitikoista, eikä asiattomille mielipiteille pidä antaa sen kummempaa painoarvoa. Sen sijaan jos haluamme elää vapaassa yhteiskunnassa, meidän on sallittava typerienkin mielipiteiden esittäminen. Jos emme halua elää vapaassa yhteiskunnassa, haluaisin tietää, mikä järjestelmä on parempi ja miksi.
Vaikka kykenisimme määrittelemään vihapuheen ja kieltämään sen, pitäisi miettiä sitäkin, mitä tarkoitusta palvelee vihan kätkeminen. Viha on yksi ihmisluontoon kuuluvista tunteista, jota jokainen tuntee tai on tuntenut joskus. Hyvää tarkoittavat hölmöt yrittävät tehdä maailmasta itäsaksalaisen rauhanpiirretyn kaltaista paikkaa, jossa kaikki halivat toisiaan ja nukkumatti heittää unihiekkaa. Mutta tämä ei ole totuus, sillä tämän pinnan alla on paljon vahvempia ja synkempiä tunteita ja ajatuksia. Eivät ne sieltä mihinkään katoa vaikka teeskennellään, ettei niitä ole olemassa. Jos synkät ajatukset eivät saa olla esillä, niiden huomaaminen ennen pommin räjähtämistä on vielä vaikeampaa kuin se nyt on.
Onko todella parempi, että julkinen ajatustenvaihto ei edusta ihmisten todellisia ajatuksia vaan ainoastaan niiden varjokuvaa?
Vihapuhetta pitää joko tarkkailla, kieltää, varoa tai vastustaa. Koko vihapuheasia alkaa jo elää omaa elämäänsä, sillä ilman minkäännäköisiä todisteita on jo ehditty lausumaan kaikennäköistä siitä, että Norjan tapahtumat johtuvat nimenomaan internetin vihapuheesta. Ei asiaa tarvitse näyttää mitenkään, selitys vaikuttaa ilmeisen uskottavalta ilman ensimmäistäkään perustelua.
Sananvapauden vaalijana katselen hieman huolestuneena, kun yksi jos toinenkin ajattelija ja poliitikko on vaatimassa milloin mitäkin kieltoja ja rajoituksia vihapuheiden kitkemiseksi. Ensinnäkin minulle on epäselvää, miksi vihapuheita tai mitään muitakaan puheita pitäisi kitkeä tai rajoittaa, sillä sananvapaushan on perustavaa laatua olevia oikeuksiamme. Jos on vihainen, eikö sitä saa sanoa ääneen? Jos ei, miksi ei.
Tähän mennessä en ole nähnyt minkäänlaista määritelmää sille, mikä oikeastaan on “vihapuhe”. Vihapuhe pitää kieltää ja kitkeä, mutta mitä me olemme tarkalleen ottaen kieltämässä ja kitkemässä kun kerran kenelläkään ei ole ollut aikaa paneutua asiaan määritelmän tarkkuudella? Rikokseen yllyttäminen on ollut kielletty ylimuistoisista ajoista alkaen eikä tähän ole tarpeen tehdä mitään muutoksia. Kyseessä on siis oltava joku tästä poikkeava ilmaisun muoto.
Ongelma asiassa on tietenkin ilmeinen. Jos kiellämme “vihapuheen” päättämättä hyvin tarkasti etukäteen, mikä on vihapuhetta ja mikä ei, kirjoitamme lainsäädäntöön termin, joka muistuttaa sisällöllisesti Orwellin rikosajatusta. Kukaan ei oikein tiedä, mitä se on, mutta se voi olla mitä hyvänsä jos
On jossain määrin huolestuttavaa, että ministeritason visiirejä myöten väki on kilvan kieltämässä vihapuhetta, vaikkei ole mitään käsitystä siitä, mitä oikein ollaan kieltämässä. Kun asiaa ei käsitellä ennakkoon vaan jätetään asia oikeusistuimille jälkikäteen, kukaan ei joudu politiikan etulinjassa miettimään sananvapausnäkökulmaa, joka on asiassa paljon keskeisempi seikka kuin Norjan satunnainen pikku ammuskelu.
Käteen jää, että jokaisella vihapuheen kieltäjällä on oma käsityksensä siitä, mikä on vihapuhe ja mikä ei, ja he pitävät omaa käsitystään niin ilmeisenä, ettei tule mieleenkään ajatus siitä, että kaikki eivät ymmärrä asiaa samalla tavalla.
Sen jälkeen kun on saavutettu yksimielisyys siitä, mitä oikeastaan on vihapuhe, pitäisi käydä hyvin periaatteellinen keskustelu siitä, onko tällaisen puheen kieltäminen perustuslain ja ihmisoikeuksien mukaista. Yksinkertaisessa mielessä asia on triviaali, sillä yksinkertaiset ihmiset tavoittelevat vihapuheen kieltämisellä pahan kieltämistä ja hyvän edistämistä ja lisäksi se on hyväksi lapsille. Tämä on heille kelpoisa perustelu itsessään, sillä miksi kukaan kannattaisi pahaa ja haluaisi lapsille pahoja asioita.
Jos emme hyväksy perusteluksi “hyvän puolella pahaa vastaan” -ajatusketjua ensinkään vaan vaadimme perusteluja, joissa pureudutaan sananvapauden rajoittamisen problematiikkaan ja kerrotaan, miksi juuri tässä asiassa rajoitukselle on tarve, keskustelun sävy muuttuisi täysin. Jostain syystä tätä keskustelua ei Suomessa käy kukaan. Poliittisessa kentässä yksi laita ei oleellisesti eroa toisesta. Perinteisesti vasemmistopuolueet ovat Euroopassa suhtautuneet yksilönvapauksiin ja perusoikeuksiin paljon oikeistoa kunnioittavammin ja niiden kädenjälki näkyy vahvasti siinä, mitä nykyään ylipäätään ihmisoikeuksina pidetään. Tässä asiassa näyttää kuitenkin näidenkin puolueiden historiallinen perintö ja verenvuodatustakin vaatineen taistelun tulos väistyvän historian roskatynnyriin, sillä yhtäkkiä sananvapaus edustaakin heille jotakin pahaa.
Voi olla, että Norjan ammuskelu on seurausta sananvapaudesta. Mieli tekee kuitenkin sanoa, että väkivallan takia kuolee paljon enemmän ihmisiä sellaisissa paikoissa, joissa sananvapautta ei ole. Olemmeko valmiita luopumaan sananvapaudesta siksi kun Norjassa ammuskeltiin kerran? Tai vaikka ammuskeltaisiin toisenkin kerran? Minä en ole valmis tähän ja siksi penään hyvin vahvoja perusteluja niiltä, joiden mielestä näin pitäisi tehdä.
USA:n korkein oikeus linjasi 80-luvulla, ettei lain ja vallankahvan vinkkelistä ole olemassa sellaista asiaa kuin väärä mielipide. Suomessa valtaosa vihapuheen kieltäjistä haluaisi tosiasiassa kodifioida oman mielipide- ja arvomaailmansa lakiin ja käyttää oikeutta niitä vastaan, jotka näkevät maailman huomattavan toisenlaisessa valossa. Tämä on suoraa jatkoa Persujen vaalivoitosta alkaneelle nillitykselle, jossa halutaan kieltää vähän väliä milloin mitäkin, ainoana tarkoituksena vaientaa perussuomalaisia ja maahanmuuttokriitikoita.
Ei meidän tarvitse pitää perussuomalaisista eikä maahanmuuttokriitikoista, eikä asiattomille mielipiteille pidä antaa sen kummempaa painoarvoa. Sen sijaan jos haluamme elää vapaassa yhteiskunnassa, meidän on sallittava typerienkin mielipiteiden esittäminen. Jos emme halua elää vapaassa yhteiskunnassa, haluaisin tietää, mikä järjestelmä on parempi ja miksi.
Vaikka kykenisimme määrittelemään vihapuheen ja kieltämään sen, pitäisi miettiä sitäkin, mitä tarkoitusta palvelee vihan kätkeminen. Viha on yksi ihmisluontoon kuuluvista tunteista, jota jokainen tuntee tai on tuntenut joskus. Hyvää tarkoittavat hölmöt yrittävät tehdä maailmasta itäsaksalaisen rauhanpiirretyn kaltaista paikkaa, jossa kaikki halivat toisiaan ja nukkumatti heittää unihiekkaa. Mutta tämä ei ole totuus, sillä tämän pinnan alla on paljon vahvempia ja synkempiä tunteita ja ajatuksia. Eivät ne sieltä mihinkään katoa vaikka teeskennellään, ettei niitä ole olemassa. Jos synkät ajatukset eivät saa olla esillä, niiden huomaaminen ennen pommin räjähtämistä on vielä vaikeampaa kuin se nyt on.
Onko todella parempi, että julkinen ajatustenvaihto ei edusta ihmisten todellisia ajatuksia vaan ainoastaan niiden varjokuvaa?
Rasismi ja positiivinen syrjintä
27/05/11 09:43
Perussuomalaiset irtisanoutuivat selkeäsanaisesti rasismista julistuksellaan, sillä tällaista heiltä oli odotettu. Tekstin luettuani arvasin, että siitä nousee kova parku, ja niin näyttää nyt käyneen. On esitetty kaikenlaista kritiikkiä, mutta yleisesti ottaen melko luisksotsaisessa sävyssä. Päivän Hesarin pääkirjoituksessa kulminoituvat oikeastaan kaikki tämän kritiikin ongelmat ja tympeimmät kliseet, joten tutkitaanpa sitä hieman.
Aloitamme tästä:
Perussuomalaisten rasisminvastaisessa julistuksessa on kuitenkin lause, joka suurelta osin vesittää koko julistuksen.
Tässä kohtaa toivoisi, että pääkirjoituslehtineekeri olisi joutunut tenttimään fuksikurssin
Logiikan perusteet, josta allekirjoittanut pääsi läpi kymmenennellä yrityksellä professorin huoneessa järjestetyssä yksityistentissä kaksi päivää ennen valmistumista.
Perussuomalaisten julistus on tekstinä muotoa “vastustamme rasismia ja väkivaltaa etc etc etc ja lisäksi vaadimme positiivisen syrjinnän lakkauttamista”. Tässä on loogisesti kyseessä ja-operaattori, ei tai-operaattori, implikaatio eikä ekvivalenssi. Huuto Persujen lauselmasta oli tietysti hirveä, sillä samalla kun irtisanouduttiin rasismista, irtisanouduttiin myös kaikennäköisestä vähemmistönpalvonnasta, josta näyttää muodostuneen kokonainen oma politiikan lajinsa.
Tämä oli tietysti persuilta taktinen veto, mutta huudon ja matalamielisyyden määrä yllätti minutkin. Tuossa lauselmassa ei ole nimittäin mitään, mikä vesittää Persujen rasismin vastaisen julistuksen. Jos tuon purkaa atomeiksi ja katsoo, mitä persut vaativat, on rasismin, syrjinnän ja väkivallan vastustaminen. Tämä on oma olionsa ja positiivisen syrjinnän vastustaminen on toinen olionsa. Persut siis eivät julistuksensa mukaan lepää ennen kuin molemmista on päästy eroon, mutta näitä ei ainakaan lukemani perusteella ole mitenkään kytketty yhteen. Rasismista ja väkivallasta voidaan hankkiutua eroon, vaikka positiivinen syrjintä tai etninen suosinta jatkuu, tai päinvastoin.
Vastareaktio on kuitenkin koko lailla odotettu. Iso osa persuja vastustavasta politiikasta perustuu siihen ajatukseen, että persut on rasistinen liike. Tämä ei ainakaan omien havaintojeni mukaan pidä paikkaansa, vaikka joukossa rasisteja onkin kuten kaikkien muidenkin puolueiden riveissä. Puolueen ohjelma ei edusta rasismia eikä puolueen nokkamies ole koskaan vaikuttanut kiiluvasilmäiseltä natsilta. Persujen rasistikortti perustuu siis yksittäistapausten yleistyksiin eikä puolueen linjan ja ohjelman tulkitsemiseen. Jos persujen annettaisiin tuosta vain heittää pois rasistin viitta, pitäisi keskittyä vastustamisessa muihin, hieman kiperämpiin asioihin eikä vain mielikuvamainontaan.
Siksi luodaan nyt mielikuvaa siitä, etteivät persut oikeasti vastusta rasismia vaan ovat “vesittäneet” varsin yksikäsitteisesti väkivallan, rasismin ja syrjinnän tuomitsevan kannanoton asioilla, jotka sitä eivät vesitä.
Hyppäämme tämän jälkeen hetkeksi sivuraiteelle, rasismin käsitteen ongelmaan. Rasismi on tämän päivän orwellilainen rikosajatus, joka tarkoittaa jotakin pahaa, mutta aivan tarkasti ei tunnu olevan selvillä, mikä kaikki on rikollista. Sitä venytetään tarpeen mukaan, jotta epämiellyttävien henkilöiden epämiellyttävä puhe saadaan julistettua kategorisesti pahaksi ottamatta kantaa ensinkään siihen, mitä sanottiin.
Koko kohuhan alkoi jonkun persukansanedustajan kommentista “kaupungilla notkuvat neekeriukot pitäisi pistää metsätöihin” tai jotain sinnepäin. Tämä kommentti on epäilemättä tyhmä, mutta myös sisältää rasistisia elementtejä. Vertaamme sitä kuitenkin hieman samantapaiseen lauselmaan, joka oli yllättävänkin suosittu joskus 10-15 vuotta sitten: “miksi kaupungilla notkuvat pultsarit eivät mene töihin tai jos ei työ maistu, metsään käpyjä keräämään” tai jotain sinnepäin. Tämäkin kommentti on epäilemättä tyhmä, mutta se ei olekaan rasistinen ja se on tullut käsitellyksi myös sisältönsä puolesta esimerkiksi selittämällä, että ns. metsien miehet eivät ole juurikaan työkuntoisia.
Mikä näissä kommenteissa on oleellisena erona? Yksi ei-toivottu ihmisryhmä haluttaisiin pois katukuvaa rumentamasta ja tämä haluttaisiin lähettää metsätöihin. Puliukoilla näyttää olevan huomattavan vähän ystäviä ja ymmärtäjiä neekeriukkoihin verrattuna. Rasismi on toki sanakirjamääritelmänsä mukaan ihonväriin ja etnisiin seikkoihin perustuvaa, mutta nyt on hassunkurisesti luotu tilanne, jossa kaikennäköisiä muita ihmisryhmiä saa hutkia aivan miten sattuu paitsi ehkä naisia, jotka ovat Suomen suurin syrjitty
vähemmistö, sillä he itse asiassa muodostavat enemmistön.
Kun pystytään luomaan ainakin mielikuvissa jonkunnäköinen vähemmistö jollain perusteella, tuo vähemmistö alkaa yhtäkkiä nauttia aivan kerrassaan ihmeellistä suojaa kaikennäköistä kritiikkiä vastaan, sillä vähemmistöjä pitää ymmärtää. Rasistikortti heilahtaa helposti kuten moni muukin kortti. Asiaa voi ajatella siltäkin kantilta, että jos tuo mainittu kansanedustaja olisi jättänyt pois ilmeisen rasistiselta haiskahtavan “neekeriukko” -sanan ja lausunut “turvapaikanhakijat pitäisi lähettää maaseudulle metsätöihin opettelemaan suomalaisen kulttuurin kovaa ydintä”, tämäkin lauselma olisi katsottu rasistiseksi, sillä rasismista syyttävät näkevät mielessään tummahipiäisiä ihmisiä.
Miten tällainen ehdotus voitaisiin ylipäätään muotoilla ilman, että siinä nähdään joka paikassa vaanivaa rasismia, josta pitää sanoutua irti kerran viikossa, kaksi parhaassa? Ei mitenkään, ja se on tämä koko ristiretken tarkoituskin. Yritetään poistaa politiikan kielenkäytöstä sanoja ja käsitteitä, jotta poliittinen opponentti ei pääsisi ajamaan agendaansa sortumatta rikosajatukseen, joka hylätään ajatusta kuulematta.
Palaamme pääkirjoitukseen ja siirrymme toiseen esitetyn murskakritiikin ongelmaan. Tällä kertaa ongelman keskiössä on ilmiselvän tahallinen ja lähtökohtaisen puupäinen väärin ymmärtäminen:
"Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä", julistavat perussuomalaiset. Heidän mielestään ketään ei myöskään saa missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi.
Syrjinnän kääntöpuolen - suosimisen - tuomitseminen tilanteessa kuin tilanteessa sisältää suuren ongelman. Tiukin tulkinta suosimisen kieltämisestä romuttaisi koko sosiaaliturvamme.
Suomessa heikoimmassa asemassa olevia suositaan verotuksella ja sosiaalisilla tulonsiirroilla. Suurissa kaupungeissa enemmän rahaa saavat sellaiset koulut, joiden oppilaaksiottoalueella asuu paljon pienituloisia, työttömiä ja maahanmuuttajia.
Lehtineekeri astuu syvälle hölynpölyn pimeään rääseikköön ensimmäisessä omassa virkkeessään, kuten niin moni muukin kriitikko, esimerkiksi joku paljon lainattu Kokoomusta edustava Ajatuksien Mätäoja. He eivät myöskään näytä löytävän sieltä tietään ulos ja lopulta päätyvät jääräpäisyydessään propagandan lohikäärmeen kitaan. Suosimisen tuomitseminen tilanteessa kuin tilanteessa epäilemättä sisältää ongelman varsinkin jos sosiaaliturva tai pienempi progressiivinen veroprosentti katsotaan suosimiseksi. Sen sijaan täysin näyttämättä jää, missä kohtaa Perussuomalaiset vastustaa julkilausumassaan tällaista tilanteessa kuin tilanteessa suosimista.
Vaikken itse taatusti kannata Perussuomalaisia, voisin aivan hyvin allekirjoittaa tuon kohdan tästä julistuksesta. Siinähän erityisesti korostetaan niitä taustaan liittyviä seikkoja, joiden perusteella suosimista ei saisi yhteiskunnassa esiintyä. Siinä erityisesti ei sanota, että heikommassa asemassa oleville ei saisi antaa sosiaaliturvaa. Heikompaan asemaan ajautuminen ei ole mikään taustaan liittyvä seikka vaan toimeentulotukea hakee yhtä lailla syrjään joutunut musta kuin valkoinenkin.
Suurissa kaupungeissa lisärahaa kouluille voidaan puolestaan antaa ja annetaankin sillä perusteella, että niissä saavutetaan huonoja oppimistuloksia. Tätä tukea ei tarvitse korvamerkitä etnisin perustein vaikka käytännössä paljon maahanmuuttajia sisältävä koulu todennäköisesti tätä tukea enemmän saisikin. Tällaista tukea kuten monia muitakin tukia voidaan antaa ilman etnisyyteen, uskontoon, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää perustetta eikä nähdäkseni Perussuomalaisten lauselma vastusta tällaista millään tavoin.
Jos etniseen taustaan liittyvä suosiminen kiellettäisiin, maahanmuuttajien kotoutus ja kielenopetus pitäisi lopettaa kokonaan. Myös romanien asumisen ja kulttuurin tukeminen loppuisi. Samoin pitäisi purkaa ruotsinkielisten kiintiöt koulutuspaikoissa. Vähemmistökulttuurit saisivat rauhassa näivettyä, jos niiden tuet lopetettaisiin.
Juuri tätähän puolue ajaa ja juuri tätä minäkin ajan.
Tässä on sisäänrakennettuna virheenä ajatus siitä, että joku kulttuuri näivettyy, jos yhteiskunta ei tue sitä. Minä väitän, että elinvoimainen kulttuuri ei tarvitse mitään yhteiskunnan tukea selvitäkseen. Erinäköiset urbaanit alakulttuurit eivät saa äyriäkään yhteiskunnan tukea, mutta silti ne kukoistavat
ja niihin kuuluu enemmän ihmisiä kuin Suomessa on romaneja tai saamelaisia. Henkilö, joka kuvittelee kaiken oleellisen kulttuuriin liittyvän kumpuavan yhteiskunnasta ja sen rahoituksesta, on myynyt niin täydellisesti sielunsa sosiaalidemokratialle, etten mitenkään saata ennustaa pikaista paranemista, vaikka sitä toki täydestä sydämestäni tovonkin.
Ruotsinkielisten kiintiöt niissä koulutuspaikoissa, joista valmistutaan kovapalkkaisimpiin tehtäviin, on puhdas reliikki, jolla ei ole mitään muuta olemassaolon oikeutusta kuin historiallinen peruste. Sitä saa toki kannattaa, mutta saa sitä vastustaakin, eikä pidä olla erityisen tuohtunut, kun politiikan kentässä on viimein puolue, joka haluaisi lopettaa tällaiset, joidenkin mielestä selvästi epäoikeudenmukaiset rakenteet.
Maahanmuuttajien kotoutuksessa ja kielenopetuksessakin on nähtävissä eri vaihtoehtoja. Minä olen muuttanut kahteen eri maahan eikä minua ole kotoutettu mitenkään eikä kukaan ole tullut tyrkyttämään kielikursseja. Ei tainnut kukaan byrokratiasta tulla kotouttamaan Nokian Elopiakaan. Kotouttamista tarvitsevat ainoastaan turvapaikanhakijat ja heidän perässään vetämät. Mielestäni maahan jäävien turvapaikanhakijoiden tavoiteluku on nolla, sillä näistä ihmisistä ei ole Suomelle mitään taloudellista hyötyä ja muu ei kiinnosta edes etäisesti. Työperäiset siirtolaiset kotouttavat ja kielikouluttavat itsensä tai heidän työnantajansa tekee niin kuten esimerkiksi minulle kävi Virossa.
Tässä on kuitenkin havaittavissa ristiriita, eli jos kannattaa turvapaikanhakijoiden tulvaa, ei voi allekirjoittaa lauselman tätä kohtaa, mistä syystä persut voisivat tehdä tähän aivan hyvin jonkunlaisen täydennyksen ja katsoa, mistä sitten nikotellaan. Itse en koe suuresti syrjiväksi sitä, että jostain olosuhteiden oikusta Suomeen ajautunut, on sitten ulkomailla syntynyt Suomen kansalainen, joka ei osaa suomea sanaakaan, tai positiivisen päätöksen saanut turvapaikanhakija, saavat jonkun alkuun auttavan kielikoulutuksen. Tämä on jo enempi detaljitason piikittelyä ja nysväämistä, mutta jos se on päivän sana niin lausuntoa voinee aivan hyvin tältä osin täsmentää, vaikkei se sen jälkeen olekaan erityisen kompakti.
Itse ymmärrän “suosinnan” todennäköisesti melko samalla tavoin kuin tuon lausunnon kirjoittaja ja puhumme enemmänkin siitä, että kilpailutilanteissa, on kilpailun kohteena sitten työpaikka, opiskelupaikka, asunto tai joku muu vastaava asia, ryhdytään pisteyttämään ihmisiä pigmentin perusteella. Tai sitä, että joku sosiaaliturvan muoto onkin suuruudeltaan ihonväriperustainen eikä olosuhdeperustainen. Se, että köyhälle annetaan rahaa tai suomea osaamattomalle opetetaan suomea, ei ole tällaista syrjintää tai suosintaa, sillä kyseessä ei ole mikään kilpailuasetelma.
Kun perussuomalaiset kieltävät kaiken sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen kuuluvan suosimisen, he vain hämärtävät todellisen rasismin ongelman ja merkityksen.
Lopuksi vielä kappale luetun ymmärtämistä. Minä en löytänyt tuosta tekstistä kohtaa, jossa “kielletään kaikki sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen kuuluva suosiminen”. Ei tainnut löytää toimittajakaan, mutta taisi olla sukua Saarijärven Paavolle ja pistää sekaan puolet petäjäistä.
Aloitamme tästä:
Perussuomalaisten rasisminvastaisessa julistuksessa on kuitenkin lause, joka suurelta osin vesittää koko julistuksen.
Tässä kohtaa toivoisi, että pääkirjoituslehtineekeri olisi joutunut tenttimään fuksikurssin
Perussuomalaisten julistus on tekstinä muotoa “vastustamme rasismia ja väkivaltaa etc etc etc ja lisäksi vaadimme positiivisen syrjinnän lakkauttamista”. Tässä on loogisesti kyseessä ja-operaattori, ei tai-operaattori, implikaatio eikä ekvivalenssi. Huuto Persujen lauselmasta oli tietysti hirveä, sillä samalla kun irtisanouduttiin rasismista, irtisanouduttiin myös kaikennäköisestä vähemmistönpalvonnasta, josta näyttää muodostuneen kokonainen oma politiikan lajinsa.
Tämä oli tietysti persuilta taktinen veto, mutta huudon ja matalamielisyyden määrä yllätti minutkin. Tuossa lauselmassa ei ole nimittäin mitään, mikä vesittää Persujen rasismin vastaisen julistuksen. Jos tuon purkaa atomeiksi ja katsoo, mitä persut vaativat, on rasismin, syrjinnän ja väkivallan vastustaminen. Tämä on oma olionsa ja positiivisen syrjinnän vastustaminen on toinen olionsa. Persut siis eivät julistuksensa mukaan lepää ennen kuin molemmista on päästy eroon, mutta näitä ei ainakaan lukemani perusteella ole mitenkään kytketty yhteen. Rasismista ja väkivallasta voidaan hankkiutua eroon, vaikka positiivinen syrjintä tai etninen suosinta jatkuu, tai päinvastoin.
Vastareaktio on kuitenkin koko lailla odotettu. Iso osa persuja vastustavasta politiikasta perustuu siihen ajatukseen, että persut on rasistinen liike. Tämä ei ainakaan omien havaintojeni mukaan pidä paikkaansa, vaikka joukossa rasisteja onkin kuten kaikkien muidenkin puolueiden riveissä. Puolueen ohjelma ei edusta rasismia eikä puolueen nokkamies ole koskaan vaikuttanut kiiluvasilmäiseltä natsilta. Persujen rasistikortti perustuu siis yksittäistapausten yleistyksiin eikä puolueen linjan ja ohjelman tulkitsemiseen. Jos persujen annettaisiin tuosta vain heittää pois rasistin viitta, pitäisi keskittyä vastustamisessa muihin, hieman kiperämpiin asioihin eikä vain mielikuvamainontaan.
Siksi luodaan nyt mielikuvaa siitä, etteivät persut oikeasti vastusta rasismia vaan ovat “vesittäneet” varsin yksikäsitteisesti väkivallan, rasismin ja syrjinnän tuomitsevan kannanoton asioilla, jotka sitä eivät vesitä.
Hyppäämme tämän jälkeen hetkeksi sivuraiteelle, rasismin käsitteen ongelmaan. Rasismi on tämän päivän orwellilainen rikosajatus, joka tarkoittaa jotakin pahaa, mutta aivan tarkasti ei tunnu olevan selvillä, mikä kaikki on rikollista. Sitä venytetään tarpeen mukaan, jotta epämiellyttävien henkilöiden epämiellyttävä puhe saadaan julistettua kategorisesti pahaksi ottamatta kantaa ensinkään siihen, mitä sanottiin.
Koko kohuhan alkoi jonkun persukansanedustajan kommentista “kaupungilla notkuvat neekeriukot pitäisi pistää metsätöihin” tai jotain sinnepäin. Tämä kommentti on epäilemättä tyhmä, mutta myös sisältää rasistisia elementtejä. Vertaamme sitä kuitenkin hieman samantapaiseen lauselmaan, joka oli yllättävänkin suosittu joskus 10-15 vuotta sitten: “miksi kaupungilla notkuvat pultsarit eivät mene töihin tai jos ei työ maistu, metsään käpyjä keräämään” tai jotain sinnepäin. Tämäkin kommentti on epäilemättä tyhmä, mutta se ei olekaan rasistinen ja se on tullut käsitellyksi myös sisältönsä puolesta esimerkiksi selittämällä, että ns. metsien miehet eivät ole juurikaan työkuntoisia.
Mikä näissä kommenteissa on oleellisena erona? Yksi ei-toivottu ihmisryhmä haluttaisiin pois katukuvaa rumentamasta ja tämä haluttaisiin lähettää metsätöihin. Puliukoilla näyttää olevan huomattavan vähän ystäviä ja ymmärtäjiä neekeriukkoihin verrattuna. Rasismi on toki sanakirjamääritelmänsä mukaan ihonväriin ja etnisiin seikkoihin perustuvaa, mutta nyt on hassunkurisesti luotu tilanne, jossa kaikennäköisiä muita ihmisryhmiä saa hutkia aivan miten sattuu paitsi ehkä naisia, jotka ovat Suomen suurin syrjitty
Kun pystytään luomaan ainakin mielikuvissa jonkunnäköinen vähemmistö jollain perusteella, tuo vähemmistö alkaa yhtäkkiä nauttia aivan kerrassaan ihmeellistä suojaa kaikennäköistä kritiikkiä vastaan, sillä vähemmistöjä pitää ymmärtää. Rasistikortti heilahtaa helposti kuten moni muukin kortti. Asiaa voi ajatella siltäkin kantilta, että jos tuo mainittu kansanedustaja olisi jättänyt pois ilmeisen rasistiselta haiskahtavan “neekeriukko” -sanan ja lausunut “turvapaikanhakijat pitäisi lähettää maaseudulle metsätöihin opettelemaan suomalaisen kulttuurin kovaa ydintä”, tämäkin lauselma olisi katsottu rasistiseksi, sillä rasismista syyttävät näkevät mielessään tummahipiäisiä ihmisiä.
Miten tällainen ehdotus voitaisiin ylipäätään muotoilla ilman, että siinä nähdään joka paikassa vaanivaa rasismia, josta pitää sanoutua irti kerran viikossa, kaksi parhaassa? Ei mitenkään, ja se on tämä koko ristiretken tarkoituskin. Yritetään poistaa politiikan kielenkäytöstä sanoja ja käsitteitä, jotta poliittinen opponentti ei pääsisi ajamaan agendaansa sortumatta rikosajatukseen, joka hylätään ajatusta kuulematta.
Palaamme pääkirjoitukseen ja siirrymme toiseen esitetyn murskakritiikin ongelmaan. Tällä kertaa ongelman keskiössä on ilmiselvän tahallinen ja lähtökohtaisen puupäinen väärin ymmärtäminen:
"Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä", julistavat perussuomalaiset. Heidän mielestään ketään ei myöskään saa missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi.
Syrjinnän kääntöpuolen - suosimisen - tuomitseminen tilanteessa kuin tilanteessa sisältää suuren ongelman. Tiukin tulkinta suosimisen kieltämisestä romuttaisi koko sosiaaliturvamme.
Suomessa heikoimmassa asemassa olevia suositaan verotuksella ja sosiaalisilla tulonsiirroilla. Suurissa kaupungeissa enemmän rahaa saavat sellaiset koulut, joiden oppilaaksiottoalueella asuu paljon pienituloisia, työttömiä ja maahanmuuttajia.
Lehtineekeri astuu syvälle hölynpölyn pimeään rääseikköön ensimmäisessä omassa virkkeessään, kuten niin moni muukin kriitikko, esimerkiksi joku paljon lainattu Kokoomusta edustava Ajatuksien Mätäoja. He eivät myöskään näytä löytävän sieltä tietään ulos ja lopulta päätyvät jääräpäisyydessään propagandan lohikäärmeen kitaan. Suosimisen tuomitseminen tilanteessa kuin tilanteessa epäilemättä sisältää ongelman varsinkin jos sosiaaliturva tai pienempi progressiivinen veroprosentti katsotaan suosimiseksi. Sen sijaan täysin näyttämättä jää, missä kohtaa Perussuomalaiset vastustaa julkilausumassaan tällaista tilanteessa kuin tilanteessa suosimista.
Vaikken itse taatusti kannata Perussuomalaisia, voisin aivan hyvin allekirjoittaa tuon kohdan tästä julistuksesta. Siinähän erityisesti korostetaan niitä taustaan liittyviä seikkoja, joiden perusteella suosimista ei saisi yhteiskunnassa esiintyä. Siinä erityisesti ei sanota, että heikommassa asemassa oleville ei saisi antaa sosiaaliturvaa. Heikompaan asemaan ajautuminen ei ole mikään taustaan liittyvä seikka vaan toimeentulotukea hakee yhtä lailla syrjään joutunut musta kuin valkoinenkin.
Suurissa kaupungeissa lisärahaa kouluille voidaan puolestaan antaa ja annetaankin sillä perusteella, että niissä saavutetaan huonoja oppimistuloksia. Tätä tukea ei tarvitse korvamerkitä etnisin perustein vaikka käytännössä paljon maahanmuuttajia sisältävä koulu todennäköisesti tätä tukea enemmän saisikin. Tällaista tukea kuten monia muitakin tukia voidaan antaa ilman etnisyyteen, uskontoon, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää perustetta eikä nähdäkseni Perussuomalaisten lauselma vastusta tällaista millään tavoin.
Jos etniseen taustaan liittyvä suosiminen kiellettäisiin, maahanmuuttajien kotoutus ja kielenopetus pitäisi lopettaa kokonaan. Myös romanien asumisen ja kulttuurin tukeminen loppuisi. Samoin pitäisi purkaa ruotsinkielisten kiintiöt koulutuspaikoissa. Vähemmistökulttuurit saisivat rauhassa näivettyä, jos niiden tuet lopetettaisiin.
Juuri tätähän puolue ajaa ja juuri tätä minäkin ajan.
Tässä on sisäänrakennettuna virheenä ajatus siitä, että joku kulttuuri näivettyy, jos yhteiskunta ei tue sitä. Minä väitän, että elinvoimainen kulttuuri ei tarvitse mitään yhteiskunnan tukea selvitäkseen. Erinäköiset urbaanit alakulttuurit eivät saa äyriäkään yhteiskunnan tukea, mutta silti ne kukoistavat
Ruotsinkielisten kiintiöt niissä koulutuspaikoissa, joista valmistutaan kovapalkkaisimpiin tehtäviin, on puhdas reliikki, jolla ei ole mitään muuta olemassaolon oikeutusta kuin historiallinen peruste. Sitä saa toki kannattaa, mutta saa sitä vastustaakin, eikä pidä olla erityisen tuohtunut, kun politiikan kentässä on viimein puolue, joka haluaisi lopettaa tällaiset, joidenkin mielestä selvästi epäoikeudenmukaiset rakenteet.
Maahanmuuttajien kotoutuksessa ja kielenopetuksessakin on nähtävissä eri vaihtoehtoja. Minä olen muuttanut kahteen eri maahan eikä minua ole kotoutettu mitenkään eikä kukaan ole tullut tyrkyttämään kielikursseja. Ei tainnut kukaan byrokratiasta tulla kotouttamaan Nokian Elopiakaan. Kotouttamista tarvitsevat ainoastaan turvapaikanhakijat ja heidän perässään vetämät. Mielestäni maahan jäävien turvapaikanhakijoiden tavoiteluku on nolla, sillä näistä ihmisistä ei ole Suomelle mitään taloudellista hyötyä ja muu ei kiinnosta edes etäisesti. Työperäiset siirtolaiset kotouttavat ja kielikouluttavat itsensä tai heidän työnantajansa tekee niin kuten esimerkiksi minulle kävi Virossa.
Tässä on kuitenkin havaittavissa ristiriita, eli jos kannattaa turvapaikanhakijoiden tulvaa, ei voi allekirjoittaa lauselman tätä kohtaa, mistä syystä persut voisivat tehdä tähän aivan hyvin jonkunlaisen täydennyksen ja katsoa, mistä sitten nikotellaan. Itse en koe suuresti syrjiväksi sitä, että jostain olosuhteiden oikusta Suomeen ajautunut, on sitten ulkomailla syntynyt Suomen kansalainen, joka ei osaa suomea sanaakaan, tai positiivisen päätöksen saanut turvapaikanhakija, saavat jonkun alkuun auttavan kielikoulutuksen. Tämä on jo enempi detaljitason piikittelyä ja nysväämistä, mutta jos se on päivän sana niin lausuntoa voinee aivan hyvin tältä osin täsmentää, vaikkei se sen jälkeen olekaan erityisen kompakti.
Itse ymmärrän “suosinnan” todennäköisesti melko samalla tavoin kuin tuon lausunnon kirjoittaja ja puhumme enemmänkin siitä, että kilpailutilanteissa, on kilpailun kohteena sitten työpaikka, opiskelupaikka, asunto tai joku muu vastaava asia, ryhdytään pisteyttämään ihmisiä pigmentin perusteella. Tai sitä, että joku sosiaaliturvan muoto onkin suuruudeltaan ihonväriperustainen eikä olosuhdeperustainen. Se, että köyhälle annetaan rahaa tai suomea osaamattomalle opetetaan suomea, ei ole tällaista syrjintää tai suosintaa, sillä kyseessä ei ole mikään kilpailuasetelma.
Kun perussuomalaiset kieltävät kaiken sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen kuuluvan suosimisen, he vain hämärtävät todellisen rasismin ongelman ja merkityksen.
Lopuksi vielä kappale luetun ymmärtämistä. Minä en löytänyt tuosta tekstistä kohtaa, jossa “kielletään kaikki sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen kuuluva suosiminen”. Ei tainnut löytää toimittajakaan, mutta taisi olla sukua Saarijärven Paavolle ja pistää sekaan puolet petäjäistä.
Nettirasistit kyykkyyn
26/01/11 11:33
Vähemmistövaltuutettu haluaa rikoslakiin ehdotettua järeämpiä muutoksia, jotta “voidaan puuttua nettirasismiin”.
Tämä tarvitsee todella järeitä muutoksia rikoslakiin ja kenties jopa perustuslakiin ainakin lopulta. Oleellinen ongelma nousee nimittäin siitä, että rasismi ei ole rikos eikä myöskään joku sen hikinörtimpi variantti nettirasismi.
Laki kieltää syrjinnän mm. etnisin perustein kuten sen tuleekin kieltää, mutta se ei kiellä rasistista ajatusta tai julkaisua. Netissä julkistettu rasismi on erityisen “turvallinen” kohde, sillä netissä on vaikea syrjiä ketään millään perusteella, joten rasismin ilmentäminen siellä johtaa harvoin mihinkään todellisiin rikollisiin tekoihin. Myös rikokseen yllyttäminen on kielletty jo nyt, joten jos joku rasisminsa puuskassa ryhtyy masinoimaan liikkeelle pesäpallomailajengiä tai edes kehottaa syrjimään mutakuonoja vaikkapa työhönotossa, tapahtuu rötös jo nykyisenkin lainsäädännön aikana.
Näiden lisäksi on kielletty hieman epämääräisempi “kiihottaminen kansanryhmää vastaan”, joka on jo nyt muodostunut hanttipakan patasorsaksi kaikennäköisessä ulkomaalaisia liippaavassa keskustelussa. Oikeuslaitos näyttää ottaneen asiaan melko jäyhän kannan, sillä
tuomioita on jaettu hyvin kitsaasti. Vaikuttaa siltä, että oikeudet vaativat asiassa näyttöä rikoksen tapahtumisesta, mikä voidaan katsoa oikeuslaitokselle ansioksi. Pehmeitä puheita ja sinänsä herjaavia syytöksiä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan alkaa kuulua heti kun turvapaikanhakijakeskustelu hieman kuumenee ja joku kaltaiseni Greenwichin Führer ehdottaa lakien muuttamista niin, ettei turvapaikanhakijoita Suomeen juurikaan tule ja oleskelulupia saa kukaan muu kuin varsinaisen poliittisen turvapaikan tarvitsija.
Mitä Biaudet siis tämän päälle haluaa? Tässä on jo aseita vaikka mihin. Syrjintä on rikos. Rikokseen yllyttäminen on rikos. Yleinen jonkun etnisen ryhmän mustamaalaaminen on rikos paitsi valtaväestön. Minkä vielä pitäisi olla rikos, että “nettirasismi saataisiin kuriin”?
Minä en keksi tavoitteen saavuttamiseksi mitään muuta keinoa kuin se, että kriminalisoidaan rasismi, sillä kaikki muut askeleet on jo otettu. Rasismi ei välttämättä ole erityisen järkevä aate, mutta viimeksi taisimme tehdä aatteista rikollisia 30-luvulla kun kiellettiin kommunismi, eikä sekään johtanut mihinkään muuhun kuin kommunistien suureen vaalivoittoon sen jälkeen kun kommunistit eivät enää olleet kiellettyjen listalla.
En kaipaa Suomeen yhtäkään Biaudetia, joka kertoo meille omaan arvomaailmaansa nojaten, mitkä aatteet ovat hyviä ja mitkä aatteet pahoja. Tämä ei kuulu valtiovallan tehtäviin ensinkään. Biaudet näyttää ottaneen tiikerinloikan uuden, paremman ihmisen jalostamisen pimeille poluille ja tästä on seurannut maailmanhistoriassa aivan yhtä vähän hyvää kuin aatteiden kieltämisestäkin. Biaudet voi käyttää sananvapauttaan kertomalla meille, mitä mieltä hän on rasismista tai jostakin muusta aatteesta, mutta vaatimus muuttaa tämän pohjalta lainsäädäntöä edustaa minulle kelpaamatonta holhoamista.
Olisikohan sittenkin kannattanut noudattaa vähemmistövaltuutetun valinnassa kelpoisuuskriteerejä eikä jo ennen valintaprosessia ilmoittaa, että kriteerit eivät koske tätä yhtä hakijaa, joka valitaan mahdollisista muista hakijoista riippumatta, koska sattuu edustamaan oikeaa puoluetta?
Tämä tarvitsee todella järeitä muutoksia rikoslakiin ja kenties jopa perustuslakiin ainakin lopulta. Oleellinen ongelma nousee nimittäin siitä, että rasismi ei ole rikos eikä myöskään joku sen hikinörtimpi variantti nettirasismi.
Laki kieltää syrjinnän mm. etnisin perustein kuten sen tuleekin kieltää, mutta se ei kiellä rasistista ajatusta tai julkaisua. Netissä julkistettu rasismi on erityisen “turvallinen” kohde, sillä netissä on vaikea syrjiä ketään millään perusteella, joten rasismin ilmentäminen siellä johtaa harvoin mihinkään todellisiin rikollisiin tekoihin. Myös rikokseen yllyttäminen on kielletty jo nyt, joten jos joku rasisminsa puuskassa ryhtyy masinoimaan liikkeelle pesäpallomailajengiä tai edes kehottaa syrjimään mutakuonoja vaikkapa työhönotossa, tapahtuu rötös jo nykyisenkin lainsäädännön aikana.
Näiden lisäksi on kielletty hieman epämääräisempi “kiihottaminen kansanryhmää vastaan”, joka on jo nyt muodostunut hanttipakan patasorsaksi kaikennäköisessä ulkomaalaisia liippaavassa keskustelussa. Oikeuslaitos näyttää ottaneen asiaan melko jäyhän kannan, sillä
Mitä Biaudet siis tämän päälle haluaa? Tässä on jo aseita vaikka mihin. Syrjintä on rikos. Rikokseen yllyttäminen on rikos. Yleinen jonkun etnisen ryhmän mustamaalaaminen on rikos paitsi valtaväestön. Minkä vielä pitäisi olla rikos, että “nettirasismi saataisiin kuriin”?
Minä en keksi tavoitteen saavuttamiseksi mitään muuta keinoa kuin se, että kriminalisoidaan rasismi, sillä kaikki muut askeleet on jo otettu. Rasismi ei välttämättä ole erityisen järkevä aate, mutta viimeksi taisimme tehdä aatteista rikollisia 30-luvulla kun kiellettiin kommunismi, eikä sekään johtanut mihinkään muuhun kuin kommunistien suureen vaalivoittoon sen jälkeen kun kommunistit eivät enää olleet kiellettyjen listalla.
En kaipaa Suomeen yhtäkään Biaudetia, joka kertoo meille omaan arvomaailmaansa nojaten, mitkä aatteet ovat hyviä ja mitkä aatteet pahoja. Tämä ei kuulu valtiovallan tehtäviin ensinkään. Biaudet näyttää ottaneen tiikerinloikan uuden, paremman ihmisen jalostamisen pimeille poluille ja tästä on seurannut maailmanhistoriassa aivan yhtä vähän hyvää kuin aatteiden kieltämisestäkin. Biaudet voi käyttää sananvapauttaan kertomalla meille, mitä mieltä hän on rasismista tai jostakin muusta aatteesta, mutta vaatimus muuttaa tämän pohjalta lainsäädäntöä edustaa minulle kelpaamatonta holhoamista.
Olisikohan sittenkin kannattanut noudattaa vähemmistövaltuutetun valinnassa kelpoisuuskriteerejä eikä jo ennen valintaprosessia ilmoittaa, että kriteerit eivät koske tätä yhtä hakijaa, joka valitaan mahdollisista muista hakijoista riippumatta, koska sattuu edustamaan oikeaa puoluetta?
Viharikoksista
22/12/10 14:03
Viharikosten määrä on lisääntynyt ja nyt suunnitellaan hieman orwellilta haiskahtavia toimia ongelman kitkemiseksi.
Poliisi tilastoi, että viharikoksia on kirjattu noin tuhat, nousua viime vuodesta 20%. Tyypillinen viharikos on kuulemma pahoinpitely ja tyypillinen tekijä 15-24 -vuotias suomalainen mies ja uhri samanikäinen toisen polven maahanmuuttaja.
Näin voi hyvin olla, mutta tästä pitää ottaa totena vain viharikosten määrä.
Viharikosten laatua ja luonnetta ei nimittäin nykyisin tilastoida oikein. Jos valkoinen pahoinpitelee ei-valkoisen, kyseessä on useimmiten viharikos. Jos ei-valkoinen pahoinpitelee tai raiskaa valkoisen, kyseessä ei useimmiten ole tilastoihin päätyvä viharikos, sillä enemmistön jäsenen on perin vaikeaa
tulla kohdelluksi viharikoksen uhrina. Ei mahdotonta mutta vaikeaa. Joukkotappelussa vain valkoisten osuus on viharikosta, muiden osuus ei ole. Jos Abdullah pöllii Jani-Petterin lompakon ja Jani-Petteri mottaa nyrkillä nenään, Abdullah on taskuvaras ja Jani-Petteri voi olla viharikollinen.
Kun vain valkoiset, etniset suomalaiset voivat ylipäätään tehtailla viharikoksia tilastointitavasta johtuen, on melko joutavaa analysoida, kuka viharikoksia oikein tekee.
Kiinnostavampi luku olisi vaikkapa nuorisoväkivalta yleisesti ja se, miten sitä esiintyy eri ihmisryhmien välillä. Jos nuorisoväkivalta on suuressa kasvussa tai se on muuttunut raaemmaksi, meillä on oikea ongelma, jolle pitää tehdä jotakin. Jos se on muotoa, jossa valkoiset mättävät vääränvärisiä ohikulkijoita, syynä on varmaankin useimmiten rasistinen motiivi ja tästä tiedosta on apua kun mietitään korjaavia toimenpiteitä.
Jos taas nuorisoväkivalta ei ole numeroina muuttunut oikeastaan miksikään ja ainut ero menneeseen on se, että satunnaisten jengitappelujen tai kadulla viikonloppuna muuten vain syntyneiden pikku rähinöiden osapuolet eivät enää olekaan vaikkapa asuinpaikan tai koulun perusteella syntyneitä klikkejä vaan ihonvärin, on lupa kysyä, onko mikään muu muuttunut kuin tilastointitapa.
Nuorison pikku kahakat voidaan tietysti ottaa kuinka vakavasti vain, mutta lopputulos ainakin menneen maailman nuorisoväkivallassa oli se, että vaikka lähiön X jengi vähän nahisteli lähiön Y jengin kanssa, kymmenen vuotta myöhemmin X:n ja Y:n asukit samassa työpaikassa tulevat mainiosti toimeen keskenään ja nauravat tuopin ääressä pentuna tehdyille hölmöyksille. Vihanpito siis lakkasi itsekseen ihmisten aikuistuessa eikä tarvittu mitään toimenpiteitä muuta kuin tapahtumiin puuttuminen ja syyllisten tuomitseminen.
Kimmo Kiljunen penää Suojelupoliisia selvittämään näitä rötöksiä. Mahtaakohan kuulua toimenkuvaan? Ei ennenkään suopoa näkynyt missään kun tehtailtiin sen ajan "viharikoksia" ja kiusattiin rillipäitä ja nörttejä eikä kukaan sitä paikalle olettanutkaan.
Kimmo Kiljunen ja Päivi Lipponen ovat tyyppiesimerkkejä sosiaaliämmistä, jotka näkevät kauheuksia kaikkialla. Päivi Lipponen ehti kirjoittaa muutaman hengen vaatineesta tamperelaisen pizzapajan tulipalosta ennen ensimmäistäkään faktaa, että kyse on rasistisesta viharikoksesta ja nyt tälle pitää saada stoppi. Lopulta paljastui, että pizzapajan pitäjä poltti omen pajansa ja kyseessä olikin vakuutuspetos eikä viharikos. Kiljunen on nyt vaatimassa rasismia kuriin sen takia, että on olemassa tilasto, joka tilastoi (melkein) kaiken valtaväestön vähemmistöjä vastaan suuntaaman rikollisuuden viharikoksiksi.
Liipasinsormi näyttää olevan todella herkässä ja ennen tarkempaa tutkimusta tai tilastojen taustojen selvittämistä roiskaistaan vakiolataus haulikolla johonkin suuntaan. Uhrina on aina joku sivullinen, useimmiten sananvapaus.
Viharikosten tilastointitapaa kannattaisi ainakin miettiä hetki ennen kuin sen perusteella tehdään kovin syvällistä analyysiä siitä, kuka oikein vihaa ketäkin. Määrää analysoitaessa on taas syytä katsoa, paljonko ulkomaalaisten määrä on lisääntynyt niissä ajan ja paikan kombinaatioissa, joissa rikoksia tapahtuu. Jos rötöksiä tapahtuu rautatieasemalla viikonloppuöinä ja ulkomaalaisten määrä on lisääntynyt noin 20 prosentilla, ei tilasto enää näytä kovin kummalliselta.
Veikkaan tosin yleiseen elämänkokemukseen vedoten, että jos myös “musta mottaa valkoista” -tyyppinen rikollisuus laitettaisiin lähes automaatilla viharikokseksi tilastoissa, Kiljunen huomaisi ensi vuonna viharikosten määrän peräti kaksinkertaistuneen ja tähän iljetykseen ei edes Suojelupoliisi enää riittäisi; tarvittaisiin runsaasti lisää sananvapautta rajoittavaa lainsäädäntöä, että valtaväestössä rehottava rikollisuus saataisiin kuriin. Vetoapua tulisi Päivi Lipposelta.
Jos joku keksii keinon vähentää rikoksia hukkaamatta perusvapauksia, tätä keinoa kannattaa hyödyntää aivan riippumatta siitä, minkä värisiä rosvot ja uhrit ovat. Rikolliset kuuluvat kuitenkin keskeisesti vapaaseen yhteiskuntaan, joten täysin rikosvapaata maailmaa ei kannata edes yrittää
tavoitella.
Kiljusen mukaan hallitus on valmistelemassa viharikoslainsäädäntöä, jolla "uhkailu, solvailu ja panettelu" katsottaisiin rangaistavaksi. Uhkailu, solvaus ja panettelu on tosin rangaistavaa jo nyt vaikka uhkailun kohde olisi valkoinenkin, joten tämä asia on kunnossa.
Orwellismiongelma tästä syntyy sen takia, että suunnitellussa lainsäädännössä kansanryhmille annetaan ihmisen ominaisuuksia. Ensimmäinen ongelma on se, että yhteisö voi syyllistyä tällaiseen rikokseen jonkun sen jäsenensä teon kautta. Ketä oikein syytetään ja kuka voidaan tuomita?
Toinen, suurempi ongelma on siinä, että erilaiset kunnianloukkauspykälät ulotettaisiin nyt myös kansanryhmiin. Väkivaltaan tai muuhun rikollisuuteen yksittäisiä tahoja tai kansanryhmiä vastaan yllyttäminen on ollut kiellettyä jo ennenkin. Nyt lisänä tulevat kunnianloukkausasiat.
Kunnianloukkauksessa on oleellista näyttää, että jonkun kunniaa on loukattu. Siksi se on nykyisessä lainsäädännössä asianomistajarikos ja kohdistuu tiettyyn ihmiseen ja jokaisen, jonka kunniaa on loukattu, on nostettava asiassa oma syyte vaikka teko olisi sama.
Miten näytetään, että kansanryhmän tai uskovaisten kunniaa on loukattu? Miten syytetty puolustautuu tällaista syytöstä vastaan oikeudessa? Riittääkö, että paikalle raahataan yksi suuren kansanryhmän edustaja, joka väittää olevansa nyt aivan romuna? Tarvitaanko gallup-kyselyjä ja tilastotietoa enemmistön kannan selvittämiseksi? Kuka määrittelee, ketkä kaikki loukkaantuneeseen ryhmään oikein kuuluvat? Jos tuomitaan vahingonkorvauksia, kuka saa rahat, vai joutuuko kristittyjen kunniaa loukannut pulittamaan viidelle miljoonalle tonnin kullekin?
Jos riittää, että esiin kaivetaan yksi loukkaantunut, estetään käytännössä kaikki mitään kuviteltavissa olevia kansanryhmiä paitsi valtaenemmmistöä vastaan kohdistuva kritiikki, sillä sadankin hengen poppoosta on löydettävissä joku, jonka kunniaa loukkaa aivan mikä vain. Avoimen keskustelun sijaan annamme sensorin vallan hulluille ja jokainen mielipiteitään julkisuudessa laukova joutuu tasapainoilemaan mielipiteineen tilassa, jossa pitää huolehtia siitä, että yksikään hullu ei suutu.
Jos taas kansanryhmien ja muiden kerhojen kunnianloukkaantumisen
aste selvitetään kerhojen puhemiehiltä, annamme näille kohtuuttomasti valtaa.
Minä en keksi tällaiselle lainsäädännölle mitään muuta tosiasiallista tarvetta kuin sen, että hyvää tarkoittavat hölmöt haluavat estää väärien mielipiteiden julkistamisen.
Sananvapaus, kuten muistamme, ei ole sitä, että saamme sanoa ääneen asioita, joita kaikki haluavat kuulla. Ei tällaista puhetta ole kukaan koskaan kieltämässä tai rajoittamassa, joten ei se tarvitse mitään lainsäädännön suojaakaan. Sananvapauden, joka toki ei ole rajoittamaton, ajatuksena on suojata niitä puheita, joita joku haluaisi kieltää tai joista joku suuttuu.
Kun maahanmuutto- ja uskontokeskustelut ovat politiikassa tapetilla on, melko ilmeistä, että tarkoituksena on yrittää nujertaa poliittisten opponenttien mahdollisuuksia omaa politiikkaansa tehdä.
Suunnitellun viharikoslainsäädännön perusteella nimittäin kaikennäköiset kärjistykset, vaikkakin vain otsikkotasolla, saattaisivat hyvin valua kiellettyjen listalle kun esimerkiksi kokonaista kansanryhmää ei saa kutsua millään pahalla sanalla tai assosioida mihinkään pahaan tai vaikkapa rikoksiin. Vaikka olisi faktojen perusteella totta, että kansan X edustajat tehtailevat 60% Helsingin raiskauksista, voisi olla kiellettyä otsikoida juttunsa "X:t ovat syyllisiä 60 prosenttiin raiskauksista", sillä tässähän syytetään koko kansaa tai kansanryhmää.
Kukaan ei tietenkään ole kieltämässä Päivi Lipposta syyttämästä suomalaisia väkivaltaisiksi rasisteiksi sillä perusteella, että yksi maahanmuuttaja polttaa vakuutusrahojen toivossa oman pizzapajansa ja tappaa muutaman ihmisen sivutuotteena.
Näin tavoite saavutetaan kun kärkevään, huomiota saavaan ja tunteisiin vetoavaan sävyyn saa kirjoittaa vain poliittisesti oikeaoppisia ajatuksia. Näennäisesti sananvapauteen ei puututtu ensinkään.
Poliisi tilastoi, että viharikoksia on kirjattu noin tuhat, nousua viime vuodesta 20%. Tyypillinen viharikos on kuulemma pahoinpitely ja tyypillinen tekijä 15-24 -vuotias suomalainen mies ja uhri samanikäinen toisen polven maahanmuuttaja.
Näin voi hyvin olla, mutta tästä pitää ottaa totena vain viharikosten määrä.
Viharikosten laatua ja luonnetta ei nimittäin nykyisin tilastoida oikein. Jos valkoinen pahoinpitelee ei-valkoisen, kyseessä on useimmiten viharikos. Jos ei-valkoinen pahoinpitelee tai raiskaa valkoisen, kyseessä ei useimmiten ole tilastoihin päätyvä viharikos, sillä enemmistön jäsenen on perin vaikeaa
Kun vain valkoiset, etniset suomalaiset voivat ylipäätään tehtailla viharikoksia tilastointitavasta johtuen, on melko joutavaa analysoida, kuka viharikoksia oikein tekee.
Kiinnostavampi luku olisi vaikkapa nuorisoväkivalta yleisesti ja se, miten sitä esiintyy eri ihmisryhmien välillä. Jos nuorisoväkivalta on suuressa kasvussa tai se on muuttunut raaemmaksi, meillä on oikea ongelma, jolle pitää tehdä jotakin. Jos se on muotoa, jossa valkoiset mättävät vääränvärisiä ohikulkijoita, syynä on varmaankin useimmiten rasistinen motiivi ja tästä tiedosta on apua kun mietitään korjaavia toimenpiteitä.
Jos taas nuorisoväkivalta ei ole numeroina muuttunut oikeastaan miksikään ja ainut ero menneeseen on se, että satunnaisten jengitappelujen tai kadulla viikonloppuna muuten vain syntyneiden pikku rähinöiden osapuolet eivät enää olekaan vaikkapa asuinpaikan tai koulun perusteella syntyneitä klikkejä vaan ihonvärin, on lupa kysyä, onko mikään muu muuttunut kuin tilastointitapa.
Nuorison pikku kahakat voidaan tietysti ottaa kuinka vakavasti vain, mutta lopputulos ainakin menneen maailman nuorisoväkivallassa oli se, että vaikka lähiön X jengi vähän nahisteli lähiön Y jengin kanssa, kymmenen vuotta myöhemmin X:n ja Y:n asukit samassa työpaikassa tulevat mainiosti toimeen keskenään ja nauravat tuopin ääressä pentuna tehdyille hölmöyksille. Vihanpito siis lakkasi itsekseen ihmisten aikuistuessa eikä tarvittu mitään toimenpiteitä muuta kuin tapahtumiin puuttuminen ja syyllisten tuomitseminen.
Kimmo Kiljunen penää Suojelupoliisia selvittämään näitä rötöksiä. Mahtaakohan kuulua toimenkuvaan? Ei ennenkään suopoa näkynyt missään kun tehtailtiin sen ajan "viharikoksia" ja kiusattiin rillipäitä ja nörttejä eikä kukaan sitä paikalle olettanutkaan.
Kimmo Kiljunen ja Päivi Lipponen ovat tyyppiesimerkkejä sosiaaliämmistä, jotka näkevät kauheuksia kaikkialla. Päivi Lipponen ehti kirjoittaa muutaman hengen vaatineesta tamperelaisen pizzapajan tulipalosta ennen ensimmäistäkään faktaa, että kyse on rasistisesta viharikoksesta ja nyt tälle pitää saada stoppi. Lopulta paljastui, että pizzapajan pitäjä poltti omen pajansa ja kyseessä olikin vakuutuspetos eikä viharikos. Kiljunen on nyt vaatimassa rasismia kuriin sen takia, että on olemassa tilasto, joka tilastoi (melkein) kaiken valtaväestön vähemmistöjä vastaan suuntaaman rikollisuuden viharikoksiksi.
Liipasinsormi näyttää olevan todella herkässä ja ennen tarkempaa tutkimusta tai tilastojen taustojen selvittämistä roiskaistaan vakiolataus haulikolla johonkin suuntaan. Uhrina on aina joku sivullinen, useimmiten sananvapaus.
Viharikosten tilastointitapaa kannattaisi ainakin miettiä hetki ennen kuin sen perusteella tehdään kovin syvällistä analyysiä siitä, kuka oikein vihaa ketäkin. Määrää analysoitaessa on taas syytä katsoa, paljonko ulkomaalaisten määrä on lisääntynyt niissä ajan ja paikan kombinaatioissa, joissa rikoksia tapahtuu. Jos rötöksiä tapahtuu rautatieasemalla viikonloppuöinä ja ulkomaalaisten määrä on lisääntynyt noin 20 prosentilla, ei tilasto enää näytä kovin kummalliselta.
Veikkaan tosin yleiseen elämänkokemukseen vedoten, että jos myös “musta mottaa valkoista” -tyyppinen rikollisuus laitettaisiin lähes automaatilla viharikokseksi tilastoissa, Kiljunen huomaisi ensi vuonna viharikosten määrän peräti kaksinkertaistuneen ja tähän iljetykseen ei edes Suojelupoliisi enää riittäisi; tarvittaisiin runsaasti lisää sananvapautta rajoittavaa lainsäädäntöä, että valtaväestössä rehottava rikollisuus saataisiin kuriin. Vetoapua tulisi Päivi Lipposelta.
Jos joku keksii keinon vähentää rikoksia hukkaamatta perusvapauksia, tätä keinoa kannattaa hyödyntää aivan riippumatta siitä, minkä värisiä rosvot ja uhrit ovat. Rikolliset kuuluvat kuitenkin keskeisesti vapaaseen yhteiskuntaan, joten täysin rikosvapaata maailmaa ei kannata edes yrittää
Kiljusen mukaan hallitus on valmistelemassa viharikoslainsäädäntöä, jolla "uhkailu, solvailu ja panettelu" katsottaisiin rangaistavaksi. Uhkailu, solvaus ja panettelu on tosin rangaistavaa jo nyt vaikka uhkailun kohde olisi valkoinenkin, joten tämä asia on kunnossa.
Orwellismiongelma tästä syntyy sen takia, että suunnitellussa lainsäädännössä kansanryhmille annetaan ihmisen ominaisuuksia. Ensimmäinen ongelma on se, että yhteisö voi syyllistyä tällaiseen rikokseen jonkun sen jäsenensä teon kautta. Ketä oikein syytetään ja kuka voidaan tuomita?
Toinen, suurempi ongelma on siinä, että erilaiset kunnianloukkauspykälät ulotettaisiin nyt myös kansanryhmiin. Väkivaltaan tai muuhun rikollisuuteen yksittäisiä tahoja tai kansanryhmiä vastaan yllyttäminen on ollut kiellettyä jo ennenkin. Nyt lisänä tulevat kunnianloukkausasiat.
Kunnianloukkauksessa on oleellista näyttää, että jonkun kunniaa on loukattu. Siksi se on nykyisessä lainsäädännössä asianomistajarikos ja kohdistuu tiettyyn ihmiseen ja jokaisen, jonka kunniaa on loukattu, on nostettava asiassa oma syyte vaikka teko olisi sama.
Miten näytetään, että kansanryhmän tai uskovaisten kunniaa on loukattu? Miten syytetty puolustautuu tällaista syytöstä vastaan oikeudessa? Riittääkö, että paikalle raahataan yksi suuren kansanryhmän edustaja, joka väittää olevansa nyt aivan romuna? Tarvitaanko gallup-kyselyjä ja tilastotietoa enemmistön kannan selvittämiseksi? Kuka määrittelee, ketkä kaikki loukkaantuneeseen ryhmään oikein kuuluvat? Jos tuomitaan vahingonkorvauksia, kuka saa rahat, vai joutuuko kristittyjen kunniaa loukannut pulittamaan viidelle miljoonalle tonnin kullekin?
Jos riittää, että esiin kaivetaan yksi loukkaantunut, estetään käytännössä kaikki mitään kuviteltavissa olevia kansanryhmiä paitsi valtaenemmmistöä vastaan kohdistuva kritiikki, sillä sadankin hengen poppoosta on löydettävissä joku, jonka kunniaa loukkaa aivan mikä vain. Avoimen keskustelun sijaan annamme sensorin vallan hulluille ja jokainen mielipiteitään julkisuudessa laukova joutuu tasapainoilemaan mielipiteineen tilassa, jossa pitää huolehtia siitä, että yksikään hullu ei suutu.
Jos taas kansanryhmien ja muiden kerhojen kunnianloukkaantumisen
Minä en keksi tällaiselle lainsäädännölle mitään muuta tosiasiallista tarvetta kuin sen, että hyvää tarkoittavat hölmöt haluavat estää väärien mielipiteiden julkistamisen.
Sananvapaus, kuten muistamme, ei ole sitä, että saamme sanoa ääneen asioita, joita kaikki haluavat kuulla. Ei tällaista puhetta ole kukaan koskaan kieltämässä tai rajoittamassa, joten ei se tarvitse mitään lainsäädännön suojaakaan. Sananvapauden, joka toki ei ole rajoittamaton, ajatuksena on suojata niitä puheita, joita joku haluaisi kieltää tai joista joku suuttuu.
Kun maahanmuutto- ja uskontokeskustelut ovat politiikassa tapetilla on, melko ilmeistä, että tarkoituksena on yrittää nujertaa poliittisten opponenttien mahdollisuuksia omaa politiikkaansa tehdä.
Suunnitellun viharikoslainsäädännön perusteella nimittäin kaikennäköiset kärjistykset, vaikkakin vain otsikkotasolla, saattaisivat hyvin valua kiellettyjen listalle kun esimerkiksi kokonaista kansanryhmää ei saa kutsua millään pahalla sanalla tai assosioida mihinkään pahaan tai vaikkapa rikoksiin. Vaikka olisi faktojen perusteella totta, että kansan X edustajat tehtailevat 60% Helsingin raiskauksista, voisi olla kiellettyä otsikoida juttunsa "X:t ovat syyllisiä 60 prosenttiin raiskauksista", sillä tässähän syytetään koko kansaa tai kansanryhmää.
Kukaan ei tietenkään ole kieltämässä Päivi Lipposta syyttämästä suomalaisia väkivaltaisiksi rasisteiksi sillä perusteella, että yksi maahanmuuttaja polttaa vakuutusrahojen toivossa oman pizzapajansa ja tappaa muutaman ihmisen sivutuotteena.
Näin tavoite saavutetaan kun kärkevään, huomiota saavaan ja tunteisiin vetoavaan sävyyn saa kirjoittaa vain poliittisesti oikeaoppisia ajatuksia. Näennäisesti sananvapauteen ei puututtu ensinkään.
Tähän ei montaa vuotta mennyt
02/08/10 14:01
Nimittäin siihen, että poliisi haluaa biometristen tunnisteiden rekisterit omaan käyttöönsä.
Kun biometrisiä tunnisteita alettiin kerätä, epäilijät pelkäsivät, että ne ennen pitkää siirtyvät poliisille. Niitä kerättäessä ja lakia valmisteltaessa erityisesti otettiin tämä asia huomioon ja estettiin poliisilta pääsy näihin tietoihin, mutta ei tuohon paljon viittä vuotta kauempaa kulunut kun koko asia näyttää unohtuneen, ja nyt poliisi haluaa nämä tiedot itselleen sisällöttömällä “onhan se nyt tyhmää olla näitä käyttämättä kun on kerran kerätty” -argumentilla, mikä sekin osattiin ennustaa jo viisi vuotta sitten.
Poliisi luo nyt mielikuvan siitä, että kyseessä on pikkujuttu, sillä rekisteriä olisi tarkoitus käyttää vain vakavien rikosten tutkintaan. Mukana on kuitenkin huumausainerikos kuten asiaan kuuluu, ja asiassa riittää pelkkä poliisin epäily, sillä mitään tuomiota tai oikeudenpäätöstä ei voi olla kun ei ole epäiltyäkään.
Epäilemällä huumausainerikoksesta, saisi rekisterin käyttöönsä, mutta kukaan ei pakottaisi tämän jälkeen syyttämään tästä rötöksestä, jos siitä ei löydy mitään näyttöä. Näin saadaan perusteettomalla epäilyllä aivan toisesta asiasta narautettua johonkin muuhun syyllistynyt rosvo, ja Suomen oikeusjärjestelmä ei tee tässä tilanteessa muuta kuin kiittää poliisia hyvin tehdystä työstä. Tyydyttävämpi variantti olisi se, että epäily pitäisi kirjata johonkin ennen kuin sormenjälkirekisteriin pääsee käsiksi, ja tämän jälkeen mahdolliset syytteet olisi rajattu tähän kirjattuun rötökseen ja mistään muusta ei voisi syyttää vaikka kotoa löytyisi mitä.
Tämä johtanee taas ikuisuuskeskusteluun siitä, onko rehellisillä syytä pelätä mitään.
Itse olen sillä kannalla, että biotunnisteen kerääminen passiin on hyödyllistä, sillä se mahdollistaa automaattisen rajavalvonnan, vaikeuttaa väärentämistä ja estää etnisestä kirjavuudesta johtuvan mahdollisuuden käyttää toisen ihmisen papereita luottaen siihen,
että rajamies ei erota eri etnistä ryhmää edustavan ihmisen kuvaa samannäköisen toisen henkilön kasvoista. Sen sijaan en voi mitenkään kannattaa sitä, että nämä rekisterit annetaan poliisille, ja kanta tähän on hyvin periaatteellinen.
Vapaaseen yhteiskuntaan kuuluu joku määrä rikollisuutta. Jos kukaan ei uskalla tehdä rikoksia kun niistä jää aina kiinni, yhteiskunta ankeutuu. Jos rikostutkimus ei vaadi enää suurtakaan työtä, vaan automaatit kyttäävät ihmisiä ja rekistereistä loput, tuloksena on se, että tuomiota aletaan jakaa sellaisistakin asioista, joita ei nyt viitsitä tutkia ollenkaan, ja jotka eivät ihmisten oikeustajun mukaan ole kummoisiakaan rikoksia.
Esimerkiksi punaisia päin kävelemistä saatetaan joskus kytätä jossain täsmäiskuna, mutta yleissääntö on se, että tällaista rötöstä ei tutkita eikä sitä vaivauduta selvittämään, vaikka se havaittaisiinkin. Jos taas risteyksiin pannaan kamerat ja haetaan passikuvarekisteristä kasvot tunnistamalla osumia, voidaan pienin kustannuksin rakentaa sakotusautomaatti, joka tuottaa paljon rahaa, mutta lähinnä kyrsii ihmisiä.
Nythän ei tietystikään vaadita mitään tällaista, sillä ihmiset huomaisivat, mihin se johtaa. Kun puhutaan huumerikollisista ja pedofiileistä, saadaan helposti ihmiset höynäytetyksi sille kannalle, että on suorastaan huutava vääryys, että pedofiilit saavat mellastaa vapaina ja poliisi ei saa heitä kiinni jonkun naurettavan lakiteknisen esteen takia. Jos kuitenkin poliisille nämä tiedot annetaan, mitä tapahtuu viiden vuoden kuluttua? Silloin ihmetellään, miksi poliisilla kyllä on tietoja käytössään, mutta se ei voi hyödyntää niitä mitenkään estämään pikkulapsien liikennekuolemia, ja taas käytäntöä laajennetaan, sillä on typerää vastustaa sellista hanketta, joka vähentää lasten liikennekuolemia.
Minä näen tässä kaltevan pinnan, ja siksi tällaisia hankkeita kuuluu vastustaa.
Toinen ongelma liittyy yksityisyyteen yleisesti. Kameroita on kaikkialla, mutta nyt kun niiden tarkkaileminen vaatii ihmistyötä, henkilöitä ei käytännössä pystytä asettamaan automaattiseen kameraseurantaan. Jos kasvokuvarekisteri siirtyy poliisin de facto vapaaseen käyttöön, alkaa myös automaattisen liikkumisen valvonnan aika. Pidän satunnaista huume- ja väkivaltarikollisuutta huomattavasti hyväksyttävämpänä asiana kuin tällaisen kyttäysjärjestelmän rakentamista.
Kun biometrisiä tunnisteita alettiin kerätä, epäilijät pelkäsivät, että ne ennen pitkää siirtyvät poliisille. Niitä kerättäessä ja lakia valmisteltaessa erityisesti otettiin tämä asia huomioon ja estettiin poliisilta pääsy näihin tietoihin, mutta ei tuohon paljon viittä vuotta kauempaa kulunut kun koko asia näyttää unohtuneen, ja nyt poliisi haluaa nämä tiedot itselleen sisällöttömällä “onhan se nyt tyhmää olla näitä käyttämättä kun on kerran kerätty” -argumentilla, mikä sekin osattiin ennustaa jo viisi vuotta sitten.
Poliisi luo nyt mielikuvan siitä, että kyseessä on pikkujuttu, sillä rekisteriä olisi tarkoitus käyttää vain vakavien rikosten tutkintaan. Mukana on kuitenkin huumausainerikos kuten asiaan kuuluu, ja asiassa riittää pelkkä poliisin epäily, sillä mitään tuomiota tai oikeudenpäätöstä ei voi olla kun ei ole epäiltyäkään.
Epäilemällä huumausainerikoksesta, saisi rekisterin käyttöönsä, mutta kukaan ei pakottaisi tämän jälkeen syyttämään tästä rötöksestä, jos siitä ei löydy mitään näyttöä. Näin saadaan perusteettomalla epäilyllä aivan toisesta asiasta narautettua johonkin muuhun syyllistynyt rosvo, ja Suomen oikeusjärjestelmä ei tee tässä tilanteessa muuta kuin kiittää poliisia hyvin tehdystä työstä. Tyydyttävämpi variantti olisi se, että epäily pitäisi kirjata johonkin ennen kuin sormenjälkirekisteriin pääsee käsiksi, ja tämän jälkeen mahdolliset syytteet olisi rajattu tähän kirjattuun rötökseen ja mistään muusta ei voisi syyttää vaikka kotoa löytyisi mitä.
Tämä johtanee taas ikuisuuskeskusteluun siitä, onko rehellisillä syytä pelätä mitään.
Itse olen sillä kannalla, että biotunnisteen kerääminen passiin on hyödyllistä, sillä se mahdollistaa automaattisen rajavalvonnan, vaikeuttaa väärentämistä ja estää etnisestä kirjavuudesta johtuvan mahdollisuuden käyttää toisen ihmisen papereita luottaen siihen,
Vapaaseen yhteiskuntaan kuuluu joku määrä rikollisuutta. Jos kukaan ei uskalla tehdä rikoksia kun niistä jää aina kiinni, yhteiskunta ankeutuu. Jos rikostutkimus ei vaadi enää suurtakaan työtä, vaan automaatit kyttäävät ihmisiä ja rekistereistä loput, tuloksena on se, että tuomiota aletaan jakaa sellaisistakin asioista, joita ei nyt viitsitä tutkia ollenkaan, ja jotka eivät ihmisten oikeustajun mukaan ole kummoisiakaan rikoksia.
Esimerkiksi punaisia päin kävelemistä saatetaan joskus kytätä jossain täsmäiskuna, mutta yleissääntö on se, että tällaista rötöstä ei tutkita eikä sitä vaivauduta selvittämään, vaikka se havaittaisiinkin. Jos taas risteyksiin pannaan kamerat ja haetaan passikuvarekisteristä kasvot tunnistamalla osumia, voidaan pienin kustannuksin rakentaa sakotusautomaatti, joka tuottaa paljon rahaa, mutta lähinnä kyrsii ihmisiä.
Nythän ei tietystikään vaadita mitään tällaista, sillä ihmiset huomaisivat, mihin se johtaa. Kun puhutaan huumerikollisista ja pedofiileistä, saadaan helposti ihmiset höynäytetyksi sille kannalle, että on suorastaan huutava vääryys, että pedofiilit saavat mellastaa vapaina ja poliisi ei saa heitä kiinni jonkun naurettavan lakiteknisen esteen takia. Jos kuitenkin poliisille nämä tiedot annetaan, mitä tapahtuu viiden vuoden kuluttua? Silloin ihmetellään, miksi poliisilla kyllä on tietoja käytössään, mutta se ei voi hyödyntää niitä mitenkään estämään pikkulapsien liikennekuolemia, ja taas käytäntöä laajennetaan, sillä on typerää vastustaa sellista hanketta, joka vähentää lasten liikennekuolemia.
Minä näen tässä kaltevan pinnan, ja siksi tällaisia hankkeita kuuluu vastustaa.
Toinen ongelma liittyy yksityisyyteen yleisesti. Kameroita on kaikkialla, mutta nyt kun niiden tarkkaileminen vaatii ihmistyötä, henkilöitä ei käytännössä pystytä asettamaan automaattiseen kameraseurantaan. Jos kasvokuvarekisteri siirtyy poliisin de facto vapaaseen käyttöön, alkaa myös automaattisen liikkumisen valvonnan aika. Pidän satunnaista huume- ja väkivaltarikollisuutta huomattavasti hyväksyttävämpänä asiana kuin tällaisen kyttäysjärjestelmän rakentamista.
Hallelujaa
04/06/10 12:57
Tällä kertaa kristityt ovat liikkeellä vastustamassa sitä, että jotain uskontoihin liittyvää käytetään jossain muussa kuin uskonnon itsensä määrittelemällä tavalla. Vapaa-ajattelijat siis haluavat vaihtaa raamattuja pornolehtiin.
Kristityt lausuvat asiasta näin:
Vaikka mielenilmaisut ovat laillisia, on niiden järjestäjien aina välttämätöntä kunnioittaa kansan vähemmistön tai enemmistön arvoja.
Kristittyjen mielestä siis sananvapaus, ilmaisun vapaus ja mielenosoittamisvapaus ovat olemassa vain, jos näin tekemällä ei loukata kenenkään arvoja. Ei enemmistön eikä minkään vähemmistön. Ajatus on koko lailla päätön.
Tällä linjalla ovat viime aikoina kunnostautuneet vain
muslimien loputtomiin ymmärtäjät, ja tästä on kirjoitettu viime aikoina paljon. Kirjoitin itse joku aika sitten uskovaisten vastaiskusta, ja tämä on osoitus juuri siitä. Maallisia yhteiskuntia vastaan hyökätään vähän jokaisen uskonnon riveistä, ja kaikissa näissä hyökkäyksissä on oleellisesti kyse siitä, että jonkun väriset uskovaiset haluaisivat kieltää jotakin, koska tämä joku on heidän mielestään loukkaavaa, tai heidän mielestään joku kuvitteellinen henkilö saattaa asiasta loukkaantua.
Nyt kuulemma viranomaisten pitäisi käyttää aivoaikaansa sen selvittämiseen, onko tapahtunut rötös.
Uskontoja vastaan pitää saada esittää kritiikkiä, ja tämän varmaan tunnustaa jokainen tämän lauselman allekirjoittanut Kristillisten eduskuntaryhmän jäsenkin. Kritiikin pitäisi kuitenkin olla aina näiden uskontojen hyväksymää, ja tästä minulle tulee mieleen työläis- ja talonpoikaisvaltioiden virallinen oppositio, jotka puolueen kätyreinä keskustelivat hieman sallituissa rajoissa puolueen määräämistä asioista, puoluetta suuresti ylistäen. Kritiikin siis pitäisi olla jotenkin kritisoitavan hallinnassa, ja sitten kaikki olisi hyvin.
Erinäköisten vapauksien ydinolemus näyttää jälleen kerran kadonneen johonkin. Sananvapauden ideahan ei ole se, että kaikkien hyväksymä puhe on erityisessä suojeluksessa, vaan kyse on siitä, että erityisessä suojeluksessa on puhe, jonka joku haluaisi kieltää.
Mielenosoitusoikeus on täysin samaa perua. Jos mieltä saisi osoittaa vain siten, ettei kukaan ärsyynny tai hermostu, mitä järkeä olisi ylipäätään osoittaa mieltä? Mielenosoituksen ideahan on kääntää ihmisten ajatukset hetkeksi johonkin asiaan, jota he eivät ole tulleet ajatelleeksi tai jota he ovat ajatelleet ainoastaan jollain viralliseen oppiin kuuluvalla tavalla. Sivutuotteena joku yleensä loukkaantuu tai hermostuu, mutta miten on mahdollista ravistaa ihmisiä ajattelemaan asioita ilman, että nykymaailmassa joku enemmistö tai vähemmistö hermostuisi?
Ei se ole mahdollista ensinkään.
Kristityt lausuvat asiasta näin:
Vaikka mielenilmaisut ovat laillisia, on niiden järjestäjien aina välttämätöntä kunnioittaa kansan vähemmistön tai enemmistön arvoja.
Kristittyjen mielestä siis sananvapaus, ilmaisun vapaus ja mielenosoittamisvapaus ovat olemassa vain, jos näin tekemällä ei loukata kenenkään arvoja. Ei enemmistön eikä minkään vähemmistön. Ajatus on koko lailla päätön.
Tällä linjalla ovat viime aikoina kunnostautuneet vain
Nyt kuulemma viranomaisten pitäisi käyttää aivoaikaansa sen selvittämiseen, onko tapahtunut rötös.
Uskontoja vastaan pitää saada esittää kritiikkiä, ja tämän varmaan tunnustaa jokainen tämän lauselman allekirjoittanut Kristillisten eduskuntaryhmän jäsenkin. Kritiikin pitäisi kuitenkin olla aina näiden uskontojen hyväksymää, ja tästä minulle tulee mieleen työläis- ja talonpoikaisvaltioiden virallinen oppositio, jotka puolueen kätyreinä keskustelivat hieman sallituissa rajoissa puolueen määräämistä asioista, puoluetta suuresti ylistäen. Kritiikin siis pitäisi olla jotenkin kritisoitavan hallinnassa, ja sitten kaikki olisi hyvin.
Erinäköisten vapauksien ydinolemus näyttää jälleen kerran kadonneen johonkin. Sananvapauden ideahan ei ole se, että kaikkien hyväksymä puhe on erityisessä suojeluksessa, vaan kyse on siitä, että erityisessä suojeluksessa on puhe, jonka joku haluaisi kieltää.
Mielenosoitusoikeus on täysin samaa perua. Jos mieltä saisi osoittaa vain siten, ettei kukaan ärsyynny tai hermostu, mitä järkeä olisi ylipäätään osoittaa mieltä? Mielenosoituksen ideahan on kääntää ihmisten ajatukset hetkeksi johonkin asiaan, jota he eivät ole tulleet ajatelleeksi tai jota he ovat ajatelleet ainoastaan jollain viralliseen oppiin kuuluvalla tavalla. Sivutuotteena joku yleensä loukkaantuu tai hermostuu, mutta miten on mahdollista ravistaa ihmisiä ajattelemaan asioita ilman, että nykymaailmassa joku enemmistö tai vähemmistö hermostuisi?
Ei se ole mahdollista ensinkään.
Täältä tullaan, Orwell
22/05/10 12:33
Nettirasismi, tuo kaikkien pahojen asioiden isä ja äiti, jonka torjumisessa mikään keino ei ole väärä, puhuttaa jälleen. Ollaan siis tehtailemassa lakia, joka asettaisi puolueen tai jonkun muun kerhon, johon henkilö kuuluu, rikosoikeudelliseen vastuuseen siitä, että kerhon jäsen julkaisee rasistisen mielipiteen.
Mielenkiintoista on huomata, että tätä lakiehdotusta, joka tullee kaatumaan matkan varrella, ei puolusteta mitenkään. Älyttömiä kyttäys- ja holhouslakeja ei tunnu voivan puolustaa muulla kuin "ajatelkaa lapsiamme" -argumentilla, mutta kun nettirasismissa tätä aspektia ei vaikuttaisi olevan olemassa muuten kuin runsaiden aasinsiltojen takana, jäljellä ei ole mitään.
Ehdotus on kaikin puolin järjetön. Maalaisliitossa on toistasataatuhatta jäsentä. Miten kukaan voisi valvoa heidän mielipiteitään ja nettikirjoituksiaan? Ei mitenkään, joten ainoa keino olisi se, että puolueet ja järjestöt erottaisivat kaikki jäsenensä ja keksittäisiin joku uusi jäsenyyden muoto, jossa juridisesti ei olla jäseniä missään kerhossa mutta käytännössä voidaan silti jotenkin vaikuttaa. Vaikuttaa mitään tuottamattomalta puliveivaamiselta, mutta siinähän on Suomessa pitkät perinteet.
Toinen ajatuksellinen ongelma on siinä, että järjestön
tai puolueen pitäisi ohjata sitä, millaisia mielipiteitä ihmisillä on. Puolueethan on ajateltu ihmisten mielipiteiden äänitorviksi eikä ihmisten mielipiteiden rajoittajiksi, mutta nyt näyttää tämän yhden mielipiteen tapauksessa siltä, että puolueen pitäisi ryhtyä aivopesemään jäseniään. Tässä koko poliittisen järjestelmän perusta kääntyy päälaelleen.
Kolmas ongelma on se, että edustuksellisessa demokratiassa mitä hyvänsä asiaa pitää olla oikeus ajaa demokratian keinoin. Jos ajatus ei ole miellyttävä, kansa ei äänestä tällaista näkemystä edustavaa jengiä kuin marginaalisesti, ja sillä ei pääse vallankahvaan. Vaikka pääsisi vallankahvaankin, perusoikeudet ja poliittiset vapaudet on lueteltu perustuslaissa, jonka muuttaminen nopeasti ilman massiivista enemmistöä ei ole mahdollista. Nähdäkseni tämä tekeillä oleva laki tulee kaatumaan juuri siihen, että huomataan sen olevan perustuslakikysymys, ja tarvittavaa enemmistöä ei järjettömälle laille löydy. Hollannissa puhuttiin muutama vuosi sitten kun pedofiilit perustivat puolueen ajamaan pedofilian laillistamista. Kukkahatut yrittivät kieltää sitä, mutta kielto ei menestynyt. Sen sijaan puolue sai vaaleissa muutaman sata ääntä ja unohtui saman tien.
Neljäs ongelma, joka on kokoluokaltaan puhvelin sorttia, on se, että yritetään ryhtyä määräämään sakkoja teosta, joka ei ole rikos. Jos otatte kukkahatut pois päistänne ja tutkitte tarkemmin perustuslakia ja rikoslakia, laki ei tunnista sellaista asiaa kuin väärä mielipide. Sananvapautta rajoitetaan minun mielestäni perusteetta kieltämällä uskonrauhan rikkominen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan, mutta rasistisen mielipiteen lausuminen ääneen ei ole rikos.
Näissä rötöksissä kyse on muusta kuin rasistisen mielipiteen julkistamisesta. Jos kirjoitan "neekerit on tyhmiä ja laiskoja", mielipide on vain infantiili. Kukaan ei kiihotu siitä mihinkään suuntaan, mutta nähdäkseni tämä näkemys on rasistinen. Tällaisen mielipiteen esittäminen nauttii sananvapauden suojaa, ja juridisesti tuntuu mahdottomalta määrätä kerholle sakkoja teosta, joka ei ole rötös ensinkään. Jatkossa kuitenkin Helsingin Pörssiklubin tai Suomen sauna-seuran puntit tutisevat, sillä näiden kerhojen jäsen on julkistanut mainitun mielipiteen.
Rangaistus voidaan määrätä vain asiasta, joka on tekohetkellä säädetty rangaistavaksi. Jos siis halutaan kieltää rasistisen mielipiteen julkistaminen, joudutaan muuttamaan perustuslakia, sillä kyse on röyhkeästä puuttumisesta sananvapauteen. Jos tätä ei kielletä, ei voida määrätä rangaistustakaan, sillä ei ole tapahtunut rangaistavaa tekoa. Vielä hullummaksi maailma menisi, jos minun näkemykseni sinänsä nauttisi juridista sananvapauden suojaa ja minä olisin syytön mihinkään, mutta mielipiteeni julkistaminen olisi kuitenkin rikos jollekin asiaan mitenkään liittymättömälle kerholle.
Perustin tuonne oikean laidan palkkiin uuden luokan “1984”, johon kokoan kannanottoja, jotka liittyvät tulevaisuudenkin kyttäys- ja holhouslakeihin. En usko niiden tehtailun vähenevän, sillä politiikassa on aivan liikaa puolueita ja yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat hyvän puolella pahaa vastaan, ja pahan torjumiseksi mikään keino ei ole liian raskas.
Huomattakoon, että Perussuomalaisten Oinonen, tuo Ajatuksien Mätäoja, on antanut asiaan vastineen, jossa onnistutaan olemaan huomaamatta asioista kaikkein keskeisintä, eli sitä, että rasistisen mielipiteen julkaiseminen ei ole rikos. Oinonenkin näyttää kuvittelevan, että on.
Tällaisia hankkeita vastustamaan soisin löytyvän vakavasti otettavampiakin puolueita ja nimiä.
Mielenkiintoista on huomata, että tätä lakiehdotusta, joka tullee kaatumaan matkan varrella, ei puolusteta mitenkään. Älyttömiä kyttäys- ja holhouslakeja ei tunnu voivan puolustaa muulla kuin "ajatelkaa lapsiamme" -argumentilla, mutta kun nettirasismissa tätä aspektia ei vaikuttaisi olevan olemassa muuten kuin runsaiden aasinsiltojen takana, jäljellä ei ole mitään.
Ehdotus on kaikin puolin järjetön. Maalaisliitossa on toistasataatuhatta jäsentä. Miten kukaan voisi valvoa heidän mielipiteitään ja nettikirjoituksiaan? Ei mitenkään, joten ainoa keino olisi se, että puolueet ja järjestöt erottaisivat kaikki jäsenensä ja keksittäisiin joku uusi jäsenyyden muoto, jossa juridisesti ei olla jäseniä missään kerhossa mutta käytännössä voidaan silti jotenkin vaikuttaa. Vaikuttaa mitään tuottamattomalta puliveivaamiselta, mutta siinähän on Suomessa pitkät perinteet.
Toinen ajatuksellinen ongelma on siinä, että järjestön
Kolmas ongelma on se, että edustuksellisessa demokratiassa mitä hyvänsä asiaa pitää olla oikeus ajaa demokratian keinoin. Jos ajatus ei ole miellyttävä, kansa ei äänestä tällaista näkemystä edustavaa jengiä kuin marginaalisesti, ja sillä ei pääse vallankahvaan. Vaikka pääsisi vallankahvaankin, perusoikeudet ja poliittiset vapaudet on lueteltu perustuslaissa, jonka muuttaminen nopeasti ilman massiivista enemmistöä ei ole mahdollista. Nähdäkseni tämä tekeillä oleva laki tulee kaatumaan juuri siihen, että huomataan sen olevan perustuslakikysymys, ja tarvittavaa enemmistöä ei järjettömälle laille löydy. Hollannissa puhuttiin muutama vuosi sitten kun pedofiilit perustivat puolueen ajamaan pedofilian laillistamista. Kukkahatut yrittivät kieltää sitä, mutta kielto ei menestynyt. Sen sijaan puolue sai vaaleissa muutaman sata ääntä ja unohtui saman tien.
Neljäs ongelma, joka on kokoluokaltaan puhvelin sorttia, on se, että yritetään ryhtyä määräämään sakkoja teosta, joka ei ole rikos. Jos otatte kukkahatut pois päistänne ja tutkitte tarkemmin perustuslakia ja rikoslakia, laki ei tunnista sellaista asiaa kuin väärä mielipide. Sananvapautta rajoitetaan minun mielestäni perusteetta kieltämällä uskonrauhan rikkominen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan, mutta rasistisen mielipiteen lausuminen ääneen ei ole rikos.
Näissä rötöksissä kyse on muusta kuin rasistisen mielipiteen julkistamisesta. Jos kirjoitan "neekerit on tyhmiä ja laiskoja", mielipide on vain infantiili. Kukaan ei kiihotu siitä mihinkään suuntaan, mutta nähdäkseni tämä näkemys on rasistinen. Tällaisen mielipiteen esittäminen nauttii sananvapauden suojaa, ja juridisesti tuntuu mahdottomalta määrätä kerholle sakkoja teosta, joka ei ole rötös ensinkään. Jatkossa kuitenkin Helsingin Pörssiklubin tai Suomen sauna-seuran puntit tutisevat, sillä näiden kerhojen jäsen on julkistanut mainitun mielipiteen.
Rangaistus voidaan määrätä vain asiasta, joka on tekohetkellä säädetty rangaistavaksi. Jos siis halutaan kieltää rasistisen mielipiteen julkistaminen, joudutaan muuttamaan perustuslakia, sillä kyse on röyhkeästä puuttumisesta sananvapauteen. Jos tätä ei kielletä, ei voida määrätä rangaistustakaan, sillä ei ole tapahtunut rangaistavaa tekoa. Vielä hullummaksi maailma menisi, jos minun näkemykseni sinänsä nauttisi juridista sananvapauden suojaa ja minä olisin syytön mihinkään, mutta mielipiteeni julkistaminen olisi kuitenkin rikos jollekin asiaan mitenkään liittymättömälle kerholle.
Perustin tuonne oikean laidan palkkiin uuden luokan “1984”, johon kokoan kannanottoja, jotka liittyvät tulevaisuudenkin kyttäys- ja holhouslakeihin. En usko niiden tehtailun vähenevän, sillä politiikassa on aivan liikaa puolueita ja yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat hyvän puolella pahaa vastaan, ja pahan torjumiseksi mikään keino ei ole liian raskas.
Huomattakoon, että Perussuomalaisten Oinonen, tuo Ajatuksien Mätäoja, on antanut asiaan vastineen, jossa onnistutaan olemaan huomaamatta asioista kaikkein keskeisintä, eli sitä, että rasistisen mielipiteen julkaiseminen ei ole rikos. Oinonenkin näyttää kuvittelevan, että on.
Tällaisia hankkeita vastustamaan soisin löytyvän vakavasti otettavampiakin puolueita ja nimiä.